4.8.2018

The Vampire Diaries: 8. tuotantokausi (2017)

traileri / 8. kausi / 16 jaksoa / 45 min / v. 2016-2017 / the cw 

"Kahdeksannen kauden alussa Damon ja Enzo noudattavat synkän, luonnottoman voiman käskyjä, kun taas Bonnie, Stefan ja Caroline liittoutuvat Alaricin kanssa heidät löytääkseen. Korkeiden panosten draaman ja romanssin täyteisellä päätöskaudella Mystic Fallsin pelastaminen voi olla Mattin käsissä."

"Damon."
- "Hello, Brother."

Mun on ihan hirveen vaikea uskoa että se todella nyt on ohi. Matka Vampyyripäiväkirjojen kanssa on ollut pitkä ja kivinen, välillä olen inhonnut tätä sarjaa sydämeni pohjasta, välillä taas itkeä nyyhkyttänyt ja antanut tämän mennä tunteisiin ihan liikaa. Aloitin ensimmäisen tuotantokauden tarkalleen 21.7.2015, kolusin ekat kolme kautta läpi ihan ennätyksellisen nopeasti ja nautin joka hetkestä. Mulla oli jostain syystä aina se kuvitelma, että tämä olisi tosi synkkä sarja, missä vampyyrit liikkuu vaan hämärässä tappamassa ihmisiä, ja vaikka tiesin että tähän on kaadettu mukaan draamaa ihan rankalla kädellä, yllätyin silti. Vampyyripäiväkirjoista on puhuttu aina teinisarjana, ja sillä sanalla ehkä jopa yritetty lytätä tätä alas.

Teinisarja tai ei, viimeisellä kaudella porukka on jo aikuisia. On lapsia, häät, työpaikat - ja Mystic Fallsille ominaisesti rutkasti ongelmia, jälleennäkemisiä, yliluonnollisuutta ja niiin paljon menetystä. Tämä kausi oli ehdottomasti surullisin näistä kaikista, ja se, että yksi mun lemppareista kirjoitettiin kuolemaan... jaiks. On helvetti, manipuloiva seireeni sekä parannuskeino.

Viimeinen tuotantokausi leikittelee fanien tunteilla, näyttää pätkiä menneisyydestä, muistelee vanhoja tapahtumia, saa iloiseksi, saa itkemään, mutta myös ärsyyntymään ja toivomaan parasta. Mitä ystävyys on? Mitä ystävyyden eteen voi joutua tekemään? Mikä on oikea ratkaisu? Voiko kukaan luottaa kehenkään? Minkä kaiken voi antaa anteeksi?

"I came home to Mystic Falls, It felt right. It's where I wanted to grow old and.. I did. And that's my life. Weird. Messy. Complicated. Sad. Wonderful. Amazing. And above all epic."

Oon aina pitänyt Vampyyripäiväkirjojen tunnelmasta. Se on mystinen, lämmin - jopa kaunis, ja ennen kaikkea uskottava. Paikka paikoin puvustus on huikeaa, lavasteet ja tehosteet toimivat. Kahdeksan tuotantokauden aikana näyttelijäkaarti on käynyt niin tutuksi, että heitä oikeasti jää ikävöimään.

Mystic Falls tuntuu kodilta.

Damon tulee aina olemaan lempparini, en edelleenkään oikeastaan välitä Elenasta, Bonnie on iiiihaana ja niin on myös Enzo, Alaric on hieman ärsyttävä, Caroline ja Stefan on ihan jees ja Mattista ei tarvitse varmaan edes aloittaa. Kiitos myös siitä, että Kai palasi ja kruunasi tyyliin koko kauden.

Samasta tunnelmasta ja tutuista hahmoista ja nimistä ei tarvitse onneksi luopua kokonaan, ja voinkin siirtyä katselemaan The Originalsia ihan kunnolla. Oon katsonut sitä noin yhden kauden verran, ja Klaus on aina ollut mahtava, joten jään innolla odottamaan oikeaa hetkeä.

Postaus 7. tuotantokaudesta täällä. Sisältää spoilereita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti