12. helmikuuta 2017

Mötley Crüe: The Dirt - Törkytehdas

"Kulttikirjaksi kohonnut eepos rock'n'roll -Babylonista: viinasta, huumeista ja yliannostuksista, seksistä, pornotähdistä ja pahoinpitelyistä, urheiluautoista, kuolonkolareista ja vankilatuomioista, isoista egoista ja valtavista libidoista. Mötley Crüen miehistö riisuu naamarit ja paljastaa kaiken elämästään, jossa rock-kliseet venyivät äärimmilleen ja paiskautuivat lopulta vasten kertojien kasvoja.

The Dirt on hardrock-jättien kokapölyinen ja viskinhuuruinen matka glamourin, suosion ja itsekunnioituksen tuolle puolen. Se on rock-kliseiden ylistyslaulu ja unelmien sielunmessu, joka soi raivokkaalla volyymilla niin duurissa kuin mollissakin."

Teos: The Dirt - Törkytehdas
Alkuperäinen nimi: The Dirt 
Kirjailija: Tommy Lee, Mick Mars, Vince Neil ja Nikki Sixx. Toim. Neil Strauss
Sivumäärä: 480
Kustantaja: Like
Mistä minulle: CDON

Arvosana: 


Tutustuin Mötley Crüen musiikkiin ensimmäistä kertaa jo ala-asteella, muistaakseni kolmannella luokalla. Mua muutaman vuoden vanhempi, silloinen hyvä ystäväni oli kyseisen bändin fani ja sitä kautta se tuli mullekin tutuksi. Eihän mulla sillon tietenkään ollut oikeastaan käsitystä siitä mitä Mötley Crüe edustaa, tai edes oikeaa tietoa esimerkiksi laulujen sanoista. Se vaan oli sellainen juttu. Oli Mötley Crüen paitaa ja se soi taustalla kun pelattiin kiltisti lautapelejä. En kuunnellut muuta tämän tyylistä musiikkia, joten uskoisin sen olleen myös vähän sitä että piti olla samanlainen kuin kaveritkin. Noh, mukavaa aikaa se ainakin oli! 

Luin Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan pari vuotta sitten ja samaan syssyyn ostin myös tämän kirjan - jota en saanut sitten kuitenkaan luetuksi. 

Jotenkin sitä on muodostanut päässään mielikuvan siitä millaista se elämä on voinut olla tuohon aikaan, kuulua älyttömän suosittuun bändiin ja yksinkertaisesti olla niin rikas ettei millään ole merkitystä. Tai lähinnä se, että voit sekoilla viikkoja, kuukausia tai vuosia putkeen välittämättä seurauksista. Olla niin sekaisin eri aineista että ne mahdolliset seuraukset joko unohtuu tai sitten ne ei vaan kiinnosta enää. Silti Törkytehdas lyö halolla päähän ja saa ajattelemaan että no ei nyt helvetti.

"Ei me oltu riippuvaisia: olimme vain säännöllisiä käyttäjiä."

Tätä lukiessa opin paljon uutta kyseisestä bändistä ja henkilöistä. Oli yllättävän mukava saada paljon puhuttuihin asioihin Mötley Crüen oma näkemys. Siihen, miksi Vince lensi bändistä, mitä Nikkin lapsuudessa tapahtui, mitkä asiat johti siihen että Hanoi Rocks -bändin Razzle menehtyi ja mitä Tommyn ja Pamela Andersonin parisuhde sitten oikeasti olikaan. Kirjaan oli lisätty myös paljon kuvia, mikä teki tämän lukemisesta vielä hauskempaa. Kuvat ja tekstit on aseteltu hienosti, joka taas teki tästä kirjasta nätin. Nätti ei ole ehkä oikea sana yhdistettynä tähän bändiin, mutta menkööt. 

Oon aina toivonut että olisin elänyt 80-luvulla, olisin voinut seurata Mötley Crüen ja monien muiden vanhojen bändien toilailua ihan oikeassa ajassa. Olisin voinut lukea lehdistä mitä ne on tehnyt, ja olisin päässyt mukaan siihen silloiseen hypetykseen. Mutta kiitos tämän teoksen, pääsin "elämään" nuo hetket myös näin jälkikäteen.

Tietenkin tämmöisissä kirjoissa pitää ottaa huomioon se kuinka paljon asioita voidaan väärennellä, mutten jotenkin itse jaksanut ajatella sellaista asiaa ollenkaan. Törkytehdas oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus. Se oli viihdyttävä ja omalla tavallaan järkyttävä. Jos oma elämä on tuntunut rankalta, tätä lukiessa pystyi toteamaan että mullahan onkin asiat ihan hyvin. 


5 kommenttia:

  1. Hei!
    Osallistuitko ystävänpäivän lukumaratoniin, kuten alunperin ilmoitit? Jos maratoonasit, voisitko ilmoittaa lukemasi sivumäärän sekä luetut teokset joko blogissasi olevassa koosteessa tai minulle sähköpostiosoitteeseen: tuntematon.lukija@gmail.com 18.2 mennessä? Tarkoitukseni olisi julkaista koko maratonin yhteiskooste 19.2. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Julkaisin just postauksen aiheesta, joten sieltä löytyypi! :)

      Poista
  2. Tää kirja on huippu! Ja Mötley kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä oli kyllä hyvä. Harmittaa, etten ole lukenut tätä aikaisemmin :D

      Poista