8. heinäkuuta 2018

Oona Kuutti: En voi luvata kuin lumetta

"Alisa on lopettanut korkeakouluopinnot ja laskenut tapettiensa kuviot satakaksi kertaa. Kuolema ei ole tavoite, mutta ulkona odottava elämä tuntuu liian pelottavalta elettäväksi. Kunnes Alisa tapaa Jasun, pojan joka on kuin aurinko. Tunteet Jasua kohtaan heittävät Alisan pois välitilasta, keskelle tapahtumantäytteistä kolmiodraamaa, joka pakottaa tytön kohtaamaan omat ongelmansa. Uudet ihmiset vaikuttavat jännittäviltä ja raikkailta, jopa onnellisilta, mutta todellisuudessa kukaan ei voi luvata muille kuin lumetta. Kaikilla on oma ristinsä kannettavanaan ja tähdet ovat kirkkaimmillaan vain hetkeä ennen luhistumistaan."

Teos: En voi luvata kuin lumetta
Kirjailija: Oona Kuutti
Sivumäärä: 311
Kustantaja: Omakustanne / BoD
Mistä: kirjasto


En voi luvata kuin lumetta osui mun silmiin jo aikapäiviä sitten selaillessani Adlibriksen valikoimaa. Kirja pisti silmään kansiensa takia, jotka ovat hyvin simppelit ja siten erottuvat joukosta. Kannet eivät kerro kirjasta mitään, joten lähdin googlailemaan että mistä on kyse. Kirja vaikutti kiinnostavalta, ja lisäsinkin sen lukulistalleni, mutta sitten se jäi. Unohdin sen kokonaan. Helmet-haasteessa oli sellainen kohta, johon en kerta kaikkiaan löytänyt mitään, ja sitten tämä nosti päätään ja varasin sen kirjastosta. Odotin tätä useamman kuukauden, ilmeisesti kaikki halusivat lukea sen samaan aikaan kuin minä, ja kun vihdoin pääsin lukemaan tätä, yllätyin ihan täysin.

Yllätyin siitä kuinka synkkä kirja tämä on. Mielenterveys aiheena on erittäin tärkeä (kuten oon myös aiemmin sanonut) ja siitä pitäisi aina puhua enemmän. Kirja kertoo ettei kaikki asiat välttämättä ole juuri sitä miltä ne muille näyttää, kuinka perseestä asiat ja elämä voi olla, mutta se näyttää myös sen, että itsensä puskeminen mukavuusalueen ulkopuolelle voi oikeasti olla ihan jees, ja kaikesta on mahdollisuus selvitä. Se on raadollinen, aito ja koskettava.

"Ehkä se johtui siitä että me oltiin kumpikin silloin niin rikki. Ei sillä, että me oltaisiin ehjiä nytkään."

Päähenkilö Alisa on monella tapaa samaistuttava tyyppi, ja tunnistin parin vuoden takaisen itseni hänen monista ajatuksistaan ja mietteistään. Alisan paras kaveri Olivia tutustuttaa hänet Jasuun ja Nuuttiin, ja heistä tulee tiivis porukka. Kolmiodraamalta ei vältytty, ja sen vuoksi saatoin ehkä hieman ärsyyntyä. Kirjan hahmot oli jokainen omalla tavallaan sympaattisia ja helposti pidettäviä. Seksuaalisuus nousee myös kirjan aiheeksi ja käsittelee sitä eri näkökulmista.

Kirjan tapahtumat pyöri elävänä mielessäni vielä usean päivän lukemisen jälkeen, ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mulla oli oikeasti paha mieli ja olo luettuani jotain. Se ei missään nimessä ollut huono asia, ja musta on mahtavaa että löytyy kirjoja joista pitää, mutta jotka haastavat lukijaa aiheillaan. Jäin aika sanattomaksi, enkä vieläkään tiedä miten kuvailla tätä tai fiiliksiäni. Silti joku jäi puuttumaan tai en päässyt hahmojen mukaan ihan niin hyvin kuin olisin toivonut.

Kirjailijalla on omat SIVUT josta löytyy tarkempaa tietoa kirjasta ja sen henkilöistä, sekä kirjoituksia muiden hahmojen vinkkelistä. Täytyy ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin. Sivuilta löytyy myös testi, joilla voi testata ketä hahmoa itse muistuttaa, ja kenen kanssa sopisi parhaiten yhteen! Testien perusteella mä muistutan eniten Alisaa, ja sopisin parhaiten yhteen Katrin kanssa (oho).


2 kommenttia:

  1. Itsekin kyllä kiinnostuin kirjasta ton aiheen takia.
    Noi kirjan kannet on kyllä TODELLA yksinkertaiset.
    Ihana muumimuki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa! Kannattaa kyllä lukaista läpi. Jakaa varmasti mielipiteitä, harmi ettei kovin moni tiedä edes tästä!

      Ja niin on!! Toi muki on ehdottomasti yks mun lemppareista :)

      Poista