11. toukokuuta 2018

Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria

"Millaista on rakastaa miestä, joka johtaa maailmanlaajuista kokaiinikauppaa läpeensä korruptoituneessa maassa? Toimittaja Virginia Vallejo kertoo avoimesti monivuotisesta suhteestaan Kolumbian pelätyimpään huumeparoniin Pablo Escobariin. Virginia sai maksaa rakkaudestaan kalliin hinnan: vuonna 2006 USA:n hallitus vei hänet turvaan Yhdysvaltoihin, missä hän toimi todistajana historian suurimmassa rikosoikeudenkäynnissä."

Teos: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria
Alkuperäinen nimi: Amando a Pablo, Odiando a Escobar
Kirjailija: Virginia Vallejo

Suomentaja: Sari Selander
Sivumäärä: 461
Kustantaja: Like 
Mistä: oma kirjahylly


Pablo Escobar on varmaan jos ei jokaiselle niin ainakin suurimmalle osalle tuttu nimi jossain määrin. Hän oli (ja on edelleen) varmasti yksi maailman tunnetuimmista rikollisista sekä yksi maailman rikkaimmista miehistä. Hänen tarina on erittäin mielenkiintoinen kaikessa karmeudessaan. Escobarin kartellin on sanottu jakaneen jopa 80% koko maailman kokaiinista. Kartellin arvioidaan tuottaneen 80-luvun puolivälissä noin 420 miljoonaa dollaria viikossa. 

Ensimmäinen kysymys herää ennen kuin ehdin edes avata kirjaa: kuinka paljon tästä oikeasti on totta? Kuinka paljon tapahtumia on muutettu? Kirjan loputtua herää toinen kysymys: miten ihmeessä Virginia voi muistaa kaiken näin tarkasti? Kuinka paljon hän on lisännyt, vähätellyt tai liioitellut tapahtumia? Ken tietää, mutta täysin ei tietysti voi yhden ihmisen näkökulmaan luottaa. Jos joku asia on selvä, niin se, että Pablo on ehdottomasti vastenmielinen tyyppi, eikä ollut kiva lukea kuinka kylmästi ja julmasti hän kohtelee niin Virginiaa kuin muitakin ihmisiä. 


"Enää en piittaa kaatopaikan löyhkästä tai muista sen kauheuksista enkä siitäkään, miten Pablo miljoonansa hankkii, vaan ainoastaan sillä on merkitystä, millaisiin ihmetekoihin hän niiden avulla kykenee." s. 59


Ärsytyksen aiheeksi nousi ehdottomasti Virginian tapa nostaa itseään jalustalle. Hän kertoo useampaan kertaan olevansa hoikka, älykäs ja kaunis, kuinka hän pukeutuu merkkivaatteisiin ja on hyväsydämminen, kaikki huomioon ottava ihminen. Minun silmiin moni hänen tekemistä ja sanomista asioista vaikuttaa puhtaasti ylimielisyydeltä. Hän on koppava ja arvosteleva, mutta ehkä hänen on syytäkin olla liikkuessaan Pablon, kartellien, poliitikkojen ja muiden vaikutusvaltaisten ihmisten joukossa. Kai sekin kertoo ihmisestä jo jotain, kun hän ei enää piittaa kauheuksista, ja näkee Escobarin "hyväntekijänä" korruptoituneessa Kolumbiassa. Tässä tilanteessa ei mielestäni ole syytä ollenkaan pitää itseään parempana ihmisenä, jos hyväksyy kaikki Pablon tekemät kamalat asiat, ja vielä auttaa häntä - vaikkei itse varsinaisesti pyssy kädessä heilukkaan. 


"On asioita, jotka olemme aina tienneet, mutta joista emme koskaan puhu, kuten se, että niille joissa virtaa valtaanpitävien veri, minä tulen aina olemaan porvarisdiiva ja hän multimiljonäärikriminaali." s. 125


Sivulla 285 Virginia kirjoittaa "yhdessä yössä olen lakannut rakastamasta häntä", ja täytyy myöntää että olin hieman hämmästynyt siitä miksi tuo ajatus pulpahti hänen päähän niin myöhään. Toki kirjasta nousi esiin myös se kuinka Pablo uhkailee ja kiristää häntä, ja kyllähän se kuulostaa mahdottomalta päästä pois keskeltä jengien ja huumebisneksen ympäröimää elämää, varsinkin jos siitä tietää kaiken - mutta on järkyttävää kuinka paljon hän sietää ja silti rakastaa.


Pablo entisestä rakkaudestaan Wendystä:
"Sitten eräs kaunis päivä hän huomasi olevansa raskaana lukuisista varoituksistani huolimatta. Eikä siinä suinkaan kaikki, vaan hän marssi yhtenä aamuna kampaamoon, jossa tiesi vaimoni olevan ja huusi tälle: 'Tämä on oikea rakkauden hedelmä, ei mikään velvollisuudesta siitetty jälkeläinen niin kuin sinun lapsesi!'. Seuraavana aamuna lähetin neljä kaveria hakemaan häntä. Pojat raahasivat Wendyn eläinlääkärille ja käskin tohtorin tehdä hänelle abortin ilman puudutusta. En nähnyt häntä enää koskaan sen jälkeen enkä ole hetkeäkään kaivannut häntä." s. 162

Suosittelen kyllä lukemaan, jos yhtään kiinnostaa. Herättää ehdottomasti ajatusten lisäksi myös vihaa ja surua. Avaa taas pienen palan lisää karmaisevan Escobarin elämästä. Täytyy tämän jälkeen myös katsoa se Netflixin Narcos, joka on roikkunut katsottavien listalla jo pienen ikuisuuden. 


2 kommenttia:

  1. Luin myös kirjan ja samansuuntaiset oli arvioni. Virginia Vallejon itsekehu ja itsensä jalustalle nostaminen peitti sen tosiasian, että hän oli rikoksien myötäilijä ja epäuskottavaa oli hänen toistuva erontekeminen Pablosta, mutta kuitenkin hetken päästä sama peli jatkui. Hänen olisi pitänyt ottaa hieman etäisyyttä itseensä ja kohdistaa elämäkerran sisältö Pablon henkilöön tarkemmin sekä siihen miksi roikkui suhteessa. Hän oli mieltynyt rahaan ja valtaan, eikä ole täysin pulmunen hänkään, koska veljeili rikollisten kanssa, ihmekös tuo jo sukulaiset olivat hänet hylänneet, mihin viittasi muutaman kerran. Liikaa henkilönimiä myös, sikäli raskas luettava, mutta olihan luettava loppuun. Kolumbian väkivaltaisuus järkytti, maa ei liene muuttunut yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli suorastaan raivostuttavaa lukea kuinka Virginia koki olevansa muita ylempänä (tai näin minä asian näin) ja sysäsi kaiken roskan muiden niskaan ottamatta itse vastuuta mistään. Ja totta - nimiä oli kyllä hirveä määrä, ei toivoakaan että olisin muistanut kuka on kuka, ja eivät edes olleet mielestäni mitenkään oleellisessa osassa, olisi voinut suosiolla karsia pois.

      Poista