24. maaliskuuta 2018

No jaa, keskenhän ne sitten jäivät

Olen vasta hetki sitten oivaltanut, että kirjoja ei ole pakko lukea loppuun asti. Tai oikeastaan olen vasta hetki sitten uskaltanut jättää kirjan kesken. Ja voi kuinka helpottavaa se olikaan.

Kirja, joka ei oikeasti kiinnosta, vie ilon lukemisesta aivan täysin. Se on puuduttavaa, siitä tulee paha mieli ja se saa mut ainakin tuntemaan itseni typeräksi. Huomasin muutaman kerran lukiessani törmäävän ajatukseen, että mitä mä nyt en tajua? Mikä multa meni ohi? Olenko oikeasti niin tyhmä, etten ymmärrä tämän hienoutta? Kunnes tajusin (ja myönsin) ettei kaikki sovi kaikille. Tämän yksinkertaisen havainnon jälkeen oon nauttinut lukemisesta ihan uudella tavalla. Ehkä nyt olen jopa tykännyt kirjoista joista en aiemmin olisi pitänyt, kun niiden lukemisesta ei tule painetta, kun tiedän että on ihan okei sulkea kirja kesken kaiken.

    


Ensimmäinen kirja jonka muistan jättäneeni kesken oli Stephen Kingin Uinu, uinu, lemmikkini. Joulukuu, vuonna 2014, enkä saanut siitä yhtään mitään irti. Sivujen kääntely kävi erittäin raskaaksi, ja puolet luettuani olin lähellä tukehtua tylsyyteen ja laitoin kirjan yöpöydälle odottamaan. Mun oli oikeasti tarkoitus palata siihen myöhemmin, mutta tilanne on se, että kyseinen kirja on edelleen lukematta ja lahjoitin sen pois about vuosi sitten. Eikä ole edes ikävä.

Maaliskuussa 2015 heitin syrjään Dmitri Gluhovskin Metro -sarjan ensimmäisen osan Metro 2033. Sain kyseisen kirjan synttärilahjaksi kaveriltani, ja kohteliaisuuttani (he he) aloitin lukemaan sitä heti. Tämän kohdalla kyse ei ollut siitä, etten olisi pitänyt lukemastani - vaan en kokenut ajoitusta oikeaksi. Se oli niin raskasta tekstiä, joka vaatii täydellisen fiiliksen, ja sitä odotan edelleen.

Vladimir Nabokovin Lolita oli ensimmäisiä kirjoja, minkä suosiolla nakkasin takaisin alimmaiselle hyllylle odottelemaan oikeaa hetkeä. Elettiin vuotta 2016, silloin se tuntui niin tylsältä, että usealla lukukerralla olin nukahtaa ja kahlasin pakonomaisesti läpi 100 sivua. Voi olla että kuluu useampi vuosi ennen kuin jaksan yrittää uudelleen, mutta voipi olla etten tule tätä koskaan lukemaan loppuun saakka.

Stieg Larssonin Millennium -trilogiaa oli kehuttu niin paljon, että metsästin kirpparilta kaikki kolme kirjaa hyllyyni. Trilogian ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia valikoitui luettavaksi myöskin vuonna 2016, ja jäi kesken 37 sivun jälkeen. Tähän ei ole muuta syytä kuin se, että unohdin tämän. Muistan lukeneeni useampaa kirjaa samaan aikaan, ja jostain syystä tämä oli aina pinon alimmaisena. Aion ehdottomasti lukea kyseisen kirjan vielä joskus!

2017 kesken jäi pari kirjaa, joista mieleen ensimmäisenä nousee Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Luin kyseistä kirjaa hävettävän vähän, ehkä alle 10 sivua ja päätin jättää sen odottelemaan myöskin oikeaa hetkeä. Olen vähän suunnitellut asiaa niin, että oikea hetki koittaa tulevana kesänä. Kyseinen kirja on jälleen mukana mun hyllynlämmittäjässä, ja toivon hartaasti ettei se ole tuossa haasteessa mukana vuoden päästä.

Viimeisin kesken jäänyt kirja on Marjo Niemen Kaikkien menetysten äiti, jonka heitin syrjään 17.3.2018 28 sivun jälkeen. Monologi äidille, äidistä, perheestä ja kaikesta muustakin. Tasapaksua tekstiä ilman taukoja, lukiessa hengästyy, en tiedä mitä ajatella - en pääse kärryille. Palautuu kiireen vilkkaa kirjastoon, ehkä haen sen myöhemmin uudestaan tai käytän aikani lukemalla jotain mikä oikeasti kiinnostaa.

Muut kesken jääneet kirjat löytyvät TÄÄLTÄ.

Minkä kirjan te jätitte viimeksi kesken?

6 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus! Itsekin olen vasta herännyt siihen, että on ihan okei jättää kirja kesken. Jännä miten se avaa tietyllä tavalla silmiä xD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti!! :D Jep! Tosi vapauttavaa ja helpottavaa tietää ettei ole pakko lukea jotain loppuun asti jos ei yhtään kiinnosta.

      Poista
  2. Mä jätän ihan liian harvoin kirjoja kesken. Mutta nyt oon joitakin klassikoita jättänyt kesken kun ei vain aika eikä kyllä se kiinnostuskaan riitä lopettamaan niitä. Mutta kun on muutaman kerran käynyt niinkin et tylsä kirja on lopussa muuttunut tosi hyväksi niin jotenkin haluis aina antaa mahdollisuuden.

    Ylpeys ja ennakkoluulo on multakin jäänyt pari kertaa kesken, mutta vielä aion sen joskus kyllä lukea loppuun. Ainakin mini-tv-sarja oli hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta että moni saattaa lopussa parantua huimasti, ja sillä tekosyyllä mä aina kahlasin läpi kaiken, haha! Nyt on jotenkin onnistunut tunnistamaan mistä oikeasti tykkään ja mistä en. :D

      Oon kuullut paljon kehuja tuosta tv-sarjasta, joka on pakko kyllä katsoa läpi sitten kun itse kirja on luettuna!

      Poista
  3. Viimeksi jäi kesken Anthony Doerrin Davidin uni. Muita kesken jääneitä, joita tulee mieleen vuosien saatosta on Anni Kytömäen Kultarinta, Ann Radcliffen Udolpho, Mark Helprin Talvinen tarina ja A.S. Byattin LAsten kirja. Niin ja Gustave Flaubertin Madame Bovary.

    Harvoin jätän kirjan kesken, olen melkoinen sinnikko, mutta nuo ainakin oli ihan kamalan tylsiä. Ainakin minun mielestä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Davidin uni on omalla lukulistalla myös, muut noista ei sitten sano yhtään mitään... :D Tosi harvoin tulee itsellänikin jätettyä joku kesken, se onneksi on nyt viimeisen parin vuoden aikana tullut helpommaksi. :D

      Poista