18. toukokuuta 2018

Kiera Cass: Kruunu

"Kun Eadlynistä tuli ensimmäinen oman Valintansa järjestänyt Illéan prinsessa, hän ei odottanut rakastuvansa kehenkään kolmestakymmenestäviidestä kosijastaan. Mutta kun palatsin tapahtumat sysäävät häntä entistä enemmän huomion keskipisteeksi, Eadlyn tajuaa, että hän ei ehkä tahdokaan jäädä yksin.

Eadlyn ei vieläkään usko saavansa samanlaista satumaista rakkaustarinaa kuin vanhempansa kaksikymmentä vuotta aiemmin. Joskus sydän saattaa kuitenkin yllättää... ja nyt Eadlynin on tehtävä valinta, joka tuntuu vaikeammalta - ja tärkeämmältä - kuin hän on koskaan osannut odottaa."

Teos: Kruunu
Sarja: Valinta / The Selection
Alkuperäinen nimi: The Crown
Kirjailija: Kiera Cass

Suomentaja: Laura Haavisto
Sivumäärä: 272
Kustantaja: Pen & Paper 
Mistä: oma kirjahylly


Valinta -sarjan aiemmat osat: Valinta, Eliitti, Ainoa & Perijätär. Pikakelaus näihin osiin: kolmesta ensimmäisestä pidin, neljäs osa tuntui turhalta mutta koin silti viihtyväni. Viides osa, eli tämä, oli nyt sitten ainoastaan ja vain typerä. 

Vaikka rakastankin lukea kevyttä hömppää höystettynä ärsyttävillä teineillä, ei ollut tämä viimeinen osa mun pala kakkua. Eadlyn oli jo aiemmin raivostuttava, enkä uskonut että tilanne voisi oikeastaan enää pahentua, mutta voi, kuinka väärässä olinkaan. Voi olla että tämä helle on sumentanut mun pääkopan, ja siksi olen jälleen negatiivisella asenteella liikenteessä - mutta nämä Eadlynista kertovat kirjat ovat menneet ja pilanneet täysin alkuperäisen Valinnan hahmot. Maxon ja America on latteita, samoiten kuin Marlee ja Aspen. Nyt näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt olla lukematta, ja tyytyä niihin kolmeen ensimmäiseen kirjaan. Jäi oikeasti vaan paha maku suuhun. 


"Jokainen yhdessä viettämämme hetki pyöri mielessäni. Hänen kiusaantunut olemuksensa ensimmäisenä päivänä, ja se kun toruin häntä kynsien pureskelusta ennen paraatia. Tapa, jolla hän suojeli minua, kun keittiössä puhkesi tappelu, ja se, miten katseeni kääntyi toistuvasti häneen, kun pojat olivat tulleet rukoileman sairaalasiiven oville. Ja kaikkein hämmästyttävimpänä, hetki Naisten salissa, jolloin Camille oli kysynyt, kuka täytti ajatukseni, ja miten kovasti minun oli täytynyt pidätellä itseäni, etten olisi sanonut hänen nimeään ääneen silloin." s. 194

Eniten mua häiritsee tässä se, kuinka vähälle huomiolle Valintaa ympäröivä maailma on jätetty. Ymmärrän sen, ettei tämän kirjasarjan pointti ole käsitellä Illéaa, sen ongelmia ja vikoja, mutta voi kuinka paljon tämä koko sarja olisi noussut asteikolla korkeammalle, jos sitä olisi tuotu esiin vielä enemmän. Ei myöskään vaikuta uskottavalta, että aiemman osan mellakointi on unohdettu lähes kokonaan, ja Eadlyn tekee valtavia päätöksiä hätiköiden ja se uppoaa kansaan kuin veitsi sulaan voihin. 

Pääosaan pääsee siis yllätys yllätys itse Valinta. Valinnan loppuratkaisua en olisi osannut odottaa aiemmassa osassa, ja olinkin täysin varma siitä että Eadlyn valitsee Kilen. Salaa toivoinkin sitä, mutta jopa Kile ärsytti tässä osassa, joten olen ihan tyytyväinen hänen tekemään päätökseen. Aika selkeä valinta se kyllä oli muutaman luvun jälkeen, mutta se ennalta-arvattavuus nyt on pieni ongelma näiden muiden rinnalla. Mutta mikä pahinta - en oikeasti viihtynyt tämän parissa, eikä se edes ollut mielestäni mitenkään ihana rakkaustarina. Yleensä onnelliset loput saa mut unohtamaan kaiken muun, valitettavasti niin ei nyt käynyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti