30.4.2018

Huh mikä huhtikuu (ja luetut kirjat)

Huhhuh! Huhtikuu on nyt ohi, ja se tarkoittaa ainoastaan sitä, että enää kuukausi ja on kesä (ja loma ja ja ja...)! Työharjoitteluni kirjastolla jatkui pari viikkoa sitten, ja nyt oleilen siellä vielä tarkalleen 19 päivää. En ole varma, oonko puhunut kuluneiden kuukausien aikana töiden lisäksi mistään muusta, mutta en edes pahoittele! Tää kuukausi on pitänyt sisällään taas paljon musiikkia, elokuvia, Goldbergien 4 kauden tuijottelua aamuin illoin (New Girl ollut kovassa huudossa myös) ja mitäpä muutakaan kuin KIRJOJA!

35. Maija Salmi & Meeri Koutaniemi: Ilopangon vankilan naiset
36. J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
37. Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous
38. Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
39. John Verdon: Numeropeli
40. Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa
41. Brian K. Vaughan: Paper Girls vol. 1
42. Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Ja voi - hyviä kirjoja! Ilopangon vankilan naiset oli vaikuttava ja pysäyttävä teos, jota ehdottomasti haluan suositella kaikille. Meeri Koutaniemen upeat kuvat herättää henkiin tarinat ja henkilöt tekstin takaa. Paras (ja ainoa) sarjakuva oli Paper Girls, jota odotin kirjaston varausjonossa valehtelematta useamman kuukauden. Vähän uumoilin etten pitäisi tästä, mutta toisin kävi.

Vihdoin sain luettua uusintakierrokseni Pottereista loppuun, ja voi. Kuoleman varjelukset on aina vaikea pala luettavaksi tai katsottavaksi. Niin paljon tuskaa ja menetystä.

Kuukauden suurin pettymys oli Abigail Gibbsin Illallinen vampyyrin kanssa, josta tulee postaus luultavasti jo tämän viikon puolella.

Muut tuntuu olevan jo ihan vappufiiliksissä, mutta mä taidan hautautua peiton alle (täällä tuntuu aina vappuna satavan vettä) ja katsoa Vampyyripäiväkirjojen viimeisen kauden vihdoin loppuun. Tai sit vaan kyttään New Girliä. Tai en tee mitään.

Mukavaa vappua! :-)

John Verdon: Numeropeli

"Uskotko Kohtaloon? Minä uskon, sillä luulin, etten näkisi sinua koskaan enää - ja sitten eräänä päivänä olitkin siinä. Muistin kaiken: miltä kuulostat, miten liikut ja varsinkin miten ajattelet. Jos sinua kehotettaisiin ajattelemaan jotain lukua, tiedän mitä lukua ajattelisit. Etkö usko? Todistan sinulle asian. Ajattele jotain lukua alta tuhannen, ensimmäistä, joka juolahtaa mieleesi. Kuvittele luku mielessäsi. Nyt näet, kuinka hyvin tunnen salaisuutesi. Avaa pieni kirjekuori."

Teos: Numeropeli
Sarja: Dave Gurney #1 
Alkuperäinen nimi: Think of a Number
Kirjailija: John Verdon

Suomentaja: Marja Luoma
Sivumäärä: 573
Kustantaja: Gummerus
Mistä: oma kirjahylly


"Dave Gurney, äskettäin New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmästä varhaiselle eläkkeelle jäänyt poliisi, kuulee opiskeluaikaisen kaverinsa Mark Melleryn saamista omituisista uhkailukirjeistä. Ensimmäisessä niistä on käsky - ajattele jotain lukua, ensimmäistä joka juolahtaa mieleesi - ja suljettu kirjekuori. Kirjekuoressa on Melleryn ajattelema luku: 658."

Numeropeli ilmestyi kirjahyllyyni jo useampi vuosi sitten, kun huomasin kirjakauppojen mainostavan sitä jatkuvasti, ja sitä kehuskeltiin "parhaaksi murhamysteeriksi aikoihin". Aloitin sen lukemisen myöskin silloin, mutta se jäi kuin jäikin kesken jostain syystä. Kyseinen kirja on nyt toistamiseen mukana mun hyllynlämmittäjä -pinossa, ja vihdoin sain luettua sen loppuun asti.


"Älä luota lumeen, älä auringon valoon,
älä luota yöhön tai päivään, et pääse pakoon."


Kirjan alku tuntui hirvittävän hitaalta, sisälsi tarpeettoman paljon kuvailua Daven ja hänen vaimonsa Madeleinen suhteesta ja sen ongelmista, eikä tuntunut millään lähtevän käyntiin. Madeleine oli muutenkin erittäin ärsyttävä hahmo, näin mielessäni elämäänsä kyllästyneen, äkäisen naisen. Daven ja Madeleinen suhdetta varjostaa kuitenkin pienen lapsen menetys - jota he eivät ole käsitelleet ollenkaan. Ei siinä, ei päässyt myöskään Dave Gurney lempihahmoihini, ja kukaan kirjan hahmoista ei oikeastaan herättänyt mitään tunteita.

Älykäs murhamysteeri, psykologinen poliisiromaani ja hyytävä trilleri - kertoo kansipaperit. Enpäs tiedä oliko se nyt niin hyytävä, mutta kaipa se taisi älykäs olla. Numeropeli poikkeaa muista dekkareista sillä, ettei siinä mässäillä verellä ja suolenpätkillä, vaan se pyrkii olemaan arvoitus, jota koristaa murhaajan kirjoittamat runot. Se on kuitenkin koukuttava teos, jota ei halua laskea käsistään päästyään kunnolla vauhtiin. Jostain syystä loppuratkaisu oli kuitenkin minun silmin suorastaan kömpelö (tai sitten luin tämän loppuun hätiköiden), jonka vuoksi pisteytin tämän tutulla ja turvallisella kolmella tähdellä.

Olen kuitenkin kuullut Verdonin kirjoista niin paljon hyvää, ja koska sarjan seuraavat osat löytyvät myöskin hyllystäni, täytyy ne myös lukaista läpi. Tämä ei kuitenkaan sytyttänyt niin paljon, että kokisin tarpeelliseksi kiirehtiä lukemaan loputkin, joten saa nähdä meneekö seuraavan osan lukemiseen jälleen useampi vuosi vai ei.


29.4.2018

Huhtikuun leffasaldo

Voi jummi mikä leffakuukausi tämä onkaan ollut. Marvelia, Marvelia ja vielä kerran Marvelia. Huhtikuussa kävin ihan elokuvissa kahdesti, mikä on enemmän kuin viimeisen kuuden vuoden aikana yhteensä. Mun oli pakko päästä katsomaan Infinity War heti kuin mahdollista, jonka vuoksi "jouduin" myös katsomaan Black Pantherin isolta ruudulta, kun kaupan hyllyltä sitä en olisi ehtinyt saada käsiini ennen tätä kaikkien kauan odottamaa Kostajien paluuta.

018 Harry Potter and the Goblet of Fire (2005)
019 Doctor Strange (2016)
020 Guardians of the Galaxy vol. 2 (2017)
021 Spider-Man: Homecoming (2017)
022 Naked (2017)
023 Kingsman: The Secret Service (2014)
024 Thor: Ragnarök (2017)
025 Black Panther (2018)
026 Avengers: Infinity War (2018)



Kuukauden parhaan elokuvan valinta on mahdotonta, koska kaikki oli Nakedia lukuunottamatta aivan huikeita. Doctor Strange yllätti ihan totaalisesti, kun ennakkoluuloni sitä kohtaan oli mitä oli. Spider-Man taas oli hauska ja virkistävä tapaus, ja voiko Peter Parkeria oikeesti olla rakastamatta? Mun kaikkien aikojen lemppari Marvelin supersankareista taitaa olla Thor (ei kuitenkaan sillä, että hän kovinkaan paljoa muiden yläpuolelle nousisi), jonka vuoksi Ragnarök on mun asteikolla aika korkealla. Black Pantherissa T'Challa perheineen ihastutti, ja Infinity War (Wanda! <3) jätti mun sydämeen ja mieleen ihan hirveän aukon, enkä ole ihan varma mitä pitäisi ajatella (huikea leffa kaikesta huolimatta).

Ehkä tässä tilanteessa on parhain ratkaisu huutaa "hurraa!" ja lyödä käsiä yhteen raikuvasti.

Kuukauden huonoimman leffan valinta oli jälleen kerran ihan älyttömän helppoa, varsinkin kun sitä vastaan kilpailee Marvelin huikeet suoritukset. Huonoin leffa oli siis ilman epäilyksiä Naked, jonka arvioin IMDb:n puolella 4 tähdellä kymmenestä. 

"Alright, kid. You’re an Avenger now."

Postauksen kuvat: IMDb
Mitä elokuvia te katsoitte tässä kuussa? 
Mikä oli kuukauden paras elokuva?

26.4.2018

Mutta ku oon halunnut näitä a-i-n-a | ostoksia n:o 5

Pohdin eri tapoja perustella kirjojen ostamista itselleni ja muille (tarviiko sitä oikeasti edes perustella? kirjat on kivoja, se varmaan riittää syyksi), ja olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi otsikossakin mainitun syyn - joka ei edes koskaan ole valhetta! Tästäkin postauksesta löytyy useampi kirja joiden olen odottanut tulevan alennukseen, ja kun ne vihdoin tuli, pakkohan ne oli hankkia. Nyt ostovimmani on hieman laantunut, enkä ainakaan tällä hetkellä koe pakonomaista tarvetta ostaa jotain tiettyjä kirjoja (poikkeuksena postauksen lopussa mainittu teos). Huh! Onpahan ainakin kesäksi luettavaa. Näiltä näkymin olen koko kesän lomalla 5.6. alkaen ja oon siitä ihan älyttömän iloinen.

●     ●     ●

ADLIBRIS:
 Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi
 Affinity Konar: Elävien kirja
 Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
 Michael Katz Krefeld: Syvyyteen
 Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
 Angie Thomas: Viha jonka kylvät
 Saul Black: Rakkaudesta murhaan

SAMMAKKO:
 Deborah Curtis: Etäinen kosketus - Ian Curtis ja Joy Divison
 Ronnie Wood: It's Only Rock'n'Roll - Rolling Stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut
 Christiane F.: Minun toinen elämäni
 Russell Brand: Vallankumous

MUUALTA:
 Jane Austen: Viisasteleva sydän | VAIHTOHYLLY
 Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta | HUUTO.net
 John Verdon: Sokkoleikki | HUUTO.net
 J. R. Ward: Himo | VAIHTOHYLLY
 J. R. Ward: Kateus | VAIHTOHYLLY
 J. R. Ward: Hurma | VAIHTOHYLLY

ANTIKVARIAATTI:
 J. R. Ward: Peto
 Holly Bourne: Oonko ihan normaali?
 Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa
 Ernest Cline: Armada

SUMASHOP:
 J. R. Ward: Varjot



psssssst, jos jonkun hyllyssä lojuu ylimääräisenä j. r. wardin kuningas -kirja, myykää se mulle! pliis

23.4.2018

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

"16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.

Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on."

Teos: Minä, Simon, Homo Sapiens
Alkuperäinen nimi: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentaja: Lotta Sonninen
Sivumäärä:  253
Kustantaja: Otava
Mistä: oma kirjahylly


Nyt on pakko myöntää että hitto vie, ei iskenyt niin kovaa kuin odotin sen iskevän. Oon kuullut niin monen sanovan että he eivät olisi halunnut tämän loppuvan ja niin edelleen, eikä mulla tullut kertaakaan sellaista fiilistä. Ihmiset myös kertoivat ympäri nettiä joutuneensa pyyhkimään silmäkulmia, ja mua ei missään vaiheessa edes itkettänyt. Miten se voi olla mahdollista, kun normaalisti itken kaikelle? 

Onko kaikkien pakko tulla kaapista? pohtii Simon. Simon on ihan huikea tyyppi, jonka kaveriksi ryhtyisin ihan tältä istumalta. Simon on Harry Potter -fani, hän rakastaa Elliott Smithin musiikkia ja kammoksuu bändipaitoja. Simon viestittelee Blue -nimimerkin takana piileskelevän pojan kanssa, jonka Simon löysi koulun Tumblr -palstalta. Bluen henkilöllisyys tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Simonin lempiherkku on Oreot, ja niistä mainitaankin useampaan otteeseen. Onnekseni en pidä kyseisistä kekseistä sitten ollenkaan, joten ei tarvinnut lähteä kauppaan kesken lukemisen. 

En tiedä kuinka paljon voi taas syyttää käännöstä, mutta hieman tuli sellainen kutina että olisi voinut olla niin paljon parempi luettuna englanniksi. Simonin ja Bluen väliset sähköpostit tuntui tosi kiusallisilta, kömpelöiltä, ja mun on hyvin vaikea kuvitella että nuoret kirjoittaisi noin. Tai no miksipäs ei. 

Kirja onnistui kuitenkin olemaan ihana ja hauska teos, jonka lukemista en todellakaan kadu. Oon jostain syystä hirveen negatiivisella asenteella liikenteessä tämän postauksen suhteen, vaikka Goodreadsissakin tämän kirjan pisteytin 4.5 tähdellä. Se jos jokin on hyvin. Minä, Simon, Homo Sapiens on ennen kaikkea hyvän mielen kirja, täydellistä luettavaa näin keväällä auringon ilmestyessä kuvioihin pitkän synkän talven jälkeen. Odotan innolla tästä tehtyä elokuvaa! 


20.4.2018

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet 1-3

"Orpotyttö Agnes asuu mummonsa luona Plankton-nimisessä kaupungissa, jonka sievien kulissien taakse kätkeytyy kaikkea perin salakähmäistä. Omaperäisellä otteella Agnes paljastaa niin apteekkarin salaiset harrastukset, humppaa rakastavan isoäitinsä pienet paheet kuin alusvaateliikkeessä harjoitettavan elinkaupan. Vaan ratkeaako mysteereistä suurin: kadonneiden vanhempien kohtalo? Useimmiten paljastukset saavat maailman näyttämään entistäkin kummallisemmalta."

Teos: Saniaislehdon salaisuudet / Mustasuon mysteeri / Seitsemäs vieras 
Sarja: Agnes 1-3
Kirjailija: Kati Närhi
Sivumäärä: 129 / 132 / 149
Kustantaja: WSOY
Mistä: kirjasto


Olin kuullut Agnes -sarjakuvista paljon hyvää, muttei ne koskaan kiinnostanut niin paljoa, että olisin hankkinut ne itselleni tai lähtenyt niitä erikseen kirjastosta metsästämään. Työharjoitteluni aikana tätä suositeltiin kirjastolta koululaisille, ja päätin vihdoin ja viimein lainata tämän myös itse. Meinasin myöskin tulla hehkuttamaan kuinka luin ihka ensimmäistä kertaa kotimaisen sarjakuvan, mutta sitten muistin Mielisairaalan kesätytön ja Vihan ja inhon internetin, joten olkoon tämä sitten kolmas kotimainen sarjakuva minun luetut -listalla. 

Ihastuin heti kuvitukseen, yksinkertaiseen ja sinimustaan tyyliin. Kuten varmaan tiedätte, Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi on yksi mun lemppareista, ja tämän kuvitustyyli muistutti hyvin paljon sitä. Ja tämä on siis pelkästään positiivinen juttu. 

Saniaislehdon salaisuudet on nopealukuinen, ihastuttava, erikoinen ja hassu, ja ymmärrän täysin miksi tätä on kehuttu niin paljon. Agnes taas on symppis, huikea tyyppi, hieman mustahkon huumorin ystävä ja ainakin minä samaistuin häneen muutamaan otteeseen. Agnesin elämää piinaa yksi mysteeri: mitä tapahtui vanhemmille?



Agnes rakastaa arvoituksia, ja saa taas alkaa selvittelemään uutta mysteeriä joutuessaan Mustasuon sisäoppilaitokseen. Mustasuon mysteeri oli mielestäni jopa parempi kuin ensimmäinen osa, vaikkakin tuntui pohjustavan tosi paljon viimeisen osan tapahtumia. Alkupalana kunnon illalliselle ja niin edelleen. 

Trilogian viimeinen osa Seitsemäs vieras oli heittämällä paras kaikista. Se oli mielestäni synkempi kuin muut - Agnesin isoäiti on menehtynyt, Agnes ei ole enää pieni tyttö - ja jälleen kerran on arvoitus selvitettävänä, ja selviääkö vanhempien kohtalo vihdoin? Kaiken synkkyyden keskellä on silti huomattavissa huumoria, eikä pieneltä romanssiltakaan vältytä. 

Kaikki albumeissa esiintyneet hahmot on niin omituisen kierolla tavalla ihan huikeita, ja harmittaa että tämä toden totta oli viimeinen osa. Sormet ristiin, ehkä Agnes vielä palaa! 


13.4.2018

MINIARVIOITA | osa kolme

Teos: Iltasatuja kapinallisille tytöille
Alkuperäinen nimi: Good Night 
Stories for Rebel Girls
Kirjailija: Elena Favilli & Francesca Cavallo
Suomentaja: Maija Kauhanen
Sivumäärä: 212
Kustantaja: Kustantamo S&S
Mistä: kirjasto

"Tavanomaisten prinsessasatujen sijasta tässä ainutlaatuisessa iltasatukirjassa tutustutaan sataan todelliseen tyttöön ja naiseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa tai oman elämänsä. He ovat eläneet kauan sitten tai he elävät nyt: he ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat tehneet jonkin pelottoman valinnan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajanaista eri puolilta maailmaa. Iltasatuja kapinallisille tytöille on kirja kaikille lapsille, joiden toivot kasvavan itsenäisiksi ja toisia kunnioittaviksi ihmisiksi." 

Olihan tämä hyvä, ja ennen kaikkea mielenkiintoinen. Kirjassa oli moni henkilö mulle entuudestaan ihan tuntemattomia, joten hieman piti lähteä lukemisen jälkeen googlailemaan. Yhtä henkilöä kohden on annettu aukeama tilaa, josta puolet vie kuva jättäen tekstille tilaa hitusen päälle 20 riviä. Siihen ei kovin hirveästi saa asiaa ängettyä, mutta kuitenkin kaiken tärkeän: kenestä on kyse, ja mitä hän on tehnyt. 

"Kukaan muu ei päätä, mitä voin ja mitä en voi tehdä." - Amna Al Haddad, s. 15


    



Teos: 101 Very Finnish Problems
Kirjailija: Joel Willans
Sivumäärä: 214
Kustantaja: Gummerus
Mistä: kirjasto

"Everything you need to know to survive life in Finland. 101 Very Finnish Problems provides you with priceless insights into the everyday trials and tribulations of life in super Suomi. After reading this book, you'll be far better equipped to deal with all that Finland can throw at you, from sauna spankings to drunken Santas."

Siis minähän en oikeastaan edes ole tämän kirjan kohderyhmää, kun koko pienen elämäni olen täällä Suomessa asustellut, mutta silti oli pakko lukaista tämä läpi! Olen kuunnellut pari kertaa Willansin podcasteja ja silti en tiennyt tämän olevan joku suuri Facebook-juttu (terkkuja tynnyristä). Hupaisa kirja, loppupuolella jutut alkoi ehkä toistamaan itseään: sauna sitä, sauna tätä, kylmä ilma, lumi, jää. Hyvin kliseinen, osa jutuista osuu ja uppoaa.

"Finland must be the only country in the world where people celebrate Independence Day by watching other people party. As if this weren't agonizing enough, the spectacle begins by broadcasting the painfully slow advance of a 1500-people-long queue." 


    



Teos: Aikuisuus on myytti
Sarja: Sarah's Scribbles #1 
Alkuperäinen nimi: Adulthood Is a Myth 
Kirjailija: Sarah Andersen
Suomentaja: Aura Nurmi
Sivumäärä: 110
Kustantaja: Sammakko
Mistä: kirjasto

"Oletko ihan päällikkö ja spessu tyyppi? Ovatko verkostoitumistilaisuudet ihania mahdollisuuksia edistää uraasi? Onko aikuisuus jännittävä haaste, johon koet olevasi hyvin valmistautunut? Tämä kirja ei ole sinua varten. Tämä kirja on meille muille. Oheisissa sarjakuvissa tuhlataan koko kaunis viikonloppu pyörimällä netissä, tuskaillaan komistuksen kanssa käsikkäin kulkemisen sietämättömiä vaikeuksia, haaveillaan päivät pitkät hetkestä, jolloin pääsee kotiin jatkamaan pyjamahengailua, ja aprikoidaan, milloinkohan se paljon puhuttu aikuisuus mahtaa alkaa. Tiedossa on siis tunnontarkkaa dokumentointia nuoren aikuisen elämään liittyvistä kauhuista ja kiusallisista tilanteista." 

Olipas hauska, ja ah ha haha ha ha haaa - niin pelottavan osuva pläjäys suoraan kasvoihin. Juuri kun olen tässä tuskastellut muutaman kuukauden tulevaisuuteni kanssa, haaveillut siitä että voisin vain löhötä kotona työkseni ja katsella vaikka telkkaria, tulee tämä, ja saa mut hörähtelemään omalle käytökselleni. Mutta kiitos tämän - tajusin etten ehkä olekaan toivoton tapaus, ja vaikka olisinkin, en suinkaan ole yksin! ❤ 

    



Teos: Tšernobylista nousee rukous
Alkuperäinen nimi: Tšernobylskaja molitva. Hronika buduštšego
Kirjailija: Svetlana Aleksijevitš
Suomentaja: Marja-Leena Jaakkola
Sivumäärä: 398
Kustantaja: Tammi
Mistä: kirjasto

"Illalla parvekkeet olivat täynnä ihmisiä, ja ne joilla ei ollut omaa parveketta, menivät ystävien tai tuttavien luo. Asuimme yhdeksännessä kerroksessa, josta näki pitkälle, jopa kolmen kilometrin päähän. Jotta lapset näkisivät paremmin, vanhemmat nostivat heidät syliinsä: Katso! Ja paina mieleesi! Jotkut olivat tulleet autolla tai polkupyörällä kymmenien kilometrien takaa. Emme tienneet, että kuolema voi olla niin kaunis."

Tämä kirja on ollut aiheensa vuoksi mun lukulistalla todella pitkään. Tšernobyl on kaikessa kamaluudessaan erittäin kiehtova juttu, ja haluaisin tietää siitä vieläkin enemmän. Jos teillä on suositella jotain hyviä kirjoja, dokumentteja tai ihan vaan jotain nettisivuja - niin vinkatkaa! 

Kirja lähti tosi hitaasti mutta vahvasti käyntiin, oli jotenkin rankkaa luettavaa niin aiheensa puolesta kuin muutenkin. Ehkä se oli taas tuo Nobel -merkintä kannessa joka vaikeutti tämän lukemista, ja odotukset oli myös aika korkealla sen vuoksi. Tästä saa kuitenkin varmasti paljon irti jos aihe kiinnostaa tai on yhtään lukenut juttuja siitä mitä on tapahtunut. Tai lähinnä siitä millaisen kuvan media on antanut koko onnettomuudesta ja mitä se on todellisuudessa sitten ollut. 


    


MINIARVIOITA 1
MINIARVIOITA 2

9.4.2018

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta

"Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi? Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin."


Teos: Beta
Sarja: Sensored Reality #1
Kirjailija: Anders Vacklin & Aki Parhamaa
Sivumäärä: 328
Kustantaja: Tammi 
Mistä: kirjasto


Okei. Hmm. Tulevaisuus, pelaaminen, virtuaalinen todellisuus - "Ready Player One - oletko se sinä?" oli rehellisesti sanottuna mun ensimmäinen fiilis kun kuulin tästä kirjasta. Silti tämä veti hullun lailla puoleensa, ja kun se yhtenä päivänä oli ilmestynyt meidän kirjaston tiskille, nappasin sen heti mukaani ja luin sen hetkessä läpi. 

Vaikka Beta on tyyliltään samanlainen kuin Ernest Clinen Ready Player One (joka muuten on yksi lempikirjoistani), onnistuu se silti olemaan ihan oma juttunsa. Betassa eletään vuotta 2117, ilmastonmuutos on koetellut maailmaa ja Helsinki on vajonnut mereen. Ihmiset kulkevat vesibusseilla paikasta toiseen ja pelaamisesta on tullut elämää suurempi asia. 

Kirja lähti hitaasti käyntiin, syy tosin lienee suurimmalta osin minussa, en meinannut nimittäin pysyä kärryillä ollenkaan ja kesti hieman ymmärtää edes jotain. Muutamaan otteeseen en ollut varma milloin peli päättyy ja oikea elämä alkaa, ja se on kamalaa - mitä jos maailma oikeasti on menossa siihen suuntaan? Mikä onkaan totta ja mikä ei? En saanut luotua oikeastaan ollenkaan tunnesidettä päähenkilöön Bugiin, mutta hänen koulukaverit Alvar ja etenkin Cosmo vaikuttaa kiinnostavilta, enkä malta odottaa mitä tuleman pitää. 

Pelaaminen nyt aiheena ei itseäni hirveästi kiinnosta, mutta toimii kuitenkin. Olen muistaakseni joskus avautunut täällä blogin puolella myöskin mun historiasta pelien parissa, mutta jostain syystä en löydä kyseistä postausta. Olen joko deletoinut sen, tai ihan vaan nähnyt unta. Juuri nyt ei ole tullut pelattua oikeastaan Farm Heroes Sagan (jep, kyllä...) ja Crash Bandicootin lisäksi yhtään mitään, niissä kahdessa on aivan tarpeeksi ärsykettä tähän arkeen. 

Ihana huomata kuinka positiivisesti kirja voi yllättää, varsinkin jos siitä ei tiedä etukäteen muuta kuin sen että hei, tämähän vaikuttaa ihan mun lempikirjalta. Se on leima, mistä on vaikea päästä eroon, mutta kappas, kuinkas kävikään. Myönnetään - ärsyttää odotella seuraavaa osaa vuoden verran, mutta ehkä mä selviän. PS. Mistäs sitä älytapettia tähän hätään saisi? Olisipas meinaa aika mainio juttu.