4.7.2018

Stephenie Meyer: Kemisti

"Vain harva tiesi naisen työstä Yhdysvaltain hallinnon salaisella osastolla, jolla ei ollut edes nimeä. Ja kun hänestä haluttiin eroon, tappajat tulivat ilman varoitusta. Sattuman kaupalla nainen pelastui, eikä ole sen jälkeen käyttänyt samaa nimeä tai viipynyt samalla seudulla pitkään.

Kun entinen kollega ottaa yhteyttä ja tarjoaa vielä yhtä työtehtävää, nainen saa tilaisuuden päästä viimein pois murhaajien tähtäimestä. Kauhukseen hän kuitenkin tajuaa, että uudet tiedot tekevät hänen tilanteestaan entistä haavoittuvamman. Vaihtoehdot vähenevät, ja nainen päättää kohdata uhan silmästä silmään. Hänen ainutlaatuisille kemistintaidoilleen löytyy ennennäkemätöntä käyttöä. Mutta mies, johon hän on rakastunut, vain mutkistaa hänen mahdollisuuksiaan selviytyä."

Teos: Kemisti
Alkuperäinen nimi: The Chemist
Kirjailija: Stephenie Meyer

Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 511
Kustantaja: Otava
Mistä: oma kirjahylly


Olipas positiivinen yllätys! Kemisti on lojunut mun hyllyssä julkaisupäivästä asti, kun voitin sen Otavan kilpailusta. En osannut yhtään kuvitella kuinka paljon tästä pitäisin, ja valikoidessani tämän mukaan hyllynlämmittäjään, purin hieman hampaita empien saanko tätä ikinä luetuksi. Tuttuun tapaan yhtenä iltana tuskastelin mitä alkaisin lukemaan seuraavaksi, ja nappasin tämän hyllystä fiiliksellä "no ihan sama". Alkukankeudesta päästyä en malttanut laskea kirjaa käsistäni!

Kirja kertoo Alexista (oikealta nimeltään Juliana), joka on toiminut työkseen kuulustelijana. Hän ei suinkaan ole ihan tavanomainen kuulustelija, vaan hän kiduttaa kuulusteltavia kemiallisilla aineilla saadakseen heistä tietoa irti. Hän ei siis toimintaleffojen tapaan uhkaa katkoa sormia tai muita raajoja, mutta tietää prikulleen kuinka paljon tuskaa yksi hänen piikeistään voi aiheuttaa. Pelossa ja paossa elävä Alex ottaa viimeisen työkeikkansa, tapaa herttaisen kohteensa Danielin, ja kaikki muuttuu. 

"Vaikkei tuntunut siltä, että kukaan katselisi, oli aina fiksua toimia kuin joku tekisi niin."

Kemisti oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä, ja pidin siitä kuinka tarkasti Alexin toimia kuvailtiin. Kuinka hän sekotti useita aineita keskenään saadakseen ainetta x, ja kuinka hän käytti sitä. Mä en ole ikinä kemiasta oikeasti tajunnut juuri mitään, joten mun silmin nämä tiedot oli ihan oh wow! sankaruutta. Olisin myös voinut elää ilman Alexin ja Danielin välillä leiskuvaa lempeä, mutta toisaalta ei sitä erityisemmin tuputettu, vaikka suht ison osan huomiostani saikin. 

Kirja olisi voinut olla lyhyempi, ja välillä se tuntui menevän jaarittelun puolelle. Ja voi mitä hämäystä, kirja ei ole edes hirvittävän paksu, mutta siinä on yli 500 sivua!!! Miinusta ehdottomasti tosi ohuista sivuista jotka meinasi revetä useampaan kertaan. Tai sitten mun täytyy vaan opetella lukemaan hienovaraisemmin. 


6 kommenttia:

  1. Minusta näiden tosi ohuiden sivujen käyttö monien kirjojen kohdalla on ikävää. Sivut tosiaan repeät helposti, eivätkä ole mukavia käsitellä. Antaa kirjan olla rehellisesti paksu jos se sitä on. Miksi sitä pitää piilotella? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Haluaisin kovasti lukea hyllystäni yhden kirjan, mutta siellä se edelleen on lukemattomana SIVUJEN takia. :D Tuntuvat niin inhottavalta ja ovat niin ohuet ettei saa luetuksi ollenkaan.

      Poista
  2. Mitä!? 500 sivua?? Ajattelin, että ehkä n. 350 sivua :D Voi ei.. nyt en varmaa ikinä tartu tähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo äläpäs, minäkin ihan kuvittelin että tässä on hitusen päälle 300 sivua, toisin kävi. Olisi jäänyt hyllyyn odottelemaan vielä vuodeksi jos olisin tajunnut kuinka paljon niitä sivuja oikeasti oli :D "Mä nyt nopeasti lukaisen tän" - joopa joo.

      Poista
  3. Mä alotin tätä lukemaan joskus ja kesken jäi. Voi jestas miten puuduttavaa se oli! En enää ees muista mikä kaikki ärsytti mutta ärsytti kuitenkin :D

    Mä huomasin kans tuon hämäysjutun et ei oo paksu mutta sivuja paljon. Mä inhoan yli kaiken virsikirjasivuja, siks en mitään miki-kirjojakaan voi lukee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noo! Kirjan alku oli kyllä ärsyttävän hidas ja pitkäveteinen, noin sadan sivun jälkeen lähti luistamaan vähän paremmin. Tiivistämällä olisi voitu saada kasaan huomattavasti toimivampi setti, vaikka nytkin tästä kyllä pidin.

      Sivuilla tosiaan on kyllä iso merkitys lukukokemuksen kannalta. Just tuossa aiempaan kommenttiin vastasin, että yksi kirja edelleen odottaa lukemista, ja sivut ovat hidasteena. Niin paljon mielummin lukisin aina kunnon tiiliskiviä oikeilla sivuilla, kuin näitä lyhyeksi naamioituja lirppanoita.

      Poista