28.10.2017

Stephenie Meyer: Houkutus

"Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!

VAAROJA UHMATEN Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta. Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?"

Teos: Houkutus, Twilight #1 
Alkuperäinen nimi: Twilight
Kirjailija: Stephenie Meyer

Suomentaja: Tiina Ohinmaa
Sivumäärä: 503
Kustantaja: WSOY / Loisto-pokkarit 
Mistä: oma kirjahylly


Syy miksi ylipäätänsä lähdin lukemaan Houkutusta jälleen kerran uudelleen oli yksinkertainen. Ajattelin saada kolme kärpästä yhdellä iskulla: käynnissä on nimittäin HALLOWEEN -lukuhaaste, kuin myös UUDELLEEN LUETTUA ja HELMET -haasteet. Vielä ei ole varmaa mihin Helmet -haasteen kohtaan saan tämän survottua, mutta eiköhän se paikkansa löydä.

Järkytyin hieman huomatessani milloin tämä kirja oikein on ilmestynyt. Onko siitä oikeasti niin kauan aikaa? Houkutus ilmestyi ensimmäistä kertaa englanniksi vuonna 2005, ja ripeällä toiminnalla myös ensimmäinen suomennos kirjasta oli luettavissa samana vuonna. Minä kuitenkin luin kirjan ensimmäistä kertaa noin 8 vuotta sitten. Paras ystäväni on mua muutaman vuoden vanhempi, ja hän oli silloin erittäin innostunut tästä kirjasarjasta, ja minä sitten menin perässä - ostin, luin, ihastuin. Kyseinen sarja ei koskaan kuitenkaan ollut mulle mikään suuri juttu, enkä esimerkiksi vielä tähän päivään mennessä ole saanut viimeistä osaa luetuksi. Mutta kuten tämän pokkarin ulkonäöstä voi päätellä, on tätä useampaan kertaan luettu. Viime lukukerrasta kyllä on vuosia aikaa.

Nyt näin "vanhemmalla" iällä tämän lukeminen tuntui jotenkin tosi kiusalliselta. Ei siksi että häpeäisin, vaan kirjan tapahtumat tuntuu tosi tönköiltä, hätäisiltä ja uskomattomilta. Pikkutyttönä tarina oli uskottavampi luultavasti siksi, että päähenkilöt olivat mua huomattavasti vanhempia enkä ajatellut asiaa samalta kantilta kuin nyt. 

"Eihän se niin kamalaa ollut, olit itsekin sitä mieltä."
"Niin, siksi että sinä olit kanssani.


Olen katsonut kirjoista tehdyt elokuvat usempaan otteeseen (niistä postausta täällä), ja siinä samalla luonut "pienen" inhon Kristen Stewartia kohtaan. Suurimpana syynä olkoon vaikka hänen olematon taito näytellä. Tämän inhoärsytysvihan takia mun oli hyvin vaikea päästä tähän tarinaan mukaan, näin päässäni vaan elokuvan kohtauksia ja jouduin hieman kiristelemään hampaitani. 

Uskon kyllä että tästä saa hyvän lukukokemuksen kunhan tätä ei ota liian vakavasti. Vaikka tapahtumat ovat hieman korneja, voi tähän silti uppoutua täysillä ja iloita rakastumisesta ensisilmäyksellä. Olisin itsekin nauttinut tästä huomattavasti enemmän, ellen inhoaisi Stewartia niin paljon. Täytyy päästä tästä inhosta jotenkin eroon jos aion vihdoin saada viimeisenkin osan luetuksi. Mutta joo, kiva pieni nostalgiatrippi ala-asteelle! 

Teksti nyt hyppeli vähän miten sattuu, eikä itse kirjasta sen kummoisemmin tullut höpöteltyä, mutta vähän jotain fiiliksiä edes. Tarkoitus oli, ettei tästä tulisi postausta ollenkaan, mutta luettuani sivulta 282 tämän ikonisen "Ja niin leijona rakastui lampaaseen..." -kohtauksen, tiesin että pakkohan tästä nyt jotain on sanoa! :D 



Onko siellä Twilight -faneja? 
Entisiä tai kenties nykyisiäkin? 

10 kommenttia:

  1. Itse en ole vieläkään saanut luettua tätä sarjaa. Fiilis ei ole tuntunut oikealta, eikä vampyyrit jaksa enää kiinnostaa samalla tavalla kuin 6 vuotta sitten xD. Ehkä kokeilen lukea ekan osan jahka fiilis osuu kohdilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Vampyyrit tuntuu olevan nykyään suht yleinen juttu, eikä niissä enää oo semmosta hohtoa ku aiemmin! Muhun kyllä edelleen iskee vampyyrit, en taida päästä niistä ikinä eroon, haha :D

      Poista
  2. Houkutus on mun guilty pleasure. Ainakin ajatuksissa kun en ole sitä kans vuosiin lukenut. Luin sen muistaakseni 2008 useampaan otteeseen ja se tais olla ihan suosikkikirja silloin ja sen takia sitä sit pidän jossain määrin lempparikirjana edelleen.

    Mun on pitänyt jo vuosia lukee tää uudelleen, mutten oo tavallaan uskaltanu aloittaa. Jos se mun mielikuva tästä kaikesta hajoaakin ja koko 2008 vuoden onni häipyy pois jos tää kirja onkin ihan paska :D Osittain pelkään myös tuota samaa mikä sulla että Kristen Stewart pilaa uuden lukukokemuksen. En kans tykkää siitä näyttelijänä eikä musta Robert Pattinsonkaan oikein Edwardina ollut hyvä. Mutta onhan ne leffat ihan viihdyttäviä kuitenkin.

    Ehkä yritän jossain vaiheessa taas tähän tarttua kun tosiaan itelläkin on vika osa kokonaan lukematta ja sarja tuntuu keskeneräiseltä sen takia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin samaistua hyvin, mullakin on ollut näitä lempparikirjoja joita en vaan oo uskaltanut lukea uudelleen ettei se vaan hajoa käsiin. Onneksi en ole ainoa joka ei Kristenistä tykkää! Ne leffat on kyllä sellaisia mitkä olen valehtelematta katsonut vuosittain. En tiedä miksi hakeudun niiden pariin aina, kun tiedostan ärsyyntyväni Bellasta/Kristenistä (ja monesta muusta asiasta). Tälle vuodelle oon katsonut ne leffat myös, mutta silti yks päivä huomasin pyöritteleväni sormia miettien että pitäisikö katsoa Houkutus uudelleen. Voi juma.

      Poista
  3. Luin Houkutuksen ennen elokuvan katsomista ja tykkäsin tietyiltä osin siitä kuin myös myöhemmin Uudesta kuusta. Ja varmaan siksi koska en parempaan ollut vielä ehtinyt törmätä kun lukeminen otti tuulta allensa vuosien tauon jälkeen. Houkutus elokuvan katsottua tilanne muuttui ja kolmas osa kirjastakin oli niin turhauttava, että tunteeni sarjaa kohtaan laskiat miinuksen puolelle. Puolet taisin skipata neljännestä osasta.

    Elokuva oli aivan karmea ja sekä Kristen että Robert tekivät elokuvasta ärsyttävän ja myöhemmin niin hulvattoman kiusallisen :'D En tiedä pystynkö lukemaan näitä uudestaan, ehkä joskus vertaillakseni näkemyksiäni vuosien takaa ja nyt. Se voisi olla hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, samaistun! Katsoin joskus youtubesta parodiaversion Houkutuksesta, eikä ole sen jälkeen voinut sitä elokuvaa samalla tavalla katsoa. Tuntuu että elokuvat meni loppua kohden vaan huonommaksi ja huonommaksi, kohtaukset oli kamalia. Voisi kuvitella että sarjan edetessä tehosteet jne parantuisi, mutta tämän kohdalla taisi käydä just päinvastoin. :D

      Poista
  4. Minä ihastuin täysillä sarjaan, vaikka siinä onkin joitain typeryyksiä enkä ole varsinaista kohderyhmää (luin ensimmäisen kerran suomeksi ehkä vähän alle kolmikymppisenä). Ostin kirjatkin tuplana, suomeksi ja englanniksi, myös leffat löytyy ja ne olen katsonut lukemattomia kertoja. Vampyyrit ovat heikko kohtani 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat on kyllä omalla tavallaan viihdyttäviä, ja koukuttavia! Vampyyrit ovat mulle myös se juttu, saa nähdä onko tämä vampyyrivillitys tullut jäädäkseen... :D Parin vuoden aikana olen saanut luotua tämän turhautumisen ja inhon niitä elokuvia kohtaan, jotka toden totta pilaa multa myös nämä kirjat! :D Toivon ihan että elokuvat olisi jäänyt katsomatta, osaisin suhtautua näihin kirjoihin ihan erillä tavalla.

      Poista
  5. Mä en oo uskaltanut lukea oikeastaan just tuon takia uudestaan näitä kirjoja. Olin teini-ikäinen ku luin eka kerran näitä ja eläydyin ihan täysillä, muistan et musta oli ihan tylsää ku mun poikakaveri ei ollu niin jännittävä ku Edward Cullen. Hypetin tätä kun leffat ilmestyi ja pidettiin tyttöjen kans Twilight- maratoneja ja kuolattiin Edwardia. Se et nykyään ihmettelen mikä vika mun päässä on ollu sen kuolaamisen suhteen, sekä etten yhtään tykkää Kristen Stewartista, niin pelkään että uudelleen lukeminen voisi murskata tuon täydellisen mielikuvan Twilight- kirjoista. En oo varma et kestäisin tuon illuusion murtumista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei! Olihan se Edward ihana silloin. En muista että itse olisin seonnut Edwardista niin kuin kaverini, tai sitten vaan osasin peitellä sen hyvin. :D Ja hei - onneksi en ole ainoa joka ei pidä Kristenistä ollenkaan! Voisin jopa suositella näiden kirjojen jättämistä hyllyyn ettei muistot vaan mene sen takia pilalle! :D

      Poista