14.9.2018

John Green: Teoria Katherinesta

"Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.

Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinadin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine."

Teos: Teoria Katherinesta
Alkuperäinen nimi: An Abundance of Katherines
Kirjailija: John Green

Suomentaja: Helene Bützow
Sivumäärä: 328
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Colin on juuri saanut päästötodistuksen high schoolista ja yhdeksännentoista kerran pakit Katherine-nimiseltä tytöltä. Seuraavana aamuna Colin menee kylpyyn (hän on aina arvostanut kylpemistä) ja tulee ajatelleeksi Arkhimedesta. Neljävuotiaana Colin luki kirjan hänestä, kreikkalaisesta filosofista, joka oli tehnyt tieteellisen oivalluksen kylvyssä. Oivalluksen tehtyään Arkhimedeksen sanotaan huutaneen "Heureka!". Siitä lähtien Colin on halunnut oman heureka-hetken.

"Lukeminen tyynnytti hiukan Colinin aivoja. Kun hänellä ei ollut Katherinea, ei teoriaa eikä mainittavia toiveita henkilökohtaisesta merkityksestä, jäljelle ei jäänyt paljon mitään. Mutta hänellä oli sentään kirjat. Kirjat ovat jätettyjen ääripäätä; jos ne laskee kädestään, ne odottavat ikuisesti, mutta jos niihin kiinnittää huomiota, niiltä saa aina vastakaikua."

Ööm. Vau. 

Mua ärsytti jo ennen lukemista koko kirjan asetelma: ihan liian fiksu poika joka seurustelee ainoastaan tietyn nimen omaavien tyttöjen kanssa, joka jätetään ja sitten surkuttelee sivu toisensa jälkeen. Olin kuitenkin kiinnostunut siitä miten näin nuori Colin on ehtinyt seurustella 19 Katherinen kanssa, mutta sitten selvisi että seurusteluksi näköjään lasketaan mikä tahansa.

Päähenkilö Colin on ärsyttävä. Colinilla on pakottava tarve tehdä jotain merkityksellistä ja hänen on pakko olla muita parempi. Colin on itsekäs eikä välitä mistään muusta kuin teoriastaan, jonka avulla selviää kuka jättää ja kenet.

Colinin paras ystävä Hassan oli ihan hauska, samoiten kuin roadtripillä tavattu Lindsey. Lindseyn poikaystävä Colin (jep, toinen Colin) oli inhottava, ja mua ärsytti se että hänestä tehtiin inhottava jotta tämä "parempi" Colin voisi pelastaa tilanteen. 

"Pelkäät hylkäämistä niin hirveästi, että yrität välttää sitä hinnalla millä hyvänsä, olet omistanut sille koko helvetin elämäsi. Se ei toimi, kafir. Se ei - se ei ole pelkästään tyhmää, se on myös turhaa. Et ole hyvä kaveri etkä hyvä poikaystävä etkä mikään, koska päässäsi pyörii vain ajatus siitä, että sinusta ei ehkä pidetäkään. Ja arvaa mitä? Kun toimit sillä tavalla, kukaan ei pidä sinusta. Siinä se sinun kirottu teoriasi on."

Hieman vähemmän anagrammeja ja jaarittelua entisistä tyttöystävistä, hieman enemmän intoa tulevaisuutta kohtaan ja hetkessä elämistä. Sitten tämä olisi voinut toimia. Sain kyllä luettua kirjan loppuun suht nopeasti, muttei missään vaiheessa tullut sellaista fiilistä etten haluaisi laskea kirjaa käsistäni tai että mun olisi pakko vaan lukea lisää. 

Ehkä nämä John Greenit ei vaan ole mulle. Hänen hahmot ei ole vielä herättänyt erityisiä tunteita, eikä hänen tapansa kirjoittaa herätä mitään ajatuksia. Kirjahyllystä löytyy vielä kaksi lukematonta Greeniä, mutta siellä ne luultavasti pysyy lukemattomana vielä jonkun tovin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti