21. marraskuuta 2016

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä

Himoshoppaaja -sarjan seitsemäs osa oli mulla keskeneräisenä valehtelematta kolme kuukautta. Etenin tämän lukemisessa siis älyttömän hitaasti, kunnes eilen päätin että haluan tämän pois yöpöydältäni ja luin tämän vihdoin loppuun.

Becky Brandonin silmissä hohtelee filmitähtien punainen matto, nyt muutetaan miehen töiden perässä Los Angelesiin! Kolmivuotias Minnie pääsee eliittipäiväkoti Pikkulehdykkään. Beckyltä sen sijaan menee työpaikka nenän edestä. Jalat lujasti pilvissä Becky päättää hakeutua stylistiksi elokuvastudiolle. Se vaatii voimaperäistä shoppailua, ja suloinen vintage-laukku osoittautuukin tehokkaaksi syötiksi. Filmitähdet vain ovat perin arvaamattomia, jotkut suorastaan kieroja. Koto-Englannista saapuu onneksi apujoukkoja, mutta mikä ihmeen nuoruudensalaisuus Beckyn isää painaa? Ja mikä tukalinta, pian kylään tulee anoppi. 

Teos: Himoshoppaaja tähtien tiellä, Himoshoppaaja #7
Alkuperäinen nimi: Shopaholic to the Stars
Kirjailija: Sophie Kinsella

Sivumäärä: 471
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana: 



Sophie Kinsella on aina kuulunut mun lempikirjailijoihin chick-litin osalta. Rakastin tämän sarjan ensimmäisiä osia, mutta on pakko myöntää että taso on laskenut ihan älyttömästi. Eniten mua näissä kirjoissa ärsyttää se kuinka Beckystä on tehty latvasta laho, nainen joka ei ymmärrä normaaleita asioita ja tuhlaa rahojaan ihan käsittämättömiin asioihin ja kuvittelee olevansa itse kuningatar. Ensimmäisissä osissa se sekoilu oli jopa hauskaa luettavaa, nyt tekee mieli vaan repiä hiukset irti päästä ja takoa Beckyn päätä seinään. Mun on myös hyvin vaikea ymmärtää miten Luke kestää kaikkia Beckyn järjettömiä juttuja, kun itse en kestäisi kyseisen ihmisen kanssa päiväkään. 

"Neljäsataa dollaria on tietysti kova hinta, mutta ostosta on ajateltava sijoituksena. 
Olen satsannut tulevaan uraani. Satsannut elämääni." s. 28

Beckystä saa kyllä nopeasti pinnallisen kuvan, mutta kyllä hän loppujen lopuksi on paljon muutakin. Perhe ja ystävät tulee aina etusijalla, tosin joskus "julkisuus" on tullut eteen sekoittamaan Beckyn päätä. Omasta mielestäni tämä sarja kuuluu niihin liian pitkiksi venytettyihin, mutta näköjään Kinsellalla on paljon kerrottavaa. Onneksi edes hieman hauskuutta tähän tuo nuo sähköpostit, mitkä on ollut mukana jo ensimmäisestä osasta alkaen. 

Mua vähän harmittaa että yhdestä lempisarjastani on kuoriutunut tämmöinen jota en oikeastaan voi sietää. Aijemmin Kinsellan kirjat on tullut ahmittua yhdellä lukukerralla, mutta tämän lukeminen tosiaan tökki. Ja juuri kun ajattelin etten halua lukea enään seuraavia osia - tottakai tämä jäi aivan täysin kesken. Ymmärrän kyllä totta kai cliffhangerit, mutta voi herran jumala sentään. 

"Olet järjiltäsi."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti