20. elokuuta 2017

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö

"Vilma, kaikessa täydellisyyttä tavoitteleva opiskelija, pääsee mielisairaalaan kesätöihin. Pian Vilma huomaa, että hänellä ja laitoksen hoidokeilla on yllättävän paljon yhteistä. Kuka on lopulta hullu ja kuka normaali? Kenellä on valtuudet päättää siitä? Voiko hulluuden kanssa oppia elämään mielekästä elämää?

Viivi Rintasen (s. 1990) omaelämäkerrallinen esikoisalbumi on vuoden pysäyttävimpiä sarjakuvakirjoja. Häpeämättömän rehellinen teos ravistelee, koska se antaa – ja vaatii – mieleltään poikkeaville puheenvuoron. Se on terveellistä luettavaa itse kullekin, joka on joskus epäillyt omaa mielenterveyttään tai läheistensä täysjärkisyyttä."

Teos: Mielisairaalan kesätyttö
Kirjailija: Viivi Rintanen
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Mistä minulle: Kirjasto


Bongasin tämän kirjan kesätöissä palautuslaarissa, hyllytin sen ja myös unohdin sen. Viikko sitten varailin kirjastosta itselleni luettavaa ja tämä muistui mieleeni. 

Vain pari sarjakuvaa oli luettuna aiemmin, ja tämän tyyli poikkesi niistä jokaisesta todella paljon. Kuvitus on hieman sotkuista, sekavaa ja synkkää. Kuvitukseltaan tämä ei kyllä lemppareihin nouse, mutta juuri se kuvitus teki tästä vielä tärkeämmän. Se sekavuus ja synkkyys sopii tarinaan, herättää sen henkiin ja auttaa ymmärtämään paremmin. 



Sarjakuva kertoo Vilmasta joka pääsee töihin mielisairaalaan siivoojaksi. Selviää kuitenkin ettei Vilma itse myöskään voi hyvin. Erittäin raskas ja tärkeä teos, joka kuvaa hyvin elämää: on ulkonäköpaineita, suorituspaineita ja paljon asioita joihin itse ainakin pystyin samaistumaan - vaikken syömishäiriötä ole sairastanutkaan. Kokonaisuudessaan se raapaisee niin läheltä että merkkasin tämän Helmet -haasteen kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta"

"On inhimillistä voida pahoin tai seota. 
On inhimillistä yrittää auttaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti