21. marraskuuta 2017

How to Get Away with Murder: 2. tuotantokausi (2015)



traileri / 2. kausi / 15 jaksoa / 45 min / v. 2015 / abc studios, netflix

Sisältää pieniä sᴘᴏɪʟᴇʀᴇɪᴛᴀ ensimmäisestä kaudesta. 

Ensimmäinen tuotantokausi oli mainio. Osa henkilöistä ärsytti (yllätys...) ja jäi vähän muiden varjoon, mutta nousivat toisella kaudella enemmän näkyville ja löysin heistä jokaisesta jotain hyvää - jes! Ensimmäinen kausi päättyy kun saamme tietää totuuden (tai ainakin osan siitä) Lila Stangardin kuolinyöstä, ja Rebecca löytyy tapettuna kellarista. Kakkoskausi starttaa käyntiin, kun Hapstallien kartanossa tapahtuu jälleen veriteko. 

Wes oli mielestäni ärsyttävä jo ensimmäisellä kaudella, mutta toisen kauden aikana se vaan paheni ja paheni. Lähes koko kausi meni siihen kuinka Wes pui Rebeccan kohtaloa, joka on ymmärrettävää - mutta ärsyttävää. Laurel, Connor (+ OLIVER) ja Frank ovat edelleen lemppareitani! 

Tuttu tyyli jatkuu myös sarjan toisella kaudella. Välillä näytetään asioita, jotka on jo tapahtunut, ja siirrytään takaisin katsomaan että mitkä asiat siihen on johtanut. Tätä sarjaa katsoessa kuvittelee olevansa todella fiksu, tietävänsä ratkaisut ja syyt tapahtumiin, mutta joka kerta on pakko myöntää ja todeta HTGAWMin kirjoittajien olevan fiksumpia. Valitettava tosiasia on se, että HTGAWM on aina kaksi askelta edellä. Aina. 

En edes enää tiedä mitä ajatella, kun sarjan toinen kausi onnistuu yllättämään ja räjäyttämään mielen jälleen kerran. Monesti sarjoissa (varsinkin tämän genren sarjoissa) tapahtumat alkaa toistamaan itseään, mutta tästä en vaan sellaista fiilistä saa. Johtuneeko sarjan raivostuttavasta nerokkuudesta, vaiko kaikesta siitä hypestä, jonka joukkoon mäkin olen ajautunut? 

Toinen kausi avaa lisää Wesin menneisyyttä ja syitä siihen miksi Annalise on ottanut hänet siipiensä suojiin. Samaisesta syystä näppärillä aasinsilloilla päästään siihen miten ja miksi nimeltä mainitsematon henkilö joutui tappamaan Lilan. Asher, tuo hupaisa typerys pääsee, eli joutuu mukaan kaaokseen omien tekojensa seurauksena, ja ratkaisut kaikkiin kysymyksiin selviää vain yhdellä tavalla: katsomalla.

Niin koukuttava, niin hyvä, niin... täydellinen. Jaiks. 


16. marraskuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Loppusoitto

"Noran ja Patchin rakkaustarina saavuttaa huippunsa sarjan odotetussa päätösosassa, joka heittää parin kaoottisiin tunnelmiin keskelle kytevää vallankumousta. Sen polttopisteessä ovat langenneet enkelit ja vapaudestaan kiihkeästi taistelevat nefilit: ääritilanne, jonka rakastavaiset viimeiseen asti tahtoivat välttää. Asetelmat ovat kaukana ihanteellisesta: vanhat viholliset nostavat päätään, uusia syntyy ja ystävyyden ja petturuuden raja on hämärä ja häilyvä. Kohtalo ei ole Noran ja Patchin puolella - mutta pakottaako se heidät taistelemaan toisiaan vastaan?"

Teos: Loppusoitto, Hush Hush #4 
Alkuperäinen nimi: Finale
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Sivumäärä: 342
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Langennut enkeli #1, Riitasointu #2 ja Hiljaisuus #3.
Postaus sisältää pieniä SPOILEREITA - joten lukeminen täysin omalla vastuulla!

Olen iloinen että tämä sarja on vihdoin ja viimein luettuna. Edelleen väitän ensimmäisen osan olleen se parhain. Jokainen osa on ollut omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta taso laski uhkaavasti toisen osan jälkeen, enkä koskaan kirjan päätyttyä osannut luoda kummoista mielipidettä. Nämä nyt on ollut ihan viihdyttäviä, ja siihen se jää.

Jo sarjan ensimmäisestä osasta asti on nefilit ja langenneet enkelit asetettu vastakkain, ja kuvittelin tämän kauan odotetun "taiston" olevan hiukan suurempi. Ottaen huomioon että tätä kyseistä yhteenottoa on rakennettu monen kirjan ajan - ja sitten se varsinainen tilanne kestää parin sivun verran, tuntuu tosi typerältä. Ja kömpelöltä. Ei sillä että olisin halunnut tästä "sodasta" lukea yhtään sen enempää, mutta olisi siihen voinut jotain lisätä.


"Se vähä valo, mitä sisimmässäni oli jäljellä, sammui pois."


Lähdin hakemaan Noran ja Patchin onnellista loppua, ja kyllä, sen sain, mutta kaikki muu tuntui menevän ihan päin sitä itseään. Vee paljastui nefiliksi - se tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Olin iloinen siitä että nyt Vee oikeasti voi olla mukana Noran elämässä, ymmärtää Patchia ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti nefili-Scottin kanssa. Kunnes Scott meni ja kuoli. Tiedostan, että aina näissä tarinoissa joku hyvä kuolee, mutta oliko hei ihan pakko?

Marcie oli edelleen yhtä ärsyttävä kuin aiemmin, Noran apulainen-valmentaja-mikälienee Dante paljastui kusipääksi ja Patchin sulka paloi, JAIKS. Moneen otteeseen mainittu etsivä Basso olikin arkkienkeli ja antoi Patchille takaisin kykynsä tuntea, hurraa!

Sanoisinkin siis että kyllä tämä sarja kokonaisuudessaan oli ihan hyvä. Se vaan olisi voinut olla niin paljon parempi. Plussaa kirjojen kivoista kansista!


14. marraskuuta 2017

Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss

"Anna had everything figured out - she was about to start senior year with her best friend, she had a great weekend job, and her huge work crush looked as if it might finally be going somewhere... Until her dad decides to send her 4383 miles away to Paris. On her own.

But despite not speaking a word of French, Anna finds herself making new friends, including Étienne St. Clair, the smart, beautiful boy from the floor above. But he's taken - and Anna might be too. Will a year of romantic near-misses end with the French kiss she's been waiting for?"

Teos: Anna and the French Kiss
Kirjailija: Stephanie Perkins 

Sivumäärä: 400
Kustantaja: Usborne
Mistä: oma kirjahylly


Elämäni ensimmäinen kirja jonka sain luettua englanniksi kannesta kanteen. Ja olen niin iloinen että onnistuin siinä! Englanti ei ole ollut mun vahvin aine koulussa, mulle englanniksi kirjoittaminen on hankalaa (puhumattakaan puhumisesta...) ja siitä syystä en ole uskaltanut tarttua kirjoihin, joita ei ole suomennettu. Täytyy sanoa, että kerrankin tv-sarjojen kyttäämisestä on ollut jotain hyötyä - kuulemalla on oppinut todella paljon, eikä tämän kirjan lukeminen tuottanut missään vaiheessa hankaluuksia. Mahtava fiilis näinkin pienestä asiasta, mutta näin sitä ymmärtää ettei ehkä ole ihan niin paska kun on aina kuvitellut! Jee! 

Kaikki lähtee käyntiin siitä, kun Annan vanhemmat päättää lähettää hänet opiskelemaan Pariisiin. Kuulostaa tutulta, mutta olin valmis ottamaan kliseisen ja söpön rakkaustarinan vastaan. Tietysti jo heti ensimmäiseltä sivulta on selvää mitä lopussa tulee käymään, muta tämä oli oikeasti vaan niin IHANA etten ehkä kestä. Kirja imaisi mut mukaansa jo ensimmäisellä sivulla enkä halunnut sen loppuvan.


"Welcome to Paris, Anna. Im glad you've come."


Henkilöhahmot oli kaikki omalla tavallaan helposti samaistuttavia, ja ihanalla tavalla "normaaleita" - ei mitään erikoista tai yliampuvaa. Päähenkilö Anna teki välillä typeriä asioita, joista halutessani olisin voinut ärsyyntyä - mutten jaksanut vaivautua koska kaikki kuitenkin tuntui täydelliseltä. Ujoon, epävarmaan ja kömpelöön leffafriikkiin Annaan mun oli helppo samaistua. Annalla oli esimerkiksi vaikeuksia tilata ruokaa ruokalassa: mitä jos sanon jotain väärin? Entä jos mua ei ymmärretä? Ja voin kuvitella että olisin itse ihan yhtä kuutamolla ja kauhuissani jos kyseiseen tilanteeseen joutuisin, välillä suomeksikin ruoan tilaaminen tuntuu kamalalta (suomalaisen painajainen: tuntemattomalle puhuminen)! Étienne St. Clair ihastutti myös täällä, ja oli varmasti kirjan hauskin (ja ihanin jajaaj...) henkilö. Täydellisestä brittiaksentista puhumattakaan.

Ehdottomasti yksi lempikirjoistani, jota haluaisin suositella kaikille! Ihanaa draamaa ja nuorta rakkautta, onko mitään parempaa? Ei varmaan :D Jos englanniksi lukeminen kauhistuttaa, ei hätää, kuka tahansa pystyy siihen - jos minäkin kerta pystyin. Hyllystä löytyisi seuraavat osat, arveluttaa hieman niihin tarttuminen hahmojen vaihtuessa. Tämän ensimmäisen osan aikana tavattiin jo Isla (kolmas osa), ja hänen tarina kiinnostaa enemmän kuin Lolan (toinen osa). Uskon kyllä pitäväni myös niistä, joten tämä stressaaminen aiheesta on jälleen täysin turhaa. 

9. marraskuuta 2017

Epäonninen Funko POP! -tilaus | ostoksia n:o 2

Vihdoin ja viimein kauan odotetut Funkot on täällä! Ja oikeasti kauan niitä saikin odotella, kun tilauksen näpyttelin menemään heinäkuussa. Parastahan tässä on vielä se, että osaa Funkoista ei oltu julkaistu vielä ja kuvittelin olevani jonkin sortin edelläkävijä kun nämä ennakkotilasin. Tilanne äityi siihen että pyörittelin sormiani parin kuukauden ajan, ja nämä ennakkotilaamani Funkot ehti tulla myyntiin myös Suomen puolelle. Hohhoi ja silleen.

Avataan tilannetta nopeasti: posti kadotti ensimmäisen osan tilauksestani, mulle lähetettiin uusi korvaava paketti tulemaan, ovikello soi, paketti saapui, hihkuin innosta, avasin sen ja tajusin viikko sen jälkeen ovikellon soidessa uudestaan että jaahas - kadonnut pakettini saapuikin jo. Ai niin, ja ennakkotilaamani Harry Potter -funkot loppui kesken kaiken, ja sainkin ne vasta kolmannesta erästä.

No mutta, valtakunnassa kaikki hyvin! POPINABOXin asiakaspalvelu toimi paremmin kuin hyvin, ja asian hoitamista vaikeutti ainoastaan oma kielipääni jonka takia stressasin asiasta ihan liikoja. Englanniksi asioiminen tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta, mutta onnekseni kaikki sujui hyvin ja siitäkin selvittiin! :D Sain myös pitää niin alkuperäisen paketin, kuin myös korvaavan paketin - joten nyt hyllyssä venyy kaksin kappalein Parks & Recreation -funkoja. Osa hahmoista tilattu EMPiltä!

 Lucius Malfoy, NRO 36 | Harry Potter | EMP.fi
☆ Severus Snape, NRO 05 | Harry Potter | POPINABOX.co.uk
☆ Remus Lupin, NRO 45 | Harry Potter | POPINABOX.co.uk

 April Ludgate, NRO 502 | Parks and Recreation | POPINABOX.co.uk
☆ Andy Dwyer, NRO 501 | Parks and Recreation | POPINABOX.co.uk

 Queenie Goldstein, NRO 03 | Fantastic Beats and Where to Find Them | EMP.fi
☆ Luna Lovegood (lion hat), NRO 47 | Harry Potter | POPINABOX.co.uk