17. helmikuuta 2018

Veronica Roth: Outolintu

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma että selviän hengissä.

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimaton yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Teos: Outolintu
Sarja: Divergent #1
Alkuperäinen nimi: Divergent
Kirjailija: Veronica Roth

Suomentaja: Outi Järvinen
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Otava
Mistä: oma kirjahylly


Tutustuin tähän kirjasarjaan ekaa kertaa pari vuotta sitten löytäessäni kaksi ensimmäistä osaa kirpparilta. Luin, tykästyin ja sitten unohdin koko jutun. Koska en omistanut sarjan viimeistä osaa, en saanut ikinä luettua sitä loppuun. Välillä tuli niitä hetkiä jossa yritin metsästää viimeistä puuttuvaa palasta netistä, aina kuitenkin tuloksetta. Vierailin syksyllä 2017 ekoja kertoja Oulun antikvariaatissa, johon ihastuin, ja josta loppujen lopuksi kyseisen kirjan myös sitten bongasin. Jäin odottelemaan milloin tulee oikea aika tarttua tähän sarjaan uudestaan, ja no - nyt se sitten tuli. 

Mulla oli aika hyvin muistissa kyllä tämän ensimmäisen osan tapahtumat, olen katsonut sen elokuvana pariin otteeseen, kerran myös viime vuoden puolella. Luettuani kirjan uudelleen olen sitä mieltä, että elokuva on oikeasti hyvin samanlainen kuin kirjakin. En huomannut että sen suurempia asioita olisi puuttunut (tai lisätty), mikä on hyvä juttu, vaikka elokuva nyt oli mitä oli.

Outolintu ei ole mitenkään erikoinen, pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä ja viihdyttää. Outolinnussa maailma on jaettu sodan (?) takia viiteen eri kastiin, jossa jokaisella on oma tehtävänsä ihmisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Mitä käy, kun 16-vuotias Beatrice joutuu tekemään päätöksen koskien loppuelämäänsä? Mitä käy, kun hän tekee päätöksen, joka yllättää kaikki? 


"Minä uskon arkisten tekojen ylevyyteen, rohkeuteen joka saa ihmisen puolustamaan toista."


Kirja etenee sujuvasti, jokseenkin hieman hitaasti, sisältää paljon kerrontaa Uskaliaiden koulutuksesta - mikä on siis täysin ymmärrettävää - ja sitten kiirehditään loppuun. Hahmoista ei saanut kunnolla kiinni, maailmasta ei saanut kunnolla kiinni ja syyt sekä selitykset oli kadoksissa. Vaikka kirja saattoikin vaikuttaa hieman hätiköidyltä ja siltä että se on vaan yritetty kursia kasaan, ei sen nopeatempoisuus välttämättä ole huono juttu. Se että tarina potkaistiin käyntiin näin, antaa seuraaville kirjoille mahdollisuuden parantaa ja syventyä asioihin vielä enemmän. 

Mulla on seuraavia osia kohtaan hyvin ristiriitaiset fiilikset. En muista tokasta osasta yhtään mitään (senkin olen kyllä katsonut leffana) ja mitä olen muiden mielipiteitä lueskellut ja kuunnellut, eivät ne taida sen parempia olla. Tosin koska pidän tätä ensimmäistä osaa lähinnä pohjana kaikelle muulle, voi olla että seuraavat osat iskeekin sitten enemmän, ken tietää? Kirjan lukeminen alkuperäisellä kielellä saattaapi olla järkevä ratkaisu - näin olen kuullut. 

Summa summarum: Ihan hyvä kirja. Mitään kovin syvällistä ei kannata odottaa, ja tietenkin tähän oli survottu mukaan myös Trisin ja hänen kouluttajansa välinen suhde (mikä nyt mua ei haitannut, Neljä on oikein ihana ja symppis!). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti