4. joulukuuta 2016

"He’s Damon. Like a cockroach. Always survives."

Tässä postauksessa käyn läpi omia ajatuksiani Vampyyripäiväkirjojen seiskakaudesta, joten spoiler alert on vahva, ja jos et ole katsonut kyseistä tuotantokautta vielä - suosittelen että jätät tämän postauksen lukematta ja säästät kauden tapahtumat yllätykseksi. Älä lue enempää ja kiität mua myöhemmin! :-) (Oon kirjoittanut tän postauksen jo syyskuussa & julkaisen vasta nyt...)



Kun kuulin ensimmäistä kertaa että Nina Dobrev aikoo jättää koko sarjan, taisin oikeasti nauraa ääneen. Mitä helvettiä siitä muka tulisi? Miten ihmeessä päähenkilö voi jättää sarjan? Kun asia varmistui ettei Nina ole mukana enään seiskakaudella, vuodatin muutaman verisen kyyneleen. Vaikka huomasin monesti Vampyyripäiväkirjoja katsoessani etten kummosemmin välitä Elenasta hahmona, se silti kuului pakettiin. Olin ihan varma, että seiskakausi floppaa ja koko sarja vaan tuhoutuu.

Enkä edes liiottele, jos sanon että kausi seitsemän oli ehkä paras kaikista.

Koska aikaisemmat kuusi kautta oli niin kiedottu Elenan elämän ympärille, oli hyvin vaikea lähtä kuvittelemaan itse mitä seuraava kausi voisi sitten pitää sisällään. Ja varsinkin kun kutoskausi oli omasta mielestä ainakin niin vahva, usea hyvä hahmo kuoli - mitä vielä voisi tapahtua? Tosin näin tässä myös mahdollisuuden, ehkä nyt jaksoissa olisi tilaa muullekkin kuin sekaville suhdekuvioille joissa yleensä Elena oli mukana. Ei enään naista tekemässä typeriä päätöksiä ja sotkemassa muiden välejä! Jes. (Paitsi kiitos Stefanin, sekavia suhteita oli myös tällä kaudella).

"Guess it ain't a party until the mean girls show up."

Saatiin tälle kaudelle myös liuta uusia henkilöitä! Damonin ja Stefanin äiti Lily ilmestyi takaisin (tosin se oli mukana jo kutoskaudella) mukanaan harhaoppiset ja ilkeä isäpuoli, joista omiksi lemppareiksi nousi ehdottomasti Nora ja Mary Louise! Koko seiskakausi tuntui sekavalta, välillä hypättiin nykyhetkestä kolmen vuoden päähän, seuraavassa kuvassa oltiinkin jo palattu takaisin ja kohta siirryttiin vuosia taaksepäin. Noin puolessa välin tuotantokautta kaikki kuitenkin sai selvyyden ja lamppu syttyi omankin pään päälle ja aivot meni sellaiseen no-tottakai-näin-tapahtui moodiin.

Kaikista vahvimpana tunteena tällä kaudella kuitenkin nousi se, ettei tämä sarja ole Elenan rakkaustarinaa varten vaan oikeasti kyse on ihan vaan Damonista ja Stefanista. Veljeydestä, anteeksiannosta ja ihan vaan siitä että ne kaksi on luotu toisiaan varten.

JA JES KYLLÄ - LISÄÄ ENZOA! Kyllähän tätä Bonnien ja Enzon suhdetta saikin odottaa. Mutta sieltä se tuli, vihdoin! Molemmat on mun ehdottomasti mun lemppareita, ja jollain tasolla niiden suhde vaan on niin aito ja kaunis.

"I have always wanted to be loved by someone in the way
 that you loved me. And I would rather have these memories than 
a future where I destroy them." 
- Bonnie to Enzo





Kokonainen kausi täynnä toimintaa, uusia ihmisiä, vierailevia (tai palaavia) hahmoja ja ihan helvetisti juonenkäänteitä räjäyttämässä katsojien aivosoluja taivaan tuuliin. Tietty koko kauden kohokohta oli crossover The Originals -sarjan kanssa, ja saatiin Klaus takaisin edes yhden jakson ajaksi. Kiitos Julie (ja muu poppoo)! Tvshowtimessä kommenttien perusteella en oo ainut joka toivoo Carolinen ja Klausin päätyvän yhteen, mutta syvällä sydämessään sitä kuitenkin tietää sen faktan ettei sitä koskaan tuu tapahtumaan. (Tai ken tietää? ;)). Aluksi Stefanin ja Carolinen suhde sai aikaan huonovointisuutta ja kakomista, mutta loppua kohden siihen oikeasti tottui ja nyt ne jopa vaikuttaa ihan hyvältä parilta. Ihan.

Yli 170 jaksoa ja Matt Donovan on edelleen elossa?! 

Saatiin sarjaan mukaan Alaricin lapset vaikkei niitä paljoa näkynytkään, mutta vähän jotain erilaista! Tosin koko noitajuttu on ihan sekaisin, yhtäkkiä toisen naisen lapset olikin toisen naisen mahassa - totaalinen tajunnanräjäytys. Ei kuitenkaan unohdeta sekaisin olevaa metsästäjää, joka merkkaa uhrinsa ja jahtaa niitä vuodesta toiseen kunnes ei ole enään mitään jahdattavaa. Rayna Cruz, mahtava hahmo! 

Eli kaiken kaikkiaan seitsemäs tuotantokausi tuhosi jo ensimmäisellä jaksolla omat ennakkoluuloni, ja näytti että Vampyyripäiväkirjat voi olla jopa parempi ilman Elenaa! Mutta mikä parasta, tällä kaudella kiinnitin huomiota siihen että henkilöt oikeasti kirjoittivat päiväkirjaa, ja se oli ehkä mahtavin yksityiskohta koskaan. Nytpä viimeistään tiedetään mistä sarjan nimi on tullut. Ja oikeasti, jotain palkintoja näyttelijöille kiitos, ihan älytöntä! Yllätyn jatkuvasti siitä kuinka hienoa työtä koko kasti tekee, ja herranjumala varsinkin ne jaksot missä Ian tai Paul on ollut ohjaajana/tuottajana - huhhuh. 

Damon: Look, I’m selfish, narcissistic, prone to unnecessary bouts of violence...
Rayna: Tell me again why I shouldn’t be killing you.

Mainitsin muutaman rivin aijemmin kahdesta uudesta lempparistani, joista harmi kyllä ei päästy kovin kauaa nauttimaan. Valitettavasti tämä parivaljakko ei selvinnyt kauden loppuun asti, joten pidetään pieni hiljainen hetki! Tulen ikävöimään teitä, varmasti! 

To my eyes, you are perfect.
- Nora to Mary Louise






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti