13. tammikuuta 2017

Kiera Cass: Valinta

"Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä."

Teos: Valinta, The Selection #1
Alkuperäinen nimi: The Selection
Kirjailija: Kiera Cass
Sivumäärä: 339
Kustantaja: Pen & Paper
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 


Olin kuullut tästä kirjasta paljon juttua. Niin hyvää kuin huonoakin. Osa ihmisistä oli rakastunut tähän sarjaan heti, kun osa taas piti sarjaa tylsänä tai vertasi sitä johonkin muuhun. Luin Goodreadsista kirjan arvosteluja, ja moni oli sanonut tämän muistuttavan Nälkäpeliä. Naurahdin mielessäni, en osannut kuvitella tätä kirjaa yhdistettynä siihen sarjaan. Kunnes olin lukenut muutaman luvun. 

Valintaa oli mukava lukea. Se oli hyväntuulinen vaikka käsittelikin vakavia asioita, kuten köyhyyttä tai tiukkoja sääntöjä joiden rikkomisesta voisi kuolla. Se on herttainen ja omalla tavallaan ihastuttava, juuri sellaista sopivaa kevyttä hömppää luettavaksi. Yhteydet Nälkäpeliin oli varsin pieniä, mutta huomattavia: Kilpailu jonka vain yksi voi voittaa, ihmiset oli lajiteltu eri kasteihin - kärjessä oli rikkaat, hyvin pärjäävät ja pohjalla palvelijat sekä köyhyys. Kolmiodraamalta ei vältytty, mutten silti itse lähtisi vertaamaan tätä Nälkäpeliin. Tai no - Unelmien poikamies tv-sarja yhdistettynä Nälkäpeliin, ilman tappamista. 

"Eli olette siis itsepäinen. Oletteko myös hiukan äkkipikainen?"
Näin Maxonin peittävän suunsa kädellään ja nauravan.
"Joskus."

4 tähteä, koska tätä oli ilo lukea. Ainoastaan siksi. Löysin tästä kirjasta kuitenkin niin paljon ärsyttäviä asioita, että olin yllättynyt siitä hyvälle tuulelle tulin tästä. Miten se edes on mahdollista, pitää jostain - joka ärsyttää? Päähenkilö America lähtee Valintaan ainoastaan rahan takia, jotta hänen perheellään olisi hyvä olla. Häntä ei kiinnosta itse prinssi, ei kruunu - koska hän on rakastunut köyhään ja komeaan Aspeniin. En pitänyt siitä kuinka America käyttäytyi Maxonia kohtaan. Kyseessä oli kuitenkin prinssi, eikä mikään perus poika naapurista. Toisaalta taas oli mahtavaa ettei America lähtenyt muuttamaan itseään, kun selkeästi osa tytöistä havitteli ainoastaan sitä kruunua ja kuuluisuutta. America taas piti jalat maassa, sanoi prinssille suorat sanat ja oli oma itsensä muiden yrittäessä miellyttää kaikkia. 

Huomaatteko kuinka pompin mielipiteestä toiseen? Samaa kävi lukiessa. Ensin ärsytti, sitten taas hymyilytti ja oravanpyörä lähti käyntiin. En osaa vieläkään oikeasti sanoa mitä mieltä tästä olin, mutta aion ehdottomasti lukea seuraavat osat. Tottakai. 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kirjan pitäisi olla dystopiaa, mutta mielestäni se jäi vähän liikaa sivummalle kaiken romantiikan takia. Siispä edes yksi toive seuraavia osia kohden: lisää dystopiaa! Lisää asiaa siitä yhteiskunnasta missä he asuvat. Lisää sitä kaikkea muuta mitä tämän kaiken kilpailun ja rakkauden ympärillä on. Haluan tietää enemmän. 

Eniten mua kyllä nauratti kirjan lopussa kiitokset kohdassa Kiera Cassin sanat: "Okei, siltä varalta, että sinulla on kiire tai olet väsynyt, koska valvoit myöhään kirjan parissa, haluan ensimmäisenä kiittää sinua siitä, että luit kirjani." Se oli jotenkin niin osuvaa, kun kello oli jo lähes neljä yöllä ja ajattelin ainoastaan sitä että haluan vauhdilla nukkumaan. 


2 kommenttia:

  1. Kerrankin mä olen täällä heti postauksen julkaisemisen jälkeen! :D Mä tykkäsin Valinnasta. Taas yksi guilty pleasure lisää :D

    VastaaPoista