9. huhtikuuta 2018

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta

"Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi? Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin."


Teos: Beta
Sarja: Sensored Reality #1
Kirjailija: Anders Vacklin & Aki Parhamaa
Sivumäärä: 328
Kustantaja: Tammi 
Mistä: kirjasto


Okei. Hmm. Tulevaisuus, pelaaminen, virtuaalinen todellisuus - "Ready Player One - oletko se sinä?" oli rehellisesti sanottuna mun ensimmäinen fiilis kun kuulin tästä kirjasta. Silti tämä veti hullun lailla puoleensa, ja kun se yhtenä päivänä oli ilmestynyt meidän kirjaston tiskille, nappasin sen heti mukaani ja luin sen hetkessä läpi. 

Vaikka Beta on tyyliltään samanlainen kuin Ernest Clinen Ready Player One (joka muuten on yksi lempikirjoistani), onnistuu se silti olemaan ihan oma juttunsa. Betassa eletään vuotta 2117, ilmastonmuutos on koetellut maailmaa ja Helsinki on vajonnut mereen. Ihmiset kulkevat vesibusseilla paikasta toiseen ja pelaamisesta on tullut elämää suurempi asia. 

Kirja lähti hitaasti käyntiin, syy tosin lienee suurimmalta osin minussa, en meinannut nimittäin pysyä kärryillä ollenkaan ja kesti hieman ymmärtää edes jotain. Muutamaan otteeseen en ollut varma milloin peli päättyy ja oikea elämä alkaa, ja se on kamalaa - mitä jos maailma oikeasti on menossa siihen suuntaan? Mikä onkaan totta ja mikä ei? En saanut luotua oikeastaan ollenkaan tunnesidettä päähenkilöön Bugiin, mutta hänen koulukaverit Alvar ja etenkin Cosmo vaikuttaa kiinnostavilta, enkä malta odottaa mitä tuleman pitää. 

Pelaaminen nyt aiheena ei itseäni hirveästi kiinnosta, mutta toimii kuitenkin. Olen muistaakseni joskus avautunut täällä blogin puolella myöskin mun historiasta pelien parissa, mutta jostain syystä en löydä kyseistä postausta. Olen joko deletoinut sen, tai ihan vaan nähnyt unta. Juuri nyt ei ole tullut pelattua oikeastaan Farm Heroes Sagan (jep, kyllä...) ja Crash Bandicootin lisäksi yhtään mitään, niissä kahdessa on aivan tarpeeksi ärsykettä tähän arkeen. 

Ihana huomata kuinka positiivisesti kirja voi yllättää, varsinkin jos siitä ei tiedä etukäteen muuta kuin sen että hei, tämähän vaikuttaa ihan mun lempikirjalta. Se on leima, mistä on vaikea päästä eroon, mutta kappas, kuinkas kävikään. Myönnetään - ärsyttää odotella seuraavaa osaa vuoden verran, mutta ehkä mä selviän. PS. Mistäs sitä älytapettia tähän hätään saisi? Olisipas meinaa aika mainio juttu. 


2 kommenttia:

  1. Mullakin oli pienet epäilykset tätä kirjaa kohtaa, kun kuulin ideasta. Mutta nyt en millään malttais oottaa, että kirja tulee varauksesta! Toivottavasti ehdin lukee tän tässä lähiaikoina!

    VastaaPoista