28. helmikuuta 2017

Helmikuun luetut

Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa kuinka kiire kuukausi tää on ollut, mutta eipä se kyllä juurikaan lukutahtiini vaikuttanut. Autokoulu on vienyt tosi ison osan vapaa-ajasta, mutta onneksi sekin pian on ohi - jos ensi viikolla inssi menee hyvin! Peukut pystyyn ja positiivinen asenne, kyllä mulle vielä kortti saadaan. Ehkä!

Helmikuussa luin kyllä yllättävän hyviä kirjoja. Sain luettua hyllynlämmittäjä -haasteeseen yhden kirjan lisää ja into lukemiseen edelleen kohdallaan. Kaikista lukemistani kirjoista ei tule postauksia, mutta jos kiinnostaa mitä oon tykännyt kirjoista joista en postaa - Goodreadsista löytyy tähdet!

Helmikuun saldo:
☆ Mötley Crüe: The Dirt - Törkytehdas
☆ Charlaine Harris: Salaisuuksia haudan takaa (Harper Connelly #4)
☆ Meredith Wild: Hänen verkossaan (Hacker #1)
☆ Jody Revenson: Harry Potter - Suuri maaginen arkisto
☆ Kiera Cass: Eliitti (The Selection #2)

Mulla alkaa tulla pieni viha Google Chromea kohtaan. Kirjoitan nyt näitä postauksia eri koneelta kuin normaalisti, ja käytän yleensä selaimena aina Safaria. Koko blogi näyttää ihan eriltä tällä, ja osa toiminnoista ja teksteistä ei toimi/näy oikein. Pahoittelut siis siitä! Täytyy jatkossa tarkistaa blogia muokatessa niiden toiminta myös tällä typerällä selaimella. :-D

Helmikuu - ostokset

Jälleen kerran edetty yksi kuukausi elämässä, ja oli kyllä ihan hiton kiire kuukausi. Oon koittanut olla ostamatta uusia kirjoja, ihan vaan siksi etten oikeasti tarvitsisi yhtään lisää, ja toisekseen aiemminkin mainitsemani remontti lähestyy enkä kaipaa lisää pakattavaa taakaksi. Käydään silti nämä vähäiset ostokset läpi, ostin pitkästä aikaa myös tv-sarjoja!

PRISMA:
- Charlaine Harris: Salaisuuksia haudan takaa

KÄRKKÄINEN:
- Kiera Cass: Eliitti

DISCSHOP:
- The Big C, kaudet 1-4

CDON:
- The Magicians, kausi 1
- Glee, kausi 5




Vuoden '17 leffakatsaus: osa 2/12

Beauty and the Beast (1991) suom. Kaunotar ja hirviö
 Kun komea, mutta itsekäs prinssi saa päälleen kirouksen, hän muuttuu niin kauheaksi hirviöksi, ettei kukaan uskalla kohdata häntä. Kirous katoaa vain, jos prinssi löytää jonkun, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on - mutta kuka voisi rakastua hirviöön? 

Taas yksi Disneyn klassikko mitä mä en ollut katsonut aiemmin. Mulla oli lapsena kyllä leluina Könni, Rouva Pannu ja Kippo - mutten koskaan vaan katsonut tätä elokuvaa. Kaunotar ja Hirviö oli ihana. Ei kylläkään päässyt mun Disney-lemppariksi, mutta mainio leffa kuitenkin! Nyt kun olen nähnyt tämän, odotan innolla sitä pian elokuviin tulevaa versiota, jota tähdittää mm. Emma Watson!

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Ääninäyttelijöinä mm. Paige O'Hara, Robby Benson ja Jerry Orbach. 
Suomeksi puhuttuna mm. Mervi Hiltunen, Matti Olavi Ranin ja Juha Muje. 



Diary of a Wimpy Kid: Dog Days (2012) suom. Neropatin päiväkirja 3: Kovanonnen kesä
Koulu on vihdoin ohi, Greg haaveilee huolettomasta kesästä - mutta isällä on muita suunnitelmia hänen varalleen. Hädissään Greg valehtelee saaneensa töitä, mutta mikään ei pelasta häntä noloilta tilanteilta, joita on luvassa runsain mitoin. 

En tiedä onko mitään parempaa kuin lauantaiaamu, kuppi kahvia, vähän suklaata ja televisiosta alkaa sopivasti Neropatin päiväkirja. Itseasiassa tiedän monta tuplasti parempaa asiaa, mutta tuolta mun lauantai kuulosti. Nämäkin leffat on tullut katottua niin moneen kertaan, ja nää on myös tullut niiiiin monta kertaa tvstä. Neropatin päiväkirjat pohjautuu siis Jeff Kinneyn kirjoihin, jotka muuten haluaisin lukea! Huomaa selkeästi että mulla on ollut joku lastenleffa -fiilis :-D

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Zachary Gordon, Steve Zahn ja Robert Capron. 




Vacation (2015) suom. Loma
 Hulvaton kesäkomedia Loma vie Griswoldien perheen tien päälle kohti tuhoon tuomittua seikkailua. Rusty Griswold haluaa viettää laatuaikaa perheensä kanssa, joten hän yllättää vaimonsa Debbien ja heidän kaksi poikaansa automatkalla Amerikan halki päämääränään koko perheen lempihuvipuisto - Walley World.

80-luvun komediaklassikon (National Lampoon's Vacation) pohjalta luotu elokuva. Aivot narikkaan -elokuva. Aika paska suoraan sanottuna, ja tälle nauraminen vaatii tietyn huumorintajun. Ihan hauska pätkä kuitenkin, mutta en katsoisi toista kertaa. Tästä teki hauskan tuo perheen nuorin poika, jotenkin huvittavaa kuinka kamala suustaan (ja kuinka ilkeä! :D) noin pieni poika voi olla.
Pääosissa mm. Ed Helms, Christina Applegate ja Skyler Gisondo. 

The Breakfast Club (1985)
Viisi opiskelijaa tapaavat lauantain jälki-istunnossa koulun kirjastossa. Päivän aikana jokainen oppii näkemään toisissaan uusia pinnan alla piileviä puolia. He huomaavat, etteivät erilaisista lähtökohdistaan huolimatta sittenkään ole kovin erilaisia. 

Mainio elokuva! Luulin etten ole koskaan katsonut tätä, mutta kyllä alkoi muistua tapahtumat mieleen jo heti elokuvan alussa. Hauska ja rehellinen kuvaus 80-luvun nuorista. Klassikko! Viihdyin ja naurahtelin useampaan otteeseen, ja vahva suositus kaikille - jos täältä vielä löytyy joku joka tätä ei ole katsonut. 

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Molly Ringwald, Judd Nelson ja Anthony Michael Hall. 



American Pie (1999)
Ystävykset Jim, Oz, Finch ja Kevin sopivat menettävänsä poikuutensa ennen valmistumistaan. Kysymys kuuluu, miten tavoite saavutetaan ennen päättäjäistanssiaisia. 

Tää on yksi elokuvasarja mitä en kovin helpolla haluaisi myöntää katsoneeni. Ja tähän väliin täytyy sanoa, että olen nähnyt sarjan muut osat pariin otteeseen (tosin uusimman vain kerran) mutta tätä ekaa osaa en ole koskaan katsonut! Paitsi nyt. Koko elokuvasarja on mulle vähän yksi suuri kysymysmerkki. En tajua minkä takia se on niin suosittu. Tosin juuri mainitsin että olen itsekin katsonut nämä pariin otteeseen, joten ehkä ei kannata kyseenalaistaa - ehkä muutkin katsoo näitä vaikkei oikeasti kiinnosta. Niin paljon kiusallisia tilanteita ja niin huonoja vitsejä. 
Pääosissa mm. Jason Biggs, Chris Klein ja Thomas Ian Nicholas. 



American Pie 2 (2001)
Nuo hurmaavat teinit ovat palanneet! Kahlattuaan läpi ensimmäisen vuotensa yliopistossa vanha jengi on koossa taas. 

Eipä tähänkään kummoista sanottavaa. Mitä pidemmälle nämä elokuvat menee, sitä huonompi tästä tulee. Jim sai Michellen ja menossa oli mukana niin Stiflerin äiti kuin velikin. 
Pääosissa mm. Jason Biggs, Alyson Hannigan ja Chris Klein.

iBoy (2017)
 Kännykän sirpaleita jää teinin aivoihin. Hän huomaa hallitsevansa elektronisia laitteita ja alkaa käyttää uutta kykyään koston välikappaleena.

Tää tuli vastaan Netflixissä ja sen kummempia miettimättä aloin myös katsomaan tätä. Yleensä otan aika tarkasti selvää elokuvista ennen niiden katsomista, mutta tästä en tiennyt yhtään mitään. Mielenkiintoinen. Myönnettäköön, hieman utopinen mutta ei haitannut ollenkaan! Mukavaa vaihtelua kaikkien noiden komedialeffojen jälkeen. 

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Bill Milner, Maisie Williams ja Rory Kinnear.

RED (2010)
Entisen CIA:n agentti Frank Mosesin mukavat eläkepäivät keskeytyvät ikävällä tavalla, kun hän huomaa joutuneensa salamurhaajan tähtäimeen. 

Olen aina tykännyt toimintaleffoista. RED yllätti siis positiivisesti. Hieman ehkä taipui myös komedian puolelle, mutta kaikin puolin viihdyttävä elokuva. Täytyykin katsoa se toinen osa pian. Jos en ihan väärässä ole, tää taisi tulla myös televisiosta just paria päivää ennen kuin itse katsoin tämän netistä. Muutenkin Brucen tähdittämiä elokuvia on nyt tullut tvstä lähes päivittäin.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Bruce Willis, Mary-Louise Parker ja John Malkovich. 

Despicable Me (2010) suom. Itse ilkimys
☆ Superkonna Gru suunnittelee historiallista ryöstöoperatiota: hän aikoo viedä viedä kuun taivaalta. Apunaan hänellä on kutistus- ja jäädytyssäteitä sekä armeijallinen hassuja olioita. Kaikki muuttuu, kun Gru tapaa kolme pientä orpotyttöä, jotka saavat ilkimyksestä esiin täysin uusia puolia.

Ihana elokuva! Miksi en ole katsonut aiemmin? Nyt myös ymmärrän sen minioneista jauhamisen, onhan ne nyt niin suloisia tyyppejä. Haluaisin vain yhden minionin itselleni. Tai vaikka koko lauman. 

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Ääninäyttelijöinä mm. Steve Carell, Jason Segel ja Russell Brand.
Suomeksi puhuttuna mm. Ville Haapasalo, Reino Nordin ja Jarmo Koski.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ
2017 katsotut elokuvat: 17/100

26. helmikuuta 2017

Kiera Cass: Eliitti

"Valintaan osallistui alun perin 35 tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa."

Teos: Eliitti, The Selection #2
Alkuperäinen nimi: The Elite

Kirjailija: Kiera Cass
Sivumäärä: 320
Kustantaja: Pen & Paper
Mistä minulle: Kärkkäinen

Arvosana: 


Eliitti on siis jatkoa Valinnalle, jonka luin tammikuussa. 

Mulla on tämän suhteen aika samat fiilikset kuin aiempaakin osaa kohti. Niin koukuttava, omalla tavallaan kiehtova, silti niin ärsyttävä. Jäin ensimmäisen osan jälkeen odottamaan lisää sitä dystopiaa, mutta sen osalta jätti vähän kylmäksi kyllä. Eliitti ei kuitenkaan missään nimessä ole huono kirja, ja ymmärrän täysin että pääpointti on siinä romantiikassa. Onhan kuitenkin kyseessä kilpailu prinssistä. 

Noh, entäs ne ärsyttävät asiat? (Tähän väliin pieni spoiler alert). Raivostuttaa päähenkilö America. Raivostuttaa, kuinka äkkipikaisia päätöksiä hän tekee ja kuinka naiivi hän välillä on. Esimerkkinä kohtaus, jossa Marlee rikkoo sääntöjä - ja Maxon joutuu rankaisemaan tästä. Ymmärrän kuinka kauheaa katseltavaa parhaan ystävänsä ruoskiminen on, ja kuinka kamalalta tuntuu se ajatus, että rangaistuksen antaa oma rakastettu. Mutta kuitenkin säännöt on sääntöjä ja jokainen oli niistä tietoinen. Ärsytti myös se, että America suuttui Maxonille muista tytöistä - vaikka itse tapaili salaa Aspenia. Ottaen kuitenkin huomioon että Maxonin on myös tarkoitus viettää aikaa muiden tyttöjen kanssa. Ehkä tää on taas sitä että mä ylianalysoin tätä kirjaa, ja ihan ymmärrettävää kaikki se mustasukkaisuus kuitenkin on. 

Mutta kaikesta ärsytyksestä huolimatta tätä oli jälleen mukava lukea. Tää on just sellaista rentoa hömppää, mitä jokainen varmasti joskus tarvitsee luettavaksi. Eliitissä tapahtui myös enemmän kuin Valinnassa, ja olinkin jollain tavalla iloinen siitä että mukaan saatiin vähän myös synkkyyttä. En todellakaan osannut aavistaa moniakaan tapahtumista, mutta silti on aika selvää miten tämä sarja tulee päättymään. 

Saa nähdä milloin saan hommattua sarjan kolmannen osan, ja jään innolla odottamaan tulevia lukuhetkiä! Tai ennemminkin lukuhetkeä, olen lukenut nämä molemmat osat aina yhdellä kertaa. 


16. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän lukumaraton

Ensimmäistä kertaa ikinä ehdin osallistua lukumaratoniin. Yleensä olen ollut aina päivän pari myöhässä, ja sitten harmitellut ja kummastellut että miten aina onnistun sivuuttamaan ne ihan täysin. Lukumaratonia veti tällä kertaa Tuntematon lukija -blogi, kiitoksia!

Mun maraton alkoi jo perjantaina 10.2. klo 23:30 Mötley Crüen kirjalla jonka sain luettua loppuun. Käytin tähän silloin yöllä aikaa n. 3 tuntia, ja sain luettua siitä viimeiset 210 sivua.

Painuin nukkumaan kolmen aikaan yöllä, ja aamulla herätessäni en saanut aikaisekseni mitään - taisin tosin katsoa muutaman jakson sarjoja. Tarkoitus oli jatkaa lukemista kahden aikaan päivällä, mutta siskoni tulikin yllättäen kylään ja siihen menikin sitten useampi tunti.

19:00  lauantaina sain viimein tartuttua kirjaan ja luettavaksi valikoitui Charlaine Harrisin Salaisuuksia haudan takaa. Luin n. 2.5h sisältäen ruokatauon, ja luin kirjan loppuun illalla klo 22:00.

Luetut kirjat:
 Mötley Crüe: The Dirt - Törkytehdas, s. 210
 Charlaine Harris: Salaisuuksia haudan takaa, s. 303

Sivuja tuli luettua yhteensä siis 513, ja täytyy myöntää että odotin lukevani paljon enemmän. Maraton kesti 24 tuntia, joista käytin lukien vain vähän päälle viisi. Harmittaa. No mutta, tilanteet elää ja aina tulee pari muuttujaa - jäi kuitenkin hyvä fiilis tästä maratonista! Ja oli oikeasti tosi mukava kerrankin osallistua mukaan.

Osallistuitko lukumaratoniin? 
Vai oletko kenties osallistunut aikaisempina vuosina? :-) 

12. helmikuuta 2017

Mötley Crüe: The Dirt - Törkytehdas

"Kulttikirjaksi kohonnut eepos rock'n'roll -Babylonista: viinasta, huumeista ja yliannostuksista, seksistä, pornotähdistä ja pahoinpitelyistä, urheiluautoista, kuolonkolareista ja vankilatuomioista, isoista egoista ja valtavista libidoista. Mötley Crüen miehistö riisuu naamarit ja paljastaa kaiken elämästään, jossa rock-kliseet venyivät äärimmilleen ja paiskautuivat lopulta vasten kertojien kasvoja.

The Dirt on hardrock-jättien kokapölyinen ja viskinhuuruinen matka glamourin, suosion ja itsekunnioituksen tuolle puolen. Se on rock-kliseiden ylistyslaulu ja unelmien sielunmessu, joka soi raivokkaalla volyymilla niin duurissa kuin mollissakin."

Teos: The Dirt - Törkytehdas
Alkuperäinen nimi: The Dirt 
Kirjailija: Tommy Lee, Mick Mars, Vince Neil ja Nikki Sixx. Toim. Neil Strauss
Sivumäärä: 480
Kustantaja: Like
Mistä minulle: CDON

Arvosana: 


Tutustuin Mötley Crüen musiikkiin ensimmäistä kertaa jo ala-asteella, muistaakseni kolmannella luokalla. Mua muutaman vuoden vanhempi, silloinen hyvä ystäväni oli kyseisen bändin fani ja sitä kautta se tuli mullekin tutuksi. Eihän mulla sillon tietenkään ollut oikeastaan käsitystä siitä mitä Mötley Crüe edustaa, tai edes oikeaa tietoa esimerkiksi laulujen sanoista. Se vaan oli sellainen juttu. Oli Mötley Crüen paitaa ja se soi taustalla kun pelattiin kiltisti lautapelejä. En kuunnellut muuta tämän tyylistä musiikkia, joten uskoisin sen olleen myös vähän sitä että piti olla samanlainen kuin kaveritkin. Noh, mukavaa aikaa se ainakin oli! 

Luin Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan pari vuotta sitten ja samaan syssyyn ostin myös tämän kirjan - jota en saanut sitten kuitenkaan luetuksi. 

Jotenkin sitä on muodostanut päässään mielikuvan siitä millaista se elämä on voinut olla tuohon aikaan, kuulua älyttömän suosittuun bändiin ja yksinkertaisesti olla niin rikas ettei millään ole merkitystä. Tai lähinnä se, että voit sekoilla viikkoja, kuukausia tai vuosia putkeen välittämättä seurauksista. Olla niin sekaisin eri aineista että ne mahdolliset seuraukset joko unohtuu tai sitten ne ei vaan kiinnosta enää. Silti Törkytehdas lyö halolla päähän ja saa ajattelemaan että no ei nyt helvetti.

"Ei me oltu riippuvaisia: olimme vain säännöllisiä käyttäjiä."

Tätä lukiessa opin paljon uutta kyseisestä bändistä ja henkilöistä. Oli yllättävän mukava saada paljon puhuttuihin asioihin Mötley Crüen oma näkemys. Siihen, miksi Vince lensi bändistä, mitä Nikkin lapsuudessa tapahtui, mitkä asiat johti siihen että Hanoi Rocks -bändin Razzle menehtyi ja mitä Tommyn ja Pamela Andersonin parisuhde sitten oikeasti olikaan. Kirjaan oli lisätty myös paljon kuvia, mikä teki tämän lukemisesta vielä hauskempaa. Kuvat ja tekstit on aseteltu hienosti, joka taas teki tästä kirjasta nätin. Nätti ei ole ehkä oikea sana yhdistettynä tähän bändiin, mutta menkööt. 

Oon aina toivonut että olisin elänyt 80-luvulla, olisin voinut seurata Mötley Crüen ja monien muiden vanhojen bändien toilailua ihan oikeassa ajassa. Olisin voinut lukea lehdistä mitä ne on tehnyt, ja olisin päässyt mukaan siihen silloiseen hypetykseen. Mutta kiitos tämän teoksen, pääsin "elämään" nuo hetket myös näin jälkikäteen.

Tietenkin tämmöisissä kirjoissa pitää ottaa huomioon se kuinka paljon asioita voidaan väärennellä, mutten jotenkin itse jaksanut ajatella sellaista asiaa ollenkaan. Törkytehdas oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus. Se oli viihdyttävä ja omalla tavallaan järkyttävä. Jos oma elämä on tuntunut rankalta, tätä lukiessa pystyi toteamaan että mullahan onkin asiat ihan hyvin. 


4. helmikuuta 2017

Rainbow Rowell: Eleanor & Park

"Vuosi 1986. Eleanor ja Park tietävät, että ensirakkaus on harvoin ikuista. Silti he heittäytyvät sen vietäviksi. Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagramia ja Snapchatia.

Park luovii läpi lukuvuosien pitäen matalaa profiilia, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Sitten kouluun tulee uusi tyttö, Eleanor. Isokokoisesta, punatukkaisesta ja omituisesti pukeutuvasta tytöstä tulee välittömästi kiusaajien silmätikku. Kun Park huomaa Eleanorin lukevan salaa sarjakuvia, alkaa ystävyys. Hitaasti siitä kehittyy jotakin enemmän. Eleanor ja Park kertovat varovaisesti etenevän rakkaustarinansa vuorotellen, hersyvän dialogin kautta.

Eleanor & Park kertoo siitä, millaista on, kun perhe on rikkinäinen ja väkivallan uhka jatkuva. Se kertoo, millaista on, kun vanhat ystävät muuttuvat teini-iässä pahimmiksi vihamiehiksi. Se kertoo, millaista on, kun kaiken synkkyyden keskellä joku yhtäkkiä välittää ja haluaa pitää kädestä kiinni."

Teos: Eleanor & Park
Alkuperäinen nimi: Eleanor & Park
Kirjailija: Rainbow Rowell
Sivumäärä: 384
Kustantaja: Viisas elämä
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana: 


Useamman vuoden Youtubesta kirjavloggaajia seuraillessa ei ole voinut välttyä tältä kirjalta. Tää on ollut mun pakko lukea listalla siitä lähtien kun sen ensimmäistä kertaa bongasin. Meinasin useampaan kertaan ostaa sen alkuperäisellä kielellä, kunnes kuulin suomennoksen olevan tulossa ja innostuin enemmän kuin pitkään aikaan. 

Mulla oli siis suuret odotukset tätä teosta kohtaan, ja täytyy myöntää ettei ne ihan täyttynyt. Kirja oli kyllä lähes täydellinen, mutta jälleen kerran se että odotin tämän olevan täydellinen, sai sen jäämään parin prosentin päähän täydellisyydestä. 

"Ajatus Parkin kanssa ulos lähtemisestä, julkisesti, 
oli vähän kuin harkitsisi kypärän riisumista avaruudessa."

Eleanor & Park oli ihanasti kirjoitettu, piti otteessaan niin hyvin että luin sen yhdeltä istumalta ja hymyilin useaan otteeseen. Se oli erilainen, erilaisista ihmisistä, erilaisella tarinalla ja lopputuloksella. Kirja oli nopeasti luettava kiitos lyhyiden lukujen. Vaikka suurimmaksi osaksi kirjasta jäi hyvä mieli, siinä käsiteltiin myös vaikeita asioita jotka oli jotenkin vaan niin aitoja, että ainoa mitä osasi toivoa oli se ettei kukaan joutuisi elämään perheessä, jossa joutuu pelkäämään seurauksia ihan arkipäiväisistä asioista. Perheväkivalta on valitettavasti kuitenkin ihan todellinen asia, ja siksi tämän lukeminen oli osittain niin rankkaa. Mutta kaikissa vaikeissa tilanteissa, toivottavasti jokaisella Eleanorilla on Parkin kaltaisia ihmisiä ympärillä. 


3. helmikuuta 2017

Maggie Stiefvater: Häivähdys

"Toukokuussa 2010 ilmestynyt Väristys oli herkkä aloitus vangitsevalle, ihmissusilegendaa raikkaasti tulkitsevalle rakkaustarinalle. Sam ja Grace ovat taistelleet saadakseen toisensa, ja metsä heidän välillään näyttää kadonneen. Pian heidän tulevaisuudelleen lankeaa uusi varjo. Häivähdys on romaani elämästä odotuksen jälkeen. Se on romaani pojasta jonka sutena viettämät vuodet ovat takana, tytöstä joka on menettää ihmisyytensä, ja ystävistä, joiden on opittava suuntaamaan vihansa toistensa hyväksi. Riittääkö vain häive ihmisestä pitämään rakastavaiset kiinni toisissaan?"

Teos: Häivähdys, The Wolves of Mercy Falls #2
Alkuperäinen nimi: Linger

Kirjailija: Maggie Stiefvater
Sivumäärä: 345
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Häivähdys oli mulle jo tuttu tekele niin kuin Väristyskin, joten tapahtumat ei kovin yllätyksenä siis tullut.  

Sanoisin ehkä että Häivähdyksen juoni oli selkeämpi kuin Väristyksen. Onneksi saatiin mukaan myös uusi henkilö, Cole, koska ilman häntä tämä olisi voinut helposti tulla tylsäksi ja ihan vaan kliseiseksi rakkaustarinaksi. Cole, entinen rokkitähti, julkisuuden henkilö ja narkkari on yksi Beckin uusista susista joihin saatiin vähän näkökulmaa jo Väristyksessä

Mä olen aina pitänyt siitä että kirjoissa on lyhyet luvut, silloin etenee kirjassa paremmin eikä lukeminen tunnu yhtään raskaalta. Oon lukenut muiden arvosteluita tästä kirjasta, ja moni näyttää kritisoivan sitä kuinka lyhyitä nämä luvut ovat - omasta mielestäni se taas on pelkkää plussaa. Mielipidekysymys tottakai. Muhun selkeästi iskee myös Maggien vähäeleinen kirjoitustyyli, eikä tästä ole yritetty tehdä liian syvällistä, kun taas useissa kirjoissa siihen kiinnittää tosi paljon huomiota kuinka tekstistä yritetään tehdä taiteellista tai sellaista joka yrittää iskeä lukijaan pysyvästi. Yleensä näissä tapauksissa omalla kohdalla olen huomannut vaan ärsyyntyväni siitä, ettei teksti vaikuta yhtään luonnolliselta. Ihan kuin kirjailija olisi joutunut pohtimaan useamman tunnin yhden lauseen ääressä kun teksti ei vaan tule luonnostaan. Maggien kirjoissa en ole huomannut moista ongelmaa. 

"Ihmisen silmät suden kasvoissa jäivät mieleeni. 
Ne olivat yhtä tyhjät kuin minun sydämeni."

Kuvailin sarjan ensimmäistä osaa Väristystä haikeaksi. Häivähdystä voisi kuvailla samoilla sanoilla, mutta tästä löytyy myös pilkahduksia niin onnellisuudesta kuin epätoivosta. Gracen ja Isabelin ystävyys on myös sellainen asia minkä haluaisin myös omaan elämääni, eikä Häivähdys ole vaan Samin ja Gracen tarina, vaan enemmänkin tarina kaikesta niiden ympäriltä.