16. marraskuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Loppusoitto

"Noran ja Patchin rakkaustarina saavuttaa huippunsa sarjan odotetussa päätösosassa, joka heittää parin kaoottisiin tunnelmiin keskelle kytevää vallankumousta. Sen polttopisteessä ovat langenneet enkelit ja vapaudestaan kiihkeästi taistelevat nefilit: ääritilanne, jonka rakastavaiset viimeiseen asti tahtoivat välttää. Asetelmat ovat kaukana ihanteellisesta: vanhat viholliset nostavat päätään, uusia syntyy ja ystävyyden ja petturuuden raja on hämärä ja häilyvä. Kohtalo ei ole Noran ja Patchin puolella - mutta pakottaako se heidät taistelemaan toisiaan vastaan?"

Teos: Loppusoitto, Hush Hush #4 
Alkuperäinen nimi: Finale
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Suomentaja: Pirjo Ruti
Sivumäärä: 342
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Langennut enkeli #1, Riitasointu #2 ja Hiljaisuus #3.
Postaus sisältää pieniä SPOILEREITA - joten lukeminen täysin omalla vastuulla!

Olen iloinen että tämä sarja on vihdoin ja viimein luettuna. Edelleen väitän ensimmäisen osan olleen se parhain. Jokainen osa on ollut omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta taso laski uhkaavasti toisen osan jälkeen, enkä koskaan kirjan päätyttyä osannut luoda kummoista mielipidettä. Nämä nyt on ollut ihan viihdyttäviä, ja siihen se jää.

Jo sarjan ensimmäisestä osasta asti on nefilit ja langenneet enkelit asetettu vastakkain, ja kuvittelin tämän kauan odotetun "taiston" olevan hiukan suurempi. Ottaen huomioon että tätä kyseistä yhteenottoa on rakennettu monen kirjan ajan - ja sitten se varsinainen tilanne kestää parin sivun verran, tuntuu tosi typerältä. Ja kömpelöltä. Ei sillä että olisin halunnut tästä "sodasta" lukea yhtään sen enempää, mutta olisi siihen voinut jotain lisätä.


"Se vähä valo, mitä sisimmässäni oli jäljellä, sammui pois."


Lähdin hakemaan Noran ja Patchin onnellista loppua, ja kyllä, sen sain, mutta kaikki muu tuntui menevän ihan päin sitä itseään. Vee paljastui nefiliksi - se tuli yllätyksenä, mutta hyvänä sellaisena. Olin iloinen siitä että nyt Vee oikeasti voi olla mukana Noran elämässä, ymmärtää Patchia ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti nefili-Scottin kanssa. Kunnes Scott meni ja kuoli. Tiedostan, että aina näissä tarinoissa joku hyvä kuolee, mutta oliko hei ihan pakko?

Marcie oli edelleen yhtä ärsyttävä kuin aiemmin, Noran apulainen-valmentaja-mikälienee Dante paljastui kusipääksi ja Patchin sulka paloi, JAIKS. Moneen otteeseen mainittu etsivä Basso olikin arkkienkeli ja antoi Patchille takaisin kykynsä tuntea, hurraa!

Sanoisinkin siis että kyllä tämä sarja kokonaisuudessaan oli ihan hyvä. Se vaan olisi voinut olla niin paljon parempi. Plussaa kirjojen kivoista kansista!


2 kommenttia:

  1. Siis hetkinen, oon aika varma että oon lukenut tämän sarjan loppuun mutta mulla ei ole mitään muistikuvaa miten se päättyi..? Ei ilmeisesti ollut kovin mieleenpainuva :D Mutta muistelen että eka osa oli tosiaan paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Joo ei ollut, olisi voinut olla niiiin paljon parempi. Tuskin tulee luettua uudelleen tätä sarjaa. Ainakaan loppuun asti, pidin ensimmäisestä osasta kyllä paljon! Tosin eihän sitä tiedä jos mieli tämän suhteen muuttuu, oon edelleen vähän vihainen loppuratkaisusta... :D

      Poista