31.3.2018

Maaliskuun kirjat ja kuulumiset

Kuluneen kuukauden aikana oon istunut omasta mielestäni ihan liikaa bussissa (40min per päivä, eli ei nyt niin kovin paljon), kuunnellut hyvää musiikkia, täyttänyt vuosia, bingettänyt Santa Clarita Dietin toisen tuotantokauden sekä nauttinut valoisasta säästä. Vaikka syksy onkin mukavin vuodenaika pimenevien iltojen ja kylmenevän sään vuoksi, on pakko myöntää tämän lisäntyneen valon tuoneen energiaa ihan älyttömästi. En tiedä parempaa kuin se, että voin aamulla laittautua ennen töitä luonnonvalossa, ja vielä iltapäivällä lukea kirjaa pitäen verhoja auki. Olen myöskin saanut jälleen kunnolla kiinni musiikista vietettyäni pari kuukautta jolloin kuuntelin hädin tuskin mitään. Majailen kotona Joy Division -hupparissa ja tän hetken lempparibiisi on varmaankin Oasisin Champagne Supernova, johon olen taas rakastunut uudelleen. Nostalgiasyistä pakko mainita myöskin The Killersin Somebody Told Me, koska voi että - niin paljon muistoja (kiljun sisäisesti).

Maaliskuu(kin) oli onnistunut lukukuukausi. Tuli luettua useampi sarjakuva, joka nostaa tuota luettujen määrää ihan kamalaa vauhtia. Maaliskuulta luettuna 10 + 4 kirjaa. Kuten huomata saattaa, en ole saanut postauksia tehtyä - ja voi pentele kuinka se harmittaa! Mun suurin pahe on laiskuus, ja nyt olen sen suostunut täysin myöntämään. Töistä tultua en saa ikinä mitään aikaisekseni ja makaan sohvalla niin kauan että voin lähteä yöunille. Pitäisi ottaa taas itseäni niskasta kiinni, loppujen lopuksi parin postauksen kirjoittamiseen ei kovin hirveästi aikaa viikosta kulu.

21. Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille
22. Jukka Behm: Pehmolelutyttö
23. Rupi Kaur: maitoa ja hunajaa
24. Joel Willans: 101 Very Finnish Problems
25. Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti
26. Jay Asher: Kolmetoista syytä
27. Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta
28. Krysty Wilson-Cairns: Penny Dreadful vol. 1
29. Rupi Kaur: The Sun and Her Flowers
30. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
31. Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
32. Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
33. Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
34. Kati Närhi: Seitsemäs vieras

Kuukauden parhaaksi kirjaksi nousee varmaankin Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Tulee luettua ihan hävyttömän vähän jos ollenkaan novelleja, saatikka novellikokoelmia - ja jo pelkästään sen vuoksi tämä oli mainio. Se oli myöskin virkistävä omalla tyylillään, hauska kirja joka pisti myös miettimään ja pohtimaan maailmaa ja sen menoa.

Kuukauden huonoin kirja ei varmasti tule yllätyksenä jos kyseisen postauksen on lukenut: Kolmetoista syytä Jay Asherilta. Voi huokausten huokaus, tästä tuskin tarvinnee sanoa enää mitään.

Kuukauteen mahtui myös yllättäviä teoksia, joihin lukeutuu mm. Rupi Kaurin molemmat runokirjat sekä Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian ensimmäinen osa Beta! Yllättäviä, koska ensin ajatukseni oli luokkaa meh plääh yäähh ja sitten huomasinkin että hitto - nämähän on hyviä!


Maaliskuun leffasaldo

Wuhuu, wuhuu, sain katsotuksi sen verran elokuvia, että on korkea aika väsätä tämän vuoden ensimmäinen leffapostaus! Tältä mun tämän vuoden (ainakin) leffakoosteet tulee näyttämään. Jatkossa siis tageista löytyy ainoastaan nämä "erityismaininnan" saavat elokuvat, ja ne tagit ilmestyy tuttuun tapaan blogin yläpalkista löytyvään ELOKUVAT sivuun. Mennään siis sillä tyylillä, että kirjoitellaan leffoista pitempää tekstiä jos asiaa on, muttei väännetä väkisin yhtään mitään! :-) Leffakoosteiden julkaisu myöskin aikaistuu, ja postaukset on luettavissa kuun toiseksi viimeinen päivä - toki poikkeuksia varmasti tulee (kuten nyt..., hyvin alkoi siis).

Leffojen suhteen mun tavoite on ollut jo pari aikaisempaa vuotta 100 elokuvaa, ja samalla luvulla mennään edelleen. Olen hieman tavoitteesta jäljessä, mutta se ei ole vielä ainakaan ongelma. Jos teillä on jotain hyviä leffasuosituksia, otan niitä innolla vastaan! Olisi kiva katsoa joskus jotain uutta, päädyin nimittäin jälleen kerran katsomaan Pitch Perfectin - ja en edes pysy enää laskuissa mukana kuinka useasti se on oikeasti tullut katsottua.

009 Carrie Pilby (2016)
010 The Art of Getting By (2011)
011 The Edge of Seventeen (2016)
012 Rip Tide (2017)
013 When We First Met (2018)
014 The Bourne Identity (2002)
015 Pitch Perfect (2012)
016 Pitch Perfect 2 (2015)
017 The Fundamentals of Caring (2016)


Kuukauden parhaan elokuvan valinta on erittäin vaikea, koska yksikään näistä ei ollut niin hyvä, että voisin heittämällä nimetä sen ykköseksi. Carrie Pilby oli ihana, erikoinen, tosi kivasti kuvattu ja toteutettu leffa josta pidin paljon. Kun taas When We First Metin pääosaa näytteli yksi lempinäyttelijöistäni, Adam Devine (miksikö lemppari? en edes tiedä), ja se ylitti odotukset hauskuudellaan. Mutta sitten oli myös The Fundamentals of Caring, joka oli niin lämminhenkinen elokuva, etten tiedä mitä sanoa.

Huonoimman elokuvan valinta ei varmaan koskaan ole ollut näin helppoa, ja se on ehdottomasti Rip Tide, joka aiheutti niin paljon myötähäpeää ja kaikkia mahdollisia kamalia tunteita. Debby Ryan on ihana, mutta tämän elokuvan kohtaukset oli niin kiusallisia, että nostelin vaistomaisesti hartioitani korviin ja halusin vajota entistä syvemmälle peittooni. Ei enää ikinä.

Olkoon paras elokuva Carrie Pilby! 


Postauksen kuvat: IMDb

24.3.2018

No jaa, keskenhän ne sitten jäivät

Olen vasta hetki sitten oivaltanut, että kirjoja ei ole pakko lukea loppuun asti. Tai oikeastaan olen vasta hetki sitten uskaltanut jättää kirjan kesken. Ja voi kuinka helpottavaa se olikaan.

Kirja, joka ei oikeasti kiinnosta, vie ilon lukemisesta aivan täysin. Se on puuduttavaa, siitä tulee paha mieli ja se saa mut ainakin tuntemaan itseni typeräksi. Huomasin muutaman kerran lukiessani törmäävän ajatukseen, että mitä mä nyt en tajua? Mikä multa meni ohi? Olenko oikeasti niin tyhmä, etten ymmärrä tämän hienoutta? Kunnes tajusin (ja myönsin) ettei kaikki sovi kaikille. Tämän yksinkertaisen havainnon jälkeen oon nauttinut lukemisesta ihan uudella tavalla. Ehkä nyt olen jopa tykännyt kirjoista joista en aiemmin olisi pitänyt, kun niiden lukemisesta ei tule painetta, kun tiedän että on ihan okei sulkea kirja kesken kaiken.

    


Ensimmäinen kirja jonka muistan jättäneeni kesken oli Stephen Kingin Uinu, uinu, lemmikkini. Joulukuu, vuonna 2014, enkä saanut siitä yhtään mitään irti. Sivujen kääntely kävi erittäin raskaaksi, ja puolet luettuani olin lähellä tukehtua tylsyyteen ja laitoin kirjan yöpöydälle odottamaan. Mun oli oikeasti tarkoitus palata siihen myöhemmin, mutta tilanne on se, että kyseinen kirja on edelleen lukematta ja lahjoitin sen pois about vuosi sitten. Eikä ole edes ikävä.

Maaliskuussa 2015 heitin syrjään Dmitri Gluhovskin Metro -sarjan ensimmäisen osan Metro 2033. Sain kyseisen kirjan synttärilahjaksi kaveriltani, ja kohteliaisuuttani (he he) aloitin lukemaan sitä heti. Tämän kohdalla kyse ei ollut siitä, etten olisi pitänyt lukemastani - vaan en kokenut ajoitusta oikeaksi. Se oli niin raskasta tekstiä, joka vaatii täydellisen fiiliksen, ja sitä odotan edelleen.

Vladimir Nabokovin Lolita oli ensimmäisiä kirjoja, minkä suosiolla nakkasin takaisin alimmaiselle hyllylle odottelemaan oikeaa hetkeä. Elettiin vuotta 2016, silloin se tuntui niin tylsältä, että usealla lukukerralla olin nukahtaa ja kahlasin pakonomaisesti läpi 100 sivua. Voi olla että kuluu useampi vuosi ennen kuin jaksan yrittää uudelleen, mutta voipi olla etten tule tätä koskaan lukemaan loppuun saakka.

Stieg Larssonin Millennium -trilogiaa oli kehuttu niin paljon, että metsästin kirpparilta kaikki kolme kirjaa hyllyyni. Trilogian ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia valikoitui luettavaksi myöskin vuonna 2016, ja jäi kesken 37 sivun jälkeen. Tähän ei ole muuta syytä kuin se, että unohdin tämän. Muistan lukeneeni useampaa kirjaa samaan aikaan, ja jostain syystä tämä oli aina pinon alimmaisena. Aion ehdottomasti lukea kyseisen kirjan vielä joskus!

2017 kesken jäi pari kirjaa, joista mieleen ensimmäisenä nousee Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Luin kyseistä kirjaa hävettävän vähän, ehkä alle 10 sivua ja päätin jättää sen odottelemaan myöskin oikeaa hetkeä. Olen vähän suunnitellut asiaa niin, että oikea hetki koittaa tulevana kesänä. Kyseinen kirja on jälleen mukana mun hyllynlämmittäjässä, ja toivon hartaasti ettei se ole tuossa haasteessa mukana vuoden päästä.

Viimeisin kesken jäänyt kirja on Marjo Niemen Kaikkien menetysten äiti, jonka heitin syrjään 17.3.2018 28 sivun jälkeen. Monologi äidille, äidistä, perheestä ja kaikesta muustakin. Tasapaksua tekstiä ilman taukoja, lukiessa hengästyy, en tiedä mitä ajatella - en pääse kärryille. Palautuu kiireen vilkkaa kirjastoon, ehkä haen sen myöhemmin uudestaan tai käytän aikani lukemalla jotain mikä oikeasti kiinnostaa.

Muut kesken jääneet kirjat löytyvät TÄÄLTÄ.

Minkä kirjan te jätitte viimeksi kesken?

20.3.2018

Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa

"Feministiseksi ja voimauttavaksi kutsuttu kokoelma Maitoa ja hunajaa -esikoisrunokokoelma on konkretisoitunut Rupi Kaurin Instagram- ja Twitter-suosion perinteisillä kirjamarkkinoilla. Kaur kokosi teoksen nettilukijoidensa pyynnöstä. Kirja ilmestyi omakustanteena vuonna 2014, ja on sittemmin käännetty kymmenille kielille. Teos käännöksineen on myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita."

Teos: Maitoa ja hunajaa
Alkuperäinen nimi: milk and honey
Kirjailija: Rupi Kaur

Suomentaja: Riikka Majanen
Sivumäärä: 208
Kustantaja: Sammakko
Mistä: kirjasto


Olen lukenut tämän vuoden puolella jo kaksi runokirjaa, joista ensimmäinen oli Itke minulle taivas, joka ei ollut mun pala kakkua, mutta voi että, kuinka hunajaa tämä olikaan! 

Aloitetaan kuvituksesta, joka sopi tähän teokseen kuin nenä päähän. Yksinkertainen ja herkkä kuvitus toi runoihin niin paljon lisää. Pari niistä oli niin kivoja, että voisin vaikka tatuoida ne ihooni. Ehken kuitenkaan, mutta ajatuksen tasolla ehdottomasti. Lempparit löytyy sivuilta 123, 139 ja 171! 

En voi samaistua jokaisen runoon, mutta ne antaa voimaa ja toivoa, uskoa hyvyyteen sekä onnellisuuteen. Maitoa ja hunajaa oli aluksi surullista ja jollain tasolla jopa vaikeaa luettavaa, mutta loppua kohden valo palaa takaisin. Kirja on jaettu neljään eri osaan - satuttamiseen, rakastamiseen, hajoamiseen ja paranemiseen. 

Törmäsin Kaurin runoihin ensimmäistä kertaa Tumblrissa, kun pari vuotta sitten ihmiset tuntui villiintyvän tästä täysin ja postasivat kuvia kirjasta ympäri nettiä. Siitä lähtien mulla on ollut sellainen fiilis, ettei mua oikeastaan kiinnosta lukea tätä. Onneksi mieleni kuitenkin muuttui, ja nyt ollaan tässä. Tää on niin sellainen kirja, joka täytyy lukea ja kokea itse, sitten se iskee tai ei iske. 

"olemme kaikki syntyneet
niin kauniiksi

suurin tragediamme on
tulla vakuuttuneiksi
ettemme olekaan"


17.3.2018

Jay Asher: Kolmetoista syytä

"Clay Jensen ei todellakaan halua kuunnella Hannah Bakerin tekemiä nauhoituksia. Hannah on kuollut, ja hänen salaisuutensa pitäisi haudata hänen mukanaan. Mutta sitten Hannahin ääni kertoo Claylle, että hänet mainitaan nauhoilla - ja että hän on jollakin tapaa syynä Hannahin kuolemaan. Läpi yön Clay kuuntelee. Hän seuraa Hannahin äänittämiä sanoja läpi pienen kotikaupunkinsa... ja se mitä hän löytää muuttaa hänen elämänsä lopullisesti."

Teos: Kolmetoista syytä
Alkuperäinen nimi: 13 Reasons Why
Kirjailija: Jay Asher

Suomentaja: Annika Eräpuro
Sivumäärä: 252
Kustantaja: Otava 
Mistä: kirjasto


Ajattelin sanoa että tämän lukeminen aiheutti kylmiä väreitä, ei suinkaan siksi että se olisi ollut hyvä, vaan siksi että se oli niin huono. Sen sanominen olisi kuitenkin valhetta, koska tämä ei aiheuttanut pettymyksen lisäksi yhtään mitään muuta. Lähes toivon, että tämä olisi kamaluudellaan mennyt vielä enemmän tunteisiin jotta olisin voinut tuntea edes jotain. Jotain muutakin siis kuin minimaalista ärsyyntymistä typeriin hahmoihin. Minimaalista siksi, ettei jaksanut kiinnostaa. 

Pahinta tästä tekee se, ettei mulla ollut tämän suhteen edes korkeat odotukset. Se on yllättävää, kun yleensä olen aina täysillä mukana kaikissa teinihömpötyksissä, varsinkin jos niistä on vielä tehty tv-sarja! Entistä kamalempaa tästä tekee se, että itse tv-sarja kaikesta hypetyksestä huolimatta oli niin tylsä ja surkea, että sain katsottua sitä vaivaisen 4 jakson verran - enkä tule ikinä saamaan niitä neljää tuntia elämästäni takaisin. Ja ne 4 menetettyä tuntia vaivaa mua eniten. Kyseenalaistan myös sen, miksi ihmeessä tästä on tulossa toinen tuotantokausi!! 


"Toivon että olet valmis, koska aion kertoa sinulle elämäntarinani. Tarkemmin sanottuna sen, miksi elämäni päättyi. Ja jos kuuntelet näitä kasetteja, sinä olet yksi syy siihen."


Huomasin odottavani koko kirjan ajan jotain suurta käännettä, jotain todella kamalaa ja järkyttävää, eikä sitä tullut. 252 sivua tasapaksua lätinää, josta en saa kiinni, enkä ymmärrä miksi ihmiset ovat pitäneet tästä niin paljon. 

Ärsyttävin tyyppi -palkinto menee tattadadadaaa Hannah Bakerille, joka hurjasta elämäntarinasta huolimatta on tylsä hahmo, enkä vieläkään tajua miksi hänen piti jättää jälkeensä laatikollinen kasetteja. Mitäänsanomattomin -palkinto voidaankin ojentaa suoraan itse Clay Jensenille, koska en keksi mitään muutakaan sanaa kuvaamaan häntä. Sekin kertoo luultavasti jo jotain. 

Justin, Alex, Jessica, Tyler, Courtney - nauhojen 5 ekaa ihmistä, voi huoh. Oikeastaan voi huoh myös kaikille muille hahmoille (paitsi Tonylle, ainoa hitusenkin kiinnostava), mutten viitsi spoilata jokaista syypäätä siihen miksi Hannah teki mitä teki. 

11.3.2018

MINIARVIOITA | osa kaksi

Teos: Itke minulle taivas
Kirjailija: Maiju Voutilainen 
Kuvitus: Hilla Semeri
Sivumäärä: 62
Kustantaja: Otava
Mistä: kirjasto

"Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä? Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. Jokainen meistä on arvokas."

Ääh. Nyt täytyy myöntää että kirjan aihe osuu hyvin lähelle omia kokemuksiani, ja pystyin samaistumaan suurimpaan osaan runoista. Tämä taisi olla myöskin elämäni ensimmäinen runokirja minkä luin alusta loppuun, ja olin kaukana omalta mukavuusalueeltani. En ole koskaan ymmärtänyt täysin runojen hienoutta - enkä ymmärrä vieläkään. Tästä tuli lähinnä mieleen Tumblr -postaukset ja osa runoista oli oikeasti vaan huonoja. Kuvitus on kyllä kaunis, kirjan kansi taas on inhottava. Tuntuu että olen hirveän kriittinen tätä kohtaan, mutta kannesta olisi kyllä voitu saada niin paljon kauniimpi. 


    


Teos: Vihan ja inhon internet
Kirjailija: Johanna Vehkoo
Kuvitus: Emmi Nieminen
Sivumäärä: 147
Kustantaja: Kosmos
Mistä: kirjasto

"Internet täyttyy toinen toistaan julmemmista äänistä. Seksismi, misogynia ja rasismi ovat jo arkipäivää sosiaalisessa mediassa ja jopa joidenkin poliitikkojen retoriikassa. Verkkovihan kohteeksi joutuvat tyypillisesti naisoletetut ja vähemmistöjen edustajat. Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta sen vaikutus on päinvastainen: monet naiset pelkäävät ottaa kantaa mielipiteitä jyrkästi jakaviin aiheisiin."

Varastin tämän kirjastosta luettavaksi kun olin kuullut tästä niin paljon hyvää. Ihan ensimmäisenä järkytyin siitä kuinka hiton iso kirja voikaan olla. Sain just ja just tungettua tämän reppuuni, ja tätä oli myös koon puolesta vaikea lukea. Tärkeä teos tärkeästä aiheesta. Sisältö järkytti ja herätteli - kamalaa että tätä tapahtuu. Kamalaa että tämmöinen kirja on edes täytynyt tehdä, koska asioiden ei todellakaan pitäisi olla näin. Vaikuttava tekele, avaa silmiä ja auttaa ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Ehdoton suositus! 


    


Teos: Popular Hits vol. I-III
Kirjailija: Hugleikur Dagsson
Sivumäärä: 208
Kustantaja: Atena
Mistä: oma kirjahylly

"Nyt kaikki Popular hits -helmet ovat yksissä kansissa. Tämän kirjan jälkeen lähes kaksisataa populaarimusiikin kauneinta kappaletta on ikuisiksi ajoiksi tahriutunut kuin Monica Lewinskyn mekko. Kirjassa on 60 aiemmin julkaisematonta strippiä." 

Hugleikurin kirjoista on kantautunut mun korviin hyvää palautetta. Ostin kun halvalla sain ja niin edelleen - eikä tämä ollut ihan niin hyvä kuin olisin kuvitellut. Olen tainnut aiemminkin mainita mun mustasta ja hiukan omituisesta huumorintajusta, ja kyllä osa jutuista iski, täytynee paljastaa. Osa vitseistä taisi mennä ohi, koska kaikkia biisejä en tunnistanut. Ihan hupaisa. Huomautuksena: vaikka kansien tekstit ovat suomennettu, kirjan sisältö on kuitenkin englanniksi. Hyvä tietenkin niin, eivät nämä vitsit suomennettuna olisi toiminutkaan. 

    


Teos: Saga - seitsemäs kirja
Alkuperäinen nimi: Saga vol 7
Kirjailija: Brian K. Vaughan
Suomentaja: Antti Koivumäki
Kuvitus: Fiona Staples
Sivumäärä: 152
Kustantaja: Like
Mistä: kirjasto

"Marko, Alana ja Hazel seuralaisineen päätyvät sodan runtelemalle komeetalle, jonka raunioista he löytävät niin uusia ystäviä kuin uusia vihollisiakin. Ennakkoluulot ja erimielisyydet uhkaavat sekalaista ryhmää, ja Alanan tuore raskaus tuo mutkia matkaan." 

Aiempien osien tapahtumat oli aivan kadonnut pääkopasta ja kesti tosi kauan päästä taas juttuun mukaan ja muistella kuka on kuka. Fiona Staples on jälleen kerran onnistunut kuvituksessa (ylläri!) ja jo senkin vuoksi tätä oli ilo lukea. Taitaa kuitenkin olla niin, että ensimmäiset osat ovat niitä parhaita - ja ennen tulevia osia täytyy kyllä lukaista nämä uudelleen läpi. Hyvä kirja kuitenkin - ja Saga ehdottomasti pitää edelleen sijoituksensa mun lemppareiden joukossa. 

    


Teos: Pehmolelutyttö
Kirjailija: Jukka Behm
Sivumäärä: 202
Kustantaja: WSOY
Mistä: kirjasto

"Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta. Emilian silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään."

Kirjoitustyyli ärsytti, ja oletin että tapahtumat olisi olleet rajumpia tai pahempia. Onhan kyseessä kyllä rankka aihe, joka ei valitettavasti ole edes fiktiota - koska tätä ja vielä pahempaa tapahtuu myös oikeasti. Kertojana toimii Emilia, 15-vuotias nuori, joka on saatu luotua yllättävän aidoksi tyypiksi. En tiedä onko mulla vaan joku ongelma, kun koko kirjassa ärsyynnyin eniten siitä että Emilia alkaa keräämään rahaa päästäkseen bändin keikalle - josta ei edes oikeasti pidä! On tullut luettua paljon kamalia asioita, olen varmaan joltain osin sen suhteen turtunut, ja siksi tämä jäi hieman laimeaksi. Lapset & nuoret -merkintä löytyy kannesta, eli kohderyhmälle varmasti oiva kirja.

    

MINIARVIOITA osa yksi täällä