7. elokuuta 2017

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

"Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisi sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman elämänsä mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?"

Teos: Musta kuin eebenpuu, Lumikki Andersson #3
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 192
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 
½

Punainen kuin veri #1 ja Valkea kuin lumi #2.

Tuntui aluksi hieman tylsältä ja helpolta ratkaisulta että kirjan aiheena oli salainen ihailija. Stalkkereita ja ahdistelijoita löytyy vähän joka puolelta, ja pelkäsin että tämä jää tylsäksi sekä aikaisempien osien varjoon. Ja jos totta puhutaan, niin se myös jäikin. Aikaisempi osa Valkea kuin lumi loppui kuin seinään ja oli tietenkin pakko saada heti selville miten asiat jatkuvat ja mitä on tapahtunut. Kirjan mielenkiintoisin asia olikin siis se mitä Lumikin siskolle on käynyt ja miksi hänestä ei puhuta mitään.

Olin niin tämän jännittävän perhekuvion lumoissa, etten paljoa kiinnittänyt huomiota stalkkeriin eikä hänen henkilöllisyys oikeasti jaksanut syystä tai toisesta kiinnostaa. Täytyy myöntää että yllätyksenähän se tuli, ja olin olettanut stalkkerin olevan ihan eri henkilö.


"Ihmiset ovat niin luottavaisia. Kun on tarpeeksi vakuuttava ja uskottava, he nielevät jokaisen sanasi ja pitävät niitä hyvänmakuisena totuutena."


Osa tapahtumista ja ratkaisuista tuntui ehkä hieman typeriltä, nopeilta ja jäivät vähän auki - mutta kokonaisuutena ihan jees. Kirjan kannessa oli Savon Sanomien mainitsemana että sarjan teokset voisi lukea itsenäisinä, mutta haluan kiistää asian. Kyllä tästä saa paremmin kaiken irti jos lukee kaikki kirjat oikeassa järjestyksessä. Varsinkin tässä viimeisessä osassa oli viittauksia edelliseen osaan, ja ne mielestäni olisi tuntunut typeriltä jos ei olisi lukenut aikaisempaa osaa.

Tässä sarjassa on jotain niin erilaista verrattuna muihin, etten oikeastaan edes tiedä miten tätä kuuluisi kuvailla. Tosi ristiriitaiset fiilikset koko trilogiasta. Oon erityisen iloinen siitä että tämä on kotimainen, ja että pidin kotimaisesta kirjallisuudesta! Aina olen kamppaillut sen kanssa ettei täältä löydy mielenkiintoista luettavaa nuorille, mutta täytyy myöntää että viimeisen parin vuoden aikana tilanne on selkeästi muuttunut. Kyllä suomalaisetkin osaavat näköjään kirjoittaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti