18. huhtikuuta 2017

Löpinää ja elämän väliaikatietoja

Mitä kuuluu? Mitä tapahtuu? Mitä, missä ja milloin?

Olen maininnut useampaan otteeseen (tietääkseni) että meillä alkoi kotona remontti, jonka vuoksi oon asunut nyt pari viikkoa evakossa muualla. Mulla ei ole täällä puoliakaan tavaroistani mukana, enkä oikeastaan ole voinut tehdä mitään järkevää. Ei myöskään ole ollut kotoisa olo, ei ole tehnyt mieli lukea joten olen vaan viettänyt suurimman osan ajasta katsellen tv-sarjoja. Hyvä puoli on se, että päästään muuttamaan takaisin kotiin jo tän viikon perjantaina!

Blogi täytti vuosia 13.4. jonka unohdin ihan totaalisesti, vaikka piti keksiä jotain erikoista sen kunniaksi. Laitan tämän unohduksen myös tämän remonttihässäkän syyksi! Muutama postaus odottaa myös viimeistelyä, mutta taidan suosiolla jättää niiden julkaisun loppukuulle eläen siinä toivossa että silloin olen jo asettunut mukavasti omaan huoneeseeni. Yritän siis parhaani mukaan päästä takaisin normaaliin postaustahtiin. Tosin tämä säätäminen ei ole loppu remontin jälkeenkään, sitten täytyy hommata uusia huonekaluja entisten tilalle ja purkaa kymmeniä laatikoita jotka on täynnä rojua josta en osaa luopua. Kirjahyllyjen järjestämiseen menee luultavasti kans oma pieni ikuisuus, onneksi sen järkkääminen on ihan hauskaa hommaa.

Mutta sitten numeroita ja listauksia!

Olen lukenut 16 kirjaa, joista 3 olen lukenut jo kerran aiemmin.
Olen katsonut 34 elokuvaa, joista 14 olen katsonut aiemmin useampaan kertaan.
Olen katsonut 32 tuotantokautta, joista 8 olen katsonut aiemminkin.

Vanhin elokuva jonka olen tänä vuonna katsonut on The Breakfast Club vuodelta 1985.
Uusin elokuva jonka olen tänä vuonna katsonut on iBoy vuodelta 2017.

Olen ostanut & saanut tänä vuonna yhteensä 27 kirjaa, joista olen ehtinyt lukea vaan 9.
Niistä odotan eniten Diana Gabaldonin kirjasarjan lukemista.

Keskimäärin katson 34.4 jaksoa viikossa, ja tähän mennessä vuotta olen katsonut 564 jaksoa. Tosin mukaan ei ole laskettu niitä sarjoja joita olen katsonut satunnaisesti telkkarista.

Tällä hetkellä seuraan tvstä näitä sarjoja:
 Survivor, kausi 20
 Modern Family, kausi 8

Tällä hetkellä katson netistä näitä sarjoja:
 Parks & Recreation, kausi 3
 Friends, kausi 9
 Skam, kausi 4

Vaikka numerot muuta osoittaakin, silti olen monesti löytänyt itseni istuskelemasta tylsistyneenä ilman mitään tekemistä. Koskaan ei myöskään ole mitään katsottavaa, ja juuri silloin kun olen pakannut elokuvat laatikoihin ja vienyt ne konttiin – haluaisin katsoa sieltä jotain. Mun oli tarkoitus vuoden alussa alkaa kirjoittamaan kuukausittain myös tv-sarjoista joita olen katsonut, mutta sitten se vähän jäi. Jos yhtään kiinnostaa, niin voisin niistäkin löpistä joskus tarkemmin.

Tää nyt oli vaan tämmöinen täytepostaus ettei koko blogi vaan vajoa loppuunsa. Ostin coolin Potter -paidan, joka olikin väärän kokoinen mutta pidin sen silti. Mitäs teille kuuluu? :--)


14. huhtikuuta 2017

Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä

"Juokse", hänen äitinsä kuiskasi. "He ovat yhä täällä."

Kymmenvuotias tyttö onnistuu pakenemaan perheensä murhapaikalta, mutta hänellä on vain yksi paikka minne mennä – eikä sekään ole turvallinen. Sanfranciscolaispoliisi on jahdannut pakkomielteistä sarjamurhaajaa jo kolme vuotta, mutta johtolangat ovat vähissä.

Saul Blackin trilleri sukeltaa syvälle psykopaattisen tappajan pään sisälle ja sydämensä ruhjoneen poliisin demonien pariin.

Teos: Tappamisen pitkä oppimäärä, Valerie Hart #1
Alkuperäinen nimi: The Killing Lessons

Kirjailija: Saul Black
Sivumäärä: 445
Kustantaja: Like
Mistä minulle: Suomalainen Kirjakauppa 

Arvosana: 


Tiesin jo tämän kirjan aloittaessa että tästä tulen pitämään. Ensimmäisistä luvuista lähtien oli sellainen fiilis että on pakko saada tietää lisää, ja tulikin luettua tämä lähes kerralla kun en osannut laskea tätä käsistäni. 


"Maailma oli maailma, täynnä tottelevaisia välttämättömyyksiä. 
Jos tekee x:n, siitä seuraa y. Maailma oli täysin viaton
Pahuus oli yksinomaan inhimillistä."


Luvut oli taas suht. lyhkäisiä, mikä on mielestäni aina plussaa – helpottaa nimittäin paljon lukemista. Tämä oli kirjoitettu monen ihmisen näkökulmasta, ja välillä päästiin näkemään tapahtumat mm. sarjamurhaajan, poliisin ja pienen lapsen silmin. Koska tarina oli rakennettu tähän tyyliin, ei tarvinnut käyttää aikaa pohtiakseen "kuka se murhaaja oikein on", vaan se oli heti ekoilta sivuilta lähtien jo selvillä. Murhaajan motiivi tuli ihan yllätyksenä, ja mainiolla tavalla poliisit saivat myös hänen henkilöllisyyden selville. 

Erittäin mielenkiintoinen ja piti hyvin otteessaan loppuun asti. Ei suinkaan pelottava, eikä oikeastaan jännittäväkään – vaikkakin arvostelut ja muiden kommentit antoi niin ymmärtää. Mulla ei oikeasti ole tästä paljoa sanottavaa, oli jotenkin niin erilainen verrattuna muihin vastaaviin kirjoihin ja näin ollen ei myöskään ole vertailukohteita. Vahva suositus jos yhtään dekkarit/trillerit kiinnostaa. 

Onko Saul Black teille entuudestaan tuttu?
Hän on kirjoittanut myös omalla nimellään – Glen Duncan, ja sillä nimellä omistan itse yhden trilogian. Kovin paljoa en ole kuullut hänestä puhuttavan, joten onko sulle ihan uus nimi? :) 

8. huhtikuuta 2017

Lauren Oliver: Requiem

"Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Julianin kuolemantuomiolta pelastanut Lena käy taisteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole. Henkiin heränneen Alexin tunteet näyttävät kivettyneen kovemmiksi kuin Kryptan sellien muurit.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

DELIRIUM-trilogian odotetussa päätososassa muurit murtuvat ja Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. "

Teos: Requiem, Delirium #3
Alkuperäinen nimi: Requiem

Kirjailija: Lauren Oliver
Sivumäärä: 335
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi 

Arvosana: 


Requiem on sarjan päätösosa, aiemmat osat täällä: Delirium ja Pandemonium.

Nyt on vihdoin ja viimein tämäkin sarja taputeltuna, ja täytyy sanoa että kokonaisuudessaan mä pidin tästä yllättävän paljon. Pidin paljon Laurenin tyylistä kirjoittaa – ja pidin varsinkin siitä että tämä oli kirjoitettu kahden henkilön näkökulmasta. 

Ärsyttäviäkin piirteitä kirjan hahmoista kyllä löytyi. Päähenkilö Lena tuntui voittamattomalta, ärsyynnyin siitä kuinka hän vaan selvisi kaikista vastoinkäymisistä ja tyyliin pelasti maailman. Olin aiemmassa osassa tietty innoissani siitä ettei Alex ollutkaan kuollut, mutta voi herranjee – koko kirjan ajan se oli sitä saikkausta. Rakastaako Alex Lenaa vai Korallia, vai eikö rakasta ollenkaan? Onneksi tässä viimeisessä osassa koin sen romantiikan ja rakkauden jäävän vähän syrjään, ja päästiin lukemaan jotain muuta myös. 

"Ja hän katsoi minuun, aivan kuin minä voisin 
pelastaa hänet kaikelta maailman pahalta.

Tämä oli minun salaisuuteni: hän pelasti minut."


Kirjan lopusta löytyi luku Alexin näkökulmasta kerrottuna, ja oli mukava saada tietää että mitä hänelle oikeasti tapahtui Pandemonium -kirjan tapahtumien aikaan. Silti se tuntui kuitenkin vähän kämäiseltä, hätäisesti kirjoitetulta eikä avannut asioita tarpeeksi. Tapahtumia kerrottiin siis Lenan ja hänen entisen parhaan ystävän Hanan näkökulmista. Tykästyin Hanaan henkilönä, joten jäin kaipailemaan lopussa tarkempaa tietoa siitä mitä hänelle loppujen lopuksi sitten tapahtui. Muutenkin tuntui siltä että tämä vain loppui ihan seinään. Alexin ja Lenan suhde jäi ymmärrettäväksi, mutta mitä maailmalle tapahtuu? Oliko kaikki nyt hyvin vai ei? Tämä tosiaan on taas asia jota mä luultavasti pohdin tässä pari iltaa ja unohdan sen – eli ei nyt kovin paljon hierrä. 

Nyt kun oon lukenut tämän blogitekstin pari kertaa läpi, tuntuu etten saanut sanotuksi mitään hyvää. Mutta niin kuin mainitsin, pidin tästä. Pidin siitä että vaikka kirjat sisälsi paljon toimintaa ja myös sitä ah-niin-herttaisen-raivostuttavaa kolmiodraamaa, tätä oli ilo lukea. 


31. maaliskuuta 2017

Maaliskuun luetut

Maaliskuu oli tosiaan yhtä haipakkaa ja mun lukusaldo on ihan naurettava. Koitan tsempata nyt lukemisen suhteen, ja ikävöin jo nyt sitä fiilistä kun sai luettua pari kirjaa viikossa. Aloitin lukemaan Delirium -trilogiaa alusta asti ja nyt ehkä into lukemiseen on taas palaamassa. Mulla ei ole koulua ensiviikolla ollenkaan, joten suunnittelin pitäväni ehkä jonkin sortin lukumaratoonin itsekseni.

Millainen oli teidän maaliskuu? Oliko yhtä kiireistä tai tökkiikö lukeminen? Sieluntovereita, ketään?

Lukusaldo:
☆ Kiera Cass: Ainoa (The Selection #3)
☆ Lauren Oliver: Delirium (Delirium #1)
☆ Lauren Oliver: Pandemonium (Delirium #2)