24. heinäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Vainuttu

"Siitä lähtien kun Raisa ensimmäisen kerran tapasi Mikaelin, tämän siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta Raisan ja Mikaelin suhdetta koetellaan niin Kainuun metsissä kuin kreikkalaisella daimonien saarella. Heitä vastassa ovat ennakkoluulot, metsästäjät, myyttien mutkikkaat lait - ja tuhon ennustus. Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun sen tiellä ovat yliluonnolliset ja henkeä uhkaavat vaarat? Tämä kysymys Raisan on vielä kohdattava, ylitettyään jo monet esteet ja voitettuaan jo kerran takaisin elämänsä rakkauden."

Teos: Vainuttu, Susiraja #4
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 414
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Postaukset sarjan aikaisemmista osista täällä: Kesytön #1, Uhanalainen #2 ja Jäljitetty #3.

Voi helvetti soikoon kuinka haikea olo tuli kun viime lukumaratonilla sain tämän luetuksi. Mitä ihmettä mä nyt luen? Luin Susirajan ensimmäisen osan ekaa kertaa jo useampi vuosi sitten ja siitä lähtien se on kaiverrellut mieltäni. Monta vuotta tämä sarja on pyörinyt ajatuksissani, ja aika pitkän hetken myös metsästelin näitä ympäriinsä koska halusin ne ehdottomasti omaan hyllyyni. Suomalainen kirjallisuus ei koskaan ole iskenyt muhun, ja siksi se tulikin aikoinaan niin yllätyksenä kuinka paljon tästä sarjasta oikeasti pidin. No mutta, vuodet kului ja vihdoin ja viimein tämä sarja on nyt luettuna. Tämäkin postaus olisi pitänyt jo kirjoittaa aiemmin jotta muistaisin kaiken mahdollisen, mutta ei. Näillä mennään.


"Minä sen sijaan yllätyin monestakin eri asiasta: 
siitä, että hän istui jalat pöydällä ja luki Harry Potteria.
 Siitä, että hänen kenkänsä olivat punaiset Converset."


Potter -viittaus pakko nostaa esiin.

Aiempiin osiin verrattuna Vainutussa oli enemmän toimintaa, asiat eteni sutjakasti ja olin koko kirjan ajan innoissani. Jännitin tosi paljon sitä miten tämä sarja saadaan pakettiin ja pelkäsin että kaikki loppuu johonkin järjettömään ratkaisuun niin kuin monesti tuppaa käymään (varsinkin tv-sarjoissa). Onnekseni kuitenkaan näin ei käynyt, suljin kirjan hieman hämmästyneenä mutta hymyillen. En viitsi avata tapahtumia sen suuremmin, etten vaan pilaa muiden lukukokemusta.

Mä olen edelleenkin vaikuttunut Elinan tyylistä kirjoittaa. Tyyli vaikuttaa luonnolliselta, eikä se oikeastaan yritä olla mitään. Se vain on, ja siksi siitä pidänkin. Sarjan ensimmäinen osa on edelleenkin oma lemppari. Jos joskus eteen tulee tilanne, jossa mun pitää suositella jotain luettavaa nuorelle - suosittelen ehdottomasti tätä sarjaa. Odotan innolla Elinan uutta kirjaa, joka julkaistaan pian.


22. heinäkuuta 2017

Salla Simukka: Punainen kuin veri

"Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja."

Teos: Punainen kuin veri, Lumikki Andersson #1
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 265
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 


Kylläpä oli omalla tavallaan erikoinen. Kirjan päähenkilöä Lumikkia on viitattu monessa eri paikassa Lisbeth Salanderiin, johon tosin en voi ottaa kantaa itse - kun Millennium -trilogia on lukematta. Lumikissa oli myös piirre, minkä löydän itsestänikin - hän viihtyy yksin, muttei ole yksinäinen.

Pidin siitä kuinka nopeasti kaikki tapahtui, oli toimintaa ja jännittäviä hetkiä. Kirja ei tuntunut missään vaiheessa siltä että sitä yritettäisiin venyttää eikä turhia jaaritteluja siis ollut. Juoni lähti ihan eri suuntaan kuin kuvittelin, mikä oli positiivinen yllätys. Odotin tältä kirjalta paljon ja vaikka kaikki kääntyi päälaelleen siitä mitä mä odotin niin tykkäsin. Plussaa myös siitä ettei tästä löytynyt mitään yliluonnollista tai "omituista". Erikoisen lisän kirjaan toi myös lukujen alussa olleet päivämäärät, vaikkakin täytyy myöntää etten niihin sen suuremmin kiinnittänyt edes huomiota. Mutta ne näytti ainakin kivalta! Ehkä seuraavaa osaa lukiessa täytyy olla niiden suhteen tarkempi.


"Tätä mä kutsun rahanpesuksi. 
Tätä mä kuulkaa todellakin kutsun rahanpesuksi."


Paljon jäi kysymyksiä ilmaan joihin oletan saavani vastauksen seuraavissa osissa. Kannen pienestä tekstistä päätellen sarjan teokset voisi lukea myös itsenäisinä. Lumikki on satuna mulle hieman avoin käsite, ja varmasti multa siis meni mahdollisesti ohi jotain siihen liittyviä viittauksiakin. Disneyn version Lumikista olen katsonut joskus siihen aikoihin kun opettelin kävelemään, joten muistikuvia siitä ei oikeastaan ole. Vaikka mulla löytyy kyseinen elokuva omasta hyllystäkin, en vaan ole saanut sitä katsotuksi. Ehkä nyt olisi korkea aika.

Kumarrus Simukalle ja kirjan menestykselle! "Huhtikuussa 2017 teos Punainen kuin veri oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja kirjallisuuden vientikeskus Filin tilastojen mukaan käännetty jo 35 kielelle (lisäksi kaksi käännöstä oli tekeillä). Teos oli kaikkien aikojen kolmanneksi käännetyin suomalainen romaani." Lähteenä mikäpä muukaan kuin Wikipedia. 


16. heinäkuuta 2017

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi

"Kun ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika Riad on kaksivuotias, isä ottaa vastaan opettajanviran Tripolissa. Koko perhe muuttaa Pariisista Libyaan ja sieltä isän kotikylään Syyriaan. Isä-Sattouf on panarabialaisen aatteen puolestapuhuja, joka uskoo arabidiktaattoreiden edustamaan edistykseen ja haluaa kasvattaa pojastaan 'tulevaisuuden arabin'

Huumorin säväyttämän teossarjan avausosa nousi heti ilmestyttyään Ranskan kirjallisuuden myyntilistojen kärkeen ja voitti vuoden parhaan albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla 2015."

Teos: Tulevaisuuden arabi 1 - Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984), Tulevaisuuden arabi #1 
Alkuperäinen nimi: 
L'Arabe du futur. Une jeunesse au Moyen-Orient
Kirjailija: Riad Sattouf
Sivumäärä: 158
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirjastolaina 

Arvosana: 


Mä en ole lukenut aiemmin Aku Ankan lisäksi yhtään sarjakuvia, ja mainitsin töissä asiasta. Yksi työkavereista suositteli mulle useampia sarjakuvia, joista luettavaksi sitten valikoitui tämä. En ollut edes kuullut tästä aiemmin, joten lähdin lukemaan tätä ihan avoimin mielin.

Mun on vaikea kuvitella miten tästä voi saada hauskan sarjakuvan. Lähinnä mulle tuli vaan paha mieli. Suomalaiseen tapaan hymähdin muutamassa "hauskassa" kohdassa, ja vaikka omistankin jokseenkin omituisen ja mustan huumorintajun - ei tämä ollut mikään hauska luettava. 

Ajattelemaan tämä kyllä pisti. Enemmän kuin osasin kuvitella. Ahdasmielinen isä ja isän puolen suku yllyttävät pikku-Riadia väkivaltaisuuksiin ja serkkujen kiusaaminen on vaan kestettävä. Äiti taas laahustaa isän mukana ikään kuin pakosta. Ympärillä tapahtuu kamalia asioita ja äiti kulkee miehen perässä saamatta minkäänlaista arvostusta. 

Julma ja niin todellinen. Lähes ahdistaa kaikki nämä päässäni pyörivät ajatukset jotka tämä teos nosti esiin, ja joita en osaa sanoiksi muovata. Maailma voi olla kamala paikka, ja onkin. Lapset kivittivät aasia, pelasivat jalkapalloa koiranpennulla pään irtoamiseen asti joka saa kaikki nauramaan. Aihe on ajankohtainen, arabikulttuurin arvot tulee selväksi, miesten ja naisten eroava asema on alleviivattuna ja tulee ilmi selkeästi. En ihmettele yhtään miksi tämä on valittu vuoden parhaaksi sarjakuvaksi. 

Ajattelin aina että jos lukisin sarjakuvia, haluaisin tyylin olevan valokuvamainen, tarkka ja yksityiskohtainen. Tässä tyyli oli päinvastainen - yksinkertainen ja selkeä. Pidin silti. Ehdottomasti täytyy lukea seuraavatkin osat, ja voi olla että tämä teos vielä joku päivä saa paikan mun kirjahyllystä. 

13. heinäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Jäjitetty

"18-vuotias Raisa Oja on viimein päässyt toteuttamaan suurta unelmaansa ja aloittanut kuvataideopinnot. Unelmien elämä ei kuitenkaan lähde sujumaan odotusten mukaisesti ja ero ihmissusipoika Mikaelista tuntuu maailman pahimmalta virheeltä.

Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla kaupungin yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä ja herättää muistot Hukkavaarasta entistäkin kipeämpinä. Kun Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä jäljille, pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta.

Oman taustan ja totuuden etsiminen johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle ja lopulta hyytävään pakomatkaan. Matka omiin kykyihin merkitsee Raisalle matkaa tuntemattomaan. Viekö tuo matka rakkaudesta vieläkin etäämmäksi - vai johdattaako sen luokse?"

Teos: Jäjitetty, Susiraja #3
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 483
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 
½

Susirajan eka osa Kesytön täällä ja toinen osa Uhanalainen täällä.

Tartuin tähän kirjaan suurella innolla. Suurin odotuksin.

Aiemmassa osassa Raisa palasi Hukkavaaraan, laumanjohtaja Daniel oli kadonnut mystisesti ja hänen oikea kätensä Martti oli noussut valtaan. Taistelu vallasta, uusi lauma rajan toiselta puolen ja Mikaelista tuli kuin tulikin uusi laumanjohtaja. Kuvio jatkuu - mutta nyt kadoksissa onkin Mikael, Raisan tausta selkenee ja nyt taistellaankin Kreikassa.

Mun täytyy myöntää etten lämmennyt ihan tälle jutulle minkä suuntaan Jäljitetty meidät vei. Oon vähän tylsä, ja mun mielestä olisi ollut kiva että tarina olisi pysynyt Suomen sisällä ja pelkissä susissa. Nyt oli ylipapitarta ja "puolijumalia" jotka uhkaavasti toi mieleen Yön talo -sarjan, joka ei mikään älyttömän hyvä juttu mielestäni ole. Tiedossa oli ettei Raisa ole täysin kokonaan ihminen, mutta tätä mä en kyllä osannut odottaa. Pisteet kyllä siitä, että Elina oli uskaltanut lähteä viemään tätä eri suuntaan kuin varmasti moni osasi arvailla.


"Väki tanssi, hyppi, huojui. Kaikki olivat yhtä ja samaa. 
Yksi sielu, monta ruumista. Yksi lauma."


Huolimatta siitä ettei Raisan historia ollut ihan sitä mitä kuvittelin ja nyrpistelin nenääni, kirja piti mut mukana enkä halunnut lopettaa lukemista. Myös Raisan veli Mitja oli positiivinen yllätys, pelkäsin hieman että siitä koituisi vaan ongelmia ja/tai jotain pahaa vaan tapahtuisi (ja no, tapahtuikin). Toivoin myös Mikaelille suurempaa roolia, jota ei valitettavasti tullut kuin vasta kirjan loppupuolella, mutta ihania hetkiä oli ne vähäisetkin hetket. Fanityttö nostaa kätensä jälleen ilmaan ja toivoo Hukkavaaran olevan totta.


11. heinäkuuta 2017

Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä

"Salaisen palvelun agentti Ethan Burke saapuu Wayward Pinesin pikkukaupunkiin etsimään kadonneita kollegojaan ja joutuu rajuun kolariin. Tultuaan tajuihinsa Ethan huomaa, että kaikki hänen tavaransa ovat kadonneet. Kukaan ei tunnu uskovan, kuka hän on. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Ethan huomaa, ettei hän saa yhteyttä kaupungin ulkopuoliseen maailmaan. Outo sattumus seuraa toistaan, kunnes Ethan on varma, että jotakin on pahasti vialla. Mitä lähemmäksi totuutta hän pääsee, sitä selvemmäksi käy, ettei idyllinen pikkukaupunki ole ollenkaan sitä miltä näyttää. Mutta ei ole Ethan Burkekaan."

Teos: Wayward Pines - Ei pakotietä, Wayward Pines #1
Alkuperäinen nimi: Pines

Kirjailija: Blake Crouch
Sivumäärä: 330
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Akateeminen kirjakauppa

Arvosana: 


Mulla ei ollut mitään odotuksia tätä kohtaan, olin vaan kuullut tästä erityisen paljon hyvää. Listasin kirjan aiemmin osaksi hyllynlämmittäjä -haastetta, koska tämä on lojunut hyllyssäni hävyttömän kauan. Ostin tämän aikoinaan koska olin kuullut tähän perustuvasta tv-sarjasta, joka mun oli tietenkin pakko päästä katsomaan.

Kirja kertoo Ethanista, joka hortoilee mystisessä pikkukaupungissa muistaen vaan oman nimensä. Alussa oli vaikea päästä kärryille mitä oikeasti tapahtui, ja meinasin jopa hieman tuskastua. Asiat muuttui nopeasti kiinnostavammaksi enkä voinut enää lopettaa lukemista kesken vaan oli pakko saada tietää heti mistä oikeasti on kyse. Tämä toi mulle mieleen Twin Peaksin, vaikka olen kyseistä sarjaa katsonut ainoastaan yhden jakson verran (asia korjaantuu pian...). Kirjan lopussa Blake kertoo inspiroituneensa Twin Peaksista, joten tätä kirjaa voi selkeästi pitää onnistuneena. Se tuo samanlaisen fiiliksen olematta kuitenkaan samanlainen. Jep.

En lue kovin paljon tämän tyylistä kirjallisuutta, ja nyt mietin että miksiköhän en. Viihdyin tämän parissa, ja yksi sana riittää kuvaamaan tätä paremmin kuin hyvin: mainio.


"Olenko minä hullu?"
"Et", hän vastasi. "Et suinkaan."


Pystyin aistimaan Ethanin ärsyyntymisen ja turhautumisen kun kukaan ei usko mitä hän sanoo ja yrittää tehdä hänestä hullun. Kerran taisin jopa parahtaa ääneen, ja mietin vaan mitä itse olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt, eli tullut hulluksi.

Itse tv-sarja lähtee tilaukseen, ja seuraavat osat luettavaksi. Kiitos. Nyt vasta sain myös tietää että katsomani ja paljon pitämäni tv-sarja Good Behavior (pääosissa mm. Michelle Dockery ja Juan Diego Botto) perustuu myös Blaken teokseen. Hemmetti!


10. heinäkuuta 2017

Estelle Maskame: DIMIMY - Kaipaan

"Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?"

Teos: Dimimy - Kaipaan, Dimily #3
Alkuperäinen nimi: Did I Mention I Miss You?

Kirjailija: Estelle Maskame
Sivumäärä: 375
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Adlibris 

Arvosana: 
 VUOSI SITTEN 

Sarjan aikaisemmista osista postaukset täällä: Rakastan #1 ja Tarvitsen #2

On vähän ristiriitaiset fiilikset. Musta löytyy se puoli joka rakastaa tätä tarinaa ja koko kuviota. Sitten on se toinen puoli joka lyttää koko jutun muutaman ärsyttävän piirteen takia. Aikaisemmissa postauksissa olen maininnut siitä kuinka raivostuttava Eden on, ja sama fiilis on edelleen.

Mielestäni kirjojen taso on laskenut ensimmäisestä osasta, jonka huomasi myös siitä että hirveän suurta kiinnostusta mulla ei ollut lukea tätä loppuun enää toista kertaa. Tämä lojui yöpöydällä pölykerroksen kera. Päällimmäinen kuva mikä tästä jäi mieleen oli se että kaikki lähes 400 sivua oli vaan välien selvittelyä, niin Edenin ja Tylerin kuin myös koko perheen. Se on turhauttavaa, varsinkin kun loppuratkaisu on ollut kaikille selvä varmasti jo ekasta osasta lähtien. Tietenkin kaikki päättyy onnelliseen loppuun – ja miksi ei päättyisikään? Toisaalta täytyy myös sanoa etten olisi jaksanut lukea kolmea kirjaa pelkästä täydellisestä parisuhteesta sisarpuolien välillä, mutta kolme kirjaa perheongelmista (ja etenkin ongelmien pakenemisesta) turhauttaa.


"Mikäkö on isoin ero isäsi ja Tylerin välillä?" äiti toteaa hiljaa. 
Hän epäröi vain hetken. "Isäsi ei koskaan tullut takaisin."


Täytyy myöntää, että kyllä mustakin löytyy se pieni puolisko joka hihkuu söpöille jutuille ja rakastaa onnellisia loppuja - joten en voi täysin vihata tätä. Tyler on herttainen (vaikkakin ihmettelen miten hän voi olla niin typerä että odottaa kaiken olevan okei vuoden katoamistempun jälkeen...) ja kun totuus kaikesta selvisi Edenille ja kaikki asiat ratkesi hyvien ystävien ympärillä, olin iloinen.



9. heinäkuuta 2017

Kesän toinen lukumaraton

Kesän toista lukumaratonia varten mulla oli ainoastaan yksi tavoite: omistaa aika oikeasti lukemiselle. Aikaisemmilla maratoneilla olen kyllä lukenut ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa keskittyminen on aina herpaantunut ja olen alkanut tekemään jotain muuta ja jumittunut sille tielle. Goodreadsin mukaan olen ollut jo jonkin tovin jäljessä aikataulusta ja nyt onnekseni sain kirittyä tavoitettani kiinni. Suunnittelin vetäväni tauot minimiin ja lukevani niin paljon kuin mahdollista, mutta suunnitelmat muuttui jo heti ensimmäisen kirjan kohdalla. Vuorokauden aikana pidin pari tunnin taukoa, useamman 10-20 minuutin tauon ja nukuin lähes 10 tuntia. Rehellistä lukemista tapahtui siis ylös merkkaamieni aikojen mukaan noin 9 tuntia.

Lukumaratonia veti tällä kertaa Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Kiitän!

Näitä kirjoja luin:

☆ Blake Crouch: Wayward Pines - Ei pakotietä (osittain, s. 275)
☆ Elina Rouhiainen: Jäjitetty (s. 483)
☆ Elina Rouhiainen: Vainuttu (s. 414)
☆ Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi (s. 158)
☆ Salla Simukka: Punainen kuin veri (s. 265)

sivuja luettuna yhteensä 1595

Olen kyllä tulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Aikaisemmat lukumaratonit ovat jääneet aina vaisuiksi enkä ole koskaan ollut täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Typerää, tiedän. :D Jos oma maratonisi on vielä kesken, tsemppiä! Nyt taas jäädään odottelemaan viimeistä maratonia, jolle toivottavasti pääsen myös osallistumaan.

Mut löytää tätä nykyä muuten myös Twitteristä!



30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kooste - luetut & ostetut

Kesäkuussakaan ei kiireeltä vältytty, kun työt kirjastossa alkoivat. Blogijutut meinasi alkaa kasaantumaan, työpäivän jälkeen ei ehtinyt lukea - saatikka kirjoitella. Kaikki muukin jäi vähän vajaaksi, niin elokuvien kuin tv-sarjojenkin katsominen. Tässäpä erittäin hyvä syy käyttää loput kesästä ainoastaan niihin! Vaikka töissä onkin ollut mukavaa, ja kirjahyllyjen välissä haahuilu on älyttömän jees, on se mahtava jäädä lomailemaan. Mun työt loppuu siis 4.7., eli vaan 2 työpäivää jäljellä! Jaiks.

Lukumaratonin ansiosta sain luetuksi kuitenkin pari kirjaa. Odottelen nyt jo innoissani seuraavaa lukumaratonia (8.7.)!

Kesäkuun luetut:
☆ Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja, #1)
☆ Elina Rouhiainen: Uhanalainen (Susiraja, #2)
☆ Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Väkiveriset, #1)
☆ Estelle Maskame: DIMIMY - Kaipaan (Dimily, #3) ᴘᴏsᴛᴀᴜs ᴛᴜʟᴏssᴀ



Näytin ostamani kirjat edellisessä postauksessa määrän vuoksi, ja tuttuun tapaan loput ostoksista tulee siis tässä koosteessa. Mutta tottahan toki mun piti ostaa myös muutama leffa ja sarja. Nämä on ostettu kuun alussa, kun suunnittelin etten nyt osta paljon mitään. Ajattelin säästää rahat heinäkuulle ja tilata sitten kerrankin "kunnolla" jotain. Toisin kävi, kuten arvata saattoikin, ja nyt nämä leffat pyörii taas hyllyssä katsomatta kun aika ei tunnu riittävän.

PRISMA:
- Pocahontas, klassikko nro. 33
- Tarzan, klassikko nro. 37
- Tuhkimo 2, Unelmien prinsessa

KIRPPIS
- Twin Peaks, Definitive Gold Box Edition - kaudet 1 & 2 

Ja koska mikään ei riitä, tilasin myös muutaman Funkon! Bongasin nämä kyseiset hahmot ensimmäsitä kertaa Vinopino kirjoja -blogin kautta ja mun oli pakko hankkia ne myös itselleni. Nämä on ollut loppuunmyytynä monta kuukautta, mutta nyt niitä vihdoin taas sai - ja vihdoin ne myös tilasin.

POPINABOX.CO.UK:
- Lorelai Gilmore, Gilmoren tytöt, nro. 402
- Rory Gilmore, Gilmoren tytöt, nro. 401


Kesäkuun ostoksia - kirjat

Blogihistoriani aikana ei ole tainnut kertaakaan olla näin isoa kasaa ostoksia. Tammikuussa tosin ostin lähes yhtä paljon kaikkea. Adlibriksen alennukset vei mennessään, Harry Potter nyt vaan oli pakko saada. Guilty pleasure - Yön talo kirjat löysi tiensä hyllyyni halvan hinnan vuoksi. Muutamia löytöjä tein myös torin puolelta, ja kirppiksellä tuli käytyä pari kertaa. Yleensä suht. uusia kirjoja ei käytettyinä (tai no luettuina) saa mistään, mutta nyt löytyi! Adlibriksen kirjat on ostettu kahdessa erässä, ei, kolmessa, joten kerralla en näin paljoa tilannut.

Noooo mutta, osa ostoksista tältä kuulta:

ADLIBRIS
- J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone - 20th Anniversary Edition (Slytherin)
- Christopher Sandford: Kurt Cobain
- James Dashner: Maze Runner - Labyrintti
- P. C. Cast & Kristin Cast: Vapautettu
- P. C. Cast & Kristin Cast: Määrätty
- P. C. Cast & Kristin Cast: Salattu
- P. C. Cast & Kristin Cast: Paljastettu
- Nicolai Lilin: Siperian opetukset
- Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin
- Elina Pitkäkangas: Kuura
- Meredith Wild: Hacker 3 - Hänen vallassaan

KIRPPIS:
- John Verdon: Tappakaa Peter Pan
- Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
- Rick Yancey: 5. aalto

TORI.FI:
- Anthony Bozza: Eminem
- Veronica Roth: Viillot
- Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus

Loput ostoksista kesäkuun koosteessa! 
KESÄKUUN KOOSTE KLO. 22

Vuoden '17 leffakatsaus: 6/12

Barely Lethal (2015)
 Lapsesta saakka erikoisjoukkojen agentiksi koulutettu teini-ikäinen Megan Walsh haaveilee normaalin nuoren huolettomasta elämästä. Hän päättää lavastaa oman kuolemansa ja hankkii uuden henkilöllisyyden paikallisen high schoolin vaihto-oppilaana, mutta huomaakin pian, että normaalin teinin elämä entiseen verrattuna voi olla vielä monin verroin mutkikkaampaa.

Barely Lethal on mulle ennestään tuttu elokuva. Vähän kehno, mutta ihan hauska. Kaikki agentti/salamurhaaja/jne elokuvat iskee muhun, joten jos sellaiset elokuvat kiinnostavat - kannattaa tämä tsekata. Aika mukavasti höystetty kylläkin teinileffaksi.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Hailee Steinfeld, Samuel L. Jackson ja Dove Cameron.



The Princess Diaries (2001) suom. Prinsessapäiväkirjat
 Heikosta itseluottamuksesta kärsivä Mia kokee elämänsä yllätyksen, kun hän tutustuu ensimmäisen kerran isoäitiinsä Clarisseen. Clarisse on Genovian ruhtinaskunnan kuningatar ja Mia siten aito prinsessa. Nuoren naisen koko maailma kääntyy päälaelleen silmänräpäyksessä.

Lapsuuden lempparileffa! Toista osaa en vielä ole nähnyt, joten muistin virkistämiseksi katsoin nyt tämänkin. Sain CDONin Green Fridaysta Viaplayn lahjakortin, jonka nyt kesän ajaksi sitten otin käyttöön.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Anne Hathaway, Julie Andrews ja Hector Elizondo.



Middle School: The Worst Years of My Life (2016)
 Rafe Khatchadorianilla on vaikeasti lausuttava sukunimi, valtavan vilkas mielikuvitus... ja ongelmia auktoriteettien kanssa. Rafe ei ole mikään vallankumouksellinen anarkisti, mutta hän on kuitenkin aloittamassa koulunkäyntiä jo järjestyksessä kolmannella yläasteellaan.

Ahahaa, ai juku! Tämä lähti katsottavaksi ihan vaan Lauren Grahamin takia, mutta oli hauska lastenleffa. Katselin tätä leffaa niin silmät ristissä etten tajunnut tarpeeksi ajoissa mitä tuleman piti ja vieräytin muutaman kyyneleenkin, hah. Se nyt sinällään ei ole uusi asia että itken katsoessa leffoja, koska kyynelehdin valehtelematta aina.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Griffin Gluck, Lauren Graham ja Alexa Nisenson.



Momentum (2015)
 Alex Farraday on kaunis, terävä, vahva ja armoton nainen. Nyt hän pakenee kilpailevaa rikollisryhmää kohtalokkaasti pieleen menneen keikan jälkeen.

Tosi perus toimintaleffa. Ei millään asteikoilla erikoinen eikä mullistanut elämääni. Kuitenkin ihan kelpo pätkä katsottavaksi, eikä jäänyt mitenkään erityisen paska maku suuhun. Yllättävää ettei tämä iskenyt muhun niin paljon kun oletin, oli nimittäin niin Nikitamainen (tv-sarja) meno että luulin löytäneeni älyttömän hyvän elokuvan.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Olga Kurylenko, Morgan Freeman ja James Purefoy.



Sisters (2015)
 Tarina kahdesta toisistaan vieraantuneesta siskoksesta, jotka kutsutaan kotiin tyhjentämään entinen lastenhuoneensa ennen kuin vanhemmat laittavat talon myyntiin. Saadakseen kokea kultakautensa uudelleen he järjestävät luokkakavereilleen viimeiset high school -tyyliset pirskeet, joista tulee juuri niin vapauttavan hullut kuin uupuneille aikuisille on tarpeen. 

Hahahaha, olipa yllättävän hupaisa elokuva! Kovin paljon ei odotuksia ollut, onneksi. Parks and Recreationista tuttu Amy Poehler on edelleen niin hauska, että vaikka tämä leffa olisi muuten ollut ihan täyttä kuraa, jo Amy tekee tästä paremman. Amyn ja Tinan kemiat myös kohtaa, tämä kaksikko on mainio.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Amy Poehler, Tina Fey ja Maya Rudolph.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ & ᴇʟᴏᴋᴜᴠɪᴇɴ sʏɴᴏᴘsɪs ʟᴇғғᴀᴛʏᴋᴋɪ
2017 katsotut elokuvat: 46/100

26. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

"Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskelle repivää tasitelua. Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa – keneen tai mihin voi?"

Teos: Uhanalainen, Susiraja #2
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Voi jummi. Ylistin sarjan ensimmäistä osaa täällä, etten tiedä mitä uutta voisin sanoa tämän kohdalla.

Koska Elinan kirjoitustyyli iskee muhun niin kovaa - on tämän lukeminen oikeasti pelkkää juhlaa. Tapahtumat pitää otteessaan eikä lukemista halua lopettaa kesken.

Vaikka kirja tuntui lähtevän turhan hitaasti liikkeelle, en jaksanut kiinnittää siihen(kään) suurempaa huomiota kun halusin niin palavasti tietää mitä tulee tapahtumaan. Tapahtui myös paljon asioita mitkä oli arvattavissa jo ensimmäisen osan lopussa. Raisa palaa Hukkavaaraan, tietenkin tunteet Mikaeliin ovat ennallaan ja tottahan toki myös Raisan paras ystävä ja nykyinen kämppis Niko on menossa mukana. Tapahtui paljon asioita joita en muistanut ensimmäiseltä lukukerralta (2015) ollenkaan. Mikaelin entinen tyttöystävä Jenni onkin hyvä tyyppi, ja täytyy myöntää Jennin olevan yksi lemppareistani nykyään. Saatiin tietää myös enemmän Kesyttömässä vierailleesta Juhasta, joka outoudellaan häiritsi kaikkia.


"Siinä tapauksessa hänkin on minun kuolemani."


Olen lukenut paljon muiden arvosteluita yleisesti ottaen kaikista kirjoista, ja hoksasin muiden kiinnittävän huomiota ihan eri asioihin kuin itse. Mä olen yleensä niin innoissani lukemastani tekstistä, ja etenkin Susirajan kohdalla kiinnittänyt huomiota vaan niihin hyviin juttuihin. Mun on vaikea löytää kirjoista "huonoja" puolia, vaikka muiden postauksia lukiessa huomaan kuitenkin samaistuvani fiiliksiin. Mutta ehkä se on ihan jees. Ehkä on ihan jees että mä ylistän kirjoja ja joku toinen taas kirjoittaa niistä epäkohdista. Tämä on myös syy siihen, miksi kuvailen arvostelujani fiilistelyiksi, kun tämä mun bloggaaminen on lähinnä fanityttöilyä kuin "ammattimaista" arvostelemista.

Mutta turhat löpinät sikseen, Uhanalainen oli ihana. Juuri tässä pohdin että pitäisikö sittenkin lukea seuraavaa osaa jo nyt, vai odottaa kesäloman alkamista ja seuraavaa lukumaratonia. Hmm, päätöksiä. Silti toivon Mikaelin olevan suuremmassa osassa seuraavissa kirjoissa. Heh.


22. kesäkuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

"Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille."

Teos: Kaarnan kätkössä, Väkiveriset #1
Kirjailija: Sini Helminen
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana: 


Mulla ei ollut tätä kirjaa kohtaan suuria odotuksia ja silti petyin. En pettynyt siksi että kirja olisi ollut huono, petyin lähinnä siksi etten osannut päästää itseäni täysillä tuohon maailmaan. Luettuani ensimmäiset 20 sivua, olin varma ettei tämän lukemisesta tulisi mitään ja kirja vaikutti ärsyttävän yksinkertaiselta.

Sinin kirjoitustyyli oli raikas yllätys, vaikkakin henkilöiden puhetyylit pisti mun tuskamittarin koetukselle muutamaan otteeseen. Jokainen luku on nimetty myös latinankielisillä lauseilla, joka oli kiva lisä. Fontti oli myös kiva, en tiedä onko se oikeasti eri kuin muissa lukemissani kirjoissa vai näyttikö se vaan siltä. Kirja oli myös nopeasti luettava, joka on mielestäni plussaa. Ja Karin Niemen taiteilema kansi, niin nätti!


"Quidquid latine dictum sit, altum videtur."
"Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä."


Sinipiikojen, hiisien ja metsänneitojen elämä ja koko kuvio jäi mulle todella epäselväksi ja rehellisesti sanottuna mua ei oikeastaan edes kiinnosta. Fantasia yleensä iskee muhun, mutta selkeästi olen kiinnostuneempi ihmissusista. Vampyyreita kuitenkaan unohtamatta.

Takakannessa mainitaan jännitys ja romantiikka, jokseenkin kummatkin jäi vähän etäälle enkä saanut niistäkään kiinni. Muutamat kohtaukset jättivät mut myös täysin kysymysmerkille. Miksi esimerkiksi Pinjan isovanhemmat usuttivat hänet illaksi epämääräiseen baariin yksin, ja vielä alaikäisenä? Voisiko siitä muka millään tasolla seurata jotain hyvää? (Toivottavasti en nyt muista Pinjan ikää väärin). En voi kuitenkaan sanoa tämän kirjan olleen täysi floppi. Idea kirjassa on mainio, jotain uutta ja erilaista verrattuna niihin myös mun ihailemiin ihmissusiin joita tuntuu olevan kaikkialla. Nuorempi minä olisi saattanut olla tästä innoissaan, mutta nyt en millään voi sanoa samaa.


20. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Kesytön

"Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät - ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua"

Teos: Kesytön, Susiraja #1
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 426
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Huuto.net

Arvosana: 


Sain vihdoin ja viimein hommattua itselleni koko tämän sarjan kovakantisena, joten oli pakko aloittaa lukemaan tämä kokonaan alusta jotta muistaisin tapahtumat tarkasti. Ekalla lukukerralla (2013/2014?) rakastin tätä ihan älyttömästi. Mä olen aina tykännyt susista ja näin ollen myös ihmissusista, joten kun ekaa kertaa tähän tartuin - olin varma että pitäisin tästä. Kesytön iski nyt ihan samalla tavalla kuin aiemminkin, ja on ihan huippua että kotimaastakin voi löytää jotain näin hienoa. Suomalaisten kirjoittamat kirjat ei ole koskaan oikeen iskenyt muhun, mutta ehkä olen lukenut vaan vääriä kirjoja. Tämä on selkeästi se genre mistä pidän eniten.

Nykyään kaikkea on tapana verrata muihin, myös Kesytöntä on verrattu esimerkiksi Väristykseen kuin myös Twilightiin. Juuri Väristys -trilogian lukeneena en yhtään viitsinyt lähteä vertailemaan näitä keskenään. Tietenkin saman tyylin kirjoista löytyy väkisinkin yhtäläisyyksiä, mutta eivät nämä mielestäni kuitenkaan niin hirvittävän samanlaisia ollut että olisin lukiessa sitä jäänyt erikseen pohtimaan.


"Katsoimme toisiamme. Suden katseesta paistoi 
ymmärrys: se tiesi. Se tiesi, eikä siltikään lähtenyt pois."


Susirajassa on toinen toistaan ihanimpia hahmoja eikä mua häirinnyt yhtään tämä teiniromanssi mikä tästäkin sarjasta löytyy. Mikael on ihana, ja ihan tosi, luen häneen liittyviä kirjoja vaikka lopun elämääni jos siihen annetaan mahdollisuus. Raisa löytää myöskin uuden parhaan ystävän, Nikon, joka on ihminen (tai no ihmissusi) kenet luultavasti jokainen tarvitsisi elämäänsä.

Elinan tyyli kirjoittaa on myös älyttömän soljuvaa ja sivut kääntyivät kuin itsestään. Ihan parasta kesäluettavaa, olisipa vaan loma jotta pääsisi uppoutumaan tähän sarjaan ihan kunnolla! Saatan säästää kesälomalleni pari osaa, ellen sitten innostu ahmimaan näitä kaikkia kerralla. Palan halusta kuulla mitä niissä kahdessa viimeisessä osassa tapahtuu joita en ole vielä kertaakaan aiemmin lukenut.


18. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton

Voi lukumaraton sentään! Olin pähkäillyt jo jonkin tovin pitäväni lukumaratonia, jotta saisin kirittyä tämän vuoden lukutavoitetta. Blogistanian kesälukumaraton ei olisi siis voinut tulla parempaan saumaan, ja olihan mun sitten pakko lähteä mukaan. Tälle kesälle on tulossa ainakin vielä kaksi maratonia, ja niihin lähdetään ehdottomasti mukaan myös jos aikataulut antavat periksi. 11 työpäivää jäljellä ja sen jälkeen voi rentoutua ihan kunnolla - vihdoin!

Lauantai, klo 18:00
Mun lukumaraton starttasi Elina Rouhiaisen Uhanalaisella, mikä mulla olikin jo kesken. Pidin taukoja vähän ehkä turhankin tiheään tahtiin, katsoin Skamin uuden jakson ja jumituin koneelle pariksi tunniksi ja erehdyin välillä selailemaan puhelinta.

Sunnuntai, klo 0:25
Sain luettua Uhanalaisen loppuun, ja sivuja oli tällä hetkellä luettuna 379. Pidin kevyen tauon, selailin muiden maratonpostaukset ja päivitykset läpi syöden samalla. Aloitin lukemaan Sini Helmisen kirjaa Kaarnan kätkössä, josta jaksoin lukea vaivaiset 38 sivua ennen nukahtamista. Kirja alkoi tökkien eikä vaikuttanut ollenkaan mun jutulta.

Sunnuntai, klo 10:35
Lukeminen jatkui taas useampien pienien taukojen saattelemana. Yhdessä välissä oli pakko kuunnella hetki Lorden uutta levyä, yhdessä välissä oli pakko käydä syömässä ja toisessa välissä taas eksyin selailemaan Instagramia.

Sunnuntai, klo 12:10
Kaarnan kätkössä luettu, ja ensivaikutelma piti paikkaansa eikä tämä ollut mun pala kakkua. Aloitin heti samoilla tulilla lukemaan Estelle Maskamen DIMINY -sarjan viimeistä osaa siinä toivossa että saisin sen sarjan mahdollisimman nopeasti luetuksi ja pääsisin etenemään muissa sarjoissa.

Sunnuntai, klo 14:00
DIMIMY eteni hyvää vauhtia ja sain luetuksi 225 sivua. Tässä vaiheessa pakenin syömään, ja jäin katsomaan Netflixistä Orange is the New Blackin uusinta tuotantokautta.

Sunnuntai, klo 18:00
Maraton virallisesti mun osalta ohi. Yhteenvetona sain luettua kaksi kirjaa loppuun ja aloitettua kolmannen. Luin vuorokauden aikana yhteensä 824 sivua.

Olen ihan tyytyväinen lukusaldooni, vaikka olisin selkeästi voinut lukea vaikka tuplasti enemmän. Oon yllättävän nopea lukemaan ja siksi itseäni vähän harmittaa että suurin osa ajasta meni tekemällä jotain aivan muuta. Tavoitteita seuraavalle maratonille: omistan ajan oikeasti lukemiselle! Alla näkyy mun pino mitä kaavailin lukevani, vaikka onhan se hieman yliampuva. Mieli olisi tehnyt jatkaa Susirajan parissa, tai aloittaa lukemaan Kuuraa, josta olen haaveillut ikuisuuden ja nyt viimein saanut hommattua sen itselleni - mutta päätin säästää ne paremmalle ajalle, kesälomalle.


12. kesäkuuta 2017

Maggie Stiefvater: Ikuisuus

"Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta. Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuuden olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.

Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu.

Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin. Ikuisesti."


Teos: Ikuisuus, The Wolves of Mercy Falls #3
Alkuperäinen nimi: Forever

Kirjailija: Maggie Stiefvater
Sivumäärä: 442
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 
½

Sarjan aikaisemmat osat täällä: Väristys, #1 ja Häivähdys, #2.

Voi haikeuden haikeus kun tämä sarja on nyt ohi. Mä olen nauttinut näistä hetkistä Samin, Gracen, Isabelin ja Colen kanssa. Onneksi mulla odottelee hyllyssä lukemista vielä se neljäs osa joka kertoo Isabelin ja Colen tarinaa. 


"Mutta yhden asian minä tiesin: en hellittäisi hänestä."


Kuten aiemminkin olen maininnut, tässäkin osassa veti puoleensa lyhyet luvut ja nopeatempoisuus. Tapahtuu suht paljon kaikkea, ja tuntuu ettei tässä ole mitään ylimääräistä eikä mitään ole venytetty liian pitkäksi. Ikuisuus oli yhtä haikea ja kaunis kuin ne kaksi aiempaa osaa. Jotenkin tämä sarja jätti muhun sellaisen lämpimän fiiliksen. Tuskin tulen palaamaan tämän pariin pitkään aikaan uudestaan, tuskin luen tätä yhtä monesti kuin Harry Pottereita, mutta aion silti vaalia tätä matkassani Ikuisuuden

Kirjan loppu sai mut hämmästymään, ja olinkin jonkin tovin ihan kysymysmerkkinä. Tuttuun tapaani jäin vaatimaan lisää tietoa, kunnes tulin järkiini ja aloin hymyillä. 

11. kesäkuuta 2017

David Nicholls: Kaikki peliin

"On vuosi 1985. Brian pääsee vihdoin yliopistoon, pois junttikavereidensa ja työväenluokkaisen kotinsa vaikutuspiiristä. Kirjallisuudenopiskelijan arki ei ole aivan niin runollista kun Brian on kuvitellut, mutta pian hänen tavoitteensa kirkastuu: kauniin, yläluokkaisen Alice Harbinsonin sydämen valloittaminen. Ja missäpä se kätevämmin kävisikään kuin yliopistojen välisen televisiovisailun edustusjoukkueessa."

Teos: Kaikki peliin 
Alkuperäinen nimi: Starter for Ten

Kirjailija: David Nicholls
Sivumäärä: 414
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Adlibris 

Arvosana: 


Aina välillä eteen tulee näitä kirjoja jotka ei herätä mitään tunteita ja joiden lukemiseen menee ikuisuus. Aloin lukemaan tätä jo huhtikuun alussa, siitä asti se on odotellut hyllyssä että milloin jaksan taas kiinnostua tästä. Pariin otteeseen mietin jo luovuttavani ja ottavani kirjanmerkin sivujen välistä pois, mutta pääkoppani ei kuitenkaan antanut lupaa siihen. Ylläri.

Kaikki peliin kertoo siis nuoresta Brianista, joka lähtee valloittamaan yliopistoa suurin odotuksin. Tässä oli hyvä ajatus, ja tämä olisi voinut olla myös niin paljon enemmän. Brian on katsonut pienestä pitäen perheensä kanssa tietovisoja, ja jokainen luku alkaakin tietovisakysymyksellä ja vastauksella. Odotin tämän olevan hauska, siis oikeasti viihdyttävä kirja ja sydämellinen komedia aikuiseksi kasvamisesta niin kuin kansi lupailee – mutta meh. Kaikki peliin oli mielestäni pitkäveteinen ja ihan oikeasti, tylsä. Yleensä myös pidän kirjoista joiden päähenkilöt tekee typeriä asioita tai säätävät ihmissuhteidensa kanssa ja saavat mut ärsyyntymään – tämä ei tehnyt edes sitä. Vaikka Alice tuntui leikittelevän Brianilla ja Brian oli liian typerä tajutakseen asian, sekin oli mulle vaan ihan sama.


"Tänä kirkkaana kesäiltana, kun istun laiturin päässä 
kuunnellen laineiden liplatusta laiturin alla ja katsellen 
öljyjalostamon savupiipuissa vilkkuvia valoja, parhaat 
kaverini vierelläni, minusta tuntuu, että oikea elämä alkaa 
viimeinkin ja että aivan mikä tahansa on mahdollista."


Tykkäsin kuitenkin kirjan pehmeistä kansista, ja nämä mukavat kannet taisikin jäädä ainoaksi positiiviseksi puoleksi. Positiivisena puolena myös se että tämä kirja päättyi juuri niin kuin toivoin. Tai no suurin piirtein. Kesti myös ikuisuus tajuta mitä kannen kuva esittää, vaikkakin nyt sitä katsellessa onhan se ihan selkeä.

Myöskin tämä postaus jääköön säälittävän lyhyeksi, mutten oikeasti keksi tästä mitään sanottavaa. Mutta ei huolta, jos yhtään kiinnostaa niin anna tälle mahdollisuus. Tästä on moni muu pitänyt, joten ei tämä kuitenkaan ihan kamala voi olla.

pppsst! poistin vahingossa toukokuun koosteen kommentit, pahoittelut siitä! 

31. toukokuuta 2017

Toukokuun kooste - luetut & ostetut

Hitto, kyllä tuli taas yllätyksenä että tämäkin kuukausi taas oli ja meni jo. Mä elin ihan siinä ajatuksessa että kesäkuu alkaa vasta ensi viikolla, mutta ylläri ylläri, se alkaakin jo huomenna! Sunnuntaina mietiskelin että eihän tässä ole vielä mitään kiirettä, vielä viikko aikaa lukea ja katsoa leffoja jotta saadaan kunnon postaukset aikaiseksi...

Toukokuu oli lukemisen suhteen aikaisempia parempi, ja sain kuin sainkin luetuksi viisi kirjaa. Elokuvien kohdalta jäi vähän normaalia vajaammaksi. Postaus katsoituista leffoista löytyy tästä, tai rullailemalla sivua lattiaa kohti. Kaikki aikani on siis oikeasti mennyt vaan tv-sarjoihin, joita oon katsonut ihan älyttömän paljon viimeisen kuukauden aikana. Oon katsonut n. 45 jaksoa viikossa ehkä parin kuukauden ajan. On tullut katsottua loppuun niin Parks & Recreation kuin Frenditkin. Taas olisi hirveästi sanottavaa eri sarjoista, täytyy varmaan oikeasti alkaa miettimään jos kirjoittelisi myös sarjoista.

No, anyway, asiaan.

Toukokuun luetut:
 Nicola Yoon: Kaikki kaikessa
 Estelle Maskame: DIMILY - Rakastan (Dimily, #1)
 Estelle Maskame: DIMINY - Tarvitsen (Dimily, #2)
 Brendan Mullen & Red Hot Chili Peppers: Red Hot Chili Peppers - Omin sanoin ja kuvin
☆ David Nicholls: Kaikki peliin 
☆ Maggie Stiefvater: Ikuisuus (The Wolves of Mercy Falls, #2) 

Ja voi jummi!! Oon miettinyt, tuskastellut, halunnut ja metsästänyt ikuisuuden Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjaa omaan hyllyyni kovakantisena tuloksetta. Se on myyty loppuun kaikkialta, ja jos jostain sen sattuu bongaamaan – on se hintalappu myös sen mukainen ettei sitä oikeasti mistään enää löydy. Olen siis lukenut kyseisen sarjan kaksi ensimmäistä osaa pari vuotta sitten, ja ne omistan pokkareina. Toukokuun alussa tuli sellainen fiilis, että nyt ne on oikeasti pakko saada, näpyttelin toriin ostetaan -ilmoituksen joka vihdoin ja viimein tuotti myös tulosta.

Jäljitetyn ja Vainutun kävin hakemassa parin kilsan päästä yhteishintaan 15€. Kaksi ekaa osaa oli sitten vähän vaikeampi löytää, mutta niistä toinen tuli torista postin tuomana, ja ensimmäinen osa löytyi sitten huuto.netistä. Kesytön ja Uhanalainen meinasi jäädä saamatta kun aloin taas pihistelemään koska postikulut nosti niiden hintaa ja molempiin piti tietenkin omat postikulut maksaa kun eri myyjiltä tulivat. Olihan näitä nyt niin kauan himoittu että pakkohan se oli ostaa, eikä hintakaan oikeasti enää tunnu edes pahalta. Kesytön 6€ + pk ja Uhanalainen 7€ + pk!

Eli siis tämän kuun ostokset:

HUUTO.net & TORI.fi:
- Elina Rouhiainen: Kesytön
- Elina Rouhiainen: Uhanalainen
- Elina Rouhiainen: Jäljitetty
- Elina Rouhiainen: Vainuttu


Vuoden '17 leffakatsaus: 5/12

Footloose (1984)
 Footloose on täynnä säkenöiviä tanssiesityksiä ja sähköisiä musiikkinumeroita. Se kuvaa kitkaa harmittoman nautinnon ja joustamattoman moraalin välillä. Kaupunkilaispoika Ren McCormack muuttaa keskilännen kylään, jossa tanssiminen - ja kaikki muutkin nuoruuden ilot - on kielletty. Ren viettelee parhaan ystävänsä Willardin ja papin tyttären kapinoimaan kanssaan. 

Puhuin aiemmassa leffapostauksessa Footloosen uudesta versiosta, ja mainitsin että pitäisi katsoa tämä alkuperäinenkin joskus. Yks päivä tarvitsin katsomista meikkaamisen ajaksi (katson aina jotain kun laittaudun...) ja päätin laittaa tämän pyörimään. Niin vanha leffa kyseessä, että täytyy sanoa että se uudempi versio iski kyllä muhun enemmän.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Kevin Bacon, Lori Singer ja John Lithgow.

Iron Man (2008)
 Teollisuusmiljardööri ja keksijä Tony Stark kaapataan ja pakotetaan kehittelemään kaikkien aikojen asetta. Stark luo huipputeknologialla varustetun panssaripuvun, jonka avulla hän pakenee. Pian miehen keksintöä tarvitaan myös monia muita uhkaavan salajuonen torpedoimiseksi.

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi katsoa elämäni ensimmäisen Marvel -leffan! Ja voi juku, siis ihan huippu. Jännä vaikka elokuvassa tapahtuu paljon kaikkea, ja vielä kaikkea mitä normaalissa elämässä ei tapahtuisi ja silti tästä on saatu aikaiseksi hauska leffa. Nämä Marvelin elokuvat on tullut nyt kevään aikana telkkarista, ja oon sitä mukaan tallentanut niitä itselleni että katson sitten useamman kerralla.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow ja Terrence Howard.

Iron Man 2 (2010)
 Iron Man 2:ssa maailmalle on selvinnyt, että miljardöörikeksijä Tony Stark on panssaroitu supersankari Iron Man. Hallitus, lehdistö ja yleisö painostaa häntä jakamaan keksintönsä armeijan kanssa, mutta Tony on vastahakoinen paljastamaan Iron Manin panssarin salat, koska hän pelkää tietojen livahtavan vääriin käsiin. Pepper Potts ja James "Rhodey" Rhodes rinnallaan Tony solmii uusia liittoutumia ja kohtaa vahvoja uusia vastustajia.

Ja Iron Manin tarina jatkuu! Sama hauskuus mukana tässäkin. Ja ihana Scarlett Johansson! Ihan yhtä hyvä oli tämä toinenkin, ja innolla odottelen mitä tästä vielä kehkeytyy. Täytyy katsoa lisää kunhan jostain löytyy aikaa. Tosin mulla on nyt tämän viikon vielä lomaa,  joten olisi kyllä aikaa tuhlattavaksi.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Robert Downey Jr., Mickey Rourke ja Gwyneth Paltrow.



Harriet the Spy: Blog Wars (2010)
 Peloton Harriet Welsch haluaa luokan blogin pitäjäksi, mutta niin haluaa myös hänen koppava kilpailijansa. 

Tässäpä taas toinen tarvitsen katsottavaa meikkaamisen ajaksi -leffa. Ilmestyi Netflixiin ja noh, yleensä selailen sitä "koko perheen elokuvat" osiota josta tämäkin valikoitui katsottavaksi. Hyvin ärsyttävä elokuva kylläkin. Päähenkilö Harriet tosi raivostuttava, ja ärsytti kuinka idioottimaisia päätöksiä hän teki jatkuvasti. Ei jatkoon.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Jennifer Stone, Kristin Booth ja Wesley Morgan.

A Cinderella Story: Once Upon a Song (2011) suom. Tuhkimotarina 3
 Katie haaveilee levyttävän muusikon urasta, mutta haaveiden tiellä on hänen julmat äiti- ja sisarpuolensa. Kun ilkeä sisarpuoli ottaa kunnian Katien upeasta äänestä ja yrittää hurmata Luken, Katien on opittava pitämään puolensa unelmiensa eteen.

Hihihihikjeh. Jos saisin euron jokaisesta kerrasta kun katson Tuhkimotarinoita, olisin miljonääri. Tämä kolmas osa on ehdottomasti parempi kuin se uusin mistä puhuin jo aiemmin. Kolmea ensimmäistä elokuvaa on vaikea pistää paremmuusjärjestykseen, joten sitä en tee. Hauska leffa johon en varmaan ikinä kyllästy. Teinileffojen parhaimmistoa heti Mean Girlsin jälkeen.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Lucy Hale, Freddie Stroma ja Missi Pyle.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ & ᴇʟᴏᴋᴜᴠɪᴇɴ sʏɴᴏᴘsɪs ʟᴇғғᴀᴛʏᴋᴋɪ
2017 katsotut elokuvat: 41/100

19. toukokuuta 2017

Estelle Maskame: DIMINY - Tarvitsen

"On kulunut vuosi siitä, kun 18-vuotias Eden Munro näki viimeksi Tyler Brucen: uuden velipuolensa... ja kielletyn rakkautensa. Eden ja Tyler päättivät tukahduttaa tunteensa ja lopettaa orastavan suhteensa perheidensä tähden. Jokin Edenissä kuitenkin läikähtää, kun Tyler kutsuu hänet kesäksi luokseen New Yorkiin – huolimatta siitä, että Eden on onnellinen uuden poikaystävänsä kanssa ja Tylerkin elää nyt uutta elämää.

Kesä kaksin kaukana perheistä ja ystävistä New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä osoittaa, etteivät Eden ja Tyler ole päässeet yli toisistaan. Mutta voivatko he vastustaa kiusausta? Ja mitä seuraa, jos he antavat tunteilleen vallan ja uhmaavat kaikkia sääntöjä?"

Teos: Diminy - Tarvitsen, Dimily #2
Alkuperäinen nimi: Did I Mention I Need You?

Kirjailija: Estelle Maskame
Sivumäärä: 384
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Adlibris 

Arvosana: 
 VUOSI SITTEN 


DIMINY - TARVITSEN on jatkoa trilogialle, jonka ensimmäisestä osasta RAKASTAN löytyy postaus täältä.

Tämän trilogian osat ovat ensimmäisiä kirjoja, jotka olen heti julkaisupäivänä hankkinut itselleni. Lukuunottamatta ensimmäistä osaa, olen myös lukenut nämä kaksi viimeistä aina julkaisupäivän aikana. Vuosi sitten tämän lukeminen meni ihan huumassa. Olin odottanut tämän julkaisua pari kuukautta, janosin tietoa tulevasta ja olin innoissani sillä samaisella sekunnilla kun sain tämän käsiini. Sivut kääntyilivät jälleen itsestään, ja parin tunnin päästä huomasin lukeneeni koko kirjan – lähes parahdin tuskasta kun tajusin joutuvani odottamaan seuraavaa osaa jälleen pari kuukautta.

En tiedä olenko vanhentunut vuoden aikana 20 vuotta yhden sijaan, mutta nyt toisella lukukerralla oli eri ääni kellossa. Siis DIMINY on ihan älyttömän ihana, se on. Mutta se on myös ihan helvetin raastava, niin ärsyttävä ja jotenkin se vaan silti saa mut jatkamaan lukemista. Narisin ja valitin jo aikaisemmassa postauksessa siitä kuinka ärsyttävää Edenin käyttäytyminen on – mutta se oli pientä verrattuna tähän. Raivostuttaa Edenin mustasukkaisuus Tyleriä kohtaan, varsinkin kun hänellä itsellään on toinen poikaystävä. Se, kuinka hän vihoittelee pienistä asioista, ja se kuinka hän olettaa Tylerin säätäneen kaikkien naispuolisten ihmisten kanssa. Ja mä kun olen itse luullut olevani liian mustasukkainen. On eri asia potea sitä mustasukkaisuutta oman pään sisällä, kuin vainoharhaisena nakata kaikki paska toisten niskaan. Ehkä nyt suht raivoissani tässä kärjistän asioita vähän liikaa, mutta voi jummi sentään.

"Me joudutaan nyt ihan virallisesti helvettiin." 

Kaikki ne huonot ajatukset ja mielipiteet tästä kirjasta tulee, liittyy oikeastaan vain tuohon Edenin käyttäytymiseen. En jaksa enää perustella itselleni hänen käyttäytymistä sillä että "no onhan se ihan ymmärrettävää", koska en yksinkertaisesti jaksa ymmärtää. Kyllä tästä oikeasti myös hyviäkin puolia löytää. Tietty olin (ja olen) innoissani siitä että Tyler ja Eden vihdoin saivat toisensa (hetkeksi) ja kuinka rakastuneita he oikeasti ovat. Onhan Tyler nyt ihana, tapahtui paljon kaikkea kivaa – mutta Edenin käyttäytyminen vaan roikkuu nyt kaiken sen hyvän edessä.

Tätä on viihdyttävä lukea, se on helppoa ja nopeaa luettavaa. Parhaimmassa tapauksessa se vie sut niin mukanaan, että sun on pakko ahmia koko trilogia kerralla. Et voi laskea kirjaa käsistäsi, eläydyt tapahtumiin ja et halua sen ikinä loppuvan. Sitä se oli mulle ensimmäisellä lukukerralla.