4. lokakuuta 2017

Ernest Cline: Ready Player One

"2044. Wade Watts, niin kuin suurin osa ihmiskuntaa, pakenee kurjistuneen maapallon ahdistavaa todellisuutta viettämällä koko valveillaoloaikansa kirjautuneena OASISiin, rönsyilevään virtuaaliseen utopiaan, jossa jokainen voi olla ja tehdä mitä haluaa.

Miljoonien muiden lailla Wade pelaa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen virtuaalimaailmoja. OASISin luonut pelisuunnittelija James Halliday on testamentannut sen hallinnan sille, joka ratkaisee kolme kätkettyä arvoitusta. Arvoitukset ja vihjeet liittyvät Hallidayn nuoruuteen, 1980-luvun populaarikulttuuriin, josta Wade tietää kaiken viimeistä piirtoa myöten.

Wade törmää onnekkaasti ensimmäiseen ratkaisuun ja käynnistää pelin kiihkeätahtisen loppuvaiheen, jossa täytyy muun muassa pelata virheetön Pac-Man-peli ja osata Monty Pythonin vuorosanoja ulkoa. Äkkiä hän huomaa joutuneensa epätoivoiseen kilpajuoksuun tuhansien muiden kanssa. Kilpailu ulottuu pelottavalla tavalla myös todellisuuteen - ja tulee muuttamaan sekä Waden että koko maailman perinpohjaisesti."

Teos: Ready Player One
Alkuperäinen nimi: Ready Player One 
Kirjailija: Ernest Cline
Suomentaja: J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä: 510
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Kirjasto

Voi hitto vieköön kuinka iloiseksi kirja voi ihmisen tehdä. 

Mua pelotti hirveästi alkaa lukemaan tätä kirjaa, koska tiesin tämän sisältävän paljon viittauksia 80-luvulle. Minä kun sattumoisin olen syntynyt 90-luvun lopussa, ajattelin viittauksien menevän ihan ohi, niin kuin ne osittain tekikin. Mutta se etten tajunnut jokaista pientä yksityiskohtaa ei haitannut lukemista millään lailla, mielikuvitus jyräsi aivojen pienimmästä sopukasta ja sitoi kaikki yhteen. Täytyy myöntää - se että tunnistin suurimman osan peleistä, pelikoneista ja elokuvista sai mut innostumaan vielä enemmän. Kovin hirveästi en nykyisin enää pelaa, vaikka useamman konsolin omistankin. 

Oli kyse mistä kirjasta tahansa, yleensä mulla kestää aikani kunnes pääsen juttuun täysillä mukaan, ja valitan aina siitä kuinka hitaasti kaikki lähtee käyntiin. Nyt kuitenkin jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien virnistelin kuin pieni typerys ja tiesin jo silloin rakastavani tätä kirjaa. Kirjoitus oli oikein sujuvaa ja tarina eteni vauhdikkaasti. Suomennos ei tuntunut yhtään tönköltä ja voin kuvitella millainen työ tämän suomentaminen on ollut - kiitos kaikkien ihmeellisten sanojen. 

Päähenkilö Wade on symppis ja häneen on myös erittäin helppo samaistua. Hieman epävarma nuori, joka ei täysin ymmärrä omaa arvoaan ja herää kunnolla henkiin vasta siirryttyään virtuaalimaailmaan. Ihailen Waden (ja muiden "munastajien") tietoa ja perusteellista tutkimustyötä Hallidayn menneisyyteen. He muistavat Hallidayn lempileffojen repliikit ulkoa, samoiten kuin eri pelejen pienet ohjelmointivirheet joita he käyttävät erittäin fiksusti hyväkseen. Musta on mahtavaa kuinka täydellisen ylimielinen ja varma Wade on seikkaillessaan OASISissa Parzivalina. Muhun myös iskee tämä yleinen sarkastisuus mikä keskusteluista nousee ilmi, kuten parhaiden kaverusten Parzivalin ja Aechin välinen pään aukominen puolin ja toisin. Mainiota. 

"Onneksi minulla oli pääsy OASISiin, mikä tuntui salaluukulta parempaan todellisuuteen. OASIS piti minut järjissäni. Se oli leikkikenttäni ja esikouluni, maaginen paikka, missä kaikki oli mahdollista."

Mä olen aina ollut vähän tietokoneiden orja, ja muistan ala-asteelta kuinka mielummin jäin kotiin pelaamaan Habbo Hotellia kuin olisin lähtenyt ulos kavereideni kanssa. Jos meilläkin olisi OASIS, oon ihan varma etten muuta tekisikään. Olisi kuitenkin ihan älyttömän siistiä päästä kokeilemaan jotain vastaavaa - mutta vain hetkeksi, koska en oikeasti varmaan ikinä palaisi takas normaaliin elämään. 

Ehdottomasti yksi lempikirjoistani, ja ehdottomasti suosittelen tätä jokaiselle. Kirjasta on tulossa elokuva piakkoin, jota odotan innolla - mutten ole nostanut odotuksiani kovin korkealle. Toivottavasti se elokuva ei ainakaan pila tätä oikeasti hienoa kirjaa. Sormet ristiin sen suhteen.



"Ulos meneminen on erittäin yliarvostettua."
- Anorakin almanakka, 17. luku, 32. jae

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti