9.1.2019

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

_





















Anu Holopainen: Sydänhengitystä
228 s. Karisto 2018
arvostelukappale


En olisi yhtään osannut kirjan kuvauksen perusteella päätellä, kuinka tärkeä ja erityinen lukukokemus tämä tulisi olemaan. Sydänhengitystä ei ole ainoastaan äärettömän rohkea, vaan myös äärettömän aito.

Tiiran raskaustestiin ilmestyy vastoin toiveita ja rukouksia kaksi punaista viivaa. Suututtaa, kauhistuttaa ja ehkä jopa kuvottaa. Voiko testi pitää paikkaansa? Olisiko kalliimpi, parempi testi antanut eri tuloksen? Ne kaksi punaista viivaa ovat sellaisia, mitä Tiira ei olisi ikinä elämässään halunnut nähdä. Ei ikinä.

Tiiralle on alusta alkaen erittäin selkeää se, ettei lapsen pitäminen ole edes vaihtoehto. Mitä käy, kun oma äiti, paras ystävä ja poikaystävä ovatkin toista mieltä? Tiiran äiti on ehdottoman varma siitä, että Tiira tulee rakastamaan lastaan enemmän kuin mitään muuta, ja abortti on väärä valinta. Paras ystävä taas on potenut vasta vauvakuumetta, eikä ymmärrä Tiiran päätöstä. Poikaystävä säikähtää, kunnes Tiiran äiti onnistuu puhumaan hänetkin ympäri. Kukaan näistä kolmesta ei tue hänen päätöstä.

Otti ihan jumalattomasti päähän se, että Tiiran ympärillä olevat ihmiset kuvittelivat voivansa tehdä päätöksiä hänen puolesta. Kuka on oikeutettu kertomaan toiselle, miten hänen pitäisi asiat hoitaa - etenkään jos on kyse näin isosta asiasta? Olipa kyseessä sitten oma äiti tai sairaanhoitaja, ei kenelläkään ole oikeutta puuttua tällä tavalla toisen elämään ja kehoon. On suorastaan järkyttävää kuinka muut tuntui painostavan Tiiraa kohti äitiyttä, ja mun on hyvin vaikea kuvitella mitä itse olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt, jos mulle läheisimmät ihmiset eivät hyväksyisi vastaavaa päätöstä, vaikka se mulle itselleni selkeä juttu olisikin. Vihastuttaa ihan ajatuskin.

Kuten jo aiemmin mainittu: tärkeä aihe. Jokaisella on oltava vapaus päättää omasta kehostaan, vapaus tehdä abortti ja vapaus vaan olla. Miksi aina oletetaan että kaikki naiset haluaisivat jossain vaiheessa elämää olla äitejä? Jos nuori sanoo ettei aio hankkia lapsia, miksi kommentti siihen on "kyllä se mieli vielä muuttuu" tai "susta nyt vaan tuntuu siltä, kun oot niin nuori vielä"?

Onneksi Tiiran elämästä löytyy vielä neljäskin henkilö, isosisko Lili, joka tukee siskoaan alusta asti kyseenalaistamatta häntä. Lili on tukena myös sillä vaikeimmalla hetkellä, kun Tiira makaa tuskaisena kylpyhuoneen lattialla vuotaen verta. Abortti oli Tiiralle helppo päätös, mutta sen aiheuttama fyysinen kipu ja tuska ei ole helppoa varmasti kenellekään. Kaiken sen kuvaaminen niin tarkasti nostaa kirjan pisteitä hieman lisää, sillä vaikka abortti onkin täysin ok, se ei ole ehkäisykeino tai ohi tuosta noin vaan parin pillerin jälkeen. Yleisesti ottaen tv-sarjoista tai elokuvista saa sen kuvan että a). kukaan ei koskaan tee aborttia, koska päättävät viimeisillä minuuteilla haluavansa pitää lapsen tai b). se vaan mennään tekemään lääkäriin ja sieltä palataan takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mainiota, että nyt meillä on ainakin yksi kirja missä se tapahtuu, eikä sitä yritetä kaunistella mitenkään.

Tapahtumia kerrotaan monesta eri näkökulmasta, joten pääsee vähän sisälle myös muiden aatteisiin. Kirjan aihe jo itsessään herättää varmasti mielipiteitä ja puhetta, mutta eikös ne tärkeät aiheet tee niin aina? Pistää ehdottomasti miettimään ja auttaa ymmärtämään - kiitos siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti