25.8.2017

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2

"Kun kesäloma Ranskassa päättyy, Sattoufin nelihenkinen perhe palaa äidin suvun luota taas Syyriaan. Kuusivuotiaan Riadin, josta hänen syyrialainen isä haluaa luoda 'tulevaisuuden arabin' , on aika aloittaa koulu Tirma'lan pikkukylässä.

Palkitun ja kriitikkojen ylistämän sarjakuvateoksen toisessa niteessä seurataan Sattoufien surrealistista arkea kahden kulttuurin puristuksessa Hafez al-Assadin diktatuurissa, vieraillaan rikkaan kenraaliserkun kotona ja läkähdytään Palmyran raunioiden helteessä."

Teos: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985), Tulevaisuuden arabi #2 
Alkuperäinen nimi: 
L'Arabe du futur 2. Une jeunesse au Moyen-Orient (1984-1985)
Kirjailija: Riad Sattouf
Sivumäärä: 158
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirjastolaina 


Ensimmäinen osa Tulevaisuuden arabi iski kyllä muhun, mutten päässyt siihen aivan täysin sisälle. En nähnyt sitä hauskana ja teos pisti ajattelemaan ihan kunnolla. Tämän osan kanssa oli eri juttu: pidin tästä niin älyttömän paljon.

Tämä vei heti mukanaan, en voinut laskea kirjaa käsistäni ja sivut vaan kääntyili kunnes huomasin sen jo loppuvan. Hirvittäviä asioita tapahtui edelleen. Pikku-Riad aloitti koulun ja aina sai olla vähän peloissaan että lyökö opettaja kepillä sormille vai ei - vai tapahtuuko kenties vielä jotain pahempaa? Ihastuin aivan täysin tähän simppeliin kuvitukseen ja täytyy sanoa että tämä saattaa jopa olla kaikista niistä (muutamista) sarjakuvista mitä olen lukenut se paras. Haluan nämä ehdottomasti omaan hyllyyni.

Ensimmäisessä osassa Riadin äiti tuntui olevan arvoton, hiljainen hissukka joka joutuu tekemään kaiken mitä miehensä haluaa. Sitä oli inhottava lukea. Onneksemme nyt hän osaa jo sanoa vastaan - ja on selvästi huomattavissa kuinka perheen isä edelleen johtaa ja päättää asioista, mutta yrittää kaikkensa pitääkseen vaimonsa tyytyväisenä.

Osasin myös ottaa asioita huumorilla, ja taisinkin naureskella (tai ainakin hymyillä!) muutamaan otteeseen. Tulevaisuuden arabi 2 oli mainio, joka jälleen sai ajattelemaan ja liikutti. Se myös viihdytti, ja vaikka teos olikin nopea luettava - se ei todellakaan johtunut siitä että sisältö olisi ollut kuraa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti