3. helmikuuta 2017

Maggie Stiefvater: Häivähdys

"Toukokuussa 2010 ilmestynyt Väristys oli herkkä aloitus vangitsevalle, ihmissusilegendaa raikkaasti tulkitsevalle rakkaustarinalle. Sam ja Grace ovat taistelleet saadakseen toisensa, ja metsä heidän välillään näyttää kadonneen. Pian heidän tulevaisuudelleen lankeaa uusi varjo. Häivähdys on romaani elämästä odotuksen jälkeen. Se on romaani pojasta jonka sutena viettämät vuodet ovat takana, tytöstä joka on menettää ihmisyytensä, ja ystävistä, joiden on opittava suuntaamaan vihansa toistensa hyväksi. Riittääkö vain häive ihmisestä pitämään rakastavaiset kiinni toisissaan?"

Teos: Häivähdys, The Wolves of Mercy Falls #2
Alkuperäinen nimi: Linger

Kirjailija: Maggie Stiefvater
Sivumäärä: 345
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Häivähdys oli mulle jo tuttu tekele niin kuin Väristyskin, joten tapahtumat ei kovin yllätyksenä siis tullut.  

Sanoisin ehkä että Häivähdyksen juoni oli selkeämpi kuin Väristyksen. Onneksi saatiin mukaan myös uusi henkilö, Cole, koska ilman häntä tämä olisi voinut helposti tulla tylsäksi ja ihan vaan kliseiseksi rakkaustarinaksi. Cole, entinen rokkitähti, julkisuuden henkilö ja narkkari on yksi Beckin uusista susista joihin saatiin vähän näkökulmaa jo Väristyksessä

Mä olen aina pitänyt siitä että kirjoissa on lyhyet luvut, silloin etenee kirjassa paremmin eikä lukeminen tunnu yhtään raskaalta. Oon lukenut muiden arvosteluita tästä kirjasta, ja moni näyttää kritisoivan sitä kuinka lyhyitä nämä luvut ovat - omasta mielestäni se taas on pelkkää plussaa. Mielipidekysymys tottakai. Muhun selkeästi iskee myös Maggien vähäeleinen kirjoitustyyli, eikä tästä ole yritetty tehdä liian syvällistä, kun taas useissa kirjoissa siihen kiinnittää tosi paljon huomiota kuinka tekstistä yritetään tehdä taiteellista tai sellaista joka yrittää iskeä lukijaan pysyvästi. Yleensä näissä tapauksissa omalla kohdalla olen huomannut vaan ärsyyntyväni siitä, ettei teksti vaikuta yhtään luonnolliselta. Ihan kuin kirjailija olisi joutunut pohtimaan useamman tunnin yhden lauseen ääressä kun teksti ei vaan tule luonnostaan. Maggien kirjoissa en ole huomannut moista ongelmaa. 

"Ihmisen silmät suden kasvoissa jäivät mieleeni. 
Ne olivat yhtä tyhjät kuin minun sydämeni."

Kuvailin sarjan ensimmäistä osaa Väristystä haikeaksi. Häivähdystä voisi kuvailla samoilla sanoilla, mutta tästä löytyy myös pilkahduksia niin onnellisuudesta kuin epätoivosta. Gracen ja Isabelin ystävyys on myös sellainen asia minkä haluaisin myös omaan elämääni, eikä Häivähdys ole vaan Samin ja Gracen tarina, vaan enemmänkin tarina kaikesta niiden ympäriltä. 


2 kommenttia:

  1. Mulla Väristyksen lukemisesta on vuosia aikaa, mutta tuo "haikea" kuvailevana sanana toi kyllä ihan täydellisen flashbackin siihen kirjaan. Muistan ite kans aatelleeni siitä, että tässä on jotenkin tosi haikee ja ehkä vähän sumuinen fiilis. Oon nyt varmaan puoli vuotta halunnut lukee Väristyksen uudelleen, mutta en sitten ole saanut aikaiseksi :D Häivähdyksenkin olen muistaakseni lukenut, mutta ei minulla ole mitään muistikuvia oikeestaan kummankaan kirjan juonista. Näitä kansia sen sijaan olen rakastanut aina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kun mietin että mitä luen seuraavaksi, huomasin että tuijottelin hyllyssä lojuvaa Väristystä joka ikinen kerta, mutten vaan saanut tartuttua siihen. Nyt on sama tilanne sarjan viimeisen osan kanssa. Jotenkin pelottaa alkaa lukemaan tuota viimeistä osaa, varsinkin kun sitä en ole koskaan lukenut. Hirvittää aina nämä loppuratkaisut :D Kannet on kyllä ihanat!

      Poista