11. elokuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

"Romanssinpoikaset, illat hämyisessä pelihallissa ja yön selkään kiitävät moottoripyörät eivät olleet kuuluneet Nora Greyn elämään. Kunnes hänen biologian opiskeluparikseen ilmestyy kuin tyhjästä Patch-niminen salaperäinen muukalainen. Tumman ja synkeänkomean Patchin tutkimaton hymy ja ihmeelliset silmät kiehtovat Noraa kuin yölamppu perhosta. Kuka Patch oikein on ja mistä hän on tullut? Ja kuinka hän on saanut hiilenmustat arvet selkäänsä? Poika tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin, lukevan tämän ajatuksia ja tietävän hänestä jopa ystäviä enemmän. Rakastuminen ei ole koskaan ollut näin enkelimäisen ihanaa - ja äkkiä myös tappavan vaarallista.

Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy sarja selittämättömiä ja pelottavia tapahtumia, jotka saavat Noran epäluuloiseksi. Voiko Patchiin turvautua vai pitäisikö juuri häntä varoa? Noran etsiessä vastauksia hän törmää totuuteen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Hän huomaa olevansa osa kostonhimoista, urhimurhista, lankeemuksista ja kielletystä rakkaudesta koostuvaa vyyhteä. Käynnissä on ikiaikainen taistelu, joka käydään kuolemattomien ja langenneiden sielujen kesken..."

Teos: Langennut enkeli, Hush Hush #1
Alkuperäinen nimi: Hush, Hush

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Sivumäärä: 299
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirppis 

Arvosana: 


Jukopliut. Kuinka voikaan teinidraama höystettynä ripauksella jotain yliluonnollista iskeä näin kovaa? 

Olen halunnut lukea tämän kirjasarjan niiiin kauan kuin jaksan muistaa. Kun vihdoin ja viimein löysin ne nettikirppikseltä, oli pakko aloittaa lukeminen heti. Hieman tuli huokastua syvään kun hoksasin minkä ikäinen päähenkilö Nora on. Jotenkin nousee aina epäilykset kirjaa kohtaan jos päähenkilö on mua itseäni nuorempi (vaikkei ikäeroa edes olisi paljon). Positiivista ja yllättävää on se, että minä luen kirjaa jossa ei ole vampyyreita tai ihmissusia!

Kirjan jutut sai mut muutamaan otteeseen tyrskähtämään naurusta ja hymyilin varmaan ihan liikaa tätä lukiessa. Vähän jotain synkkää ja mysteeristä, mutta myös sitä normaalia ah-niin-ihanaa teinielämää. Perinteinen kiltti tyttö tapaa pahan pojan kuvio, joka näköjään edelleen jaksaa viihdyttää. Patchissa on hyvin paljon samaa kuin monen muun kirjan pojissa. Löytyy itsevarmuutta ja päättäväisyyttä - otetaan se mitä halutaan, heitellään ilmoille arvoituksia eikä oikein päästetä ketään lähelle henkisellä tasolla. Sitten ne kovan pojan luonteen omaavat yksilöt kaiken kylmyyden keskellä menevät ja rakastuvat joihinkin liian hyviin, kiltteihin ja ehkä vähän näkymättömiin tyttöihin. Mutta oikeasti - EI HAITTAA - mulle kaikki vastaava luettavaksi, heti! 

"Sinä pelkäät kaikkea sellaista, mitä et pysty hallitsemaan."


Mä olen puhunut tästä myös aiemminkin - mutta olen käyttänyt elämästäni tosi suuren ajan miettien millaisista kirjoista mä oikeasti pidän. Ehkä jopa pohtinut sitä miksi muhun ei iske ne kauniit, liikuttavat klassikkoteokset tai arvostelumenestykset. En häpeä enää lukumieltymyksiäni, koska olen oppinut että jokainen kirja, jokainen kirjoitettu sivu on arvokas jollain tapaa. Omassa genressään tai kirjallisuudessa ylipäätänsä. YA-kirjallisuus tuntuu pienin askelin rantautuvan myös tänne, ja mä olen ihan liekeissä! Ihan mahtavaa. 

Siksi Langennut enkeli oli mielestäni niin hyvä. Siitä löytyi vähän kaikkea mistä pidän. Oli nuoria ihmisiä, ihastumista ja söpöjä tilanteita. Mutta oli myös hieman sitä fantasiaa ja jotain normaalista poikkeavaa. Mulla on hieman sellainen kutina ettei sarjan muut osat ehkä iske niin paljon kun alkuhuuma oli ja meni, mutta se nähdään pian! Yksinkertaisesti en ole aikoihin enää uskaltanut antaa kirjoille täyttä tähtimäärää (enkä jostain syystä oikein lämpene edes näiden tähtien antamiselle), mutta kyllä tämä aika läheltä hipoo lempikirjojeni listausta.


6 kommenttia:

  1. Luin tän kirjasarjan muistaakseni yläasteen alussa ja silloin tykkäsin tosta juonesta tosi paljon. Suosittelen kyllä ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tää eka ainakin iski! Toinen osa ei ollut ehkä niin vahvoilla mutta hyvä kyllä sekin :-)

      Poista
  2. Mä yritän just irtautua tähtien antamisesta, kun vertaan kirjoja ihan liikaa toisiinsa ja sit en just ikinä uskalla antaa täyttä 5 tähteä vaikka kuinka viihtyisin kirjan parissa. :D Luin tän kirjan joskus 2012 ehkä ja sit tää sarja vaan jäi. En muista ees et tykkäsinkö tästä vai en :D Pitäis varmaan yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo!! Siis mä olen tainnut antaa 5 tähteä tyyliin vaan Pottereille. Sitten en voi antaa muille teoksille 5 tähteä koska vertaan sitä aina siihen ettei ne yllä yhtä korkealle ja tärkeäksi kuin HPt. Pitää ehkä lopettaa tähtien tuominen tänne blogin puolelle, aina postausta kirjoittaessa iskee epävarmuus. Goodreads ei taas tunnu niin vakavalta ja sinne tulee laiteltua niitä tähtiä vähän miten sattuu :D

      Oon lukenut ja kuullut monelta ettei ne oo pitänyt tästä, mutta muhun kyllä iski! Hahaah, tässä oli vaan sitä jotain! :D

      Poista
    2. Joo, mä lopetin jo aikoi sit Pottereihin vertaamisen XD Koska mikään ei voita niitä. Ne on mulle 6/5 tähteä. Mutta sit vertaan kaikkia muita toisiinsa :D

      Poista
    3. Pitäis itelläkin lopettaa niihin vertaaminen! Mikään ei koskaan kuitenkaan tule yltämään niiden tasolle :D

      Poista