30.6.2018

Kesästressi ja kesäkuun luetut kirjat

Voi apuaaaaaaaaa. Puolet kesästä mennyt, en osaa elää hetkessä vaan stressaan jo nyt tulevaa syksyä. Oikeasti ei olisi edes syytä stressiin, kun syksyn kuviot selviää vasta elokuun ekalla viikolla, enkä voi sen eteen enää mitään tehdä. Olisi siis lupa lomailla ihan rauhassa, mutta mitä teen? Pyörin ympyrää pienessä huoneessani tuskastellen, ja saan stressin aikaiseksi ihan älyttömän pienistä asioista. Pitää oikeasti nyt vaan rentoutua ja ottaa tästä vapaasta kaikki irti! Kaikki "näin-taltutat-stressin" vinkit otetaan avosylin vastaan :D

Otin ensimmäistä kertaa kokeiluun Storytelin, ja kuuntelin sieltä muutaman kirjan. Oon testannut äänikirjoja kerran aiemmin, enkä jotenkin lämmennyt niille ollenkaan, mutta nyt kyllä tykästyin! Oon itse vaan nopea lukemaan, ja hieman tuntui tuskaiselta katsoa näiden kirjojen kestoa. Onneksi äänikirjan nopeutta pystyi muuttamaan, liekkö muuten olisi tullut kuunneltuakaan. Postaaminen on meinannut ihan unohtua, ja voi kauhea ku huomasin että oon kirjoittanut tämän kuun luetuista vaan yhdestä!

60. Audrey Carlan: Calendar Girl - Helmikuu
61. Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
62. Antti Holma: Kauheimmat runot
63. Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli
64. Alan Bradley: Piiraan maku makea
65. Elina Pitkäkangas: Kuura
66. Stephenie Meyer: Kemisti
67. Oona Kuutti: En voi luvata kuin lumetta
68. Stephanie Perkins: Isla and the Happily Ever After
69. Lise Myhre: Nemi #18 - Kesän taikaa
70. Lise Myhre: Nemi #19 - Myrskyn silmä
71. Lise Myhre: Nemi #20 - Kevään kaikuja
72. Brian K. Vaughan: Paper Girls vol. 3

Vaahteramäen Eemeli valikoitui kuunneltavaksi, ja oi että, olipas ihana! Eemeli on tuttu kaveri lapsuudesta, ja hänen kommellukset oli ihan yhtä hauskoja kuin silloinkin. Aloitin kuuntelemaan myös Peppi Pitkätossua (Peppi oli ihan mun lemppari pienenä), mutten ehtinyt kuunnella sitä loppuun ennen ilmaisen jakson päättymistä.

Kuukauden yllättäjinä toimi niin Stephenie Meyerin Kemisti, kuin Oona Kuutin En voi luvata kuin lumetta. Ihan oikeasti yllätyin siitä kuinka paljon pidin Kemististä, ja harmittaa että olen antanut sen notkua julkaisupäivästä lähtien hyllylläni lukemattomana. Oona Kuutin kirja oli taas ihan jotain muuta mitä oletin sen olevan. Molemmista postaukset tulossa suht pian!

Huonoimmaksi kirjaksi nousee Calendar Girl, en todellakaan tiedä miksi edes luin sen loppuun asti. Jo sarjan ensimmäinen osa oli tosi vaivaannuttava, ja niitä olisi vielä mitä, kymmenen jäljellä? Noup. Jos joku on lukenut kaikki osat, kertokaa ihmeessä päätyykö Mia ikinä yhteen Wesin kanssa, vai itkeekö se sen perään koko sarjan ajan?



Miten teidän kesä on lähtenyt käyntiin? 

29.6.2018

Kesäkuun leffat

Kesäkuu oli kuin olikin leffojen osalta ihan hyvä, vaikka edelleen pitäisi kiriä koko vuoden tavoitetta kiinni. Oon nyt pyrkinyt katsomaan kesken olleita tv-sarjoja loppuun, jotta pääsisin aloittamaan The 100 -sarjan, joka odottelee muoveissa hyllyllä. Mulla on tosi paha tapa aloittaa aina uusia sarjoja, enkä ikinä katso mitään loppuun asti, mutta nyt oon koittanut petrata, ja se on vienyt tietty aikaa elokuvilta. Pari leffamaratonia kun pitää, niin aletaan olemaan aikataulussa!

032 Pitch Perfect 3 (2017)
033 The Maze Runner (2014)
034 Bring It On Again (2004)
035 Bring It On: All or Nothing (2006)
036 Alex Strangelove (2018)
037 The Kissing Booth (2018)
038 Set It Up (2018)
039 Kingsman: The Golden Circle (2017)



Ennakkotilasin uusimman Pitch Perfectin koska se ensimmäinen osa on yks mun lempileffoista. Anna Kendrick (ja Brittany Snow) on ihana, ja vaikka tämä kolmas osa ei nyt kenenkään tajuntaa räjäyttänyt, oli se silti viihdyttävää katsottavaa. Varmasti tulee katsottua uudestaan, ja blogia pitempään seuranneet on varmaan huomannut kuinka usein katson nämä leffat läpi.

Kuten huomata saattaa, teinileffoja tuli taas katsottua (ne kuuluu kesään!). Anna palaa -leffat on kyllä kömpelöitä, mutta ne oli joskus nuorempana tosi iso juttu. Alex Strangelove oli Netflixin uutuus, ja hirvittävä pettymys. Muistutti juonellisesti liikaa Simon vs. Homo Sapiens Agendaa, mikä tuntui häiritsevältä.

The Kissing Booth pisti silmään jokaisella kerralla kun selasin Netflixiä, ja jokaisella kerralla kun selasin Instagramia. Tuo elokuva on valloittanut koko somen, edelleenkin törmään siihen ihan jatkuvasti jossain. Mun olikin siis pakko ottaa selvää mistä oikein on kyse, ja katselin leffan läpi. Ihan söpö teinileffa, jossa nuori tyttö rakastuu parhaan kaverinsa veljeen. Ensirakkautta ja draamaa, ei mitään erikoista, mutta vaatiiko tylsä ilta mitään muuta? Ei. Pääparilla oli myöskin ihan älytön pituusero, joka pisti silmään koko leffan ajan (hyvällä tavalla tosin)! Haha. Kyseinen pari on oikeasti myös yhdessä, ja ovat kyllä herttainen pari.

Kuukauden paras elokuva on Kingsman: The Golden Circle! Tykkäsin ensimmäisestä Kingsmanista tosi paljon, ja odotin tämän uuden osan katsomista into piukeana. Elokuva kertoo siis salaisista agenteista (vakoojista?), joilla on ties mitä älytavaraa ja herrasmiehen luonne. Kingsman on hauska toimintaleffa, eeppinen jopa, jota ei kannata ottaa liian vakavasti. Kaikki kohtaukset myös näyttää mun silmiin niiin siisteiltä, ja tehosteet on kohdillaan. Ihanan Taron Egertonin lisäksi uusinta osaa tähdittää mm. Channing Tatum ja Julianne Moore!


Postauksen kuvat: IMDb

25.6.2018

Elina Pitkäkangas: Kuura

"Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena."

Teos: Kuura
Sarja: Kuura #1
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sivumäärä: 355
Kustantaja: Myllylahti
Mistä: oma kirjahylly


Mulla oli mielessä ihan täysin selkeä kuva siitä, millainen kirja Kuura olisi. Säästelin sitä hyllyllä lukemattomana pienen ikuisuuden, en halunnut kiirehtiä lukemaan sitä. Minä ja mun ennakkoluuloni, kuvittelin tietäväni mitä tuleman pitää, joten odottelin oikeaa hetkeä. Sitten se oikea hetki tuli, ja Kuura oli ihan täysin erilainen kuin kuvittelin sen olevan. Se ikään kuin nappasi mua niskasta kiinni, pyyhki ennakkoluuloillani lattiaa ja nauroi päälle. Tämä olikin paljon synkempi tapaus. Kuvittelin saavani söpön tarinan kauniista ihmissusista, jotka kiltisti jolkottelevat rakastettunsa vierellä, mutta sainkin jotain ihan muuta. Ja pidin siitä.

"Nyökkäsin turtana. En voinut katsoa häntä kohti. Silmäni haparoivat lattiaa ja kenkiä, jotka vedin tärisevin käsin jalkoihini. Kyyneleet kirvelivät ihon alla. Maailma humisi korvissani. Yritin pitää askeleeni vakaina, kun lähdin etuovesta ja astelin piharappuset alas. En voinut katsoa taakseni. Ei. Ei." 

Kovin paljoa ei ole tullut luettua ihmissusiin liittyviä kirjoja (saa vinkata luettavaa!), vaikka niistä ihan älyttömästi pidänkin. Mulla on kuitenkin jäänyt niistä lempeä kuva, kuinka ihmissudet käyttäytyvät hyvin sylikoiramaisesti, siististi, antavat läheisten rapsuttaa korvan takaa ja ovat turvana rakkailleen. Kuura teki päinvastoin: alusta alkaen sudet olivat erittäin pelättyjä, osa ihmisistä kuului Jahtiin, pientä kaupunkia ympäröi vartijat ja muurit, ja väki on opetettu pelkäämään niitä... ja mikä merkillisintä, se ei missään nimessä ollut turhaa pelkoa. Kuura näytti ihmissusista sen puolen, mitä muut eivät ole tehneet: ne oikeasti ovat sutena petoja, ne tappavat, ja no - ovat eläimiä.

Mitä kirjan päähenkilöihin tulee, niin Aaron nousi selkeästi mun lemppariksi. Olihan se aluksi kieltämättä hieman tylsä hahmo, rikas ja komea poika, joka kuljeskelee valloittamassa tyttöjä ympäri kyliä - mutta hän kehittyi luku luvulta oikein mainioksi, sympaattiseksi kaveriksi (kiitti Matleenan). Inka taas aiheutti käytöksellään huokailua ja harmaita hiuksia enkä pitänyt hänestä ollenkaan, mutta ilman hänen typeriä päätöksiä tapahtumat ei olisi mennyt näin kuin ne nyt meni, joten... Jään innolla odottamaan seuraavia osia, ja sitä mihin suuntaan Inka tulee henkilönä menemään.

Elinan tapa kirjoittaa on ihanan raikas ja luonteva. Tekstiin ja kirjan maailmaan on helppo upota. Varmaan jokainen tämän kirjan nähnyt on kehunut näitä kansia, mutta mun on ihan pakko kehua myös, sillä ne on ihan älyttömän hienot. Sarjan seuraavien osien kannet ovat ihan yhtä nätit, mutta kyllä Kuuran kannet voiton vie. Sininen (vai onko tuo nyt sitten turkoosi?) sopii näihin kansiin kuin nenä päähän. 10 pistettä ja papukaijamerkki.


21.6.2018

MINIARVIOITA | osa neljä

Teos: Paper Girls, vol. 1
Sarja: Paper Girls #1
Kirjailija: Brian K. Vaughan
Kuvitus: Cliff Chiang, Matthew Wilson
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Image Comics 
Mistä: kirjasto

"In the early hours after Halloween of 1988, four 12-year-old newspaper delivery girls uncover the most important story of all time. Suburban drama and otherwordly mysteries collide in this smash-hit series about nostalgia, first jobs, and the last days of childhood."

Vaughanin Saga iski ja ihan kunnolla, joten oli pakko laittaa lukuun myös Paper Girls. Mielenkiintoinen ja erikoinen scifipläjäys. Pidin kuvitustyylistä ja siitä miten värejä on käytetty. Viihdyin, ja pidin, mutta kyseinen sarja ei koukuttanut samalla tavalla kuin Saga. Sarjan toinen osa on luettuna (ja pidin kyllä), mutta saa nähdä tuleeko seuraaviin osiin tartuttua ollenkaan. 

          


Teos: Ilopangon vankilan naiset
Kirjailija: Maija Salmi 
Kuvitus: Meeri Koutaniemi
Sivumäärä: 162
Kustantaja: Like 
Mistä: kirjasto

”Erityinen helvetti naisille” - näin entiset vangit kuvaavat El Salvadorissa sijaitsevaa Ilopangon naisvankilaa. Vankila on mitoitettu noin 200 vangille, mutta tällä hetkellä siellä kärsii rangaistustaan lähes 2000 naista. Ylikansoitettu vankila on ollut ihmisoikeusjärjestöjen mustalla listalla jo kauan eikä sitä turhaan kutsuta yhdeksi maailman pahimmista naisvankiloista.

Ilopangossa vangit elävät epäinhimillisissä oloissa: ruoka on usein pilaantunutta ja hygieniaolosuhteet puutteelliset. Vapauduttuaan vangit kantavat vankilassa olleen naisen stigmaa loppuelämänsä ja joutuvat usein perheidensä hylkäämiksi. Se on monelle vankilaakin pahempi rangaistus.

Ainutlaatuinen teos kuvaa paitsi naisten arkea vankilassa ja sen jälkeen, myös El Salvadorin naisten asemaa patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Samalla se on kertomus elämästä äärimmäisessä köyhyydessä jengisotien repimässä El Salvadorissa."


Ilopangon vankilan naiset oli kyllä kerta kaikkiaan avartava ja vaikuttava teos. Oli järkyttävää lukea millaisissa oloissa ihmiset joutuvat elämään. Vaikka kyse onkin vangeista, ihmisistä jotka ovat tehneet kamalia tekoja ja virheitä, he ovat silti ihmisiä. Tuntuu kamalalta ajatella jos itse joutuisi vastaavaan vankilaan - miten ihmeessä sitä selviäisi? Ja tämä abortti/keskenmeno -homma on ihan pöyristyttävää. Joku on todella pahasti pielessä, jos vasta lapsensa menettänyttä äitiä syytetään harkitusta murhasta. Kamalaa, ei mulla muuta. 

          


Teos: Hyvän sään aikana 
Kirjailija: Hanna Nikkanen & työryhmä
Sivumäärä: 320
Kustantaja: Into
Mistä: kirjasto

"Tämä vuosisata tullaan muistamaan globaalin ympäristökriisin käännekohtana. Miten ilmaston lämpeneminen iskee Suomeen? Miten valmistaudumme tulevaan?

Toimittaja ja vierailijaprofessori Hanna Nikkanen kokosi Tampereen yliopiston opiskelijoista 21 hengen työryhmän, joka piirsi kokonaiskuvan aikamme merkittävimmästä murroksesta. Nikkanen on aiemmin palkittu tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla ja Bonnierin suurella journalistipalkinnolla."


Kamala, pelottava, vaikuttava: ilmatonmuutos. Hyvän sään aikana on tärkeä teos, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Se kertoo faktat niitä kiertelemättä, ja näyttää paljon sellaista mitä ei heti tule edes ajatelleeksi. Ilmastonmuutoksesta mulle on aina ensin tullut mieleen hukkuvat, surulliset jääkarhut (ou nou!), ja vaikka aina on tiedostanut sen olevan muutakin, nyt sen viimeistään oikeasti tietää. 


          


Teos: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
Alkuperäinen nimi: Weird Things 
Customers Say in Bookshops
Kirjailija: Jen Campbell
Suomentaja: Aino Partanen
Kuvitus: The Brothers McLeod
Sivumäärä: 114
Kustantaja: Nemo
Mistä: kirjasto

"Englantilainen runoilija-novellisti Jen Campbell on kerännyt kirjakauppiaiden hauskoja kertomuksia asiakkaiden erikoisista kysymyksistä ja koonnut niistä parhaat kirjaksi. Eri puolilta maailmaa koottujen juttujen lisäksi kirjassa on omat lukunsa Ripping Yarns ja The Edinburgh Bookshop -liikkeistä, joissa kirjailija on itse työskennellyt. Kaikki sai alkunsa lontoolaisen Campbellin Weird Things Customers Say in Bookshops -blogista, jossa hän alkoi vuonna 2009 julkaista kirjakaupassa kuulemiaan kummallisia kysymyksiä." 

Tämän luettua ei voi todeta kuin sen, että kylläpäs ihmiset kysyy kummallisia kysymyksiä. Kirjastossa hetken työskennellessä ei tullut vastaan hassuja kysymyksiä, ja olisi kiva kuulla suomalaisten kirjakauppojen kokemus tästä. Hauska, nopeasti luettava kirja täynnä erikoisia kysymyksiä ja tilanteita. 


          


Teos: Tästä alkaa elämä
Alkuperäinen nimi: Very Good Lives
Kirjailija: J. K. Rowling
Suomentaja: Lotta Sonninen
Kuvitus: Joel Holland
Sivumäärä: 73
Kustantaja: Otava 
Mistä: kirjasto

"J. K. Rowling pyydettiin Harvardin yliopistoon pitämään puhe valmistuvalle luokalle. Hän päätti puhua itselleen tärkeästä aiheesta: epäonnistumisesta ja mielikuvituksen voimasta. Rowlingin puhe on inspiroinut ihmisiä pohtimaan, mitä on "hyvä elämä". Puhe toimii sekä lohduttajana että kehotuksena tarttua toimeen. Kun on valmis ottamaan riskejä ja epäonnistumaan sekä valjastamaan mielikuvituksen voiman, voi elää vähemmän varuillaan ja siten pysyä avoinna elämän tarjoamille mahdollisuuksille."

Ei tarvitse kuin mainita Rowling, ja minä hypin pitkin seiniä. Tästä alkaa elämä on puhe, joka inspiroi... tai sitten ei. En saanut tästä oikein mitään irti. Nopeasti luettava, ihan hauska, kivasti kuvitettu miniopus elämästä. Jostain syystä olen arvioinut tämän Goodreadsissa neljällä tähdellä, en tiedä miksi, kaipa se silloin tuntui hyvältä ajatukselta. Tää vois olla kyllä kiva lisä lahjaan valmistuvalle!


          


19.6.2018

Kesän 2018 ensimmäinen lukumaraton

Huh, ohi on! Paremminkin lukeminen olisi voinut mennä, mutta valitettavasti televisio ja sarjat vei tällä erää voiton. Tärkein tavoite tälle maratonille oli se, että saan luettua loppuun Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan ensimmäisen osan ennen kuin Storytel -kokeilujakso ehtii päättyä. Onnistuin, joten olen tyytyväinen tulokseeni!

Kesän ensimmäistä lukumaratonia veti Sivujen välissä -blogi, kiitos!

Luin yhteensä 3h 40min, eli 3 tuntia vähemmän kuin aiemmalla maratonilla.

- Alan Bradley: Piiraan maku makea (osittain, s. 91)
- Elina Pitkäkangas: Kuura (osittain, s. 239)
- Stephenie Meyer: Kemisti (osittain, s. 50)
sivuja yhteensä: 380

Koosteet lukumaratoneilta täällä!

13.6.2018

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

"Ihana samppanjan siivittämä iltapäivä päättyy katastrofiin, kun Poppy Wyatt kadottaa sekä kihlasormuksensa että puhelimensa. Onnekseen hän huomaa roskakorista pilkottavan kännykän - ja löytäjähän saa pitää! Kännykän mukana seuraa kuitenkin sen oikea omistaja, huipputehokas bisnesmies Sam, jonka henkilökohtaisen elämän Poppy päättää laittaa kuntoon työasioiden ohella. Vielä pitäisi saada myös tulevat appivanhemmat ihastumaan morsiameen, joka on hukannut mittaamattoman arvokkaan perintökalleuden. Paras siis pitää sormukseton käsi piilossa."

Teos: Soitellaan, soitellaan!
Alkuperäinen nimi: I've Got Your Number
Kirjailija: Sophie Kinsella

Suomentaja: Irmeli Ruuska
Sivumäärä: 372
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Sophie Kinsella on ollut yksi mun lemppareista ties kuinka kauan. Hänen kirjoittamat kirjat on aina ollut helppoa, nopeaa ja hauskaa luettavaa - vaikkakin Himoshoppaaja -sarja nykyään enemmänkin ärsyttää kuin ilahduttaa. Kevyttä hömppää, jota on mukava lukea kesäisin tai keskellä synkkää ja loputonta talvea. 

Soitellaan, soitellaan! oli hauska ja koukuttava kirja, jossa tapahtui pieniä, mutta kiusallisia asioita, ja monessa tilanteessa itse olisin ollut valmiina vajoamaan maan alle. Kinsellan tyyliin kuuluu höpsöt, ehkä jopa kömpelötkin päähenkilöt, jotka yleensä myös ärsyttävät. Etenkin Himoshoppaaja Becky on tosi raivostuttava persoona, ja välillä mietityttää miksi näistä päähenkilöistä aina tehdään sellaisia.

"Vuosien mittaan minut on esitelty monenkin eri poikaystävän vanhemmille, mutta tämä oli ilman muuta kaikkein hirvein kokemus. Olimme kätelleet ja juttelimme kohteliaasti jotain, ja kun kerroin Wandalle ylpeänä, missä olin opiskellut, Anthony loi minuun puolikuun muotoisten lasiensa yli kirkkaan, kylmän katseen ja sanoi: »Vai fysioterapeutin tutkinto. Hupaisaa.» Tunsin itseni liiskatuksi. En osannut sanoa mitään. Oikeastaan hämmennyin niin, että poistuin vessaan." 

Päähenkilö Poppy on menossa naimisiin Magnuksen kanssa, jonka perhe on "akateeminen versio Ihmeperheestä" (s. 28), he kaikki puhuvat liian fiksuja, ovat liian fiksuja, ja saavat Poppyn tuntemaan itsensä tyhmäksi. Magnus on ärsyttävä, itsekäs ja ylimielinen. Heivaa hiiteen, oli ajatukseni jo kirjan alusta alkaen. Poppy hukkaa kalliin kihlasormuksen, sen jälkeen hänen puhelimensa varastetaan, mutta onni onnettomuudessa: Poppy huomaa roskiksessa puhelimen ja ottaa sen itselleen. Puhelin tuo mukanaan pomottelevan bisnesmiehen Samin, sekä rutosti ongelmia ja kommelluksia. 

Kirjan ratkaisu ja juoni oli arvattavissa alusta alkaen, eikä kyseessä ole mikään mestariteos, mutta tarviiko chick litin edes olla sitä? No ei tarvitse. Mainio kirja vaikka välipalaksi raskaampien teosten joukkoon, ja jos kaipailee hauskaa, kevyttä kesäluettavaa, on Kinsella erittäin hyvä vaihtoehto. 


8.6.2018

John Green: Kilpikonnan kuorella

"Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisen ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä."

Teos: Kilpikonnan kuorella
Alkuperäinen nimi: Turtles All the Way Down
Kirjailija: John Green

Suomentaja: Helene Bützow
Sivumäärä: 264
Kustantaja: WSOY
Mistä: kirjasto


John Greeniltä on tullut luettua ainoastaan ja vain se yksi kirja. Se, minkä luultavasti suurin osa on tähän päivään mennessä jo lukenut. Se, joka kosketti ennennäkemättömällä tavalla, ja se, mitä en koskaan unohda. Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen ei ole oikeastaan edes kiinnostanut lukea Greeniltä mitään muuta. Ei siksi, että olisin rakastanut TFIOSia niin paljon eikä mikään muu yltäisi sen tasolle, vaan suoraan sanottuna se John Green -hype vaan oli liikaa ja kiinnostus hänen kirjoihin lopahti.

Sitten tuli Kilpikonnan kuorella, josta luin hyviä arvosteluja ja aloin pohtimaan pitäiskö vai eikö pitäis. Tää tuli töissä vastaan, ja sen kummempia miettimättä nappasin sen mukaani aikomuksena ehkä tarttua siihen joskus.

»Olen huomannut, että käytät usein sanaa hullu. Ja kuulostat vihaiselta sanoessasi sen, melkein kuin nimittelisit itseäsi.»  
»No, nykyään jokainen on hullu. Teini-ikäisten mielenterveys on ollutta ja mennyttä.»

Ei tätä ehkä pettymykseksi voi sanoa, mutta ei tämä nyt vaan iskenyt. Paljon on puhuttu siitä kuinka Greenin nuoret hahmot ei ole uskottavia "liian fiksuilla" ajatuksillaan ja pähkäilyillään, ja se ajatus painoi takaraivossa koko tämän kirjan ajan.

Kirja kertoo Azasta, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Hän pelkää bakteereita, tietää niistä kaiken - myös sen, kuinka järjetön tämä pelko on - kirja näyttää kuinka oma mieli voi temppuilla itseään vastaan. Musta on ihanaa kuinka nuorten mielenterveysongelmia tuodaan nykyään enemmän esille (tai ylipäätänsä mt-ongelmia) ja se oli oikeastaan suurin syy miksi edes aloin tätä lukemaan.

Olisin toivonut että tämä takakannessakin mainittu kadonneen miljonäärin mysteeri olisi saanut hitusen suuremman huomion, mutta jälleen kerran - ymmärrän miksi muut asiat nostettiin suuremmin esille. Vaikka viihdyin tämän parissa, en osannut upota Azan maailmaan niin hyvin kuin olisin toivonut. Eli tuomioni: ihan ok-hyvä-kelpo-enlueuudestaan-pidinkuitenkin-hymyilytti.


4.6.2018

Sarah Crossan: Yksi

"Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?

Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti."

Teos: Yksi
Alkuperäinen nimi: One
Kirjailija: Sarah Crossan

Suomentaja: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 439
Kustantaja: Kustantamo S&S
Mistä: kirjasto


"Voi apua" oli ensimmäinen reaktio kun suljin kirjan kannet kädet täristen. Pitkästä aikaa joku kirja meni oikeasti niin syvälle tunteisiin, että nyyhkytin kuin pieni porsas. Yksi on ihan älyttömän koskettava, jättää lukijaan pysyvän jäljen - en tule ikinä, ikinä unohtamaan tätä. Enkä halua unohtaa.

Minä hätkähdän ja katson häntä.
       "Mitä?" hän kysyy.
       "Unohditko että olen tässä?"
 
Hän nauraa
       ja minä käännän katseeni
koska
kyllä,
itse asiassa,
 
hetkeksi
       olin unohtanut
       hänet.

Grace ja Tippi on siamilaiset kaksoset, jotka lähtevät ensimmäistä kertaa kouluun opiskeltuaan koko ikänsä kotikoulussa. He eivät usko saavansa ystäviä, mutta toisin käy, kun tyttöjen oppaaksi määrätty Yasmeen osoittautuu ystävänsä Jonin kanssa mainioiksi tyypeiksi.

Kirja käsittelee paljon vaikeita asioita, kuten vanhemman työttömyyttä ja alkoholismia, huonoa rahatilannetta, aikuistumista, rakkautta, parisuhdeongelmia, vaikeita päätöksiä - koko elämää koskevia päätöksiä, menetystä ja kuolemaa.

Säeromaanin muotoon kirjoitettu teos on omalla tavallaan ihan älyttömän kaunis. Pidin kirjoitustyylistä tosi paljon, se oli raikasta ja helppoa, nopeaa luettavaa vaikka aihe rankka olikin. Jälleen yksi kirja joka täytyy lukea ja kokea itse. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista kirjoista, ei epäilystäkään.