1. lokakuuta 2017

Marie Kondo: KonMari

"Raivaa kodista turhat tavarat uskomattoman tehokkaalla KonMari-menetelmällä. Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään kotisi kerralla kuntoon, vaihe vaiheelta. Kodin kaaoksen kimppuun on käytävä oikeassa järjestyksessä. Säilytettäviksi jäävät vain rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, ja siten siivous onnistuu kerralla ja nopeasti. Järjestys ja turhasta roinasta vapautuminen tuovat energiaa, joka parantaa myös elämänlaatua."

Teos: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika
Alkuperäinen nimi: 人生がときめく片づけの魔法
Kirjailija: Marie Kondo
Sivumäärä: 121 / e-kirja 
Kustantaja: Bazar
Mistä minulle: Kirjasto / Ellibs 

Aloitetaan nopeasti ja lyhkäisesti mun suhteesta siisteyteen: siivoan usein, pidän pölyjen pyyhkimisestä, ahdistun kaaoksesta, järjestelen tavaroita jatkuvasti, inhoan kaikkea likaista ja kammoksun käsipyyhkeitä tai esim. julkisten paikkojen ovenkahvoja. Moni onkin menettänyt hermonsa mun kanssa, saatan valittaa minimaalisesta sotkuisuudesta keittiössä ja tuhlaan ihan liikaa paperia pestessäni käsiä joka välissä ja kuivaamalla ne käsipyyhkeen sijasta talouspaperiin. 

Mutta kaiken tämän lisäksi multa löytyy myös toinen puoli: hamstraaja-Niina. Myönnän olevani tarjoushaukka, lankean alennusmyynteihin, ostan kolme tuotetta kahden hinnalla ja survon ne kaappeihin ja unohdan ne sinne. Mun kaapit onkin "hallittu" kaaos, pohdin niiden järjestämistä lähes päivittäin (ja olen tehnyt sen useasti!) mutten koskaan ole tyytyväinen. Aina ahdistaa. En osaa luopua tavaroista, kuvittelen tarvitsevani niitä myöhemmin tai olen saanut ne lahjaksi. Olen myös pihi, ja ajattelen aina rahaa heittäessäni jotain pois. 

Hihkuin ilosta lukiessani tätä, naureskelin parille kohdalle todeten "tää on niin totta" ja tunnistin itseni aivan liian monesta kohdasta. Heräsin myös todellisuuteen ja tajusin että ei hitto - ei mun oikeasti tarvitse säästää asioita jotka ei tuota mulle iloa. Mun kaapeista löytyy paljon tavaraa joita en oikeasti haluaisi säästää, mutta ne vaan on siellä koska olen aina ajatellut ettei niitä nyt voi poiskaan heittää. Siitä lähtee käyntiin oravanpyörä - ajattelen liikaa tavaramäärää - alan karsimaan tavaroita pois - ja ne samat turhat roinat jää lojumaan hyllylle. Tilanne ei etene mihinkään. 

Viimeisen vuoden aikana olen kunnostautunut hieman, ja esimerkiksi viime kevään muutossa nakkasin surutta tosi paljon tavaraa pois. Tavaraa olisi edelleen hävitettäväksi, mutta pieni helpotus on se ettei sitä loppujen lopuksi ole kovin paljoa. Ainakin luulen niin. Mun huoneen tavaramäärä ja ahtaus johtuu lähinnä keräilystä - kuten kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista. Olen halunnut ostaa ne itselleni, haluan pitää niitä esillä ja ne tuottaa mulle suunnattomasti iloa. Siksi äkkiseltään katsottuna voisi ajatella että omistan liikaa kaikkea, vaikka tosiasiassa nämä näytillä olevat tavarat ja esineet ovat ainoat omistamani asiat mitä tarvitsen. 

Mulle jäi kirjasta ainoastaan mietityttämään se, miltä ihmisten asunnot Japanissa oikeasti näyttävät. Yksikin pariskunta oli hävittänyt asunnostaan pari sataa pussillista turhaa tavaraa, ja lähes kaikki hävittivät ainakin 200 kirjaa. Luetaanko Japanissa paljon, vai onko kirjat siellä oikeasti niin halpoja että ihmiset ostavat niitä ihan raivolla ja kaikilla on niitä satoja? Jos on, minäkin haluan Japaniin! Mulle ei myöskään auennut tämä näkökulma että tavaroilla olisi tunteet, niitä pitäisi kiittää ja kohdella kuin eläviä olentoja. 

Jos tästä tekstimäärästä jäi epäselväksi, niin minä rakastin tätä kirjaa. Siitä tuli hyvä mieli, se avasi oikeasti mun näkemystä siisteydestä ja järjestelmällisyydestä - ja vielä joku päivä minä KonMaritan tavarani!


2 kommenttia:

  1. Siis pakko todeta, että ollaan niin samiksia. Ahdistun kaaoksesta ja sotkusta. Järjestelen aina. Inhoan kaikkea likasta ja jos kosken johonkin mielestäni likaseen, niin heti pitää kädet pestä. Kuivaan kanssa välillä kädet talouspaperiin vaikka ois pyyhe vieressä. Sitte kädet pitää pestä vessassa jos on tehny jotain oikeesti likasta, tästä aina sanon Tommilleki et sit ei pese keittiössä, vaikka tuleehan se allas pestyä tyyliin joka päivä. :D

    Saatan myös sortua alennusmyynneissä vaikka inhoan kaikkea ylimääräistä. Tästä oon just pyrkinyt eroon. Mä käyn pari kertaa vuodessa kaikki kaapit läpi turhasta ja sitten oman pöytäni vaikka kerran kuussa ja välillä useamminkin. Koen aina välillä ahdistusta, että kaapeissa on paljon tavaraa, vaikka oikeasti sitä on varmasti vähemmän kuin monilla muilla.

    Osaan kyllä luopua tavaroista, vaikka välillä ajattelen että tartten myöhemmin. Oon oppinu siitä aika hyvin eroon. Aina lähtee jollain tavalla kiertoon jos koen turhaksi. Pitäis tää KonMari joskus lukea. :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa etten ole yksin! Samaistun tuohon likaisten käsien pesemiseen vessassa, ja joskus näin yhden tuttuni pesevän hampaita keittiössä. Se oli mulle lähes järkytys - miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Toisaalta tosi pieni asia, mutta minä ajattelin heti siisteyttä ja yleistä järjestystä, hampaat nyt vaan kuuluu pestä vessan lavuaarin luona.

      Tässä on nyt muutama päivä ehtinyt kulua tämän mun siivous-karsimis-konmaritus-projektin jälkeen, ja olen hymyillyt lähes koko sen ajan. On niin hyvä olo kun turhat tavarat kaapeissa ei paina enää mieltä, on jotenkin niin puhdas ja rauhallinen olo! On tullut vaan mietittyä että minkä ihmeen takia niitä romuja piti säästää näinkin kauan, kun niistä niin helposti voi päästä eroon. Tiedä sitten olenko menettämässä järkeni tämän suhteen ihan kokonaan, mutta tuntuu ihan uudelta elämältä (vaikka sitä tavaraa ei oikeasti hirveitä määriä edes kadonnut)!

      Poista