31. maaliskuuta 2018

Maaliskuun leffasaldo

Wuhuu, wuhuu, sain katsotuksi sen verran elokuvia, että on korkea aika väsätä tämän vuoden ensimmäinen leffapostaus! Tältä mun tämän vuoden (ainakin) leffakoosteet tulee näyttämään. Jatkossa siis tageista löytyy ainoastaan nämä "erityismaininnan" saavat elokuvat, ja ne tagit ilmestyy tuttuun tapaan blogin yläpalkista löytyvään ELOKUVAT sivuun. Mennään siis sillä tyylillä, että kirjoitellaan leffoista pitempää tekstiä jos asiaa on, muttei väännetä väkisin yhtään mitään! :-) Leffakoosteiden julkaisu myöskin aikaistuu, ja postaukset on luettavissa kuun toiseksi viimeinen päivä - toki poikkeuksia varmasti tulee (kuten nyt..., hyvin alkoi siis).

Leffojen suhteen mun tavoite on ollut jo pari aikaisempaa vuotta 100 elokuvaa, ja samalla luvulla mennään edelleen. Olen hieman tavoitteesta jäljessä, mutta se ei ole vielä ainakaan ongelma. Jos teillä on jotain hyviä leffasuosituksia, otan niitä innolla vastaan! Olisi kiva katsoa joskus jotain uutta, päädyin nimittäin jälleen kerran katsomaan Pitch Perfectin - ja en edes pysy enää laskuissa mukana kuinka useasti se on oikeasti tullut katsottua.

009 Carrie Pilby (2016)
010 The Art of Getting By (2011)
011 The Edge of Seventeen (2016)
012 Rip Tide (2017)
013 When We First Met (2018)
014 The Bourne Identity (2002)
015 Pitch Perfect (2012)
016 Pitch Perfect 2 (2015)
017 The Fundamentals of Caring (2016)


Kuukauden parhaan elokuvan valinta on erittäin vaikea, koska yksikään näistä ei ollut niin hyvä, että voisin heittämällä nimetä sen ykköseksi. Carrie Pilby oli ihana, erikoinen, tosi kivasti kuvattu ja toteutettu leffa josta pidin paljon. Kun taas When We First Metin pääosaa näytteli yksi lempinäyttelijöistäni, Adam Devine (miksikö lemppari? en edes tiedä), ja se ylitti odotukset hauskuudellaan. Mutta sitten oli myös The Fundamentals of Caring, joka oli niin lämminhenkinen elokuva, etten tiedä mitä sanoa.

Huonoimman elokuvan valinta ei varmaan koskaan ole ollut näin helppoa, ja se on ehdottomasti Rip Tide, joka aiheutti niin paljon myötähäpeää ja kaikkia mahdollisia kamalia tunteita. Debby Ryan on ihana, mutta tämän elokuvan kohtaukset oli niin kiusallisia, että nostelin vaistomaisesti hartioitani korviin ja halusin vajota entistä syvemmälle peittooni. Ei enää ikinä.

Olkoon paras elokuva Carrie Pilby! 


Postauksen kuvat: IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti