27. marraskuuta 2017

Kishwar Desai: Pimeyden lapset

"Durga. Yksin jäänyt neljätoistavuotias tyttö Punjabista. Epäillään syylliseksi kolmentoista perheenjäsenensä murhaan. Simran. Sosiaalityötä vapaaehtoisena tekevä, viskiä naukkaileva nainen Delhistä. Ainoa, joka uskoo Durgan olevan pikemminkin uhri kuin syyllinen. Jullandur. Intialainen pikkukaupunki, jonka arki menee pahemman kerran raiteiltaan, kun yksi paikkakunnan merkittävimmistä perheistä murhataan melkein viimeistä jäsentään myöten. Syyllinen on löydettävä.

Kun Simran alkaa selvittää Durgan taustaa, hän törmää varakkaan perheen synkkiin salaisuuksiin ja joutuu pohtimaan laajemminkin Intian naisten karua kohtaloa."

Teos: Pimeyden lapset, Simran Singh #1
Alkuperäinen nimi: Witness the Night 
Kirjailija: Kishwar Desai

Suomentaja: Terhi Kuusisto
Sivumäärä: 237
Kustantaja: Like
Mistä: kirjasto


Taisin jälleen kerran odottaa liikoja, koska tämä jäi erittäin vaisuksi lukukokemukseksi. Kirjassa käsitellään kyllä vaikeita asioita, kuten naisten ja tyttöjen hyväksikäyttöä ja huonoa asemaa Intiassa. Kirjan viimeisillä sivuilla huomautetaan: "Tämän kirjan henkilöt ja tapahtumapaikat ovat täysin fiktiivisiä, mutta sen tapahtumat ovat täyttä totta. Poliisi, oikeuslaitos, poliitikot, tiedotusvälineet ja sivistymätön yhteiskunta muodostavat sotkuisen korruption verkon." Maininnan on myös saanut Ruchika Girhotran tapaus, ja se kuinka hyvät, rohkeat poliisit ovat harvassa ja tasa-arvokysymyksiin suhtaudutaan yhä halveksivasti.


"Olin suunnattoman helpottunut päästyäni viimeinkin lähelle totuutta, mutta toisaalta maailman anteeksiantamaton julmuus sai minut kärsimään kuin olisin menettänyt jotain."


Sanoisinkin siis että nuoren Durgan kokemuksiin ja kohtaloon pääsi kyllä jyvälle, mutta mielestäni itse murha jäi liikaa taustalle. Tosin kyseinen murha oli tapahtunut jo kirjan alkaessa, ja Simran alkoikin selvittää motiiveja sen taustalla. Takakannessa mainitaan tämän olevan "hyytävä esikoisromaani" ja juuri sitä hyytävyyttä jäin kaipailemaan. Luin tämän kuitenkin yllättävän nopeasti, ja tärkeiden asioiden käsitteleminen onnistui. Siitä syystä en voi sanoa ettenkö olisi pitänyt tästä, mutta minuun iskee huomattavasti paremmin vanha kunnon dekkarimeininki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti