17.2.2019

Amanda Lovelace: tässä prinsessa pelastaa itsensä






















Amanda Lovelace: tässä prinsessa pelastaa itsensä
suom. Einari Aaltonen
207 s. | Sammakko 2018
arvostelukappale


Runoja rakkaudesta, menetyksestä ja surusta, voimaantumisesta ja inspiroitumisesta. En ole ollut yhtään runoihmisiä, mutta luettuani Rupi Kauria totesin että vitsi, haluan lukea runoutta enemmän. Amanda Lovelace menee hyvin samaan koppaan Kaurin kanssa välilyöntirunoudellaan, mutta silti heidän tyylissä on hurjasti jotain eroa. Tutkailin hieman Goodreadsin puolelta ihmisten mielipiteitä tästä teoksesta, ja huomasin heti, että

vau
kuinka moni
on pahoittanut
        mielensä

En viihtynyt tämän parissa, mutta uskon, että olisin saanut tästä irti paremmin muutama vuosi sitten. Koin runot suurimmalta osin masentaviksi. En masentaviksi sillä tavalla, että tuntisin jääväni loukkuun pinnan alle, vaan siten, että hetkellisesti mikään ei kiinnostanut, ei edes tämä teos.

Osa runoista oli kyllä ihan hyviä, mutta kokonaisuudessaan tämä kuitenkin jätti kylmäksi. Vaikka kokemusta on useamman vuoden ajalta pahasta olosta ja sellaisesta surkeasta epätoivosta, en siitä huolimatta saanut mistään kunnolla otetta tai voinut samaistua mihinkään. Monista runoista mieleeni jäi ainoastaan yksi, joka pisti ajattelemaan ja pysähdyin hetkeksi miettimään omia tuntemuksiani muutamien vuosien takaa:

"lähes
vuoden
olin kauhuissani
aina kun
puhelin soi,
koska pelkäsin
kuulevani
jonkun
taas kuolleen."
s. 90

Minulle siis tämän ja Kaurin suurimpana erona toimii se, että Rupi Kaur tarjoili edes hieman toivoa, ja tästä sitä en millään keinolla löytänyt.

Välilyöntirunous (ei millään tasolla ilkeäksi tarkoitettu termi) kiinnostaa edelleen, eikä tämä missään nimessä ollut huono teos. Tumblrin kulta-aikaa eläneenä nuorena on mahtavaa nähdä, kuinka nämä quotemaiset runot ovat löytäneet paikkansa. Yksinkertaisuudellaan ja arkisuudellaan ei varmasti viehätä kaikkia,

mutta
kyllä
minä
voisin
l u k e a
lisääkin.

30.1.2019

Joakim Juvelén: Ugly Monsters






















Joakim Juvelén: Ugly Monsters
96 s. | Sammakko 2018
arvostelukappale


Strippisarjakuvat ovat nopeaa ja lähes aina hauskaa luettavaa, ja niin ne oli myös nytkin. Joakim Juvelénin Ugly Monsters oli erittäin yllättävä teos ja mikä parasta: oikeasti hyvä. "Ugly Monsters is a naughty and humoristic comic celebrating gay urbanite life" - näin kuuluu osuva kuvaus.

En uskonut että tämä tulisi olemaan näinkin hauska tapaus, sillä jostain syystä kuvittelin ettei tämä välttämättä ole täysin minun juttu - sillä mitä minä muka aiheesta mitään tiedän. Usein tulee mietittyä sitä, miten kokee samaistuvansa lukemiinsa asioihin, mutta hyvin äkkiä hoksasin naurahtelevani näille jutuille ilman, että kokisin sen suuremmin samaistuvani tähän urbaaniin gay-elämään.

Osa vitseistä on piilotettu hauskasti kuviin, ja pari kertaa luin muutaman stripin hieman hätiköiden ja hoksasin hetken päästä että ei hitto, mitäs sinne Lulun paitaan olikaan tällä kertaa kirjoitettu. Rumien mörköjen porukkaan kuuluu 10 tyyppiä, joista omaksi lemppariksi nousi ehdottomasti Lulu tekstipaitoineen.

Jos yhtään arastelematon huumori tai parisuhteista ja deittailusta väännetyt vitsit ja huomiot naurattaa, niin tämä on enemmän kuin kokeilemisen arvoinen tekele.



27.1.2019

Viime vuoden vikat + Black Friday ja joulu 2018 | ostoksia n:o 7

Pitkästä aikaa esitteillä hieman uusia ostoksia ja löytöjä. Ostoksia on näkynyt täällä blogissa viimeksi heinäkuussa, joten nyt on hyvä sauma käydä läpi syksyn ja alkutalven löytöjä (näistä ostoksista vanhin on heinäkuulta). Olen yrittänyt pitää ostelun minimissä ja onnistuin siinä ihan hyvin aina siihen saakka, kun joulukuun alennusmyynnit alkoi. Etenkin, kun päätin etten tänä vuonna tuhlailisi, menin jotenkin vuoden viimeisinä viikkoina sekaisin halvoista kirjoista ja haalin niitä itselleni ehkä hieman liikaa. Onneksi mulla on nyt koko vuosi aikaa opetella mitä tarkoittaa itsekuri tai itsehillintä.

Black Friday meni tällä kertaa ihan iisisti, ja aiemmista vuosista poiketen ostin mielestäni hyvin vähän "krääsää" itselleni. Alennukset ei myöskään ollut yhtään niin hyviä kuin ennen, ja siksi jätin suosiolla osan toiveistani hankkimatta, kun se alehinta ei normaalista viikonloppuhinnasta eronnut millään tavalla.

Noh, sen pidemmittä puheitta mennään suoraan asiaan. Kirjahyllyyni on eksynyt näiden lisäksi myös muitakin kirjoja, mutta tässä postauksessa on mukana ainoastaan ne, joista olen itse jotain maksanut. Kokonaisuudessaan kaikki uudet kirjat löytyy t ä ä l t ä.


●   ●   


ADLIBRIS:
- Andrzej Sapkowski: Witcher -sarja, osat 1-7

KIERRÄTYSKESKUS:
- J. K. Rowling: Harry Potter 1-4 boksi
- J. K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix
- J. K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows

MUUALTA:
- J. K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince

KIERRÄTYSKESKUS:
- Erik Axl Sund: Varistyttö -trilogia
- Dan Brown: Kadonnut symboli
- Dan Brown: Inferno
- Dan Brown: Alku
- Gillian Flynn: Teräviä esineitä
- Gillian Flynn: Paha paikka
- Tess Gerritsen: Tappava salaisuus
- Nadia Murad: Viimeinen tyttö
- Andrei Pogožev: Pako Auschwitzista
- Anne Rice: Kadotettujen kunigatar
- Sofi Oksanen: Puhdistus
- Alyson Noel: Kilpailijat
- K. K. Alongi: Kevätuhrit
- Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
- Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret
- Slash & Anthony Bozza: Slash

(mitättä? lempikauppako?)

ADLIBRIS:
- Sarah J. Maas: Keskiyön kruunu
- Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
- Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
- Tommi Liimatta: Sami Yaffa - tie taipuu
- Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

ANTIKVARIAATTI:
- Elina Rouhiainen: Aistienvartija
- Cara Delevingne: Mirror, Mirror

MUUALTA:
- JP Ahonen: Pelinavaus

Vuositasolla leffahamstraus jäi niin pieneksi, että ihan säikähdin. Jouduin itseasiassa tuijottelemaan mun elokuvahyllyä ja miettimään, olenko unohtanut listata jonkun ostoksistani. En ollut unohtanut, en vaan oikeasti ole ostanut tämän enempää. Olen selkeästi luottanut vuonna 2018 enemmän suoratoistopalveluihin, ja siitä kiittää myös lompakko. On paljon kannattavampaa käyttää jonkun toisen Netflixiä, kun ostaa kaikki katsottava omaan hyllyyn! :D vinkkinä vaan.

CDON:
- Ant-Man and the Wasp
- Ready Player One (black friday)
- Black Panther
- Ihmeperhe 2
- Every Day (black friday)
- The Big Bang Theory, kausi 11 (black friday, puuttuu kuvasta)

DISCSHOP:
- The 100, kausi 4

JOULULAHJAKSI:
- Criminal Minds, kausi 13

Toivottavasti tämä jää viimeiseksi ostosten esittelyksi pitkään aikaan. Tarkoituksenani on nimittäin olla ostamatta mitään turhaa, ja toistaiseksi olen selvinnyt jo tämän yhden kuukauden ilman turhia ostoksia. Ja kyllä, niin pahalta kuin se tuntuukin, kirjat ja leffat lukeutuu näihin "turhuuksiin" mukaan. Vaikka eihän ne nyt turhia oikeasti ole, mutta pärjään vallan mainiosti niillä, mitä jo valmiiksi omistan.

9.1.2019

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

_





















Anu Holopainen: Sydänhengitystä
228 s. Karisto 2018
arvostelukappale


En olisi yhtään osannut kirjan kuvauksen perusteella päätellä, kuinka tärkeä ja erityinen lukukokemus tämä tulisi olemaan. Sydänhengitystä ei ole ainoastaan äärettömän rohkea, vaan myös äärettömän aito.

Tiiran raskaustestiin ilmestyy vastoin toiveita ja rukouksia kaksi punaista viivaa. Suututtaa, kauhistuttaa ja ehkä jopa kuvottaa. Voiko testi pitää paikkaansa? Olisiko kalliimpi, parempi testi antanut eri tuloksen? Ne kaksi punaista viivaa ovat sellaisia, mitä Tiira ei olisi ikinä elämässään halunnut nähdä. Ei ikinä.

Tiiralle on alusta alkaen erittäin selkeää se, ettei lapsen pitäminen ole edes vaihtoehto. Mitä käy, kun oma äiti, paras ystävä ja poikaystävä ovatkin toista mieltä? Tiiran äiti on ehdottoman varma siitä, että Tiira tulee rakastamaan lastaan enemmän kuin mitään muuta, ja abortti on väärä valinta. Paras ystävä taas on potenut vasta vauvakuumetta, eikä ymmärrä Tiiran päätöstä. Poikaystävä säikähtää, kunnes Tiiran äiti onnistuu puhumaan hänetkin ympäri. Kukaan näistä kolmesta ei tue hänen päätöstä.

Otti ihan jumalattomasti päähän se, että Tiiran ympärillä olevat ihmiset kuvittelivat voivansa tehdä päätöksiä hänen puolesta. Kuka on oikeutettu kertomaan toiselle, miten hänen pitäisi asiat hoitaa - etenkään jos on kyse näin isosta asiasta? Olipa kyseessä sitten oma äiti tai sairaanhoitaja, ei kenelläkään ole oikeutta puuttua tällä tavalla toisen elämään ja kehoon. On suorastaan järkyttävää kuinka muut tuntui painostavan Tiiraa kohti äitiyttä, ja mun on hyvin vaikea kuvitella mitä itse olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt, jos mulle läheisimmät ihmiset eivät hyväksyisi vastaavaa päätöstä, vaikka se mulle itselleni selkeä juttu olisikin. Vihastuttaa ihan ajatuskin.

Kuten jo aiemmin mainittu: tärkeä aihe. Jokaisella on oltava vapaus päättää omasta kehostaan, vapaus tehdä abortti ja vapaus vaan olla. Miksi aina oletetaan että kaikki naiset haluaisivat jossain vaiheessa elämää olla äitejä? Jos nuori sanoo ettei aio hankkia lapsia, miksi kommentti siihen on "kyllä se mieli vielä muuttuu" tai "susta nyt vaan tuntuu siltä, kun oot niin nuori vielä"?

Onneksi Tiiran elämästä löytyy vielä neljäskin henkilö, isosisko Lili, joka tukee siskoaan alusta asti kyseenalaistamatta häntä. Lili on tukena myös sillä vaikeimmalla hetkellä, kun Tiira makaa tuskaisena kylpyhuoneen lattialla vuotaen verta. Abortti oli Tiiralle helppo päätös, mutta sen aiheuttama fyysinen kipu ja tuska ei ole helppoa varmasti kenellekään. Kaiken sen kuvaaminen niin tarkasti nostaa kirjan pisteitä hieman lisää, sillä vaikka abortti onkin täysin ok, se ei ole ehkäisykeino tai ohi tuosta noin vaan parin pillerin jälkeen. Yleisesti ottaen tv-sarjoista tai elokuvista saa sen kuvan että a). kukaan ei koskaan tee aborttia, koska päättävät viimeisillä minuuteilla haluavansa pitää lapsen tai b). se vaan mennään tekemään lääkäriin ja sieltä palataan takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mainiota, että nyt meillä on ainakin yksi kirja missä se tapahtuu, eikä sitä yritetä kaunistella mitenkään.

Tapahtumia kerrotaan monesta eri näkökulmasta, joten pääsee vähän sisälle myös muiden aatteisiin. Kirjan aihe jo itsessään herättää varmasti mielipiteitä ja puhetta, mutta eikös ne tärkeät aiheet tee niin aina? Pistää ehdottomasti miettimään ja auttaa ymmärtämään - kiitos siitä.