11. joulukuuta 2017

Lauren Myracle, John Green & Maureen Johnson: Let It Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa

"Valtava lumimyräkkä toimii Amorina kolmelle epätodennäköiselle parille Gracetownin pikkukaupungissa.

Tarinassa Jubilee Express kinoksiin juuttuneesta junasta lähtee sisukas tyttö etsimään kahvilaa tuiskun läpi ja päätyy riskialttiille oikopolulle sulaisen tuntemattoman kanssa. Lumienkeli-ilmiössä kolme ystävystä yrittää voittaa kilpajuoksun samaan kahvilaan eikä heitä pysäytä auton päätyminen lumipenkkaan. Myrskyisä matka selvittää yllättäen myös tunteita. Sikojen suojeluspyhimyksessä minipossun kohtalo on rakkaudenkipeän baristan käsissä - tytön jolla on sydän paikallaan mutta joka ei pysty olemaan ajattelematta vain itseään, vaikka tosissaan yrittäisi."

Teos: Let It Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa
Alkuperäinen nimi: Let It Snow
Kirjailija: Lauren Myracle, John Green & Maureen Johnson

Suomentaja: Inka Parpola, Helene Bützow & Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 312
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Ihanan herttainen ja jouluinen Let It Snow starttaa Maureen Johnsonin Jubilee Expressillä, joka nousi näistä kolmesta tarinasta mun lemppariksi. Tarinan päähenkilöllä Jubileella on jo suunnitelma valmiina, nimittäin joulun vietto ensimmäistä kertaa yhdessä ihanan, täydellisen poikaystävä Noahin kanssa. Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutos, kun Jubilee passitetaan jouluksi isovanhemmilleen. Monen sattuman kautta sekin suunnitelma menee mönkään, ja Jubilee viettää joulunsa ihan jossain muualla.

Kuten kaikille on varmaan tullut jo selväksi että mä olen jouluihminen, ja se on suurimpana syynä miksi tämä tarina kaikista näistä kolmesta oli mun lemppari. Sain tästä eniten irti joulufiilistä ja tämän tarinan maisemiin olisin mielelläni mennyt itsekin mukaan.

Seuraavana vuorossa oli John Greenin Lumienkeli-ilmiö, jota odotin eniten. Kuinkas kävikään - en pitänyt siitä ollenkaan. Olen lukenut Greeniltä aiemmin vain Tähtiin kirjoitetun virheen, joka iski silloin, mutta en tiedä pidinkö siitä oikeasti vai meninkö vaan sen hirveän hypetyksen mukana? Noh, Lumienkeli-ilmiö oli suurimman osan ajasta vaan ärsyttävä, joka toisti itseään ja huonoja juttujaan sivu toisensa jälkeen. 

Tarinassa kolme kaverusta viettää joulun yhdessä, uhmaavat kamalaa säätä päästäkseen pelaamaan kahvilaan Twisteriä cheerleadereiden kanssa. Olisi pitänyt laskea kuinka monta kertaa tässä mainittiin cheerleaderit, koska ihan oikeasti, ketä kiinnostaa? Voi kunpa heistä olisi puhuttu vähemmän, koska päähenkilöt Tobin ja Herttua oli oikeasti ihan söpöjä.


"Olen aina ajatellut, että hyvästä keskivaiheesta ei kannata luopua onnellisen lopun toivossa, koska onnellista loppua ei ole olemassakaan. Tiedätkö, mitä tarkoitan? Menetettävää on paljon."


Kaksi aiempaa tarinaa nitoutuu täydeksi kokonaisuudeksi, kun vuoroon pääsee Lauren Myracle tarinallaan nuoresta, vasta eronneesta Addiesta, joka keskellä elämänsä kaaosta saa kaveriltaan yhden yksinkertaisen tehtävän: "hae minipossu eläinkaupasta". Vaikka itsekeskeinen Addie osasikin olla piikki lihassa, pidin siitä kuinka aiemmissa tarinoissa esiintyneet henkilöt pääsi esille ja asioille saatiin vihdoin ja viimein selvyys. 

Joten joo. Kyllä mä sanoisin että pidin tästä. Ihana lukea jotain, mikä nostattaa joulufiilistä entisestään ja saa hymyilemään. Ainakin suurimman osan ajasta. Kirjasta on tulossa elokuva, jonka piti tulla vuoden 2017 loppuun mennessä, mutta aikataulua on venytetty pidemmälle. En ole sen tarkemmin viitsinyt googlailla että milloin se elokuva oikeasti tulee, mutta pakkohan sekin on sitten katsoa. Voi räkä, postauksen molemmat lainaukset on John Greenin käsialaa, vaikka juuri sen tarinan inhokiksi menin leimaamaan...


"Hyvää joulua, pershatut."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti