21. kesäkuuta 2018

MINIARVIOITA | osa neljä

Teos: Paper Girls, vol. 1
Sarja: Paper Girls #1
Kirjailija: Brian K. Vaughan
Kuvitus: Cliff Chiang, Matthew Wilson
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Image Comics 
Mistä: kirjasto

"In the early hours after Halloween of 1988, four 12-year-old newspaper delivery girls uncover the most important story of all time. Suburban drama and otherwordly mysteries collide in this smash-hit series about nostalgia, first jobs, and the last days of childhood."

Vaughanin Saga iski ja ihan kunnolla, joten oli pakko laittaa lukuun myös Paper Girls. Mielenkiintoinen ja erikoinen scifipläjäys. Pidin kuvitustyylistä ja siitä miten värejä on käytetty. Viihdyin, ja pidin, mutta kyseinen sarja ei koukuttanut samalla tavalla kuin Saga. Sarjan toinen osa on luettuna (ja pidin kyllä), mutta saa nähdä tuleeko seuraaviin osiin tartuttua ollenkaan. 

          


Teos: Ilopangon vankilan naiset
Kirjailija: Maija Salmi 
Kuvitus: Meeri Koutaniemi
Sivumäärä: 162
Kustantaja: Like 
Mistä: kirjasto

”Erityinen helvetti naisille” - näin entiset vangit kuvaavat El Salvadorissa sijaitsevaa Ilopangon naisvankilaa. Vankila on mitoitettu noin 200 vangille, mutta tällä hetkellä siellä kärsii rangaistustaan lähes 2000 naista. Ylikansoitettu vankila on ollut ihmisoikeusjärjestöjen mustalla listalla jo kauan eikä sitä turhaan kutsuta yhdeksi maailman pahimmista naisvankiloista.

Ilopangossa vangit elävät epäinhimillisissä oloissa: ruoka on usein pilaantunutta ja hygieniaolosuhteet puutteelliset. Vapauduttuaan vangit kantavat vankilassa olleen naisen stigmaa loppuelämänsä ja joutuvat usein perheidensä hylkäämiksi. Se on monelle vankilaakin pahempi rangaistus.

Ainutlaatuinen teos kuvaa paitsi naisten arkea vankilassa ja sen jälkeen, myös El Salvadorin naisten asemaa patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Samalla se on kertomus elämästä äärimmäisessä köyhyydessä jengisotien repimässä El Salvadorissa."


Ilopangon vankilan naiset oli kyllä kerta kaikkiaan avartava ja vaikuttava teos. Oli järkyttävää lukea millaisissa oloissa ihmiset joutuvat elämään. Vaikka kyse onkin vangeista, ihmisistä jotka ovat tehneet kamalia tekoja ja virheitä, he ovat silti ihmisiä. Tuntuu kamalalta ajatella jos itse joutuisi vastaavaan vankilaan - miten ihmeessä sitä selviäisi? Ja tämä abortti/keskenmeno -homma on ihan pöyristyttävää. Joku on todella pahasti pielessä, jos vasta lapsensa menettänyttä äitiä syytetään harkitusta murhasta. Kamalaa, ei mulla muuta. 

          


Teos: Hyvän sään aikana 
Kirjailija: Hanna Nikkanen & työryhmä
Sivumäärä: 320
Kustantaja: Into
Mistä: kirjasto

"Tämä vuosisata tullaan muistamaan globaalin ympäristökriisin käännekohtana. Miten ilmaston lämpeneminen iskee Suomeen? Miten valmistaudumme tulevaan?

Toimittaja ja vierailijaprofessori Hanna Nikkanen kokosi Tampereen yliopiston opiskelijoista 21 hengen työryhmän, joka piirsi kokonaiskuvan aikamme merkittävimmästä murroksesta. Nikkanen on aiemmin palkittu tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla ja Bonnierin suurella journalistipalkinnolla."


Kamala, pelottava, vaikuttava: ilmatonmuutos. Hyvän sään aikana on tärkeä teos, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Se kertoo faktat niitä kiertelemättä, ja näyttää paljon sellaista mitä ei heti tule edes ajatelleeksi. Ilmastonmuutoksesta mulle on aina ensin tullut mieleen hukkuvat, surulliset jääkarhut (ou nou!), ja vaikka aina on tiedostanut sen olevan muutakin, nyt sen viimeistään oikeasti tietää. 


          


Teos: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
Alkuperäinen nimi: Weird Things 
Customers Say in Bookshops
Kirjailija: Jen Campbell
Suomentaja: Aino Partanen
Kuvitus: The Brothers McLeod
Sivumäärä: 114
Kustantaja: Nemo
Mistä: kirjasto

"Englantilainen runoilija-novellisti Jen Campbell on kerännyt kirjakauppiaiden hauskoja kertomuksia asiakkaiden erikoisista kysymyksistä ja koonnut niistä parhaat kirjaksi. Eri puolilta maailmaa koottujen juttujen lisäksi kirjassa on omat lukunsa Ripping Yarns ja The Edinburgh Bookshop -liikkeistä, joissa kirjailija on itse työskennellyt. Kaikki sai alkunsa lontoolaisen Campbellin Weird Things Customers Say in Bookshops -blogista, jossa hän alkoi vuonna 2009 julkaista kirjakaupassa kuulemiaan kummallisia kysymyksiä." 

Tämän luettua ei voi todeta kuin sen, että kylläpäs ihmiset kysyy kummallisia kysymyksiä. Kirjastossa hetken työskennellessä ei tullut vastaan hassuja kysymyksiä, ja olisi kiva kuulla suomalaisten kirjakauppojen kokemus tästä. Hauska, nopeasti luettava kirja täynnä erikoisia kysymyksiä ja tilanteita. 


          


Teos: Tästä alkaa elämä
Alkuperäinen nimi: Very Good Lives
Kirjailija: J. K. Rowling
Suomentaja: Lotta Sonninen
Kuvitus: Joel Holland
Sivumäärä: 73
Kustantaja: Otava 
Mistä: kirjasto

"J. K. Rowling pyydettiin Harvardin yliopistoon pitämään puhe valmistuvalle luokalle. Hän päätti puhua itselleen tärkeästä aiheesta: epäonnistumisesta ja mielikuvituksen voimasta. Rowlingin puhe on inspiroinut ihmisiä pohtimaan, mitä on "hyvä elämä". Puhe toimii sekä lohduttajana että kehotuksena tarttua toimeen. Kun on valmis ottamaan riskejä ja epäonnistumaan sekä valjastamaan mielikuvituksen voiman, voi elää vähemmän varuillaan ja siten pysyä avoinna elämän tarjoamille mahdollisuuksille."

Ei tarvitse kuin mainita Rowling, ja minä hypin pitkin seiniä. Tästä alkaa elämä on puhe, joka inspiroi... tai sitten ei. En saanut tästä oikein mitään irti. Nopeasti luettava, ihan hauska, kivasti kuvitettu miniopus elämästä. Jostain syystä olen arvioinut tämän Goodreadsissa neljällä tähdellä, en tiedä miksi, kaipa se silloin tuntui hyvältä ajatukselta. Tää vois olla kyllä kiva lisä lahjaan valmistuvalle!


          


19. kesäkuuta 2018

Kesän 2018 ensimmäinen lukumaraton

Huh, ohi on! Paremminkin lukeminen olisi voinut mennä, mutta valitettavasti televisio ja sarjat vei tällä erää voiton. Tärkein tavoite tälle maratonille oli se, että saan luettua loppuun Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan ensimmäisen osan ennen kuin Storytel -kokeilujakso ehtii päättyä. Onnistuin, joten olen tyytyväinen tulokseeni!

Kesän ensimmäistä lukumaratonia veti Sivujen välissä -blogi, kiitos!

Luin yhteensä 3h 40min, eli 3 tuntia vähemmän kuin aiemmalla maratonilla.

- Alan Bradley: Piiraan maku makea (osittain, s. 91)
- Elina Pitkäkangas: Kuura (osittain, s. 239)
- Stephenie Meyer: Kemisti (osittain, s. 50)
sivuja yhteensä: 380

Koosteet lukumaratoneilta täällä!

13. kesäkuuta 2018

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

"Ihana samppanjan siivittämä iltapäivä päättyy katastrofiin, kun Poppy Wyatt kadottaa sekä kihlasormuksensa että puhelimensa. Onnekseen hän huomaa roskakorista pilkottavan kännykän - ja löytäjähän saa pitää! Kännykän mukana seuraa kuitenkin sen oikea omistaja, huipputehokas bisnesmies Sam, jonka henkilökohtaisen elämän Poppy päättää laittaa kuntoon työasioiden ohella. Vielä pitäisi saada myös tulevat appivanhemmat ihastumaan morsiameen, joka on hukannut mittaamattoman arvokkaan perintökalleuden. Paras siis pitää sormukseton käsi piilossa."

Teos: Soitellaan, soitellaan!
Alkuperäinen nimi: I've Got Your Number
Kirjailija: Sophie Kinsella

Suomentaja: Irmeli Ruuska
Sivumäärä: 372
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Sophie Kinsella on ollut yksi mun lemppareista ties kuinka kauan. Hänen kirjoittamat kirjat on aina ollut helppoa, nopeaa ja hauskaa luettavaa - vaikkakin Himoshoppaaja -sarja nykyään enemmänkin ärsyttää kuin ilahduttaa. Kevyttä hömppää, jota on mukava lukea kesäisin tai keskellä synkkää ja loputonta talvea. 

Soitellaan, soitellaan! oli hauska ja koukuttava kirja, jossa tapahtui pieniä, mutta kiusallisia asioita, ja monessa tilanteessa itse olisin ollut valmiina vajoamaan maan alle. Kinsellan tyyliin kuuluu höpsöt, ehkä jopa kömpelötkin päähenkilöt, jotka yleensä myös ärsyttävät. Etenkin Himoshoppaaja Becky on tosi raivostuttava persoona, ja välillä mietityttää miksi näistä päähenkilöistä aina tehdään sellaisia.

"Vuosien mittaan minut on esitelty monenkin eri poikaystävän vanhemmille, mutta tämä oli ilman muuta kaikkein hirvein kokemus. Olimme kätelleet ja juttelimme kohteliaasti jotain, ja kun kerroin Wandalle ylpeänä, missä olin opiskellut, Anthony loi minuun puolikuun muotoisten lasiensa yli kirkkaan, kylmän katseen ja sanoi: »Vai fysioterapeutin tutkinto. Hupaisaa.» Tunsin itseni liiskatuksi. En osannut sanoa mitään. Oikeastaan hämmennyin niin, että poistuin vessaan." 

Päähenkilö Poppy on menossa naimisiin Magnuksen kanssa, jonka perhe on "akateeminen versio Ihmeperheestä" (s. 28), he kaikki puhuvat liian fiksuja, ovat liian fiksuja, ja saavat Poppyn tuntemaan itsensä tyhmäksi. Magnus on ärsyttävä, itsekäs ja ylimielinen. Heivaa hiiteen, oli ajatukseni jo kirjan alusta alkaen. Poppy hukkaa kalliin kihlasormuksen, sen jälkeen hänen puhelimensa varastetaan, mutta onni onnettomuudessa: Poppy huomaa roskiksessa puhelimen ja ottaa sen itselleen. Puhelin tuo mukanaan pomottelevan bisnesmiehen Samin, sekä rutosti ongelmia ja kommelluksia. 

Kirjan ratkaisu ja juoni oli arvattavissa alusta alkaen, eikä kyseessä ole mikään mestariteos, mutta tarviiko chick litin edes olla sitä? No ei tarvitse. Mainio kirja vaikka välipalaksi raskaampien teosten joukkoon, ja jos kaipailee hauskaa, kevyttä kesäluettavaa, on Kinsella erittäin hyvä vaihtoehto. 


8. kesäkuuta 2018

John Green: Kilpikonnan kuorella

"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisen ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."

Teos: Kilpikonnan kuorella
Alkuperäinen nimi: Turtles All the Way Down
Kirjailija: John Green

Suomentaja: Helene Bützow
Sivumäärä: 264
Kustantaja: WSOY
Mistä: kirjasto


John Greeniltä on tullut luettua ainoastaan ja vain se yksi kirja. Se, minkä luultavasti suurin osa on tähän päivään mennessä jo lukenut. Se, joka kosketti ennennäkemättömällä tavalla, ja se, mitä en koskaan unohda. Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen ei ole oikeastaan edes kiinnostanut lukea Greeniltä mitään muuta. Ei siksi, että olisin rakastanut TFIOSia niin paljon eikä mikään muu yltäisi sen tasolle, vaan suoraan sanottuna se John Green -hype vaan oli liikaa ja kiinnostus hänen kirjoihin lopahti.

Sitten tuli Kilpikonnan kuorella, josta luin hyviä arvosteluja ja aloin pohtimaan pitäiskö vai eikö pitäis. Tää tuli töissä vastaan, ja sen kummempia miettimättä nappasin sen mukaani aikomuksena ehkä tarttua siihen joskus.

»Olen huomannut, että käytät usein sanaa hullu. Ja kuulostat vihaiselta sanoessasi sen, melkein kuin nimittelisit itseäsi.»  
»No, nykyään jokainen on hullu. Teini-ikäisten mielenterveys on ollutta ja mennyttä.»

Ei tätä ehkä pettymykseksi voi sanoa, mutta ei tämä nyt vaan iskenyt. Paljon on puhuttu siitä kuinka Greenin nuoret hahmot ei ole uskottavia "liian fiksuilla" ajatuksillaan ja pähkäilyillään, ja se ajatus painoi takaraivossa koko tämän kirjan ajan.

Kirja kertoo Azasta, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Hän pelkää bakteereita, tietää niistä kaiken - myös sen, kuinka järjetön tämä pelko on - kirja näyttää kuinka oma mieli voi temppuilla itseään vastaan. Musta on ihanaa kuinka nuorten mielenterveysongelmia tuodaan nykyään enemmän esille (tai ylipäätänsä mt-ongelmia) ja se oli oikeastaan suurin syy miksi edes aloin tätä lukemaan.

Olisin toivonut että tämä takakannessakin mainittu kadonneen miljonäärin mysteeri olisi saanut hitusen suuremman huomion, mutta jälleen kerran - ymmärrän miksi muut asiat nostettiin suuremmin esille. Vaikka viihdyin tämän parissa, en osannut upota Azan maailmaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Eli tuomioni: ihan ok-hyvä-kelpo-enlueuudestaan-pidinkuitenkin-hymyilytti.