23. tammikuuta 2018

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

"Mukaansatempaava kertomus punkin tulosta ankeaan Pohjolaan, kulttuurikommareista ja ihanista naisista. Ilman nostalgiaa.

Välde inhoaa olla koulussa. Hän haluaa päästä bändiin ja tulla kuuluisaksi ja rakastaa Pikeä. Pike voittaa Suosikin kauneuskilpailun, ja hänestä tulee Miss Farkku-Suomi. Kaikki ei menekään niin kuin Välde haluaisi..."

Teos: Miss Farkku-Suomi
Kirjailija: Kauko Röyhkä
Sivumäärä: 303
Kustantaja: Like 
Mistä: kirjasto


Miss Farkku-Suomea ei olisi tullut luettua, ellen olisi saanut tungettua sitä Helmet -haasteen kohtaan johon täytyi lukea kotikaupunkiin sijoittuva kirja. Tuosta haasteen kohdasta sain revittyä hirveän ongelman, tuntui ettei mitään hyvää kirjaa löydy - aloin olla todella epätoivoinen. Alusta asti mulla oli kyllä mielessä tämä kyseinen teos, mutta jostain syystä se ei kiinnostanut ollenkaan ja olin ihan varma etten pitäisi siitä.

Väärässä olin, nimittäin tämä oli oikeasti ihan jees! Uskallan väittää että tähän mielipiteeseeni vaikutti myös se, että innostuin joka kerta kun tuttu paikka mainittiin ja olin yleisesti ottaen tosi ylpeä siitä että jes - mä sain Helmet -haasteen suoritettua! Oululaisuudella siis suuri osa asiaan.


"Olen hyvä odottaja. Risut, kivet ja tippuvat räystäät herättävät minussa ajatuksia, joita voin pohdiskella aikani kuluksi kuin runoilija tai moderni taiteilija, joka innostuu kaikenmaailman kaatopaikkaromusta."


Kirja lähtee käyntiin jotenkin tosi hitaasti ja takkuisesti, ja vasta luettuani puolet kirjasta ymmärsin, että haluan lukea tämän loppuun. En erityisemmin edes pitänyt hahmoista. Välde oli ihan symppis, mutta jollain tapaa todella ärsyttävä, Pike taas turhan ylimielinen ja Piken pikkusisko Katja oli vaan rasittava ripustautuja. Kirjassa puhutaan myös erittäin paljon musiikista (niin kuin myös takakansi antaa ymmärtää) ja minä viihdyin. Sijoittuu 70-luvulle, ja huvittavaa huomata kuinka paljon maailma onkaan muuttunut, ja millaista nuoruus on silloin ollut - ja miten se eroaa esimerkiksi omasta elämästäni.

Patosillat, Tuira, Ainola, Puokkari, Välivainio, Kemiran tehtaat, Toppila ja Rusko. Seelari ja Hietasaaren tanssimajakka, joka muuten poltettiin lopullisesti vuonna 2010. Nämä ja monet muut paikat mainittu, ja voi että miten kotoisa olo voikaan tulla.


2 kommenttia:

  1. Mä luin tän kirjan joskus viime vuonna ja olin kans ihan varma, että en tykkäis tästä kirjast :D En varmaan muutenkaan olis alkanu lukemaan koko kirjaa, ellen ensin olis kattonu tätä elokuvana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut tää kans elokuvana vaikka kuinka kauan, mutta en oo viitsinyt katsoa sitä ollenkaan kun kirja ollut lukematta. Ehkä nyt vois jopa katsoa sen :D

      Poista