21. marraskuuta 2017

How to Get Away with Murder: 2. tuotantokausi (2015)



traileri / 2. kausi / 15 jaksoa / 45 min / v. 2015 / abc studios, netflix

Sisältää pieniä sᴘᴏɪʟᴇʀᴇɪᴛᴀ ensimmäisestä kaudesta. 

Ensimmäinen tuotantokausi oli mainio. Osa henkilöistä ärsytti (yllätys...) ja jäi vähän muiden varjoon, mutta nousivat toisella kaudella enemmän näkyville ja löysin heistä jokaisesta jotain hyvää - jes! Ensimmäinen kausi päättyy kun saamme tietää totuuden (tai ainakin osan siitä) Lila Stangardin kuolinyöstä, ja Rebecca löytyy tapettuna kellarista. Kakkoskausi starttaa käyntiin, kun Hapstallien kartanossa tapahtuu jälleen veriteko. 

Wes oli mielestäni ärsyttävä jo ensimmäisellä kaudella, mutta toisen kauden aikana se vaan paheni ja paheni. Lähes koko kausi meni siihen kuinka Wes pui Rebeccan kohtaloa, joka on ymmärrettävää - mutta ärsyttävää. Laurel, Connor (+ OLIVER) ja Frank ovat edelleen lemppareitani! 

Tuttu tyyli jatkuu myös sarjan toisella kaudella. Välillä näytetään asioita, jotka on jo tapahtunut, ja siirrytään takaisin katsomaan että mitkä asiat siihen on johtanut. Tätä sarjaa katsoessa kuvittelee olevansa todella fiksu, tietävänsä ratkaisut ja syyt tapahtumiin, mutta joka kerta on pakko myöntää ja todeta HTGAWMin kirjoittajien olevan fiksumpia. Valitettava tosiasia on se, että HTGAWM on aina kaksi askelta edellä. Aina. 

En edes enää tiedä mitä ajatella, kun sarjan toinen kausi onnistuu yllättämään ja räjäyttämään mielen jälleen kerran. Monesti sarjoissa (varsinkin tämän genren sarjoissa) tapahtumat alkaa toistamaan itseään, mutta tästä en vaan sellaista fiilistä saa. Johtuneeko sarjan raivostuttavasta nerokkuudesta, vaiko kaikesta siitä hypestä, jonka joukkoon mäkin olen ajautunut? 

Toinen kausi avaa lisää Wesin menneisyyttä ja syitä siihen miksi Annalise on ottanut hänet siipiensä suojiin. Samaisesta syystä näppärillä aasinsilloilla päästään siihen miten ja miksi nimeltä mainitsematon henkilö joutui tappamaan Lilan. Asher, tuo hupaisa typerys pääsee, eli joutuu mukaan kaaokseen omien tekojensa seurauksena, ja ratkaisut kaikkiin kysymyksiin selviää vain yhdellä tavalla: katsomalla.

Niin koukuttava, niin hyvä, niin... täydellinen. Jaiks. 


16. marraskuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Loppusoitto

"Noran ja Patchin rakkaustarina saavuttaa huippunsa sarjan odotetussa päätösosassa, joka heittää parin kaoottisiin tunnelmiin keskelle kytevää vallankumousta. Sen polttopisteessä ovat langenneet enkelit ja vapaudestaan kiihkeästi taistelevat nefilit: ääritilanne, jonka rakastavaiset viimeiseen asti tahtoivat välttää. Asetelmat ovat kaukana ihanteellisesta: vanhat viholliset nostavat päätään, uusia syntyy ja ystävyyden ja petturuuden raja on hämärä ja häilyvä. Kohtalo ei ole Noran ja Patchin puolella - mutta pakottaako se heidät taistelemaan toisiaan vastaan?"

Teos: Loppusoitto, Hush Hush #4 
Alkuperäinen nimi: Finale
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Sivumäärä: 342
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Langennut enkeli #1, Riitasointu #2 ja Hiljaisuus #3.
Postaus sisältää pieniä SPOILEREITA - joten lukeminen täysin omalla vastuulla!

Olen iloinen että tämä sarja on vihdoin ja viimein luettuna. Edelleen väitän ensimmäisen osan olleen se parhain. Jokainen osa on ollut omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta taso laski uhkaavasti toisen osan jälkeen, enkä koskaan kirjan päätyttyä osannut luoda kummoista mielipidettä. Nämä nyt on ollut ihan viihdyttäviä, ja siihen se jää.

Jo sarjan ensimmäisestä osasta asti on nefilit ja langenneet enkelit asetettu vastakkain, ja kuvittelin tämän kauan odotetun "taiston" olevan hiukan suurempi. Ottaen huomioon että tätä kyseistä yhteenottoa on rakennettu monen kirjan ajan - ja sitten se varsinainen tilanne kestää parin sivun verran, tuntuu tosi typerältä. Ja kömpelöltä. Ei sillä että olisin halunnut tästä "sodasta" lukea yhtään sen enempää, mutta olisi siihen voinut jotain lisätä.


"Se vähä valo, mitä sisimmässäni oli jäljellä, sammui pois."


Lähdin hakemaan Noran ja Patchin onnellista loppua, ja kyllä, sen sain, mutta kaikki muu tuntui menevän ihan päin sitä itseään. Vee paljastui nefiliksi - se tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Olin iloinen siitä että nyt Vee oikeasti voi olla mukana Noran elämässä, ymmärtää Patchia ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti nefili-Scottin kanssa. Kunnes Scott meni ja kuoli. Tiedostan, että aina näissä tarinoissa joku hyvä kuolee, mutta oliko hei ihan pakko?

Marcie oli edelleen yhtä ärsyttävä kuin aiemmin, Noran apulainen-valmentaja-mikälienee Dante paljastui kusipääksi ja Patchin sulka paloi, JAIKS. Moneen otteeseen mainittu etsivä Basso olikin arkkienkeli ja antoi Patchille takaisin kykynsä tuntea, hurraa!

Sanoisinkin siis että kyllä tämä sarja kokonaisuudessaan oli ihan hyvä. Se vaan olisi voinut olla niin paljon parempi. Plussaa kirjojen kivoista kansista!


14. marraskuuta 2017

Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss

"Anna had everything figured out - she was about to start senior year with her best friend, she had a great weekend job, and her huge work crush looked as if it might finally be going somewhere... Until her dad decides to send her 4383 miles away to Paris. On her own.

But despite not speaking a word of French, Anna finds herself making new friends, including Étienne St. Clair, the smart, beautiful boy from the floor above. But he's taken - and Anna might be too. Will a year of romantic near-misses end with the French kiss she's been waiting for?"

Teos: Anna and the French Kiss
Kirjailija: Stephanie Perkins 

Sivumäärä: 400
Kustantaja: Usborne
Mistä: oma kirjahylly


Elämäni ensimmäinen kirja jonka sain luettua englanniksi kannesta kanteen. Ja olen niin iloinen että onnistuin siinä! Englanti ei ole ollut mun vahvin aine koulussa, mulle englanniksi kirjoittaminen on hankalaa (puhumattakaan puhumisesta...) ja siitä syystä en ole uskaltanut tarttua kirjoihin, joita ei ole suomennettu. Täytyy sanoa, että kerrankin tv-sarjojen kyttäämisestä on ollut jotain hyötyä - kuulemalla on oppinut todella paljon, eikä tämän kirjan lukeminen tuottanut missään vaiheessa hankaluuksia. Mahtava fiilis näinkin pienestä asiasta, mutta näin sitä ymmärtää ettei ehkä ole ihan niin paska kun on aina kuvitellut! Jee! 

Kaikki lähtee käyntiin siitä, kun Annan vanhemmat päättää lähettää hänet opiskelemaan Pariisiin. Kuulostaa tutulta, mutta olin valmis ottamaan kliseisen ja söpön rakkaustarinan vastaan. Tietysti jo heti ensimmäiseltä sivulta on selvää mitä lopussa tulee käymään, muta tämä oli oikeasti vaan niin IHANA etten ehkä kestä. Kirja imaisi mut mukaansa jo ensimmäisellä sivulla enkä halunnut sen loppuvan.


"Welcome to Paris, Anna. Im glad you've come."


Henkilöhahmot oli kaikki omalla tavallaan helposti samaistuttavia, ja ihanalla tavalla "normaaleita" - ei mitään erikoista tai yliampuvaa. Päähenkilö Anna teki välillä typeriä asioita, joista halutessani olisin voinut ärsyyntyä - mutten jaksanut vaivautua koska kaikki kuitenkin tuntui täydelliseltä. Ujoon, epävarmaan ja kömpelöön leffafriikkiin Annaan mun oli helppo samaistua. Annalla oli esimerkiksi vaikeuksia tilata ruokaa ruokalassa: mitä jos sanon jotain väärin? Entä jos mua ei ymmärretä? Ja voin kuvitella että olisin itse ihan yhtä kuutamolla ja kauhuissani jos kyseiseen tilanteeseen joutuisin, välillä suomeksikin ruoan tilaaminen tuntuu kamalalta (suomalaisen painajainen: tuntemattomalle puhuminen)! Étienne St. Clair ihastutti myös täällä, ja oli varmasti kirjan hauskin (ja ihanin jajaaj...) henkilö. Täydellisestä brittiaksentista puhumattakaan.

Ehdottomasti yksi lempikirjoistani, jota haluaisin suositella kaikille! Ihanaa draamaa ja nuorta rakkautta, onko mitään parempaa? Ei varmaan :D Jos englanniksi lukeminen kauhistuttaa, ei hätää, kuka tahansa pystyy siihen - jos minäkin kerta pystyin. Hyllystä löytyisi seuraavat osat, arveluttaa hieman niihin tarttuminen hahmojen vaihtuessa. Tämän ensimmäisen osan aikana tavattiin jo Isla (kolmas osa), ja hänen tarina kiinnostaa enemmän kuin Lolan (toinen osa). Uskon kyllä pitäväni myös niistä, joten tämä stressaaminen aiheesta on jälleen täysin turhaa. 

9. marraskuuta 2017

Epäonninen Funko POP! -tilaus | ostoksia n:o 2

Vihdoin ja viimein kauan odotetut Funkot on täällä! Ja oikeasti kauan niitä saikin odotella, kun tilauksen näpyttelin menemään heinäkuussa. Parastahan tässä on vielä se, että osaa Funkoista ei oltu julkaistu vielä ja kuvittelin olevani jonkin sortin edelläkävijä kun nämä ennakkotilasin. Tilanne äityi siihen että pyörittelin sormiani parin kuukauden ajan, ja nämä ennakkotilaamani Funkot ehti tulla myyntiin myös Suomen puolelle. Hohhoi ja silleen.

Avataan tilannetta nopeasti: posti kadotti ensimmäisen osan tilauksestani, mulle lähetettiin uusi korvaava paketti tulemaan, ovikello soi, paketti saapui, hihkuin innosta, avasin sen ja tajusin viikko sen jälkeen ovikellon soidessa uudestaan että jaahas - kadonnut pakettini saapuikin jo. Ai niin, ja ennakkotilaamani Harry Potter -funkot loppui kesken kaiken, ja sainkin ne vasta kolmannesta erästä.

No mutta, valtakunnassa kaikki hyvin! POPINABOXin asiakaspalvelu toimi paremmin kuin hyvin, ja asian hoitamista vaikeutti ainoastaan oma kielipääni jonka takia stressasin asiasta ihan liikoja. Englanniksi asioiminen tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta, mutta onnekseni kaikki sujui hyvin ja siitäkin selvittiin! :D Sain myös pitää niin alkuperäisen paketin, kuin myös korvaavan paketin - joten nyt hyllyssä venyy kaksin kappalein Parks & Recreation -funkoja. Osa hahmoista tilattu EMPiltä!

 Lucius Malfoy, NRO 36 | Harry Potter | EMP.fi
☆ Severus Snape, NRO 05 | Harry Potter | POPINABOX.co.uk
☆ Remus Lupin, NRO 45 | Harry Potter | POPINABOX.co.uk

 April Ludgate, NRO 502 | Parks and Recreation | POPINABOX.co.uk
☆ Andy Dwyer, NRO 501 | Parks and Recreation | POPINABOX.co.uk

 Queenie Goldstein, NRO 03 | Fantastic Beats and Where to Find Them | EMP.fi
☆ Luna Lovegood (lion hat), NRO 47 | Harry Potter | POPINABOX.co.uk


2. marraskuuta 2017

Becca Fitzpartick: Hiljaisuus

"Sekava Nora herää keskellä yötä Coldwaterin hautausmaalla eikä tiedä, kuinka on joutunut sinne. Pian käy ilmi, että hän on ollut kateissa yli kolme kuukautta ilman ainuttakaan muistikuvaa tuosta ajasta. Missä Nora on ollut ja mitä hänelle on tapahtunut?

Huolestuttavinta tilanteessa on, että Nora ei vaikuta muistavan edes Patchia. Eikä kukaan tunnu haluavan muuttaa asiaa. Onko Mustalla Kädellä jotain tekemistä Patchin katoamisen kanssa - ja kuka nyt pystyy suojelemaan Noraa viholliselta, jota hän ei enää itse tunne eikä muista?"

Teos: Hiljaisuus, Hush Hush #3
Alkuperäinen nimi: Silence
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Ensimmäinen osa täällä, ja toinen osa täällä

Minimaaliset odotukset tätä osaa kohtaan. Ärsytti jo valmiiksi tämä Noran monen kuukauden katoaminen ja muistinmenetys. Olipa se kuinka iso ja tärkeä osa juonen kannalta, on se aina ärsyttänyt mua - niin kirjoissa kuin tv-sarjoissakin. Yleensä näistä vastaavista tapahtumista seuraa se piinaavan pitkä aika kun asioita kerrataan läpi ja juoni tuntuu junnaavan paikallaan. Yllärinä tuli, että tässä se oikeasti toimi ihan hyvin. 

Menetettyään muistinsa Nora ei enää muista ensirakkauttaan Patchia, josta Noran äiti ja paras ystävä Vee tuntuu olevan vaan hyvillään. Myöskään Marcie Millar ei helpota tilannetta omilla puheillaan. Ja mitä ihmettä pahalle pojalle Patchille on tapahtunut - miksi alat muistuttaa nössykkää? Täysin pahan pojan mainettaan Patch ei kuitenkaan menetä, mutta joku muutos hänessä on tapahtunut (ah, rakkaus!).

"Ei ollut aikaa varoitushuutoon. Aikaa ei ollut yhtään."

Vaikka aikaisempia tapahtumia kerrataan aika kauan, se tuntuu tulevan luonnostaan ja helpottaa myös lukijan palaamista Noran ja Patchin maailmaan. Koko kirjan ajan tapahtuu paljon asioita eikä mikään niistä tunnu turhilta. Arvoituksia, välähdyksiä menneisyydestä ja mustista silmistä. Kiinnostavaa tekstiä jonka jaksoi lukea yhdeltä istumalta loppuun. Sarjan toinen osa jäi mielestäni latteaksi, mutta tämä kolmas osa tuntui selkeästi vahvemmalta teokselta - ja saa mut jatkamaan myös viimeiseen osaan (jonka tosin lukisin vaikka tätä inhoaisinkin). Toki osa asioista oli arvattavissa ennaltaan, mutta täytyy myöntää loppuratkaisun tulleen yllätyksenä. 


31. lokakuuta 2017

Lokakuun kooste ja Halloweenin lukuhaaste

Lokakuu oli mitä mainioin kuukausi, oon ollut jotenkin erityisen iloinen ja suurimmaksi syypääksi uskallan nimetä tämän ilman. En pidä kesästä ja oon hihkunut onnesta ilmojen kylmetessä ja pimentyessä. Joulufiilis on iskenyt muhun jo nyt - tiedetään, olen liian ajoissa, mutten jaksa enää odottaa! Oon myös tässä kuussa ostanut kaikkea kivaa ja sain herätä parina aamuna ovikelloon kun postimies toi vihdoin ja viimein tilaamani Funkot. Voitin myös lahjakortin antikvariaattiin, ja oon niin iloinen - rakastan sitä paikkaa! Pessimistinä tietysti pelkään kaiken tämän hyvän onnen kostautuvan, mutta onneksi perjantai kolmastoista meni jo. Olen koittanut kiriä Helmet -haastetta kiinni, mutta vielä olisi useampi kohta tyhjänä. Kuukauden paras kirja oli ehdottomasti Palacion Ihme! 

Lokakuussa luettua:
☆ Michael Katz Krefeld: Kadonneet
☆ R. J. Palacio: Ihme
☆ Petri Tamminen: Suomen historia
☆ Stephenie Meyer: Houkutus
☆ Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus / ᴘᴏsᴛᴀᴜs ᴛᴜʟᴏssᴀ
☆ Lise Myhre: Nemi 1 / ᴘᴏsᴛᴀᴜs ᴛᴜʟᴏssᴀ
☆ Lise Myhre: Nemi 2 / ᴘᴏsᴛᴀᴜs ᴛᴜʟᴏssᴀ



Lokakuulle saatiin uusi lukuhaaste Halloweenin merkeissä, ja kiitos siitä kuuluu Yöpöydän kirjojen Niinalle! Vähän pelkäsin etten saisi luettua haasteeseen mitään, mutta minun onnekseni haastetta ei rajoitettu liikaa, ja näin ollen haasteeseen oli myös helpompi lähteä mukaan. Omalta osalta laskin haasteeseen mukaan lukemani dekkarin, kuin myös vampyyrit ja enkelit. Jokainen kirja oli aiheeltaan enemmän tai vähemmän synkkä, ja näin ollen sopivat mielestäni mainiosti haasteen jatkoksi.


Haasteeseen luettua:
☆ Michael Katz Krefeld: Kadonneet          
☆ Stephenie Meyer: Houkutus
☆ Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus

Vuoden '17 leffakatsaus: osa 10/12

Be Somebody (2016)
 Teinipoptähti Jordan pakenee julkisuuden paineita nimettömänä pikkukaupunkiin, jossa hän tutustuu taidelukiota käyvään Emilyyn.

Söpö, lämminhenkinen teinileffa, JOKA LOPPUU TÄYSIN KESKEN. Syy miksi aloin katsomaan tätä oli puhtaasti se, että halusin katsoa jotain ällösöpöä, mutta eipä se sitä sitten ollutkaan. Aika pitkälti Jordanin ja Emilyn jutustelua, unelmia ja haaveita. Ihan kelpo pätkä, muistutti hyvin pitkälti Disneyn StarStruck -leffaa, mutta tämä oli ehkä uskottavampi - ja myöskin visuaalisesti nätimpi elokuva.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Matthew Espinosa, Sarah Jeffery ja Allison Paige.



Guardians of the Galaxy (2014)
 Marvelin elokuvauniversumi laajenee kosmoksen rajoille, kun seikkailijanrenttu Peter Quill varastaa mystisen pallon ja joutuu palkkionmetsästyksen kohteeksi. Paetakseen vihollisiaan hän joutuu lyöttäytymään yhteen pyssysankari ja pesukarhu Rocketin, puunkaltaisen humanoidi Grootin, salamurhaaja Gamoran ja kostonhimoisen Drax Tuhoajan kanssa. Tämän sekalaisen sakin käsissä on koko galaksin kohtalo.

Ja Marvelin leffat jatkuu taas! Guardians of the Galaxy oli yksi odotetuimmista Marveleista, ja ei yhtään turhaan. Hyvin erilainen elokuva aikaisempiin verrattuna. Ja hauska! Jostain syystä kuvittelin tämän olevan "vakavampi" elokuva, ja ihmettelin hieman Chris Prattin osuutta asiaan - mutta jo ensimmäisistä minuuteista tajusin että jaahas, kylläpäs Pratt taitaakin sopia tähän rooliin.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Chris Pratt , Zoe Saldana ja Bradley Cooper.



Avengers: Age of Ultron (2015)
 Hyvät aikomukset johtavat kaaokseen, kun Tony Stark luo vahingossa Ultronin, hirviön, joka haluaa maailmanrauhaa joukkotuhon kautta. Iron Manin, Captain American, Thorin ja Hulkin - yhdessä Black Widow'n, Hawkeyen ja Nick Furyn kanssa - on yhdistettävä voimansa lyödäkseen Ultronin ja pelastavan maailman... jos pystyvät!

Hyvä elokuva, mutta taidan silti pitää enemmän siitä vuoden 2012 The Avengers leffasta. Oli kiva pitkästä aikaa palata näiden kaverusten pariin, ja saatiin ruutuun lisää Scarlett Johanssonia, kiitos! Tämä osa sai mut pitämään myös Hulkista, joka aiemmin on ehkä jäänyt hieman muiden varjoon.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Robert Downey Jr., Chris Evans ja Mark Ruffalo.



Ant-Man (2015)
 Marvel Studios esittelee uusimman Avengers-jäsenensä elokuvassa Marvel's Ant-Man. Scott Lang saa tilaisuuden kutistaa kokonsa ja samalla moninkertaistaa voimansa. Tässä vauhdikkaassa toimintaseikkailussa hän ja tri Hank Pym pyrkivät suojelemaan Muurahaismiehen salaisuutta.

Vietin varmaan puolet tästä elokuvasta miettien että mitä mä oikein katson. Lievän ötökkäkammon omistavana tämän katsominen oli välillä hieman inhottavaa. Inhoan, pelkään ja kammoksun lentomuurahaisia varmaan eniten ikinä, joten elokuva missä juoksentelee enemmän ja vähemmän muurahaisia ei ehkä ole paras vaihtoehto. Vähän mietitytti Paul Rudd pääroolissa, kun hänet muistan parhaiten vaan Frendeistä Phoeben miehenä. Ei läheskään niin hyvä tai viihdyttävä kuin aikaisemmat Marvelit, mutta kyllähän tämän voi katsoa.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Paul Rudd, Michael Douglas ja Evangeline Lilly.

I.T. (2016)
 Menestyneellä liikemiehellä Mike Reganilla on elämässään kaikkea mitä voi toivoa; upea vaimo, kaunis teini-ikäinen tytär, kasapäin rahaa ja uusimmalla teknologialla varusteltu uusi "älykoti".

"Selaan Viaplayta silmät ristissä, ei mitään katsottavaa. Jaahas, Brosnan, ahaa, älykoti!!!! Suht uusi elokuva myös. Pitäisikö katsoa? No katsotaan." - Tämä tapahtui eilen, enkä oikein tiedä mitä sanoa tästä elokuvasta. Juoneltaan hyvin peruskauraa: rikas perhe, kaunis tytär ja joku hyypiö hakkeroimassa, salakuvaamassa ja tuhoamassa perheen elämää. Piti kyllä mielenkiinnon yllä loppuun saakka, mutta eipä ollut erikoinen tekele tämäkään. Edelleen pohdin Pierce Brosnanin suosiota, minkä takia siitä tykätään? Kaipailisin jotain muutakin vastausta kuin "James Bond".

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Pierce Brosnan, James Frecheville ja Stefanie Scott.



Captain America: Civil War (2016)
 Hallituksen painostus aiheuttaa riidan Captain American ja Iron Manin välille ja parhaista ystävistä tulee veriviholliset. Kun tarinaan lisätään kieroa peliä, outoja konnia ja uusia liittolaisia, vie tämä upea elokuvaseikkailu meidät taisteluun Avengerien ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta.

Nyt täytyy sanoa, että paras Captain America -leffa on löytynyt. Kuten mainitsin aiemminkin etten oikeastaan erityisemmin pidä Kapteenista, taidan tämän leffan jälkeen pitää! Musta oli myös hauskaa että mukana oli myös Hämähäkkimies, ja taisin muutenkin virnuilla koko elokuvan ajan. Nyt vaan odottelemaan seuraavaa osaa!

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Chris Evans, Robert Downey Jr. ja Scarlett Johansson.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ & sʏɴᴏᴘsɪs ᴇʟᴏᴋᴜᴠɪᴇɴ ᴋᴏᴛᴇʟᴏᴛ/ʟᴇғғᴀᴛʏᴋᴋɪ
2017 katsotut elokuvat: 81/100

28. lokakuuta 2017

Stephenie Meyer: Houkutus

"Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!

VAAROJA UHMATEN Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta. Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?"

Teos: Houkutus, Twilight #1 
Alkuperäinen nimi: Twilight
Kirjailija: Stephenie Meyer

Suomentaja: Tiina Ohinmaa
Sivumäärä: 503
Kustantaja: WSOY / Loisto-pokkarit 
Mistä: oma kirjahylly


Syy miksi ylipäätänsä lähdin lukemaan Houkutusta jälleen kerran uudelleen oli yksinkertainen. Ajattelin saada kolme kärpästä yhdellä iskulla: käynnissä on nimittäin HALLOWEEN -lukuhaaste, kuin myös UUDELLEEN LUETTUA ja HELMET -haasteet. Vielä ei ole varmaa mihin Helmet -haasteen kohtaan saan tämän survottua, mutta eiköhän se paikkansa löydä.

Järkytyin hieman huomatessani milloin tämä kirja oikein on ilmestynyt. Onko siitä oikeasti niin kauan aikaa? Houkutus ilmestyi ensimmäistä kertaa englanniksi vuonna 2005, ja ripeällä toiminnalla myös ensimmäinen suomennos kirjasta oli luettavissa samana vuonna. Minä kuitenkin luin kirjan ensimmäistä kertaa noin 8 vuotta sitten. Paras ystäväni on mua muutaman vuoden vanhempi, ja hän oli silloin erittäin innostunut tästä kirjasarjasta, ja minä sitten menin perässä - ostin, luin, ihastuin. Kyseinen sarja ei koskaan kuitenkaan ollut mulle mikään suuri juttu, enkä esimerkiksi vielä tähän päivään mennessä ole saanut viimeistä osaa luetuksi. Mutta kuten tämän pokkarin ulkonäöstä voi päätellä, on tätä useampaan kertaan luettu. Viime lukukerrasta kyllä on vuosia aikaa.

Nyt näin "vanhemmalla" iällä tämän lukeminen tuntui jotenkin tosi kiusalliselta. Ei siksi että häpeäisin, vaan kirjan tapahtumat tuntuu tosi tönköiltä, hätäisiltä ja uskomattomilta. Pikkutyttönä tarina oli uskottavampi luultavasti siksi, että päähenkilöt olivat mua huomattavasti vanhempia enkä ajatellut asiaa samalta kantilta kuin nyt. 

"Eihän se niin kamalaa ollut, olit itsekin sitä mieltä."
"Niin, siksi että sinä olit kanssani.


Olen katsonut kirjoista tehdyt elokuvat usempaan otteeseen (niistä postausta täällä), ja siinä samalla luonut "pienen" inhon Kristen Stewartia kohtaan. Suurimpana syynä olkoon vaikka hänen olematon taito näytellä. Tämän inhoärsytysvihan takia mun oli hyvin vaikea päästä tähän tarinaan mukaan, näin päässäni vaan elokuvan kohtauksia ja jouduin hieman kiristelemään hampaitani. 

Uskon kyllä että tästä saa hyvän lukukokemuksen kunhan tätä ei ota liian vakavasti. Vaikka tapahtumat ovat hieman korneja, voi tähän silti uppoutua täysillä ja iloita rakastumisesta ensisilmäyksellä. Olisin itsekin nauttinut tästä huomattavasti enemmän, ellen inhoaisi Stewartia niin paljon. Täytyy päästä tästä inhosta jotenkin eroon jos aion vihdoin saada viimeisenkin osan luetuksi. Mutta joo, kiva pieni nostalgiatrippi ala-asteelle! 

Teksti nyt hyppeli vähän miten sattuu, eikä itse kirjasta sen kummoisemmin tullut höpöteltyä, mutta vähän jotain fiiliksiä edes. Tarkoitus oli, ettei tästä tulisi postausta ollenkaan, mutta luettuani sivulta 282 tämän ikonisen "Ja niin leijona rakastui lampaaseen..." -kohtauksen, tiesin että pakkohan tästä nyt jotain on sanoa! :D 



Onko siellä Twilight -faneja? 
Entisiä tai kenties nykyisiäkin? 

26. lokakuuta 2017

How to Get Away With Murder: 1. tuotantokausi (2014)



traileri / 1. kausi / 15 jaksoa / 45 min / v. 2014 / abc studios, netflix

"Ryhmä kunnianhimoisia oikeustieteen opiskelijoita ja heidän nerokas puolustusasianajajana toimiva professori ajautuvat keskelle monimutkaista murhatapausta, joka muuttaa heidän elämänsä lopullisesti."

Jälleen yksi tv-sarja josta kuulin todella paljon hyvää, mutta en vaan saanut katsotuksi. Onneksi Lotta patisti pariin otteeseen ja erittäin tylsä ilta muuttui todella mielenkiintoiseksi kun painoin playta. 

Aluksi olin hieman skeptinen - voiko se muka olla niiiiin hyvä?? Ensimmäiset pari jaksoa olin ihan hukassa ja ihmettelin tapahtumia sekä epäselkeyttä. Huomatessani TV Timen kommenteissa etten ole ainoa joka on ihan ulapalla, oletin sen kuuluvan asiaan ja uskalsin jatkaa katsomista. Sarja vei kuin veikin mukanaan, ja huomasin pian katsoneeni 6 jaksoa putkeen. 

Sarja lähtee käyntiin nuoren opiskelijan murhasta. Yliopistolla lakia opettaa asianajaja Annalise Keating, joka valitsee toimistolleen muutaman opiskelijan harjoittelemaan. Joka jaksossa ei onneksi pohdita pelkästään murhatun tytön kohtaloa, vaan ryhmä saa kauden aikana hoidettavaksi monta eri tapausta. 

Rikos- ja lakisarjoja löytyy hämmästyttävän paljon, ja sinällään HTGAWM ei tuo joukkoon mitään kovin uutta. The Good Wife on hyvin samankaltainen, mutta uskallan silti väittää tätä paremmaksi.  

Jaksoissa hypitään välillä nykyhetkestä tulevaisuuteen. Se tuntui aluksi todella typerältä, ja parin jakson ajan jopa ärsytti - miksi ihmeessä näitä asioita pitää näyttää etukäteen? Tietenkin kauden edetessä asiat alkoi selkenemään ja aikahypyt vaikuttikin mainiolta ratkaisulta. En taida keksiä parempaa tapaa ylläpitää katsojan mielenkiintoa. Kun kauden alussa näytetään jo seuraava iso tapaus, kukapa ei haluaisi tietää mitkä asiat ja teot ovat ajaneet siihen tapahtumaan X? Minä ainakaan en voisi lopettaa katsomista kesken, kun kauden loppuratkaisusta näytetään näin pieniä paloja kerrallaan jo ensimmäisissä jaksoissa.

Juonenkäänteitä kerta toisensa perään ja jokainen käännös tulee niin yllätyksenä että täytyy ihan vetää syvään henkeä. Nerokas, koukuttava ja erittäin jännä. 

Henkilöhahmot oli onneksi hyviä myös, tosin muutama jäi hieman latteammaksi ja sai mut lähinnä ärsyyntymään. Professorina toimiva Annalise on vahva päähenkilö joka pitää pakan kasassa vetelemällä naruista suuntaan ja toiseen. Viola Davis suoriutuu roolista oikeasti älyttömän hyvin, ja on jokaisen palkintonsa ansainnut. Opiskelija Wes Gibbins (Alfred Enoch) sai ison roolin ensimmäisen kauden tapahtumista ja oli helposti lähestyttävä henkilö, vaikkakin hieman raivostuttava välillä. Henkilökohtaiseksi lempparikseni nousi kuitenkin Connor Walsh (Jack Falahee) joka samalla sulattaa sydämen, yllättää teoillaan ja naurattaa sutkautuksillaan. Vahvassa roolissa ihastuttaa myös Karla Souzan näyttelemä Laurel, jonka tarinaa mielelläni näkisin lisää. 

24. lokakuuta 2017

Lokakuun superlukumaraton

Toinen superlukumaratoneista on nyt taputeltu ja fiilis on tuttuun tapaan hyvä. Tiedostin koko kuukauden että lukumaraton on jälleen tulossa, mutta silti se pääsi yllättämään ja huomasin lauantaina pyöritteleväni peukaloita pohtien että millonkohan sitä pääsisi lukemaan. Olen yleensä ollut niin innoissani että olen aloittanut lukemisen niin nopeasti kuin mahdollista, mutta nyt maltoin odotella sunnuntaihin asti. Tällä kertaa maratonia veti Lotta, kiitos ja kumarrus! :-)

Mun maraton alkoi sunnuntaina klo 17:20 ja päättyi maanantaina klo 17:03. Luin rentoon tahtiin enkä pitänyt kiirettä, suurin osa ajasta meni taas muuhun kuin lukemiseen - mutta se nyt on ihan normaalia.

Nämä kirjat luin:
☆ Stephenie Meyer: Houkutus (osittain, s. 220)
☆ Becca Fitzpatrick: Hiljaisuus (s. 334)
☆ Lise Myhre: Nemi 1 (s. 151)
☆ Lise Myhre: Nemi 2 (s. 149)

sivuja yhteensä: 854

(tajusin vasta nyt kuinka hyvin nää kannet sopii yhteen, haha)

18. lokakuuta 2017

R. J. Palacio: Ihme

"August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja se pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverit uskomaan sen? IHME on kertomus Auggien urheudesta ja uteliaasta asenteesta sekä rohkaiseva tarina ennakkoluulojen kohtaamisesta."

Teos: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio

Suomentaja: Inka Parpola
Sivumäärä: 336
Kustantaja: WSOY

Mistä: oma kirjahylly

Minä taisin ensimmäisen kerran törmätä tähän Palacion esikoisteokseen booktubessa ylistyskommenttien ympäröimänä. Kun näin että tästä tulee suomennettu versio, tiesin heti sillä sekunnilla että tämä kirja mun täytyy saada. 

Odotin kirjalta paljon, siis oikeasti todella paljon. En ollut lukenut tästä mitään huonoa, ja jopa GOODREADSISSA lähes 400 tuhatta ihmistä on pisteyttänyt tämän kirjan, joista 49% on antanut tälle kirjalle 5 tähteä. Mutta tiedättekös mitä? Niin minäkin annoin. Täydet viisi tähteä.

"Luulen, että ainoa ihminen koko maailmassa, 
joka tajuaa miten tavallinen minä olen, olen minä itse."

Sitä harvoin törmää kirjaan joka koskettaa. Koskettaa sellaisella tavalla, jota on vaikea kuvailla. Aluksi sitä on hieman surullinen, tuntee pienoista vihaa, mutta sitten kaiken sen haikeuden keskeltä löytää iloa ja onnellisuutta. Kummallista, kuinka kymmenvuotias Auggie sulattaa sydämen kirjan sivujen läpi. 

Kiusaaminen ei tietenkään missään tilanteessa tai tapauksessa ole koskaan oikein, mutta tämä kirja näytti mulle vielä yhden uudenlaisen puolen kiusaamisesta. En usko että koulukiusaamisen vaikutusta elämään ymmärtää koskaan täysin ellei sitä koe itse. Joka kerta kuullessani tai lukiessani kiusaamisesta mut valtaa sama järkytys. Järkytys siitä, kuinka julmia ihmiset voi toisilleen olla. Joka ikinen kerta. 

Kirja lähtee käytiin Augustin kertomana, mutta ääneen pääsee myös Augustin sisko Via sekä muutama kaveri. Tarkoitus oli porautua vielä tarkemmin tapahtumien kulkuun, mutta paras ratkaisu taitaa olla se, että jokainen lukee ja kokee tämän itse. Niin vaikuttava teos, että olen aikalailla sanaton. 

"Ystävällisyys on niin kovin yksinkertainen asia. Niin kovin yksinkertainen. 
Kiltti, rohkaiseva sana silloin, kun sille on tarvetta. Ystävyyden teko. Nopea hymy."



Kirjasta tulossa elokuva 19.11.2017 (USA) / IMDb

15. lokakuuta 2017

Mun kirjahyllystä loppuu tila! | ostoksia n:o 1

Kun lopetin kuukausittaisten ostospostausten tekemisen, tarkoitus oli että niitä tulisi harvemmin. Syyskuun lopussa katselin ostamieni kirjojen luomaa pinoa, ja totesin että olisi voinut näistäkin jo postata. Tilanne on aina sama: kuvittelen etten ole ostanut mitään, mutta todellisuus onkin toinen. Puolustaudun kuitenkin sillä, että ostin kun halvalla sain - ja osa on ostettu käytettyinä! No mutta, mennään asiaan ilman sen kummempia jaaritteluita.

ANTIKVARIAATTI:
- Dave Thompson: Red Hot Chili Peppers - Elämäkerta
- Veronica Roth: Uskollinen
- Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
- R. J. Palacio: Ihme



TORI.fi:
- Lise Myhre: Nemi 1
- Lise Myhre: Nemi 2
- Lise Myhre: Nemi 3
- Lise Myhre: Nemi 4
- Lise Myhre: Nemi 5

ADLIBRIS:
- Robert Galbraith: Pahan polku
- Jenny Han: To All the Boys I've Loved Before
- Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss
- Stephanie Perkins: Lola and the Boy Next Door
- Stephanie Perkins: Isla and the Happily Ever After

MUUALTA:
- Katja Kettu: Kätilö / saatu
- Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa / k-citymarket
- Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaassa / kärkkäinen
- Dan Brown: Enkelit ja demonit / saatu

Seuraavaksi kriiseillään sitten siitä että mitäs sitä luetaan. Oon ollut näistä hankinnoista jotenkin tosi iloinen, ja koin suurta ahdistusta kirjastolainoista joten vein suurimman osan niistä pois.

Löytyykö kasasta teille tuttuja teoksia?
Onko joukossa jotain mikä pitäisi lukea ASAP? Mitä lukea seuraavaksi?

11. lokakuuta 2017

Riverdale: 1. tuotantokausi (2017)



traileri / 1 kausi / 13 jaksoa / 45 min / v. 2017 / the cw

Netflix toi meille tänne Suomeen Riverdalen ensimmäisen kauden jenkkitahtiin jakso jaksolta. The CW:n tuottama teinidraama perustuu Archie -sarjakuvan hahmoihin. Buzzfeed oli tehnyt artikkelin siitä kuinka samalta Riverdalen kööri näyttää verrattuna alkuperäiseen Archieen. Äkkiseltään katsottuna voisi todeta näyttelijäkaartin olevan täydellinen.

Kaikki lähtee käyntiin nuoren Jason Blossomin kuolemasta joka järisyttää pientä kaupunkia. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei olekaan onnettomuus vaan tapaus paljastuu murhaksi. Koko tuotantokausi onkin siis kaiken teinidraaman lisäksi täynnä mysteereitä ja kysymyksiä. Kuka? Miten? Miksi?

Minä olen tämän katsomisessa ehkä hieman myöhässä, ottaen huomioon että toinen tuotantokausi starttaa ihan kohta! Myönnetään, tuli ehkä hieman kiirus tämän postauksen julkaisemisessa jotta päästään katselemaan kakkoskautta oikeaan tahtiin. Suurin syy tämän katsomiseen oli ihanaakin ihanempi Cole Sprouse, jota myönnän rakastaneeni Disney Channelista lähtien. (Ja tämän sarjan jälkeen rakastan vielä enemmän...)

Lyhyesti kuvailtuna: Pretty Little Liars tapaa Twin Peaksin. Mutta tosiasia on myös se, että Riverdalen ensimmäisellä kaudella oli huomattavasti enemmän tapahtumia, juonenkäänteitä ja järkytyksiä kuin Pretty Little Liarsin seitsemällä tuotantokaudella yhteensä. Riverdale on niin koukuttava, ehkä jopa hieman guilty-pleasure mutta silti mielestäni laadukas ja hyvin tehty sarja.

Ihastuin kuvaustyyliin, värien käyttöön ja tunnelmaan. Jotenkin tosi kaunista, mutta samalla niin synkkää ja karmivaa. Päätin tämän aloittaessani etten odota tai oleta mitään, ja se olikin hyvä ratkaisu. Oli mahtavaa katsoa tätä niin sanotusti "tyhjin aivoin", koin saavani tästä paljon enemmän irti niin. Tietenkään täysin en onnistunut päätäni nollaamaan, ja jo parin jakson jälkeen loin kuvan siitä kuka syyllinen olisi - ja kerrankin olin oikeassa!

Henkilöhahmoista pidin ja näyttelijät suoriutuivat työstään oikein mallikkaasti. Muutama kiusallisen tönkkö kohtaus löytyi, eikös ne kuitenkin teinisarjoihin jollain tapaa aina kuulu. Parin hahmon kohdalla on edelleen erittäin suuri kysymysmerkki, enkä osaa luottaa niihin pätkän vertaa. Cole Sprousen näyttelemä Jughead Jones, joka myös toimii kertojana, on ehdottomasti mun lemppari. Se nyt tuskin aikaisemman ylistyksen jälkeen tulee yllätyksenä.

Suosittelisinko? No kyllä. Tosin jos useampaan kertaan mainittu teinidraama ei iske, jättäisin katsomatta.

K. J. Apa (Archie) / Lili Reinhart (Betty) / Camila Mendes (Veronica) /
Cole Sprouse (Jughead) / Madelaine Petsch (Cheryl) / Ashleig Murray (Josie)



 Toisen tuotantokauden eka jakso katsottavissa huomenna 12.10. Netflixistä.

JAIKS 

6. lokakuuta 2017

Atypical: 1. tuotantokausi (2017)

"Netflixin tuottama sarja kertoo autistisesta 18-vuotiaasta pojasta sekä tämän perheestä, joihin lukeutuvat Jennifer Jason Leigh’n ja Michael Rapaportin esittämät vanhemmat. Keir Gilchristin (It Follows) esittämän, sosiaalisesti rajoittuneen nuoren miehen elämää vaikeuttaa tämän halu alkaa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja tehdä se kunnialla." - episodi.fi


traileri / 1 kausi / 8 jaksoa / 30 min / v. 2017 / netflix

Nyt jo useamman Netflix-sarjan katsoneena voin sanoa Atypicalin nousseen yhdeksi lemppariksi. Atypical on ensinnäkin hauska, mutta myös todella herkkä, silmiä avaava ja ennen kaikkea koskettava tv-sarja. Mun itkupilliluonne yrittää aina vältellä sarjoja tai elokuvia jotka saattaa olla surullisia, mutta Atypicalista sellaista kuvaa en saanut joten uskaltauduin katsomaan sen. Kuitenkin jo ensimmäisen jakson aikana lukaisin muutaman kommentin ja joku kertoi nyyhkytelleensä koko kauden ajan - pelästyin hieman. Siinä sitten kahdeksan jakson ajan odottelin milloin se suuri romahdus tulee, mutta sitä ei koskaan tullutkaan vaikka muutaman hiljaisen kyyneleen vuodatinkin.

Täytyy tähän väliin sanoa, etten oikeasti hirveästi tiedä autismista mitään, joten sen suhteen en suuremmin voi ottaa kantaa. Näin asiasta tietämättömän silmiin tämä kuitenkin esitettiin hyvin, niin että minäkin ymmärsin jotain. Autismi on viime vuosina kyllä esiintynyt monessa tv-sarjassa tai elokuvassa mitkä olen katsonut, ja uskon että se on myös edesauttanut ihmisten suhtautumista autismiin hyvällä tavalla.

Päähenkilö Sam on lievästi autistinen nuori, joka ilmoittaa illallisen äärellä haluavansa tyttöystävän. Ylisuojelevalle äidille Elsalle tämä tulee järkytyksenä, kun taas isosisko Casey ja isä Doug ottaa asian huumorin kautta rennommin. Keir oli mielestäni nappivalinta Samin rooliin, enkä osaisi kuvitella ketään muuta hänen paikalleen. Casey oli heti ensimmäisestä jaksosta ihan mainio, ja ihastuin siihen kuinka siskollisen tyly, mutta rakastava ja välittävä hän oli Samia kohtaan. Caseyn ja Samin välinen suhde olikin koko sarjan parasta antia. Lisänä perheen arkeen on kuvattu myös Samin vierailua terapeuttinsa Julien luona, ja hauskuutta mukaan tuo Samin työkaveri Zahid - joka jakaa ihan uskomattomia vinkkejä naisten iskemiseen.

Juoni jää ehkä hieman latteaksi, mutta onneksi hyvät henkilöhahmot pelastaa tilanteen! Aikalailla kaikkialla nähtyä perus draamaa, mutta myös tärkeitä aiheita: rakastumista ensimmäistä kertaa, väärinkäsityksiä, epäonnistumisia ja onnistumisia, kriisejä niin perheen sisällä kuin parisuhteessakin sekä koulukiusaamista ja sitä vastaan taistelemista.

Näyttelijävalinnoista vielä hieman: äitiä näyttelevä Jennifer on aina ollut mielestäni vähän yäääh plääh meh näin nätisti sanottuna. Jotenkin hän ei vaan toiminut tässä lämpimän ja välittävän äidin roolissa, hän sopii paremmin johonkin hieman rosoiseen rooliin. Jokaisen kahdeksan jakson ajan ärsyynnyin aina enemmän tai vähemmän hänen sanomisistaan tai tekemisistään, tosin osa niistä olisi ärsyttänyt kenen näyttelemänä tahansa. Isän roolissa Michael oli sympaattinen ja sai luotua lämpimän fiiliksen perheensä ympärille.

Michael Rapaport (Doug) / Amy Okuda (Julie) / Nik Dodani (Zahid)


Hallooota kausi 2 - mä odotan jo!

4. lokakuuta 2017

Ernest Cline: Ready Player One

"2044. Wade Watts, niin kuin suurin osa ihmiskuntaa, pakenee kurjistuneen maapallon ahdistavaa todellisuutta viettämällä koko valveillaoloaikansa kirjautuneena OASISiin, rönsyilevään virtuaaliseen utopiaan, jossa jokainen voi olla ja tehdä mitä haluaa.

Miljoonien muiden lailla Wade pelaa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen virtuaalimaailmoja. OASISin luonut pelisuunnittelija James Halliday on testamentannut sen hallinnan sille, joka ratkaisee kolme kätkettyä arvoitusta. Arvoitukset ja vihjeet liittyvät Hallidayn nuoruuteen, 1980-luvun populaarikulttuuriin, josta Wade tietää kaiken viimeistä piirtoa myöten.

Wade törmää onnekkaasti ensimmäiseen ratkaisuun ja käynnistää pelin kiihkeätahtisen loppuvaiheen, jossa täytyy muun muassa pelata virheetön Pac-Man-peli ja osata Monty Pythonin vuorosanoja ulkoa. Äkkiä hän huomaa joutuneensa epätoivoiseen kilpajuoksuun tuhansien muiden kanssa. Kilpailu ulottuu pelottavalla tavalla myös todellisuuteen - ja tulee muuttamaan sekä Waden että koko maailman perinpohjaisesti."

Teos: Ready Player One
Alkuperäinen nimi: Ready Player One 
Kirjailija: Ernest Cline
Suomentaja: J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä: 510
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Kirjasto

Voi hitto vieköön kuinka iloiseksi kirja voi ihmisen tehdä. 

Mua pelotti hirveästi alkaa lukemaan tätä kirjaa, koska tiesin tämän sisältävän paljon viittauksia 80-luvulle. Minä kun sattumoisin olen syntynyt 90-luvun lopussa, ajattelin viittauksien menevän ihan ohi, niin kuin ne osittain tekikin. Mutta se etten tajunnut jokaista pientä yksityiskohtaa ei haitannut lukemista millään lailla, mielikuvitus jyräsi aivojen pienimmästä sopukasta ja sitoi kaikki yhteen. Täytyy myöntää - se että tunnistin suurimman osan peleistä, pelikoneista ja elokuvista sai mut innostumaan vielä enemmän. Kovin hirveästi en nykyisin enää pelaa, vaikka useamman konsolin omistankin. 

Oli kyse mistä kirjasta tahansa, yleensä mulla kestää aikani kunnes pääsen juttuun täysillä mukaan, ja valitan aina siitä kuinka hitaasti kaikki lähtee käyntiin. Nyt kuitenkin jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien virnistelin kuin pieni typerys ja tiesin jo silloin rakastavani tätä kirjaa. Kirjoitus oli oikein sujuvaa ja tarina eteni vauhdikkaasti. Suomennos ei tuntunut yhtään tönköltä ja voin kuvitella millainen työ tämän suomentaminen on ollut - kiitos kaikkien ihmeellisten sanojen. 

Päähenkilö Wade on symppis ja häneen on myös erittäin helppo samaistua. Hieman epävarma nuori, joka ei täysin ymmärrä omaa arvoaan ja herää kunnolla henkiin vasta siirryttyään virtuaalimaailmaan. Ihailen Waden (ja muiden "munastajien") tietoa ja perusteellista tutkimustyötä Hallidayn menneisyyteen. He muistavat Hallidayn lempileffojen repliikit ulkoa, samoiten kuin eri pelejen pienet ohjelmointivirheet joita he käyttävät erittäin fiksusti hyväkseen. Musta on mahtavaa kuinka täydellisen ylimielinen ja varma Wade on seikkaillessaan OASISissa Parzivalina. Muhun myös iskee tämä yleinen sarkastisuus mikä keskusteluista nousee ilmi, kuten parhaiden kaverusten Parzivalin ja Aechin välinen pään aukominen puolin ja toisin. Mainiota. 

"Onneksi minulla oli pääsy OASISiin, mikä tuntui salaluukulta parempaan todellisuuteen. OASIS piti minut järjissäni. Se oli leikkikenttäni ja esikouluni, maaginen paikka, missä kaikki oli mahdollista."

Mä olen aina ollut vähän tietokoneiden orja, ja muistan ala-asteelta kuinka mielummin jäin kotiin pelaamaan Habbo Hotellia kuin olisin lähtenyt ulos kavereideni kanssa. Jos meilläkin olisi OASIS, oon ihan varma etten muuta tekisikään. Olisi kuitenkin ihan älyttömän siistiä päästä kokeilemaan jotain vastaavaa - mutta vain hetkeksi, koska en oikeasti varmaan ikinä palaisi takas normaaliin elämään. 

Ehdottomasti yksi lempikirjoistani, ja ehdottomasti suosittelen tätä jokaiselle. Kirjasta on tulossa elokuva piakkoin, jota odotan innolla - mutten ole nostanut odotuksiani kovin korkealle. Toivottavasti se elokuva ei ainakaan pila tätä oikeasti hienoa kirjaa. Sormet ristiin sen suhteen.



"Ulos meneminen on erittäin yliarvostettua."
- Anorakin almanakka, 17. luku, 32. jae

1. lokakuuta 2017

Marie Kondo: KonMari

"Raivaa kodista turhat tavarat uskomattoman tehokkaalla KonMari-menetelmällä. Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään kotisi kerralla kuntoon, vaihe vaiheelta. Kodin kaaoksen kimppuun on käytävä oikeassa järjestyksessä. Säilytettäviksi jäävät vain rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, ja siten siivous onnistuu kerralla ja nopeasti. Järjestys ja turhasta roinasta vapautuminen tuovat energiaa, joka parantaa myös elämänlaatua."

Teos: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika
Alkuperäinen nimi: 人生がときめく片づけの魔法
Kirjailija: Marie Kondo
Sivumäärä: 121 / e-kirja 
Kustantaja: Bazar
Mistä minulle: Kirjasto / Ellibs 

Aloitetaan nopeasti ja lyhkäisesti mun suhteesta siisteyteen: siivoan usein, pidän pölyjen pyyhkimisestä, ahdistun kaaoksesta, järjestelen tavaroita jatkuvasti, inhoan kaikkea likaista ja kammoksun käsipyyhkeitä tai esim. julkisten paikkojen ovenkahvoja. Moni onkin menettänyt hermonsa mun kanssa, saatan valittaa minimaalisesta sotkuisuudesta keittiössä ja tuhlaan ihan liikaa paperia pestessäni käsiä joka välissä ja kuivaamalla ne käsipyyhkeen sijasta talouspaperiin. 

Mutta kaiken tämän lisäksi multa löytyy myös toinen puoli: hamstraaja-Niina. Myönnän olevani tarjoushaukka, lankean alennusmyynteihin, ostan kolme tuotetta kahden hinnalla ja survon ne kaappeihin ja unohdan ne sinne. Mun kaapit onkin "hallittu" kaaos, pohdin niiden järjestämistä lähes päivittäin (ja olen tehnyt sen useasti!) mutten koskaan ole tyytyväinen. Aina ahdistaa. En osaa luopua tavaroista, kuvittelen tarvitsevani niitä myöhemmin tai olen saanut ne lahjaksi. Olen myös pihi, ja ajattelen aina rahaa heittäessäni jotain pois. 

Hihkuin ilosta lukiessani tätä, naureskelin parille kohdalle todeten "tää on niin totta" ja tunnistin itseni aivan liian monesta kohdasta. Heräsin myös todellisuuteen ja tajusin että ei hitto - ei mun oikeasti tarvitse säästää asioita jotka ei tuota mulle iloa. Mun kaapeista löytyy paljon tavaraa joita en oikeasti haluaisi säästää, mutta ne vaan on siellä koska olen aina ajatellut ettei niitä nyt voi poiskaan heittää. Siitä lähtee käyntiin oravanpyörä - ajattelen liikaa tavaramäärää - alan karsimaan tavaroita pois - ja ne samat turhat roinat jää lojumaan hyllylle. Tilanne ei etene mihinkään. 

Viimeisen vuoden aikana olen kunnostautunut hieman, ja esimerkiksi viime kevään muutossa nakkasin surutta tosi paljon tavaraa pois. Tavaraa olisi edelleen hävitettäväksi, mutta pieni helpotus on se ettei sitä loppujen lopuksi ole kovin paljoa. Ainakin luulen niin. Mun huoneen tavaramäärä ja ahtaus johtuu lähinnä keräilystä - kuten kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista. Olen halunnut ostaa ne itselleni, haluan pitää niitä esillä ja ne tuottaa mulle suunnattomasti iloa. Siksi äkkiseltään katsottuna voisi ajatella että omistan liikaa kaikkea, vaikka tosiasiassa nämä näytillä olevat tavarat ja esineet ovat ainoat omistamani asiat mitä tarvitsen. 

Mulle jäi kirjasta ainoastaan mietityttämään se, miltä ihmisten asunnot Japanissa oikeasti näyttävät. Yksikin pariskunta oli hävittänyt asunnostaan pari sataa pussillista turhaa tavaraa, ja lähes kaikki hävittivät ainakin 200 kirjaa. Luetaanko Japanissa paljon, vai onko kirjat siellä oikeasti niin halpoja että ihmiset ostavat niitä ihan raivolla ja kaikilla on niitä satoja? Jos on, minäkin haluan Japaniin! Mulle ei myöskään auennut tämä näkökulma että tavaroilla olisi tunteet, niitä pitäisi kiittää ja kohdella kuin eläviä olentoja. 

Jos tästä tekstimäärästä jäi epäselväksi, niin minä rakastin tätä kirjaa. Siitä tuli hyvä mieli, se avasi oikeasti mun näkemystä siisteydestä ja järjestelmällisyydestä - ja vielä joku päivä minä KonMaritan tavarani!


30. syyskuuta 2017

Vuoden '17 leffakatsaus: osa 9/12

Why Him? (2016) suom. Miksi hän?
 Ned on ylisuojeva ja rakastava isä, jonka vierailu tyttärensä luona muuttuu vähintäänkin painajaismaiseksi. Perhe tapaa tyttären poikaystävän: hyvää tarkoittavan, mutta sosiaalisesti kömpelön Silicon Valleyn miljonäärin Lairdin. Tiukkapipoisen Nedin mielestä Laird on täysin epäsopiva hänen tyttärelleen villin käytöksensä takia. Pyrkiessään takaisin paniikinomaisesti tyttärensä suosioon, Ned joutuu epämukavuusalueellensa luksusta pursuavassa teknologian keskuksessa. 

Täytyy sanoa että minä yllätyin. Postasin Instagramiin kuvan jossa ehdin jo manailemaan että tämä varmaan on "yhtä hyvä elokuva kun tää mun epäonninen lauantai on ollut", mutta kyllä minä tykkäsin tästä. Ei taaskaan mikään maata mullistava katselukokemus, mutta hauska komedialeffa tylsään iltaan. James Franco on ihana, ei muuta tarvitsekaan sanoa.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Zoey Deutch, James Franco ja Bryan Cranston.



Fired Up! (2009) suom. Annetaan palaa!
 Koulunsa paatuneimmat pelimiehet Nick ja Shawn päättävät keplotella itsensä cheerleadereiden kesäleirille. Poikien tarkoitus on tehdä mahdollisimman monta valloitusta, mutta Nickin pettymykseksi Shawn ihastuu joukkueen piinkovaan kapteeniin.

Katsoin tämän kun elokuvan nimestä oletin että tää olisi kuulunut Anna palaa! -sarjaan, mutta eipä kuulunutkaan. Hyvin samankaltainen elokuva, jonka olin nähnyt jo aiemmin. Onneksi en menettänyt mitään sen tähdellisempää tätä katsoessa, koska lähinnä vaan ärsytti koko leffan ajan.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Eric Christian Olsen, Nicholas D'Agosto ja Sarah Roemer.



The Hunger Games: Mockingjay - Part 2 (2015) suom. Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 2
 Katniss Everdeen aloitti matkansa selviämällä hengissä julmasta Nälkäpelistä ja nousi johtamaan kapinaa Panemin tyrannimaista presidenttiä vastaan. Nyt Katniss ja joukko kapinallisia Vyöhykkeeltä 13 valmistautuvat lopulliseen taisteluun, joka ratkaisee Panemin tulevaisuuden.

Meinasi taas tämän suhteen käydä niin kuin aiemminkin, eli oli lähellä jäädä katsomatta! En tiedä mikä siinä on etten ole saanut aikaisemmin tätä katsottua ja jotenkin tämän aloittaminen on aina ollut tosi vaikea juttu. Nyt oli kuitenkin tilanne että halusin katsoa jotain, mutten halunnut käyttää tuntia miettien mitä katsoisin - joten valitsin tämän! Ei ihan niin mainio mitä oletin, mutta hyvä elokuva kyllä. Ja hele, itkin taas. Joku tuntematon henkilö pilasi joskus multa koko elokuvan sanomalla että sen mielestä Katniss ei ollut onnellinen tässä lopussa - ja että hän "tyytyi kohtaloonsa". En ole sen jälkeen osannut ajatella mitään muuta, vaikka mun silmiin päätös olikin onnellinen.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson ja Liam Hemsworth.



Thor (2011)
 Odin on juuri kruunaamassa voimakasta ja taitavaa Thoria satumaisen Asgardin kuninkaaksi, mutta päätyy viime hetkellä lähettämään tämän Maahan asumaan ihmisten kanssa. Ennen valtaan astumista Thorin tulee oppia, ettei äkkipikainen ja ajattelematon käytös ole soveliasta hallitsijalle. Odin riistää nuoren soturin voimat sekä vasaran ja paiskaa tämän Maahan, jossa Thor kirjaimellisesti törmää Jane Fosterin johtamaan fyysikkoryhmään. Thor aloittaa taistelun supervoimiensa takaisin saamiseksi, mutta se edellyttää, että Thor oppii asettamaan muut itsensä edelle.

Marvel -leffojen katsominen jatkukoon! Otin operaatioksi katsoa joka ilta kaksi elokuvaa kun mulla ei koulua ollut, ja nämä löytyi kätevästi Netflixistä. Thoria kohtaan ei ollut suuria odotuksia, mutta pidin tosi paljon! Natalie Portman on niin ihana ja tämän leffan katsominen oli oikeasti ilo. Siispä voimme todeta - Marvelit puree.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Chris Hemsworth, Anthony Hopkins ja Natalie Portman.



Captain America: The First Avenger (2011)
 Captain America johtaa vapaustaistelua tässä toiminnantäyteisessä menestyselokuvassa, jonka nimiroolissa Chris Evans taistelee pahuutta vastaan! Pelottavan voiman uhatessa koko maapalloa maailman paras sotilas julistaa sodan julmalle Hydra järjestölle, jota johtaa roistomainen Punakallo.

Captain America ei kyllä tämän perusteella noussut kovin korkealle asteikolle supersankareissa. Leffan sijoittuessa niin kauas menneisyyteen oli tämä kuitenkin luonteeltaan todella erilainen. Ahdistavan synkkä tunnelma koko elokuvan ajan, jonka vuoksi tämän katsominen ei ihan niin hilpeää ollut kuin esim Iron Manin tai tuon Thorin.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Chris Evans, Hayley Atwell ja Sebastian Stan.



The Avengers (2012)
 Kaikkien aikojen supersankarikaartissa ovat mukana Marvelin supersuositut sankarit Iron Man, Hulk, Thor, Captain America, Hawkeye ja Black Widow. Kun uusi, yllättävä vihollinen uhkaa koko maailman turvallisuutta, kansainvälisen turvajärjestön johtaja Nick Fury huomaa tarvitsevansa tiimin, joka kykenisi pelastamaan maailman katastrofin partaalta. Niin käynnistyy kiireen vilkkaa maailmanlaajuinen värväyshanke. 

Tämä oli yksi odotetuimmista Marveleista. Crossoverit niin elokuvissa kuin tv-sarjoissakin on aina mielenkiintoisia. Mahtavaa että kaikki nämä tyypit on saatu tungettua samaan leffaan! Ja ehkä hieman hihkuin innosta kun Scarlett Johansson oli näinkin suuressa osassa. Tähän mennessä Marvelin tuotannosta tämä on yksi lemppareistani.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Robert Downey Jr., Chris Evans ja Scarlett Johansson.



Iron Man 3 (2013)
 Stark joutuu toteamaan, että hänen uusi vastustajansa on tuhonnut koko hänen henkilökohtaisen elämänsä, hän lähtee hurjalle kostoretkelle etsiäkseen käsiinsä ne, jotka ovat vastuussa tapahtuneesta. Tällä matkalla – sen jokaisessa käänteessä – katsotaan, mistä rautamies on oikein tehty. Kun Stark lopulta ahdistetaan viimeiseen nurkkaan, hän joutuu varjelemaan läheisiään yksin, turvanaan vain äärimmilleen viritetty älynsä ja vaistonsa. Stark panee vimmatusti kampoihin kolkolle kohtalolleen ja tulee samalla löytäneeksi vastauksen kysymykseen, joka on vaivannut häntä hänen sisimmässään jo pitkään: tekeekö mies puvun vaiko puku miehen?

Iron Man 3 ei ollut niin hyvä kuin aiemmat osat. Tämäkin oli kyllä saatu pidettyä hauskana, mitä odotinkin. Tuntuu että kirjoitan jokaisesta elokuvasta ylistävän tekstin, mutta nämä nyt oli kaikkea mitä minä henk. koht. elokuvalta toivon: toimintaa, huumoria ja jotain normaalista poikkeavaa. Ei voi kieltää etteikö Iron Manin asu olisi siisti. Gwyneth jostain syystä ärsyttää tosi paljon.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow ja Don Cheadle.



Thor: The Dark World (2013)
 Thor taistelee pelastaakseen Maan ja yhdeksän maailmaa hämärältä viholliselta, joka on maailmankaikkeuttakin vanhempi. Muinainen rotu, johtajanaan kostonhimoinen Malekith, palaa syöstäkseen maailmankaikkeuden takaisin pimeyteen. Vastassaan vihollinen, jota vastaan edes Odin ja Asgård eivät pysty taistelemaan, Thorin on lähdettävä tähän asti vaarallisimmalle ja henkilökohtaisimmalle matkalleen, joka vie hänet jälleen Jane Fosterin luo ja pakottaa hänet uhraamaan kaiken pelastaakseen meidät kaikki.

Chrisin ja Natalien paluu valkokankaalle yhdessä, voi jummi. Toimintaa toiminnan perään ja vähän lisää taistelua, menetyksiä ja hämmästyttäviä tilanteita. Kerrankin tapahtumat oikeasti pääsi yllättämään, liekkö johtui liiasta keskittymisestä hyvännäköisiin näyttelijöihin - tai sitten ihan vaan nerokas käsikirjoitus. En tiedä miten jaksan odottaa kolmatta Thoria (jossa Natalie ei ilmeisesti ole mukana???!!).

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Chris Hemsworth, Natalie Portman ja Tom Hiddleston.



Captain America: The Winter Soldier (2014)
 New Yorkin mullistavien tapahtumien jälkeen Steve Rogers lähtee viettämään hiljaiseloa maan pääkaupunkiin Washingtoniin, missä hän yrittää totuttautua nykymaailman elämänmenoon. Kun hänen S.H.I.E.L.D. -kollegansa kimppuun hyökätään, Steve tempautuu mukaan tapahtumasarjaan, missä vaakalaudalla on koko maailman kohtalo. Taistelussa häntä vaientamaan lähetettyjä joukkoja vastaan Captain America yhdistää voimansa Natasha Romanoffin kanssa ja yhdessä he yrittävät paljastaa yhä laajemmalle lonkeronsa ulottavan salaliiton.

Aluksi oli hieman meh -fiilikset kun ensimmäinen Captain America ei iskenyt, mutta jo aiemmin mainitsemani lemppari, Scarlett, yhdessä pääroolissa - jes! Huomattavasti parempi osa ensimmäiseen nähden, mikä on sinällään erikoista. Laatu tuppaa yleensä huononemaan mitä enemmän jatkoa tulee, mutta ehkä se on vaan minä joka vieroksui tuota ensimmäistä osaa. Mielenkiintoisempi juoni joka piti hereillä loppuun asti.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Chris Evans, Samuel L. Jackson ja Scarlett Johansson.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ & sʏɴᴏᴘsɪs ᴇʟᴏᴋᴜᴠɪᴇɴ ᴋᴏᴛᴇʟᴏᴛ/ʟᴇғғᴀᴛʏᴋᴋɪ
2017 katsotut elokuvat: 75/100