28.2.2018

Helmikuun kooste | kirjat & leffat

Helmikuu on kaahannut ohi ihan kamalaa vauhtia, ja tuntuu ihan hullulta että maaliskuu starttaa huomenna. Työt kirjastolla alkoi, mulla on tällä hetkellä 29 lainaa ja varauksia ties kuinka paljon - mutta silti olen tämän kuun aikana lukenut suurimmalta osin oman hyllyn kirjoja (ja neljä niistä olen lukenut jo aiemminkin!). Onnekseni sain kirjoiteltua tässä kuussa muutaman postauksen, vaikka kiireet ja väsymys painoikin päälle.

Otin jokunen aika sitten käyttöön Knowl -sovelluksen, jossa asetetaan joka päivälle lukutavoite (30-60min) ja yritetään pitää pöllö hengissä. Mun pöllö on tällä hetkellä 33 päivää vanha, ja kiitos tämän sovelluksen sain tässäkin kuussa luettua 10 kirjaa. Ajattelin ensin että tämä sovellus toisi lisää paineita lukemiseen - kuten esim marraskuinen 30 sivua päivässä -haaste teki, mutta ei! Ehkä tässä se ero on se, ettei mulle ole asetettuna tiettyä sivumäärää, ja voin käytännössä lukea puoli tuntia yhtä sivua jos haluan. Monet kerrat olen innostunut lukemaan ja huomannut tavoitteen ylittyneen aikoja sitten, kun sivuhaasteessa luin tyyliin minimimäärän väkisten.

Helmikuun luetut:
● Zoe Sugg: Girl Online
● Veronica Roth: Outolintu
● Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas
● J. R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin
● Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
● Anna Todd: After
● Anna Todd: After - Törmäyksen jälkeen
● Hugleikur Dagsson: Popular Hits vol. I-III
● Anna Todd: After - Pudotuksen jälkeen
Brian K. Vaughan: Saga - seitsemäs kirja 


Kirjojen suhteen menee siis paremmin kuin hyvin, Goodreads näyttää että olen nyt 11 kirjaa aikataulusta edellä - mutta mitä ihmettä on käynyt elokuville? Katsoin tässä kuussa ainoastaan kaksi, siis joo kyllä, KAKSI elokuvaa ja mua jopa vähän hävettää. Nyt jo tuntuu siltä ettei tänä vuonna todellakaan tule katsotuksi sataa elokuvaa - mutta ei sovi ihan vielä heittää pyyhettä kehään.

007 Home Alone (1990)
008 Despicable Me 3 (2017)

Vanha kunnon Home Alone tuli vihdoin ja viimein taas katsottua. Olen yleensä katsonut ne aina ennen joulua, mutta jostain syystä niitä ei sitten tullutkaan televisiosta kuten aikaisempina vuosina. Kaipa nämä voisi hankkia omaan hyllyyn. Nappasin töistä lainaan uuden Itse ilkimys -leffan, ja voi että! Tiedän että minionit alkaa jo olla hieman vanha juttu, mutta onhan ne nyt vaan niin mainioita etten voinut olla hymyilemättä. Kolmannen osan taso ei yltänyt kahden aikaisemman korkeudelle, mutta ihan hauska leffa kuitenkin.


Arrow: 2. tuotantokausi (2013)




traileri / 2. kausi / 23 jaksoa / 45 min / v. 2013 / the cw, dc comics

"Huppupäistä jousimiestä tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan! Oliver Queen palaa suojelemaan äitiään, sisartaan ja saarrettua yritystä ja saa huomata, että liittolaiset ja viholliset ovat vaihtaneet puolia ja pahan kuristusote hänelle kaikesta tärkeästä liittyy hänen kohtalokkaaseen haaksirikkoonsa. Voiko oikeus voittaa tällä henkeäsalpaavan jännittävällä kakkoskaudella?"

Ensimmäinen tuotantokausi oli pullollaan toimintaa, mutta toinen tuotantokausi lyö sen suhteen ällikällä - koska toimintaa on oikeasti entistä enemmän. Oliver ja sarjan muut henkilöt käyvät läpi taistoa hyvän ja pahan välillä. Hyvät tyypit paljastuukin pahoiksi, ja pahat tyypit taas muuttuvat helposti ymmärrettäviksi ja hyviksi ihmisiksi. Oliver tuntee epäonnistuneensa ja potee syyllisyyttä parhaan ystävänsä kuolemasta, jonka vuoksi hän pakenee takaisin Lian Yu -saarelle. 

Oliverin asusteltua haaksirikkoutuneena saarella hän on saanut luotua viiden vuoden aikana enemmän tai vähemmän vihollisia. Miten käy, kun menneisyyden haamut (ja ei niin haamut) palaa takaisin kuvioihin aiheuttamaan sekasortoa ja kauhua, mutta myös iloa sekä onnellisuutta? Toisella kaudella saatiin myös vastauksia muutamiin kysymyksiin: mitä kävi Shadolle ja Sladelle? Entä Saran kohtalo? Ja mitä ihmettä siellä saarella oikeasti on tapahtunut? Oliverin menneisyyttä avataan lisää, ja Team Arrow (Felicityn sanoin) saa uusia jäseniä. Moira taistelee vapaudestaan ja asettuu ehdolle tullakseen pormestariksi. Kuka selviää hengissä, kuka ei? 

Inhoan edelleen Laurelia, vaikka hänessä selkeästi näkyy jo parempiakin puolia. Laurel tuntuu kuitenkin olevan jatkuvasti ongelmissa tai narisemassa, ja se alkaa tympiä. Kun Laurelin kuolleeksi luultu sisko Sara palaa takaisin Starling Cityyn, mieleni teki nyppiä hiuksia yksitellen irti. Oliverin sisko Thea ei todellakaan ollut lempihahmojani ensimmäisellä kaudella, mutta Royn ilmestyttyä kuvioihin on Theasta saatu annettua huomattavasti parempi kuva. Hän ei ole enää raivostuttava, pilalle hemmoteltu teinityttö, vaan vahva - mutta myös herkkä nuori nainen jonka elämä ei ole ollut helppoa. Stephen Amell onnistuu Arrowin roolissa jälleen, ja tykästyin jakso jaksolta enemmän David Ramseyn näyttelemään John Diggleen. Felicity (Emily Bett Rickards) loistaa upeana koko kauden ajan! 

Vaikka kyseinen kausi pitikin sisällään hirveästi tapahtumia, se silti jäi hieman vaisuksi. Tämä johtuu täysin siitä, että olen katsonut tämän kauden kerran aiemmin ja jostain syystä en nyt jaksanut keskittyä kaikkeen täysillä ja siksi missasin varmaan paljon. Raapustin kyllä muistiinpanoja 7 sivun verran, mutta näin jälkikäteen niitä lueskellessa tajuan etten ole kirjoittanut mitään oikeasti hyödyllistä. Väitän silti, että toinen kausi oli silti parempi kuin ensimmäinen - ja aion ehdottomasti jatkaa tämän katsomista! 


25.2.2018

"Säästän nyt rahaa enkä osta mitään" | ostoksia n:o 4

Ei pitäisi ikinä tehdä itsensä kanssa sopimusta siitä, mitä saan ostaa ja milloin. Ei ne näytä koskaan pitävän. Jälleen kerran mä kuvittelin alkuvuodesta että juu, ollaanpa nyt hetki ostelematta, mutta sitten tajuan joulun jälkeisten alennusten iskevän vasten kasvoja. Olen kuitenkin parantanut tapojani ostelun suhteen hieman, eikä mulla ole enää esimerkiksi jäsenyyttä CDONille. Muutaman kerran oon jo ehtinyt miettiä pitäiskö tilata elokuvia tai sarjoja, mutta se on sitten tyssännyt siihen etten raaski maksaa postikuluja enkä saa vanhaan tuttuun tapaan edes ostohyvitystä. Kirjoja onkin tullut ostettua sitten enemmän kun laki sallii, joten käydään ne vihdoin ja viimein läpi. Pari näistä on ostettu jo viime vuoden puolella, en ole siis vielä ihan täysin mennyt sekaisin. Ehkä.

    

K-CITYMARKET:
 Tim Weiner: FBI - Liittovaltion poliisin historia
 George H. Stein: Waffen-SS - Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945

ADLIBRIS:
 Emily Brontë: Humiseva harju
 Zoe Sugg: Girl Online
 Zoe Sugg: Girl Online kiertueella
 Ioan Grillo: Huumesota
 John Green: Kaikki viimeiset sanat

ADLIBRIS:
 Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
 John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
 Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!
 Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin

LAHJAKSI KAVERILTA:
 Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
 Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää


ADLIBRIS:
 Hugleikur Dagsson: Popular Hits vol. I-III
 Lauren Kate: Langennut
 Hugleikur Dagsson: Huumorin musta kirja
 Kerstin Gier: Lupaus
 Kerstin Gier: Vala
 Kerstin Gier: Liitto

MUUALTA:
 Emma Donoghue: Huone | BOOKY.fi
 Adam Grant: Originals | SAATU
 Jenny Rogneby: Leona - Kortit on jaettu | KIRJAKASSI

TURUN SARJAKUVAKAUPPA:
 Lise Myhre: Nemi VI

DISCSHOP:
 Better Call Saul: kausi 1


20.2.2018

Zoe Sugg: Girl Online

"Pennyllä on salaisuus. Hän kirjoittaa blogia nimimerkillä Girl Online. Blogissaan Penny purkaa sydäntään ja kertoo omasta elämästään: ihastuksesta väärään poikaan, kaverihuolista, omasta kreisistä perheestään - hän pystyy nimettömänä kertomaan jopa paniikkihäiriökohtauksistaan. Blogi on hänelle kuin toinen koti.

Vanhempiensa työkeikan siivellä Penny pääsee matkustamaan New Yorkiin, missä hän kohtaa Noahin, suloisen rokkaripojan. Pian Penny tajuaa olevansa rakastunut korviaan myöten - ja jokainen hurmaantumisen askel kirjautuu hänen blogiinsa. Mutta myös Noahilla on salaisuus..."

Teos: Girl Online
Sarja: Girl Online #1
Kirjailija: Zoe Sugg
Suomentaja: Inka Parpola
Sivumäärä: 430
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Lähdin lukemaan tätä kirjaa ihan puhtaasti siitä syystä, että olin kiinnostunut mitä Zoella on saanut aikaan. En myöskään ole perehtynyt siihen kuinka paljon tekstistä on oikeasti Zoen omaa käsialaa, ja kuinka paljon Sioban Curham on kirjoittanut. Onko Curham kenties kirjoittanut kaiken, vai miten asiat on oikeasti mennyt. Jos joku tietää tästä jotain, kommenttikenttä on avoin ja lueskelen mielelläni taustoja kirjan takaa.

Girl Online oli söpö tarina, mutta monella tapaa kömpelö. En tiedä voiko siitä syyttää käännöstä, vai onko alkuperäinen teksti ollut yhtä jäykkää. Uskon tämän toimivan alkuperäisellä kielellä paremmin, osa suomennetuista sanoista aiheutti lievää kiusallisuutta. Juonellisesti en edes odottanut tältä mitään, mutta silti se sai pettymään. Eniten ihmettelin miten Pennyn blogi on voinut saavuttaa niin suoren suosion, kun blogitekstit oli keskimäärin muutaman rivin pituisia ja suoraan sanottuna huonoja. Noh, netti on kummallinen paikka, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista. 

Päähenkilö Penny vuodattaa kaiken blogiinsa - mikä sai mut ärsyyntymään niiiiiiin monta kertaa. Varsinkin Noahin tullessa kuvioihin Penny avautuu tuhansille ihmisille rakkaudesta ensisilmäyksellä ja kertoo Noahin henkilökohtaisia asioita netissä. Ei kai kukaan voi olla niin sinisilmäinen ettei tajua kaiken sen leviävän käsiin jossain vaiheessa? Vai voiko? Minusta muutenkin tuntuu että netissä on oikeasti vaikea pysyä täysin anonyyminä, joten oli vaan ajan kysymys milloin Girl Online -blogin pitäjän oikea henkilöllisyys paljastuu. Penny kirjoittaa myöskin kokemistaan paniikkikohtauksista, ja näin paniikkihäiriöstä itsekin kärsineenä sekin tuntui naurettavalta. Kenenkään kokemuksia ei todellakaan ole tarkoitus vähätellä, mutta automaattisesti täysin tahtomattani rinnastin kyseisen asian omaan elämääni ja siitä syystä paniikkikohtausten kuvailu (varsinkin siellä P:n blogin puolella) oli äärettömän heppoista. 

Goodreadsin puolella arvioin kirjan kolmella tähdellä, mikä ei siis todellakaan ole huono. Kepeää luettavaa, ja koen että sellaiseksi tämä on myös tarkoitettu. Hyviä ja pieniä söpöjä asioita siellä täällä, niiden joukossa muutama vakavampi juttu (paniikkikohtaukset, nettikiusaaminen jne) mutta niihin ei kuitenkaan jäädä jumiin eikä niitä puida liikaa, joka olisi taas voinut tehdä tästä raskaan luettavan. Nuorille suunnatuissa kirjoissa positiivisuus ja onnellisuus on mielestäni tärkeässä osassa, mutta on hyvä myös näyttää se, ettei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista. Raskaampien asioiden käsittelemiseen on aikansa ja paikkansa, tähän teokseen se ei vaan yksinkertaisesti olisi sopinut. 


17.2.2018

Veronica Roth: Outolintu

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma että selviän hengissä.

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimaton yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Teos: Outolintu
Sarja: Divergent #1
Alkuperäinen nimi: Divergent
Kirjailija: Veronica Roth

Suomentaja: Outi Järvinen
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Otava
Mistä: oma kirjahylly


Tutustuin tähän kirjasarjaan ekaa kertaa pari vuotta sitten löytäessäni kaksi ensimmäistä osaa kirpparilta. Luin, tykästyin ja sitten unohdin koko jutun. Koska en omistanut sarjan viimeistä osaa, en saanut ikinä luettua sitä loppuun. Välillä tuli niitä hetkiä jossa yritin metsästää viimeistä puuttuvaa palasta netistä, aina kuitenkin tuloksetta. Vierailin syksyllä 2017 ekoja kertoja Oulun antikvariaatissa, johon ihastuin, ja josta loppujen lopuksi kyseisen kirjan myös sitten bongasin. Jäin odottelemaan milloin tulee oikea aika tarttua tähän sarjaan uudestaan, ja no - nyt se sitten tuli. 

Mulla oli aika hyvin muistissa kyllä tämän ensimmäisen osan tapahtumat, olen katsonut sen elokuvana pariin otteeseen, kerran myös viime vuoden puolella. Luettuani kirjan uudelleen olen sitä mieltä, että elokuva on oikeasti hyvin samanlainen kuin kirjakin. En huomannut että sen suurempia asioita olisi puuttunut (tai lisätty), mikä on hyvä juttu, vaikka elokuva nyt oli mitä oli.

Outolintu ei ole mitenkään erikoinen, pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä ja viihdyttää. Outolinnussa maailma on jaettu sodan (?) takia viiteen eri kastiin, jossa jokaisella on oma tehtävänsä ihmisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Mitä käy, kun 16-vuotias Beatrice joutuu tekemään päätöksen koskien loppuelämäänsä? Mitä käy, kun hän tekee päätöksen, joka yllättää kaikki? 


"Minä uskon arkisten tekojen ylevyyteen, rohkeuteen joka saa ihmisen puolustamaan toista."


Kirja etenee sujuvasti, jokseenkin hieman hitaasti, sisältää paljon kerrontaa Uskaliaiden koulutuksesta - mikä on siis täysin ymmärrettävää - ja sitten kiirehditään loppuun. Hahmoista ei saanut kunnolla kiinni, maailmasta ei saanut kunnolla kiinni ja syyt sekä selitykset oli kadoksissa. Vaikka kirja saattoikin vaikuttaa hieman hätiköidyltä ja siltä että se on vaan yritetty kursia kasaan, ei sen nopeatempoisuus välttämättä ole huono juttu. Se että tarina potkaistiin käyntiin näin, antaa seuraaville kirjoille mahdollisuuden parantaa ja syventyä asioihin vielä enemmän. 

Mulla on seuraavia osia kohtaan hyvin ristiriitaiset fiilikset. En muista tokasta osasta yhtään mitään (senkin olen kyllä katsonut leffana) ja mitä olen muiden mielipiteitä lueskellut ja kuunnellut, eivät ne taida sen parempia olla. Tosin koska pidän tätä ensimmäistä osaa lähinnä pohjana kaikelle muulle, voi olla että seuraavat osat iskeekin sitten enemmän, ken tietää? Kirjan lukeminen alkuperäisellä kielellä saattaapi olla järkevä ratkaisu - näin olen kuullut. 

Summa summarum: Ihan hyvä kirja. Mitään kovin syvällistä ei kannata odottaa, ja tietenkin tähän oli survottu mukaan myös Trisin ja hänen kouluttajansa välinen suhde (mikä nyt mua ei haitannut, Neljä on oikein ihana ja symppis!). 


15.2.2018

Ystävänpäivän lukumaraton 2018

Ystävänpäivän lukumaraton oli ja meni. Olin mukana kyseisellä maratonilla ensimmäistä kertaa vuosi sitten, ja nämä maratonit on kyllä niin kivoja! En tehnyt mitään sen kummoisempia suunnitelmia, en oikeastaan edes määritellyt tarkkaa aikaa milloin aloitan vaan annoin tämän edetä omalla painollaan. Siihen nähden lukusaldo näyttää hyvältä ja jään innolla odottamaan josko tälle vuodelle saataisiin vielä lisää maratoneja. 

Ystävänpäivän lukumaratonia veti vuorostaan Kirjavarkaan tunnustuksia -blogi! Kiitos! 

Nämä kirjat luin:
☆ Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas (s. 62)
☆ J. R. Ward: Rakastaja - Vihdoinkin (osittain, s. 238)
☆ Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (s. 147)
☆ Anna Todd: After (osittain, s. 263)

sivuja yhteensä: 710