6. lokakuuta 2017

Atypical: 1. tuotantokausi (2017)

"Netflixin tuottama sarja kertoo autistisesta 18-vuotiaasta pojasta sekä tämän perheestä, joihin lukeutuvat Jennifer Jason Leigh’n ja Michael Rapaportin esittämät vanhemmat. Keir Gilchristin (It Follows) esittämän, sosiaalisesti rajoittuneen nuoren miehen elämää vaikeuttaa tämän halu alkaa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja tehdä se kunnialla." - episodi.fi


traileri / 1 kausi / 8 jaksoa / 30 min / v. 2017 / netflix

Nyt jo useamman Netflix-sarjan katsoneena voin sanoa Atypicalin nousseen yhdeksi lemppariksi. Atypical on ensinnäkin hauska, mutta myös todella herkkä, silmiä avaava ja ennen kaikkea koskettava tv-sarja. Mun itkupilliluonne yrittää aina vältellä sarjoja tai elokuvia jotka saattaa olla surullisia, mutta Atypicalista sellaista kuvaa en saanut joten uskaltauduin katsomaan sen. Kuitenkin jo ensimmäisen jakson aikana lukaisin muutaman kommentin ja joku kertoi nyyhkytelleensä koko kauden ajan - pelästyin hieman. Siinä sitten kahdeksan jakson ajan odottelin milloin se suuri romahdus tulee, mutta sitä ei koskaan tullutkaan vaikka muutaman hiljaisen kyyneleen vuodatinkin.

Täytyy tähän väliin sanoa, etten oikeasti hirveästi tiedä autismista mitään, joten sen suhteen en suuremmin voi ottaa kantaa. Näin asiasta tietämättömän silmiin tämä kuitenkin esitettiin hyvin, niin että minäkin ymmärsin jotain. Autismi on viime vuosina kyllä esiintynyt monessa tv-sarjassa tai elokuvassa mitkä olen katsonut, ja uskon että se on myös edesauttanut ihmisten suhtautumista autismiin hyvällä tavalla.

Päähenkilö Sam on lievästi autistinen nuori, joka ilmoittaa illallisen äärellä haluavansa tyttöystävän. Ylisuojelevalle äidille Elsalle tämä tulee järkytyksenä, kun taas isosisko Casey ja isä Doug ottaa asian huumorin kautta rennommin. Keir oli mielestäni nappivalinta Samin rooliin, enkä osaisi kuvitella ketään muuta hänen paikalleen. Casey oli heti ensimmäisestä jaksosta ihan mainio, ja ihastuin siihen kuinka siskollisen tyly, mutta rakastava ja välittävä hän oli Samia kohtaan. Caseyn ja Samin välinen suhde olikin koko sarjan parasta antia. Lisänä perheen arkeen on kuvattu myös Samin vierailua terapeuttinsa Julien luona, ja hauskuutta mukaan tuo Samin työkaveri Zahid - joka jakaa ihan uskomattomia vinkkejä naisten iskemiseen.

Juoni jää ehkä hieman latteaksi, mutta onneksi hyvät henkilöhahmot pelastaa tilanteen! Aikalailla kaikkialla nähtyä perus draamaa, mutta myös tärkeitä aiheita: rakastumista ensimmäistä kertaa, väärinkäsityksiä, epäonnistumisia ja onnistumisia, kriisejä niin perheen sisällä kuin parisuhteessakin sekä koulukiusaamista ja sitä vastaan taistelemista.

Näyttelijävalinnoista vielä hieman: äitiä näyttelevä Jennifer on aina ollut mielestäni vähän yäääh plääh meh näin nätisti sanottuna. Jotenkin hän ei vaan toiminut tässä lämpimän ja välittävän äidin roolissa, hän sopii paremmin johonkin hieman rosoiseen rooliin. Jokaisen kahdeksan jakson ajan ärsyynnyin aina enemmän tai vähemmän hänen sanomisistaan tai tekemisistään, tosin osa niistä olisi ärsyttänyt kenen näyttelemänä tahansa. Isän roolissa Michael oli sympaattinen ja sai luotua lämpimän fiiliksen perheensä ympärille.

Michael Rapaport (Doug) / Amy Okuda (Julie) / Nik Dodani (Zahid)


Hallooota kausi 2 - mä odotan jo!

2 kommenttia:

  1. en tiedä miten ihmeessä olen onnistunut missaamaan tämän, mutta alotin katsomaan heti tän postauksen jälkeen! ihan huippu hyvä ja koskettava. evan nousi mun lemppariksi, ehehh, ihana poika :D

    totta, että autismia on näkynyt tvssä aika paljon! eikös criminal mindsissä spencerillä ollut jotain vastaavaa elämässään, en muista tarkalleen kyllä saiko diagnoosia. mutta mun mielestä hyvä juttu vaan, vuonna 2017 muutenkin ihmiset alkaa olemaan kaiken suhteen ymmärtäväisiä ja eri sairauksista pitäisi puhua enemmän. suvusta löytyy kans yksi lievästi autistinen, ja kyllä huomaa että ihmisten suhtautuminen on muuttunut ihan älyttömästi vuosien aikana kun tietoisuus asiasta on kasvanut.

    kiva postaus! tykkään näistä sarjajutuista älyttömästi, lisää vain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa että pidit! Ja joo nyt kun sanoit niin kyllä Reidillä tosiaan taisi olla jotain vastaavaa, tarkalleen en minäkään muista. Samaa mieltä, ehdottomasti pitäisi puhua ja kertoa asioista avoimemmin - mutta parempaan päin ollaan matkalla!

      Minä kiitän kehuista, ja sarjapostaukset jatkuu kyllä! Nyt jo on pari sarjaa odottelemassa mistä pitäisi kirjoitella.

      Poista