31.7.2018

Valitetaan kuumuudesta vielä tämän kerran (+ kirjoja)

On kerta kaikkiaan ollut kaamea kuukausi. Säästä valittaminen on todella ärsyttävää, ja jokainen meistä luultavasti tietää kuinka hiton kuuma kesä on ollut. Tänä kesänä mun kesäviha on kasvanut entisestään, ja nyt heinäkuun ajan on oikeasti pitänyt todeta että kun ei vaan jaksa enää. Tämä kuumuus on tainnut sulattaa mun aivot, en saa mitään tehdyksi (enkä edes halua tehdä mitään!) ja päivästä toiseen on huono olla eikä saa edes nukutuksi! Voi, tulisipa se syksy äkkiä. Ootteko te nauttineet ilmasta, vai onko tämä kuumuus jo liikaa? 

Jos unohdetaan sää, kuukausi on muuten ollut mainio. Oon katsonut hyviä tv-sarjoja, ja lukenut hyviä kirjoja! Aloitin tässä kuussa myös vihdoin ja viimein bujoilun, ja on ollut kiva asettua keittiön pöydän ääreen koneen kanssa, kuunnella musiikkia ja vaan piirrellä vihkon sivuja täyteen. Oon raahannut mun tietokoneen keittiöön (ja lähes kaikki muutkin mun tavarat) kun oma huone on niin kuuma ettei siellä pysty paria minuuttia kauempaa olemaan.

No mutta, mennään asiaan - eli niihin luettuihin!

73. Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre
74. J. R. Ward: Varjot
75. Lise Myhre: Nemi #21 - Talven tullen
76. Lise Myhre: Nemi #22 - Tulta ja tappuraa
77. R. J. Palacio: Auggie & minä - kolme ihme-tarinaa
78. Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi
79. Angie Thomas: Viha jonka kylvät
80. Bob McCabe: Harry Potter - Legenda

Janne Kukkosen Voro oli ihan älyttömän hyvä, enkä malttaisi odottaa että tämän jatko-osa ilmestyy. Kuvitus oli juuri sellaista mistä pidän, ja ensimmäistä kertaa ikinä, en oikeasti edes kaivannut värejä. Ehdottomasti suosittelen lukemaan, tämä pääsi kyllä vuoden parhaiden joukkoon.

J. R. Wardin Varjot oli taattua BDB-laatua, kirjoittelin siitä Goodreadsin puolella.

Kuukauden parhaaksi voisi nimittää melkein jokaisen jäljelle jääneen, ja tällä kertaa se on mahdoton tehtävä. Lasipalatsi oli mainio, mutta Viha jonka kylvät piti sisällään niin tärkeän sanoman, ja Harry Potterin Legenda oli vaikuttava ja mielenkiintoinen teos upeasta taikamaailmasta.

Mitä te luitte tässä kuussa? 

30.7.2018

Heinäkuun leffat

Heinäkuu oli mitä mainioin leffakuukausi aiempiin verrattuna, vaikkakin enemmänkin ylimääräistä aikaa olisi ollut. Ennakkotilasin Maze Runner -sarjan viimeisen osan, ja harmittaa etten vieläkään saanut sitä katsotuksi. Tarkoitus oli myös jatkaa jälleen Potterien parissa, mutta enpäs tehnyt sitäkään. Sen sijaan katsoin Hurjapäät jälleen uudestaan, kun vihdoin sarjan uusin osa löytyy omasta hyllystä (tosin se jäi katsomatta...:D). Menin ja ostin uuden telkkarin, ja sain 3 kuukauden Viaplayn käyttöön, joten ehkä nyt tulee katseltua vielä enemmän leffoja! Toivottavasti.

040 Maze Runner: The Scorch Trials (2015)
041 The Fast and the Furious (2001)
042 2 Fast 2 Furious (2003)
043 The Fast and the Furious: Tokyo Drift (2006)
044 Fast & Furious (2009)
045 Fast Five (2011)
046 Fast & Furious 6 (2013)
047 Furious 7 (2015)
048 Lo and behold (2016)
049 Home Alone 3 (1997)
050 Toy Story (1995)



The Fast and the Furious on ehdottomasti kuulunut mun lempileffojen joukkoon jo ihan lapsesta saakka. Olen tainnut siitä mainita aiemminkin, mutta ne ovat aina kuuluneet pakettiin, vaikka nyt vanhempana niitä katsoo ihan eri silmin. Uusimmat osat alkaa ehkä olla hieman yliampuvia, mutta toisaalta se on mahtavaa ja pieni Paul Walker & Vin Diesel -fani mun sisällä hihkuu ilosta joka kerta.

Lo and behold oli mielenkiintoinen dokumentti internetin historiasta ja tulevaisuudesta, joka tuli katsottua oikeastaan ihan vahingossa. Selailin ohjelmatarjontaa, ja koska mitään muuta katsomisen arvoista tvstä ei yllätys yllätys tullut, valikoitui tämä illan ohjelmaksi. Dokumentti on katsottavista vielä viikon verran Yle Areenasta, jos jotain sattuu se kiinnostamaan.

Toy Story, voi ihana Toy Story. Mitä siihen sanoisi? Yksi lapsuuden lemppari. En muistanut yhtään mitä tässä tapahtuu, siitä on niin kauan kun olen tämän viimeksi katsonut, mutta voi että mikä nostalgiapläjäys se olikaan, ja leffan tapahtumat muistuivatkin mieleen ihan hetkessä! Tällä erää nauratti luultavasti eri asiat kuin ennen, mahtavaa löytää näinkin vanhasta leffasta vielä myöhemmin niin paljon uutta.

Olisiko kuukauden huonoin elokuva sitten Maze Runnerin The Scorch Trials, joka kylläkin oli ihan viihdyttävä, muttei millään tasolla kyllä mene näiden lapsuuden lempileffojen ohi vaikka kuinka kääntäisi ja vääntäisi. Olen katsonut kyseisen leffan kerran aiemmin, muistin virkistämiseksi piti katsella uudestaan läpi että pääsee sen kolmannen osan pariin. Saapa nähdä milloin...

Postauksen kuvat: IMDb

27.7.2018

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi

"Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen.

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaajaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?"

Teos: Lasipalatsi
Sarja: Throne of Glass, #1
Alkuperäinen nimi: Throne of Glass
Kirjailija: Sarah J. Maas

Suomentaja: Sarianna Silvonen
Sivumäärä: 438
Kustantaja: Gummerus
Mistä: oma kirjahylly


Sarah J. Maas on sellainen nimi, mihin varmasti jokainen on törmännyt. Onko siltä voinut välttyä? Nimi vilahtelee ympäri nettiä, Goodreadsin etusivulla on aina jonkun päivitys Maasin kirjoista, puhumattakaan Instagramista. Hänen kirjojen suosio on levinnyt kulovalkean tavoin, ja odotin kirjojen suomentamista ikuisuuden. (Vielä jos sen toisenkin sarjan saisi... heh)

Kirjan päähenkilö, 18-vuotias Celaena, on tunnettu salamurhaaja. Celaena on ollut vuoden orjana Endovierin suolakaivoksilla tuhansien muiden kanssa. Eräänä päivänä häntä tullaan kuitenkin noutamaan, ja Celaena on varma siitä että nyt hänet lopultakin hirtetään. Noutaja ei olekaan kuolema, vaan kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaol, joka vie hänet tapaamaan kruununprinssiä. Prinssi Dorian ja Celaena luovat sopimuksen, ja Celaenalla on mahdollisuus ansaita vapautensa.


"Olet ollut siellä vuoden, ja näytät yhä olevan enemmän tai vähemmän elossa. Miten se on mahdollista, kun keskimäärin vangit selviävät näissä kaivoksissa vain kuukauden verran?" 
"Siinäpä vasta pala purtavaksi." Celaena räpytteli ripsiään ja oikoi kahleitaan ikään kuin ne olisivat pitsihansikkaat.  


Odotin kirjan olevan vielä hitusen enemmän sitä eeppistä fantasiaa, mitä kansi lupailee. Kyseessä on kuitenkin pitkän (7 osaa) kirjasarjan avaus, joten ymmärrän täysin minkä vuoksi tämä oli lähinnä pohjustusta sille mitä tuleman pitää. Celaenan ja 23 muun kilpailua olisi ollut kiva seurata vielä tarkemmin, ja tuntui että suht. suuri osa sivuista meni aina odotellessa uutta koitosta. Celaena harjoittelee koitoksia varten Chaol vierellään, ja heidän välille muodostuu side. 

Yllätys yllätys, jälleen kerran yksi ya-kirja, johon on saatu mukaan kolmiodraamaa. Toistaiseksi ainakin sen suhteen ei oikeastaan hirveitä tapahtunut, ja odotan innolla mihin suuntaan sitä lähdetään viemään. Pidin Eyllwen prinsessasta Nehemiasta, ja toivon että hän on mukana jatkossakin. 

Lasipalatsi ei ollut pettymys, ja onnekseni odotukset ei ollut tällä erää niin korkealla että olisin saanut pilattua lukukokemuksen itseltäni. Kirja oli juuri sitä mitä ajattelin sen olevan, ja uskon (ja näin olen kuullut) sarjan ainoastaan paranevan loppua kohden. Plussaa myös kartasta! 

"Ihmisissä oli aina jotakin hyvää - syvällä heidän sisimmässään oli aina häivähdys hyvyyttä. Oli pakko olla."


25.7.2018

The 100: 1. tuotantokausi (2014)

traileri / 1. kausi / 13 jaksoa / 45 min / v. 2014 / the cw 

"97 vuotta ydinsodan jälkeen vanhenevalta avaruusasemalta lähetetään sata nuorisovankia takaisin Maahan testaamaan sen elinolosuhteita. Heidän joukossaan ovat myös itsenäinen Clarke, rämäpäinen Finn sekä sisarukset Bellamy ja Octavia. Kaikkien on opittava selviämään oudoissa olosuhteissa, outoja petoja vastaan ja ennen kaikkea siedettävä toisiaan... tai kohdattava tuhonsa!"

The 100 (suom. Eloonjääneet) on post-apokalyptinen tv-sarja, joka perustuu Kass Morganin kirjasarjaan. 97 vuotta sitten sota tuhosi kaiken elämän maapallolta, ja eloonjääneet ihmiset asuvat Arkissa, suuressa avaruusasemassa. Arkissa rikokset johtaa kuolemantuomioon, ja rikollinen tiputetaan aluksesta kuolemaan. Alle 18-vuotiaat vangitaan. Arkin aika alkaa päättyä, ja 100 nuorta lähetetään maahan selvittämään pystyykö siellä elämään.

Tätä sarjaa on suositeltu mulle monesti (oon melkeen varma että Neverendingly -blogin Mira suositteli tätä ekana, todisteita ei löytynyt, joten voin olla täysin väärässä... :D) mutta en ikinä raaskinut ostaa näitä kausia itselleni, ja Netflix nyt harvoin on vaihtoehto, kun kaikki pitää saada omaan hyllyyn...

Kuinkas kävikään, aika koitti, ja minä rakastuin. The 100 on ihanan synkkä sarja, josta löytyy sieltä täältä kauniita asioita. Synkeän harmaasta Arkista nuoret laskeutuu kohti Maata, valmiina kuolemaan, peläten ilman olevan saastunutta. Vastassa onkin ihmeellinen maailma, ja nuorten astuessa metsään ensimmäistä kertaa ikinä, onnea ei voi edes sanoin kuvailla.

Sarja on kuvattu ja tehty tosi hienosti, ja osa kohtauksista on kuin taidetta. Muhun pysyvän vaikutuksen teki Octavia perhosten kanssa, mutta myös yksinkertainen kohtaus, jossa mini-Arkin (mikä lienee kapseli) ovet aukeavat ensimmäistä kertaa ja nuorten eteen avautuu kirkkaan vihreä, raikas luonto. Kohtaus nuorista ja kaksipäisestä peurasta on myös mainitsemisen arvoinen.




The 100 muistuttaa raakuudellaan Game of Thronesia, asetelmallaan Nälkäpeliä ja draamallaan mitä tahansa teinileffaa. 100 nuoren joukkoon mahtuu tietenkin suhteita ja vihaa ja kaikkia mahdollisia tunteita laidasta laitaan, mutta pääasiassa kyse on kuitenkin selviytymisestä, eikä draamalla ole mielestäni viety huomiota siitä.

Mun lemppareita on ehdottomasti Bellamy ja Octavia (ja Lincoln... <3), vaikka Bellamy alussa ärsyttikin ihan älyttömän paljon. Clarken äiti taas ei kuulu lemppareideni joukkoon, ja muutkin aikuiset Arkista on vähän kraah-pyyh-meh. Monty & Jasper on ihan mahtavia, ja Murphy herättää erittäin ristiriitaisia fiiliksiä (tämä tosin johtuu lähinnä siitä, että kakkoskausi on lähes katsottuna). Vinkkinä teille, joiden hyllyistä löytyy kyseinen sarja, ja ette oo vielä katsonut bonusmateriaalia - kannattaa tsekata! Mielenkiintoisia pätkiä mm. maaihmisten puvustuksesta.




pssstttt !! team BELLARKE ihan ehdottomasti 

23.7.2018

R. J. Palacio: Auggie & minä - kolme Ihme-tarinaa

"Ihme kertoi Auggie Pullmanin elämästä: epätavallisten kasvojen taakse kätkeytyvän tavallisen pojan tarinan kouluvuodesta, joka muutti hänen omansa ja ystäviensä maailmankuvan.

Auggie ja minä ei ole jatkoa Palacion esikoisteokselle vaan sen kertomukset ovat ajallisesti rinnakkaisia Ihmeen kanssa. Omalla äänellään tarinan kertovat Auggien kiusaaja Julian, vanhin ystävä Christopher sekä luokkakaveri Charlotte. Auggie itse on vain sivuhenkilö tarinoissa, jotka herättävät ajatuksia, yllättävät, lämmittävät, särkevät sydäntä ja raivostuttavatkin - kirja on lahja kaikille Ihmeen lukijoille."


Teos: Auggie & minä - kolme Ihme-tarinaa 
Sarja: Wonder, #1.5, #1.6, #1.7 
Alkuperäinen nimi: Auggie & Me - Three Wonder Stories
Kirjailija: R. J. Palacio

Suomentaja: Inka Parpola
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
Mistä: kirjasto


Minähän rakastin Ihmettä enemmän kuin jäätelöä tai Lidlin sipsejä, ja kirjaimellisesti kieriskelin kyynelissäni sen loputtua. Ihme on ehdottomasti yksi mun lempikirjoista, ja tulen aina kantamaan sitä mukanani. Ihme kosketti, ihastutti ja omalla tavallaan kauhistutti. En edes tiedä miksi, mutta kuvittelin tämän olevan yhtä ihana ja rikas lukukokemus, eikä se hitto vie sitä ollut.

Vaikka odotin kirjalta paljon enemmän kuin olisi pitänyt, en suinkaan kuvitellut nostavani sitä yhtä korkealle kuin Ihmettä. Niin kuin Palacio itsekin on sanonut, tämä ei ole jatkoa Ihmeelle tai Auggien tarinalle (kiitos siitä). Jo siitä olisi voinut päätellä ettei tämä tule olemaan yhtä vaikuttava ja ihmeellinen. Ihmeessä tuli tutuksi monta sivuhenkilöä jotka nähtiin Auggien silmin, ja sen vuoksi oli virkistävää päästä lukemaan heistä, heidän ongelmistaan ja elämistään tarkemmin. Kuitenkin kaikki kolme tarinaa meinasi käydä tylsiksi, eikä niiden hahmot ollut niin kiinnostavia kuin olisin toivonut. 

Kirjassa ensimmäiseksi ääneen pääsee kiusaajana tunnettu Julian, ja koulussa tapahtuneet asiat näytetään hänen näkökulmasta. Julian myös oppii tuntemaan tarinan nimensä takaa, ja ymmärtää käyttäytyneensä väärin. Tokana äänessä on Auggien vanhin ystävä, Christopher, joka kertoo miksi heidän tiensä erosivat, ja kuinka kiehtova avaruus oikeasti on. Viimeisenä vuorossa on Charlotte, tarinassa Shingaling päästään mukaan tyttöporukkaan sekä koulun ruokalaan, missä sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista. 

Pisteytin tämän kirjan Goodreadsissa kahdella tähdellä, pyöristäen sitä kahteen ja puoleen, koska tämä oli ihan hyvä. Se oli helppoa luettavaa, joka ei kuitenkaan suuremmin herättänyt mitään tunteita, ja olisin pärjännyt mainiosti ilman tätätkin. Klassinen "ei tää johdu susta, vaan musta" -tapaus, jossa olin liian kiinni lempikirjassani enkä osannut upota tähän yhtä vilpittömästi. 

Kirjan kansikuva: WSOY 

15.7.2018

Taas mennään eikä meinata... | ostoksia n:o 6

...eli luvassa ostoksia vino pino! Pitkästä aikaa esiin pääsee myös kevään aikana ostettuja elokuvia ja tv-sarjoja. Oon ostanut tämän vuoden puolella huomattavasti vähemmän elokuvia kuin viime vuonna (tai ainakin musta tuntuu siltä, haha) ja siitä syystä oon jättänyt ne ostospostauksista kokonaan pois. Oon odotellut että voisin esitellä isomman erän kerralla, ja nyt on se hetki, vaikkei niitä niin hirveästi nytkään ole. Kannattaa selkeästi myös ennakkotilata leffoja, nimim. uusin Maze Runner tipahti julkaisupäivänä postilaatikkoon yli kuukausi sitten, JA SE ON EDELLEEN MUOVEISSA.

Viimeksi esitellessä kirjalöytöjäni (huhtikuussa), taisin mainita ostovimmani laantuneen, mutta tässä sitä jälleen ollaan. Toukokuussa en ostanut kirjan kirjaa, hih, ja tässä postauksessa olevat kirjat on ostettu joko Green Fridaysta huhtikuun lopussa tai kesäkuun alemyynneistä.

          

CDON: 
Fast & Furious 7 (steelbook)
● Fast & Furious 8
● Napapiirin sankarit 3
● Kingsman: The Golden Circle
● Maze Runner: Aavikkokokeet
● Maze Runner: The Death Cure
● Pitch Perfect 3
● The Walking Dead, kausi 7
● The 100, kaudet 1-3
● Criminal Minds, kausi 12



ADLIBRIS:
 Hanya Yanagihara: Pieni elämä
● Lars Kepler: Playground
● Blake Crouch: Pimeää ainetta
● John Green: Teoria Katherinesta
● Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla
● Jenny Rogneby: Leona - Tarkoitus pyhittää keinot
● Kiera Cass: Kruunu
● Jojo Moyes: Jos olisit täällä
● Diana Gabaldon: Luiden kaiku
● Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu

PRISMA:
● Anneli Auer: Murhalesken muistelmat
● John Green & David Levithan: Will Grayson, Will Grayson



ADLIBRIS:
● Richelle Mead: Vampire Academy Box Set 1-6
● Jenny Han: P.S. I Still Love You
● Jenny Han: Always and Forever, Lara Jean
● Rainbow Rowell: Fangirl


12.7.2018

Stephanie Perkins: Isla and the Happily Ever After

"Hopeless romantic Isla has had a crush on introspective cartoonist Josh since their first year at the School of America in Paris. And after a chance encounter in Manhattan over the summer, romance might be closer than Isla imagined. But as they begin their senior year back in France, Isla and Josh are forced to confront the challenges every young couple must face, including family drama, uncertainty about their college futures, and the very real possibility of being apart."

Teos: Isla and the Happily Ever After
Sarja: Anna and the French Kiss, #3
Kirjailija: Stephanie Perkins
Sivumäärä: 375
Kustantaja: Usborne
Mistä: oma kirjahylly


Okei, kaikkihan me taidetaan jo tietää että Anna and the French Kiss on mun mielestä yksi ihanimmista ja parhaimmista ya-kirjoista mitä olen lukenut. En pitänyt seuraavasta osasta (Lola and the Boy Next Door) läheskään niin paljon, ja jälleen kerran oltiin jännän äärellä: onko sarjan viimeinen osa täysi floppi? No, voin kertoa että ei ollut.

Josh on ehdottomasti kiinnostavin näistä kirjojen pojista (vaikka St. Clair ihana onkin), ja pidin myös Islasta huomattavasti enemmän kuin Lolasta. Vaikka Isla ja Josh tuntuukin ärsyttävän täydelliseltä parilta, ja se on ehkä liian hyvää ollakseen totta, en ihan rehellisesti sanottuna jaksanut välittää. Pidin heistä, pidin Pariisista ja sen kaduista, pidin Islan parhaasta kaverista Kurtista, pidin heidän keskusteluistaan. Isla ja Josh tutustuessaan juttelee myös "vanhoista ajoista" ja moneen otteeseen mainitaan myös ensimmäisen osan hahmoja.

"Josh is back on Monday. In English, I feel him glancing at me repeatedly. When I finally lift my eyes and look across the circle, he gives me the softest smile."

Olen lukenut ihmisten arvioita koko sarjasta yhteensä, ja siitä kuinka näissä on vaan kasa rikkaita pentuja valittamassa kuinka heidän elämä ei ole täydellistä. Kaikissa näissä on myös selkeä, tuttu kaava miten tarina etenee. Ääh, okei, jokaisesta osasta löytyy kyllä kritisoitavaa ihan varmasti, aloitettuna vaikka sillä kuinka jokainen päähenkilö toimii typerästi ja tekee typeriä asioita ja suuttuu turhista asioista ja ja ja... ei siitä sen enempää. :-)))

Rakastan onnellisia loppuja enemmän kuin kehtaan edes myöntää, ja voi kiitos sentään miten ihanasti koko sarja nivoutuu yhteen tässä viimeisessä osassa. Kaikista kolmesta osasta Islassa on ehdottomasti kivoimmat kannet, ja jos nämä pitäisi laittaa järjestykseen parhaimmasta huonoimpaan, se olisi tämä: Anna, Isla, ja sitten Lola.

Jos kaipailee kevyttä kesälukemista tai piristysruisketta synkkään syksyyn, suosittelen enemmän kuin ehdottomasti Perkinsin kirjoja. Seuraavana ya-hömppänä lukulistalla odottelee Jenny Han kolmella kirjallaan. Saa suositella lisää luettavaa, musta tuntuu että nyt kun olen alkanut lukemaan myös englanniksi, oon tippunut Liisan tapaan kaninkolon kautta ihmemaahan eikä loppua näy.


10.7.2018

Heinäkuun lukumaraton 2018

Lukujumi on meinannut puskea päälle jo pariin otteeseen kesän aikana, ja on tullut suorastaan ähky siitä miten paljon on tullut jo luettua tänä vuonna. Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt suurimmaksi osaksi tv-sarjojen parissa, ja odotinkin tätä lukumaratonia innolla. Maratonin aloittaminen venyi tosin perjantailta lauantaille, enkä osannut kunnolla keskittyä lukemiseen ja pidin taukoja yhden kirjan aikana enemmän ku laki sallii.

Tällä maratonilla sain luettua kaksi kirjaa loppuun, ja opin sen, ettei yli 600 sivuiset tiiliskivet ehkä ole parhainta mahdollista luettavaa lukumaratonille. Vaikka muutenkin luen kirjat usein kannesta kanteen, tai parilla lukukerralla loppuun - koen tuskastuvani jos koko maraton menee yhden kirjan parissa. Eli elokuun lukumaratonille muistutuksena: lyhyempiä kirjoja luettavaksi!

Aikaa lukemiseen käytin noin 7 tuntia.

- Janne Kukkonen: Voro - kolmen kuninkaan aarre (s. 280)
- J. R. Ward: Varjot (osittain, s. 636)
- Lise Myhre: Nemi #21 - Talven tullen (osittain, s. 18)
sivuja yhteensä: 934

Kesän toista lukumaratonia emännöi Unelmien aika -blogi, hurjasti kiitoksia!


8.7.2018

Oona Kuutti: En voi luvata kuin lumetta

"Alisa on lopettanut korkeakouluopinnot ja laskenut tapettiensa kuviot satakaksi kertaa. Kuolema ei ole tavoite, mutta ulkona odottava elämä tuntuu liian pelottavalta elettäväksi. Kunnes Alisa tapaa Jasun, pojan joka on kuin aurinko. Tunteet Jasua kohtaan heittävät Alisan pois välitilasta, keskelle tapahtumantäytteistä kolmiodraamaa, joka pakottaa tytön kohtaamaan omat ongelmansa. Uudet ihmiset vaikuttavat jännittäviltä ja raikkailta, jopa onnellisilta, mutta todellisuudessa kukaan ei voi luvata muille kuin lumetta. Kaikilla on oma ristinsä kannettavanaan ja tähdet ovat kirkkaimmillaan vain hetkeä ennen luhistumistaan."

Teos: En voi luvata kuin lumetta
Kirjailija: Oona Kuutti
Sivumäärä: 311
Kustantaja: Omakustanne / BoD
Mistä: kirjasto


En voi luvata kuin lumetta osui mun silmiin jo aikapäiviä sitten selaillessani Adlibriksen valikoimaa. Kirja pisti silmään kansiensa takia, jotka ovat hyvin simppelit ja siten erottuvat joukosta. Kannet eivät kerro kirjasta mitään, joten lähdin googlailemaan että mistä on kyse. Kirja vaikutti kiinnostavalta, ja lisäsinkin sen lukulistalleni, mutta sitten se jäi. Unohdin sen kokonaan. Helmet-haasteessa oli sellainen kohta, johon en kerta kaikkiaan löytänyt mitään, ja sitten tämä nosti päätään ja varasin sen kirjastosta. Odotin tätä useamman kuukauden, ilmeisesti kaikki halusivat lukea sen samaan aikaan kuin minä, ja kun vihdoin pääsin lukemaan tätä, yllätyin ihan täysin.

Yllätyin siitä kuinka synkkä kirja tämä on. Mielenterveys aiheena on erittäin tärkeä (kuten oon myös aiemmin sanonut) ja siitä pitäisi aina puhua enemmän. Kirja kertoo ettei kaikki asiat välttämättä ole juuri sitä miltä ne muille näyttää, kuinka perseestä asiat ja elämä voi olla, mutta se näyttää myös sen, että itsensä puskeminen mukavuusalueen ulkopuolelle voi oikeasti olla ihan jees, ja kaikesta on mahdollisuus selvitä. Se on raadollinen, aito ja koskettava.

"Ehkä se johtui siitä että me oltiin kumpikin silloin niin rikki. Ei sillä, että me oltaisiin ehjiä nytkään."

Päähenkilö Alisa on monella tapaa samaistuttava tyyppi, ja tunnistin parin vuoden takaisen itseni hänen monista ajatuksistaan ja mietteistään. Alisan paras kaveri Olivia tutustuttaa hänet Jasuun ja Nuuttiin, ja heistä tulee tiivis porukka. Kolmiodraamalta ei vältytty, ja sen vuoksi saatoin ehkä hieman ärsyyntyä. Kirjan hahmot oli jokainen omalla tavallaan sympaattisia ja helposti pidettäviä. Seksuaalisuus nousee myös kirjan aiheeksi ja käsittelee sitä eri näkökulmista.

Kirjan tapahtumat pyöri elävänä mielessäni vielä usean päivän lukemisen jälkeen, ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mulla oli oikeasti paha mieli ja olo luettuani jotain. Se ei missään nimessä ollut huono asia, ja musta on mahtavaa että löytyy kirjoja joista pitää, mutta jotka haastavat lukijaa aiheillaan. Jäin aika sanattomaksi, enkä vieläkään tiedä miten kuvailla tätä tai fiiliksiäni. Silti joku jäi puuttumaan tai en päässyt hahmojen mukaan ihan niin hyvin kuin olisin toivonut.

Kirjailijalla on omat SIVUT josta löytyy tarkempaa tietoa kirjasta ja sen henkilöistä, sekä kirjoituksia muiden hahmojen vinkkelistä. Täytyy ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin. Sivuilta löytyy myös testi, joilla voi testata ketä hahmoa itse muistuttaa, ja kenen kanssa sopisi parhaiten yhteen! Testien perusteella mä muistutan eniten Alisaa, ja sopisin parhaiten yhteen Katrin kanssa (oho).


4.7.2018

Stephenie Meyer: Kemisti

"Vain harva tiesi naisen työstä Yhdysvaltain hallinnon salaisella osastolla, jolla ei ollut edes nimeä. Ja kun hänestä haluttiin eroon, tappajat tulivat ilman varoitusta. Sattuman kaupalla nainen pelastui, eikä ole sen jälkeen käyttänyt samaa nimeä tai viipynyt samalla seudulla pitkään.

Kun entinen kollega ottaa yhteyttä ja tarjoaa vielä yhtä työtehtävää, nainen saa tilaisuuden päästä viimein pois murhaajien tähtäimestä. Kauhukseen hän kuitenkin tajuaa, että uudet tiedot tekevät hänen tilanteestaan entistä haavoittuvamman. Vaihtoehdot vähenevät, ja nainen päättää kohdata uhan silmästä silmään. Hänen ainutlaatuisille kemistintaidoilleen löytyy ennennäkemätöntä käyttöä. Mutta mies, johon hän on rakastunut, vain mutkistaa hänen mahdollisuuksiaan selviytyä."

Teos: Kemisti
Alkuperäinen nimi: The Chemist
Kirjailija: Stephenie Meyer

Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 511
Kustantaja: Otava
Mistä: oma kirjahylly


Olipas positiivinen yllätys! Kemisti on lojunut mun hyllyssä julkaisupäivästä asti, kun voitin sen Otavan kilpailusta. En osannut yhtään kuvitella kuinka paljon tästä pitäisin, ja valikoidessani tämän mukaan hyllynlämmittäjään, purin hieman hampaita empien saanko tätä ikinä luetuksi. Tuttuun tapaan yhtenä iltana tuskastelin mitä alkaisin lukemaan seuraavaksi, ja nappasin tämän hyllystä fiiliksellä "no ihan sama". Alkukankeudesta päästyä en malttanut laskea kirjaa käsistäni!

Kirja kertoo Alexista (oikealta nimeltään Juliana), joka on toiminut työkseen kuulustelijana. Hän ei suinkaan ole ihan tavanomainen kuulustelija, vaan hän kiduttaa kuulusteltavia kemiallisilla aineilla saadakseen heistä tietoa irti. Hän ei siis toimintaleffojen tapaan uhkaa katkoa sormia tai muita raajoja, mutta tietää prikulleen kuinka paljon tuskaa yksi hänen piikeistään voi aiheuttaa. Pelossa ja paossa elävä Alex ottaa viimeisen työkeikkansa, tapaa herttaisen kohteensa Danielin, ja kaikki muuttuu. 

"Vaikkei tuntunut siltä, että kukaan katselisi, oli aina fiksua toimia kuin joku tekisi niin."

Kemisti oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä, ja pidin siitä kuinka tarkasti Alexin toimia kuvailtiin. Kuinka hän sekotti useita aineita keskenään saadakseen ainetta x, ja kuinka hän käytti sitä. Mä en ole ikinä kemiasta oikeasti tajunnut juuri mitään, joten mun silmin nämä tiedot oli ihan oh wow! sankaruutta. Olisin myös voinut elää ilman Alexin ja Danielin välillä leiskuvaa lempeä, mutta toisaalta ei sitä erityisemmin tuputettu, vaikka suht ison osan huomiostani saikin. 

Kirja olisi voinut olla lyhyempi, ja välillä se tuntui menevän jaarittelun puolelle. Ja voi mitä hämäystä, kirja ei ole edes hirvittävän paksu, mutta siinä on yli 500 sivua!!! Miinusta ehdottomasti tosi ohuista sivuista jotka meinasi revetä useampaan kertaan. Tai sitten mun täytyy vaan opetella lukemaan hienovaraisemmin.