13.10.2018

Syyskuun leffat

Voi huokaus ja häpeäpilkku kuinka myöhässä tämä postaus onkaan. Musta tuntuu että koko elämä on ollut yhtä hullunmyllyä, vaikkei se pidä läheskään paikkaansa. Hirveästi olisi hommaa mutta mitään ei saa aikaiseksi. Vaikka rakastankin syksyä kuuhun ja takaisin, täytyy myöntää että nämä pimenevät illat (ja pimeät aamut...) vie energiaa. Noh, mutinat ja tupinat sikseen, lokakuu on ehdottomasti mun lempikuukausi (heti joulukuun jälkeen), ja tähän mennessä kuukausi on ollut erittäin mukava, vaikkakin vuoden procrastinator -palkinnon ansaitsisinkin.

Syyskuu oli hämmentävän huono leffakuukausi, mikään katsotuista elokuvista ei jäänyt oikeastaan mieleen ja unohdin kokonaan sen, että voisin edes katsoa elokuvia.

063 The Perfect Man (2005)
064 007 Skyfall (2012)
065 Sierra Burgess Is a Loser (2018)
066 Candy Jar (2018)
067 The Proposal (2009)
068 The Girl on the Train (2016)



Katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni Bond -leffan, ja katsottavaksi valikoitui paljon kehuttu 007 Skyfall. Alkuperäinen suunnitelma oli katsoa joka ikinen Bond, mutta totesin etten jaksa katsoa niitä vanhimpia (vaikkakin olen aikoinaan ne kaikki tallentanut DNA TVllä) ja päädyin Skyfallin pariin. Leffa oli kuin olikin hyvä, ja täytyy ehdottomasti katsoa myös se seuraava osa. Skyfall oli hyvällä tavalla teatraalinen ja visuaalisesti kaunis elokuva josta ei toimintaa puutu.

Sierra Burgess Is a Loser oli mielenkiintoinen tapaus, jossa teinityttö viestittelee ihanan pojan kanssa (Noah Centineo, Netflix on selkeästi ymmärtänyt kenet kannattaa palkata) käyttäen toisen ihmisen kuvia. Toisaalta pidin tästä elokuvasta, koska se käsittelee kipeitä asioita, eikä kyse ole pelkästään täydellisestä pojasta ja sen sydämen valloittamisesta - vaan myös odottamattomasta ystävyydestä ja sen voimasta. Pääosaa näyttelevä Shannon Purser on ihana, ja elokuvan kuvaustyyli sekä värimaailma lämmittää mieltä. Toisaalta mä en sitten vaan päässyt yli siitä kuinka väärin kaikki oli, ja pari kertaa puristin silmät visusti kiinni, koska en voinut katsoa niitä kiusallisia kohtauksia (parkkipaikka-kohtaus hiton hyvä esimerkki). Jännityksestä ja pelosta kihisten odotin vaan sitä hetkeä kun koko pakka leviää käsiin.

The Girl on the Train on ollut must watch -listalla jo sen julkaisusta lähtien, mutta olen aina odottanut että saisin sen kirjan luetuksi ensin. Näin kahden vuoden jälkeen leffan julkaisusta päätin vihdoin todeta: en minä sitä kirjaa tule lukemaan. Leffa kertoo Rachelista, joka on käynyt läpi vaikean eron ja alkoholisoitunut. Yhtenä aamuna krapulainen Rachel herää verisenä ja tajuaa jotain pahaa käyneen. Juoni ja sen käänteet yllätti ainakin minut, vaikka olin muka koko ajan tietävinäni kuka todellinen syyllinen tapahtumiin on.

Yleensä kuukauden parhaan elokuvan valinta on suht helppoa, mutta nyt en osaa sanoa siihen asiaan juuta enkä jaata. Kaikki oli omalla tavallaan viihdyttäviä leffoja ilman sen suurempia ongelmia. Ehkä on paras olla nimeämättä näistä mitään, ja lätkäistä postauksen päätteeksi kuva tuosta Bondista, siitä kuukauden ainoasta elokuvasta josta tuli se fiilis että nyt ammutaan kovilla panoksilla, ja tätä on oikea elokuvatuotanto. Ehkä se sitten oli se paras?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti