8.6.2018

John Green: Kilpikonnan kuorella

"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisen ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."

Teos: Kilpikonnan kuorella
Alkuperäinen nimi: Turtles All the Way Down
Kirjailija: John Green

Suomentaja: Helene Bützow
Sivumäärä: 264
Kustantaja: WSOY
Mistä: kirjasto


John Greeniltä on tullut luettua ainoastaan ja vain se yksi kirja. Se, minkä luultavasti suurin osa on tähän päivään mennessä jo lukenut. Se, joka kosketti ennennäkemättömällä tavalla, ja se, mitä en koskaan unohda. Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen ei ole oikeastaan edes kiinnostanut lukea Greeniltä mitään muuta. Ei siksi, että olisin rakastanut TFIOSia niin paljon eikä mikään muu yltäisi sen tasolle, vaan suoraan sanottuna se John Green -hype vaan oli liikaa ja kiinnostus hänen kirjoihin lopahti.

Sitten tuli Kilpikonnan kuorella, josta luin hyviä arvosteluja ja aloin pohtimaan pitäiskö vai eikö pitäis. Tää tuli töissä vastaan, ja sen kummempia miettimättä nappasin sen mukaani aikomuksena ehkä tarttua siihen joskus.

»Olen huomannut, että käytät usein sanaa hullu. Ja kuulostat vihaiselta sanoessasi sen, melkein kuin nimittelisit itseäsi.»  
»No, nykyään jokainen on hullu. Teini-ikäisten mielenterveys on ollutta ja mennyttä.»

Ei tätä ehkä pettymykseksi voi sanoa, mutta ei tämä nyt vaan iskenyt. Paljon on puhuttu siitä kuinka Greenin nuoret hahmot ei ole uskottavia "liian fiksuilla" ajatuksillaan ja pähkäilyillään, ja se ajatus painoi takaraivossa koko tämän kirjan ajan.

Kirja kertoo Azasta, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Hän pelkää bakteereita, tietää niistä kaiken - myös sen, kuinka järjetön tämä pelko on - kirja näyttää kuinka oma mieli voi temppuilla itseään vastaan. Musta on ihanaa kuinka nuorten mielenterveysongelmia tuodaan nykyään enemmän esille (tai ylipäätänsä mt-ongelmia) ja se oli oikeastaan suurin syy miksi edes aloin tätä lukemaan.

Olisin toivonut että tämä takakannessakin mainittu kadonneen miljonäärin mysteeri olisi saanut hitusen suuremman huomion, mutta jälleen kerran - ymmärrän miksi muut asiat nostettiin suuremmin esille. Vaikka viihdyin tämän parissa, en osannut upota Azan maailmaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Eli tuomioni: ihan ok-hyvä-kelpo-enlueuudestaan-pidinkuitenkin-hymyilytti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti