25. kesäkuuta 2018

Elina Pitkäkangas: Kuura

"Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena."

Teos: Kuura
Sarja: Kuura #1
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sivumäärä: 355
Kustantaja: Myllylahti
Mistä: oma kirjahylly


Mulla oli mielessä ihan täysin selkeä kuva siitä, millainen kirja Kuura olisi. Säästelin sitä hyllyllä lukemattomana pienen ikuisuuden, en halunnut kiirehtiä lukemaan sitä. Minä ja mun ennakkoluuloni, kuvittelin tietäväni mitä tuleman pitää, joten odottelin oikeaa hetkeä. Sitten se oikea hetki tuli, ja Kuura oli ihan täysin erilainen kuin kuvittelin sen olevan. Se ikään kuin nappasi mua niskasta kiinni, pyyhki ennakkoluuloillani lattiaa ja nauroi päälle. Tämä olikin paljon synkempi tapaus. Kuvittelin saavani söpön tarinan kauniista ihmissusista, jotka kiltisti jolkottelevat rakastettunsa vierellä, mutta sainkin jotain ihan muuta. Ja pidin siitä.

"Nyökkäsin turtana. En voinut katsoa häntä kohti. Silmäni haparoivat lattiaa ja kenkiä, jotka vedin tärisevin käsin jalkoihini. Kyyneleet kirvelivät ihon alla. Maailma humisi korvissani. Yritin pitää askeleeni vakaina, kun lähdin etuovesta ja astelin piharappuset alas. En voinut katsoa taakseni. Ei. Ei." 

Kovin paljoa ei ole tullut luettua ihmissusiin liittyviä kirjoja (saa vinkata luettavaa!), vaikka niistä ihan älyttömästi pidänkin. Mulla on kuitenkin jäänyt niistä lempeä kuva, kuinka ihmissudet käyttäytyvät hyvin sylikoiramaisesti, siististi, antavat läheisten rapsuttaa korvan takaa ja ovat turvana rakkailleen. Kuura teki päinvastoin: alusta alkaen sudet olivat erittäin pelättyjä, osa ihmisistä kuului Jahtiin, pientä kaupunkia ympäröi vartijat ja muurit, ja väki on opetettu pelkäämään niitä... ja mikä merkillisintä, se ei missään nimessä ollut turhaa pelkoa. Kuura näytti ihmissusista sen puolen, mitä muut eivät ole tehneet: ne oikeasti ovat sutena petoja, ne tappavat, ja no - ovat eläimiä.

Mitä kirjan päähenkilöihin tulee, niin Aaron nousi selkeästi mun lemppariksi. Olihan se aluksi kieltämättä hieman tylsä hahmo, rikas ja komea poika, joka kuljeskelee valloittamassa tyttöjä ympäri kyliä - mutta hän kehittyi luku luvulta oikein mainioksi, sympaattiseksi kaveriksi (kiitti Matleenan). Inka taas aiheutti käytöksellään huokailua ja harmaita hiuksia enkä pitänyt hänestä ollenkaan, mutta ilman hänen typeriä päätöksiä tapahtumat ei olisi mennyt näin kuin ne nyt meni, joten... Jään innolla odottamaan seuraavia osia, ja sitä mihin suuntaan Inka tulee henkilönä menemään.

Elinan tapa kirjoittaa on ihanan raikas ja luonteva. Tekstiin ja kirjan maailmaan on helppo upota. Varmaan jokainen tämän kirjan nähnyt on kehunut näitä kansia, mutta mun on ihan pakko kehua myös, sillä ne on ihan älyttömän hienot. Sarjan seuraavien osien kannet ovat ihan yhtä nätit, mutta kyllä Kuuran kannet voiton vie. Sininen (vai onko tuo nyt sitten turkoosi?) sopii näihin kansiin kuin nenä päähän. 10 pistettä ja papukaijamerkki.


4 kommenttia:

  1. Ei vitsit, pakko varmaan aloittaa tää alusta. Sain alkuvuodesta luettua tän puoleen väliin asti ja sit tää vaan jäi? :D Eikä edes sen takia, että olisi ollut huono. Olevinaan säästelen tätä myös parempaan hetkeen. Huoh. Otan tavoitteeks, et tää ja Kajo on luettuna ennen kuin Ruska ilmestyy :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaaa, niin tuttua tuo paremman hetken oottelu. Mulla oli kans tavoitteena saada tää ja se seuraava osa että pääsen lukemaan Ruskaa sitten ihan oikeaan aikaan. Tosin nyt oon kieltänyt itseltäni kirjojen ostamisen, saapa nähdä siis millon Kajo eksyy hyllyyni... :D

      Poista
    2. No mutta Kajo on pakko ostaa. Anna itselles sen verran anteeksi ;) tai sit lainaat sen kirjastosta ja ostat myöhemmin hyllyyn 8)

      Poista
    3. No näinhän se on! :D Pariin kertaan se on jo eksynyt ostoskoriin yhdessä Keskiyön kruunun kanssa (vaikken Lasipalatsia edes ole lukenut), vielä ei oo kassalle asti päästy :D

      Poista