13. kesäkuuta 2018

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

"Ihana samppanjan siivittämä iltapäivä päättyy katastrofiin, kun Poppy Wyatt kadottaa sekä kihlasormuksensa että puhelimensa. Onnekseen hän huomaa roskakorista pilkottavan kännykän - ja löytäjähän saa pitää! Kännykän mukana seuraa kuitenkin sen oikea omistaja, huipputehokas bisnesmies Sam, jonka henkilökohtaisen elämän Poppy päättää laittaa kuntoon työasioiden ohella. Vielä pitäisi saada myös tulevat appivanhemmat ihastumaan morsiameen, joka on hukannut mittaamattoman arvokkaan perintökalleuden. Paras siis pitää sormukseton käsi piilossa."

Teos: Soitellaan, soitellaan!
Alkuperäinen nimi: I've Got Your Number
Kirjailija: Sophie Kinsella

Suomentaja: Irmeli Ruuska
Sivumäärä: 372
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Sophie Kinsella on ollut yksi mun lemppareista ties kuinka kauan. Hänen kirjoittamat kirjat on aina ollut helppoa, nopeaa ja hauskaa luettavaa - vaikkakin Himoshoppaaja -sarja nykyään enemmänkin ärsyttää kuin ilahduttaa. Kevyttä hömppää, jota on mukava lukea kesäisin tai keskellä synkkää ja loputonta talvea. 

Soitellaan, soitellaan! oli hauska ja koukuttava kirja, jossa tapahtui pieniä, mutta kiusallisia asioita, ja monessa tilanteessa itse olisin ollut valmiina vajoamaan maan alle. Kinsellan tyyliin kuuluu höpsöt, ehkä jopa kömpelötkin päähenkilöt, jotka yleensä myös ärsyttävät. Etenkin Himoshoppaaja Becky on tosi raivostuttava persoona, ja välillä mietityttää miksi näistä päähenkilöistä aina tehdään sellaisia.

"Vuosien mittaan minut on esitelty monenkin eri poikaystävän vanhemmille, mutta tämä oli ilman muuta kaikkein hirvein kokemus. Olimme kätelleet ja juttelimme kohteliaasti jotain, ja kun kerroin Wandalle ylpeänä, missä olin opiskellut, Anthony loi minuun puolikuun muotoisten lasiensa yli kirkkaan, kylmän katseen ja sanoi: »Vai fysioterapeutin tutkinto. Hupaisaa.» Tunsin itseni liiskatuksi. En osannut sanoa mitään. Oikeastaan hämmennyin niin, että poistuin vessaan." 

Päähenkilö Poppy on menossa naimisiin Magnuksen kanssa, jonka perhe on "akateeminen versio Ihmeperheestä" (s. 28), he kaikki puhuvat liian fiksuja, ovat liian fiksuja, ja saavat Poppyn tuntemaan itsensä tyhmäksi. Magnus on ärsyttävä, itsekäs ja ylimielinen. Heivaa hiiteen, oli ajatukseni jo kirjan alusta alkaen. Poppy hukkaa kalliin kihlasormuksen, sen jälkeen hänen puhelimensa varastetaan, mutta onni onnettomuudessa: Poppy huomaa roskiksessa puhelimen ja ottaa sen itselleen. Puhelin tuo mukanaan pomottelevan bisnesmiehen Samin, sekä rutosti ongelmia ja kommelluksia. 

Kirjan ratkaisu ja juoni oli arvattavissa alusta alkaen, eikä kyseessä ole mikään mestariteos, mutta tarviiko chick litin edes olla sitä? No ei tarvitse. Mainio kirja vaikka välipalaksi raskaampien teosten joukkoon, ja jos kaipailee hauskaa, kevyttä kesäluettavaa, on Kinsella erittäin hyvä vaihtoehto. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti