31. elokuuta 2017

Elokuun kooste - luetut & ostetut

Elokuu. Alkoi koulu joka toi mukanaan kasan velvollisuuksia ja paineita jotka mielellään olisi voinut jäädä tulematta. Mulla onneksi on tähän alkuun tosi helppo jakso eikä kouluakaan ole edes joka päivä - helpottaa hieman tuskaani. Oon haahuillut kirjastolla enemmän kuin normaalisti, ja sen huomaa myös tämän kuukauden luetuissa. Koululta on kirjastolle jotain 20 metriä, joten sinne tulee laahustettua joko ennen tuntia tai ennen kotiin lähtevää bussia.

Blogin ulkoasumuutos on saanut mut jotenkin innostumaan bloggaamisesta uudella tavalla, ja olenkin koittanut pohtia uutta sisältöä. Postaustahti on myös ihan hullu, ja tuntuu että postauksia tulee lähes päivittäin. Nyt olen päätynyt ainakin yhteen ratkaisuun, joka on se, ettei kuukausittaisia ostospostauksia enää tämän jälkeen tule. Aion edelleen esitellä jotain hankintoja, ihan vain siksi että mua itseäni kiinnostaa aina muiden ostokset ja varsinkin kirjahyllyn sisältö, joten oletan että sieltä löytyy joku asiasta kiinnostunut. Olen nyt kuitenkin yrittänyt olla ostelematta (vähän Black Fridayta silmällä pitäen, luultavasti haluan tilata kaiken mahdollisen) ja toistaiseksi jopa onnistunut siinä. Ostospostauksia tulee siis aina silloin kun koen että hankintoja on kertynyt tarpeeksi postausta varten. Nyt tuntuu typerältä esitellä välillä kymmeniä kirjoja kerralla, ja nyt esimerkiksi esiteltävänä olisi vain yksi. Muutenkin haluaisin esitellä hankintojani vähän laajemmin, esimerkkinä juuri postauksen lopussa olevat True Blood -sälät. Liittyvät kuitenkin blogini aiheeseen vaikka eivät kirjoja tai tv-sarjoja olekaan.

Elokuussa luettua:
 Becca Fitzpatrick: Riitasointu (Hush, hush, #2)
☆ Robert Kirkman: The Walking Dead - ensimmäinen kirja (The Walking Dead, #1)
☆ Richelle Mead: Vampire Academy - 1, graphic novel (Vampire Academy, #1)
☆ Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
☆ Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 (Tulevaisuuden arabi, #2)
☆ Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö
☆ Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 (Tulevaisuuden arabi, #3) 
☆ Brian K. Vaughan: Saga - ensimmäinen kirja (Saga, #1)
☆ Brian K. Vaughan: Saga - toinen kirja (Saga, #2)
 Paperi T: post-alfa



Mainitsinkin jo etten ostanut kuin yhden kirjan (tai no huijasin, tilasin kyllä kirjoja mutta ne ei ole vielä saapunut...) ja sitten ostin myös muuta nörttikamaa hyllyilleni keräämään pölyä. Olen tilannut myös aikoja sitten uusia Funkoja, jotka ei oo vieläkään tullut! Hieman on pelkotilat päällä että mitäköhän niille on tapahtunut, ja täytyykin alkaa laittelemaan pian perään viestiä - niiden postittamisesta kun on jo kuukausi kulunut. Niistä postausta siis heti kunhan ne vaan saapuisivat, jos tulevat ikinä. Hitto!

KIRPPIS:
- Deborah Harkness: Lumottu

EMP.fi
- True Blood, Merlotte's pillimuki
- True Blood, Tru Blood -tuoppi


Vuoden '17 leffakatsaus: osa 8/12

Vampire Academy (2014) 
 Lissa ja Rose ovat 17-vuotiaita tyttöjä, jotka käyvät lukiota monien muiden 17-vuotiaiden tapaan. He eroavat muista siten, että Lissa juo verta ja heidän lukionsa on salainen sisäoppilaitos rauhantahtoisille Moroi-vampyyreille ja heidän suojelijoilleen. Rose on yksi suojelijoista ja puolustaa Lissaa hinnalla millä hyvänsä. Epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen tytöt päätyvät kaikkein vaarallisimpaan paikkaan: vampyyriakatemiaan!

Naah naah naah. Kerran aikaisemmin olen tämän katsonut, ja en oikeastaan tiedä miksi katsoin uudelleen. Hieman kömpelö enkä syystä tai toisesta pidä yhtään Lucysta Lissana. Tämän innoittamana kuitenkin lukaisin myös aiheeseen liittyvän kirjan, ja varmaan se alkuperäinen kirjasarjakin pitäisi lukea jossain välissä. Leffassa kyllä mukana ihana Dominic Sherwood! Jaiks.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Zoey Deutch, Lucy Fry ja Danila Kozlovsky.



Sing (2016)
 Musiikintäyteinen animaatioelokuva Sing kertoo siitä, miten jokainen meistä voi löytää sisältään tähden! Pääosassa on Buster Moon, tyylikäs koalaherra, joka johtaa parhaat päivänsä nähnyttä teatteria. Buster on ikuinen optimisti — ja myönnettäköön, ehkä pienoinen lurjus — joka rakastaa teatteriaan yli kaiken ja on valmis tekemään mitä vain pelastaakseen sen. Palauttaakseen hiipuvan konserttisalin entiseen loistoonsa hän päättää järjestää maailman mahtavimman laulukilpailun!

Ihana, ihana ja ihana! Mä olin Singistä ihan liekeissä jo ensimmäisen trailerin nähtyäni, ja nyt kun sen hommasin itselleni hyllyyn - olihan se pakko katsoa heti. Elokuva kulkee hyvin simppeliä polkua ja on myös arvattavissa ennalta mitä tuleman pitää, mutta silti! Ihanaa kuinka erilaiset henkilöt voi saada mahdollisuuksia, ja elokuva höystettynä musiikilla - en voi olla pitämättä.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Ääninäyttelijöinä mm. Matthew McConaughey, Taron Egerton  ja Scarlett Johansson.
Suomeksi puhuttuna mm. Sami Uotila, Jon-Jon Geitel ja Armi Toivanen.



Slumdog Millionaire (2008) suom. Slummien miljonääri
 Koskettava kasvutarina käynnistyy, kun Mumbain slummeissa kasvanut Jamal on voittaimaisillaan Intian Haluatko miljonääriksi? -ohjelman pääpalkinnon. Hänet pidätetään epäiltynä huijauksesta. Jamal haluaa todistaa syyttömyytensä ja kertoo elämästään kaduilla: jokaisen oikean vastauksen takana on tarina slummeista, joissa hän kasvoi veljensä Salimin kanssa. Matkan varrelle mahtuu monta uskomatonta ja vaarallista kokemusta sekä tietysti Latika, tyttö, jota Jamal rakasti ja jonka hän kadotti.

Elokuva joka on pitänyt katsoa vaikka kuinka kauan. Elokuva jonka varmaan jokainen on nähnyt. Elokuva josta ainakin jokainen on kuullut. Odotin ihan jotain muuta, mutta sainkin elokuvan joka ylitti odotukseni. Ei noussut lempileffaksi, mutta oikeasti ihan mainio. Kaunis ja traaginen tarina joka pisti miettimään millasta muualla maailmassa oikeasti on.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Dev Patel, Freida Pinto ja Saurabh Shukla.



Fantastic Beasts and Where to Find Them (2016) suom. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
 New York, vuosi 1926. Jokin selittämätön uhkaa paljastaa velhojen yhteisön. Kun Lisko Scamander saapuu kaupunkiin maailmanlaajuisen taikaotusten tutkimus- ja pelastusretkensä lopulla, "ei-taik" Jacob Kowalski päästää erehdyksessä muutaman otuksista vapaaksi. Tehtävä niiden kiinni saamiseksi vie joukon epätodennäköisiä sankareita törmäyskurssille pimeiden voimien kanssa.

Katsoin tämän nyt ensimmäistä kertaa ja pidin. En mitenkään erityisemmin rakastunut tähän elokuvaan, en ehkä ollut oikeassa mielentilassa kun tätä katsoin. Täytyy siis myöhemmin katsoa toiseen kertaan. Hienosti tehty ja muutenkin kaunis elokuva. Ihastuin Alison Sudolin näyttelemään Queenie Goldsteiniin ja tilasinkin hänestä tehdyn Funkon!

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Eddie Redmayne, Katherine Waterston ja Alison Sudol.

Bad Neighbours 2 (2016) suom. Naapurit 2
☆ Mac ja Kelly Radner odottavat toista lastaan ja ovat mielestään valmiita ottamaan viimeisen askeleen kohti aikuisuutta: muuttamaan esikaupunkiin. Mutta juuri kun kotitalon myynti vaikuttaa olevan käden ulottuvilla, he saavat tietää, että naapuriin on muuttanut Shelbyn johtama rankasti juhliva, hillitön sisarkunta. Koska Kappa Nun tytöt eivät anna periksi ilman taistelua, Macin ja Kellyn on yhdistettävä voimansa karismaattisen ex-naapurinsa ja nykyisen salaisen aseensa Teddyn kanssa.

Jälleen kerran yksi kreisikomedia lisää missä Efronin Zac hilluu ilman vaatteita. Ihmettelen suuresti miten kummassa se lähtee kaikkeen mukaan... Jossakin oli jo puhetta siitä kuinka Zacista on hyvää vauhtia tulossa uusi Adam Sandler. Yliampuvaa komediaa jonka katsoo maksimissaan pari kertaa.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Seth Rogen, Zac Efron ja Rose Byrne.



Mun oli tarkoitus tehdä erillinen postaus Potter-maratonista, mutta se jää nyt tulematta - siitä alkaa olla jo yli kuukausi aikaa. Jokainen on varmasti tietoinen mitä ne elokuvat pitää sisällään, ja mun mielipide on kaikista se sama, voisin ylistää niitä fanityttönä maasta taivaisiin. Potterit laskettu siis mukaan katsottujen leffojen joukkoon vaikkei niistä postausta tulekaan. Ehkä joskus.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ & sʏɴᴏᴘsɪs ᴇʟᴏᴋᴜᴠɪᴇɴ ᴋᴏᴛᴇʟᴏᴛ/ʟᴇғғᴀᴛʏᴋᴋɪ
2017 katsotut elokuvat: 66/100

29. elokuuta 2017

Robert Kirkman: The Walking Dead - 1

"Poliisikonstaapeli Rick Grimes herää koomasta vain huomatakseen, että maailma on loppunut. Verenhimoiset zombit ovat täyttäneet Yhdysvallat, ja harvat eloonjääneet joutuvat turvautumaan epätoivoisiin keinoihin selviytyäkseen hengissä. Mutta vaikka elävät vainajat kauheita ovatkin, pahin peto on silti ihminen.

Robert Kirkmanin luoma kauhutarina 'Walking Dead' on viime vuosien suurimpia sarjakuvasensaatioita, ja siihen perustuva TV-sarja on valloittanut katsojat ympäri maailman, myös Suomessa."

Teos: The Walking Dead - ensimmäinen kirja, The Walking Dead #1
Alkuperäinen nimi: The Walking Dead - Book one

Kirjailija: Robert Kirkman
Kuvitus: Tony Moore, Charlie Adlard & Cliff Rathburn
Sivumäärä: 304
Kustantaja: Egmont

Mistä minulle: Kirjasto

Vuonna 2014 tutustuin ensimmäisen kerran tähän zombiemaailmaan joka tuntui olevan kaikkialla. Muistan että moni tutuistani oli katsonut kyseistä tv-sarjaa ja sitä kehuttiin kaikkialla. Pakkohan munkin oli siis ottaa selvää mistä on kyse, ja se oli menoa sitten. TWD oli niin erilaista mihin olin tottunut ja siksi se iski niin kovaa. En koskaan pitänyt sarjaa erityisen pelottavana, lähinnä se vaan ällötti välillä.

Nyt kun muhun iski tämä sarjakuvafiilis, oli pakko ottaa tämä heti luettavaksi. Lukemisesta hankalaa teki se että olen katsonut 5 kautta tätä tv-sarjana, ja hahmojen tunnistaminen oli älyttömän vaikeaa. Ensimmäiset 100 sivua oli siis todella vaivalloista luettavaa, kun osa nimistä täsmäsi tv-sarjan kanssa mutta henkilöiden ulkonäöt oli ymmärrettävästi erilaisia. Tapahtumat seurasi myös hyvin toisiaan ja kovin moni asia ei siis tullut yllätyksenä.

Tuttuun tapaani ehdin kyllä ärsyyntyä Rickin käytöksestä. Ottaen huomioon että hän heräsi vasta koomasta ja alkaa heti ohjailemaan muita siinä miten pitäisi toimia. Valitettavasti Rick kuitenkin on oikeassa, mutta haloo, muut on ollut siellä kauemmin kuin sinä - miten siis sä voit tietää mistä on kyse?

Olin yllättynyt - tai no suoraan sanoen pettynyt - että kuvitus oli kokonaan mustavalkoinen. Muutaman luetun sivun jälkeen siihen kuitenkin tottui ja se alkoi tuntumaan ihan hyvältä ratkaisulta. Viimeisillä sivuilla oli kuitenkin muutama värillinen kuva, ja voi että, värillisenä tämä olisi ollut vielä vaikuttavampi teos. Kuvitustyyli muuten kyllä miellytti silmää, taitavaa porukkaa! Tulee varmaan kehuttua kuvitusta jokaisesta sarjakuvasta, kun itse on niin räppäkäpälä piirtämisen suhteen.

Ensimmäinen osa ei ainakaan yllä lemppareideni joukkoon vaikka tästä kuitenkin pidin. Olen varannut kirjastosta kaksi seuraavaa osaa, ja eihän sitä tiedä jos tämä sarja vielä vetäisee mut kunnolla mukaansa. Tv-sarjan viimeisin katsomani kausi (viides) ei iskenyt niin kovaa kuin ne aiemmat, joten on hyvin mahdollista että jossain välissä tämä sarjakuva viilettää sen ohi. Tätä lukiessa tuli kyllä hirveä hinku katsoa se seuraava kausi joka hyllystäni jo löytyy. En ole saanut sitä vielä katsotuksi - koska en uskalla - spoilaannuin kauden tapahtumista ja tuntuu pahalta jo valmiiksi!

Tämänkin voisin ehkä jopa haluta omaan hyllyyni!


25. elokuuta 2017

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2

"Kun kesäloma Ranskassa päättyy, Sattoufin nelihenkinen perhe palaa äidin suvun luota taas Syyriaan. Kuusivuotiaan Riadin, josta hänen syyrialainen isä haluaa luoda 'tulevaisuuden arabin' , on aika aloittaa koulu Tirma'lan pikkukylässä.

Palkitun ja kriitikkojen ylistämän sarjakuvateoksen toisessa niteessä seurataan Sattoufien surrealistista arkea kahden kulttuurin puristuksessa Hafez al-Assadin diktatuurissa, vieraillaan rikkaan kenraaliserkun kotona ja läkähdytään Palmyran raunioiden helteessä."

Teos: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985), Tulevaisuuden arabi #2 
Alkuperäinen nimi: 
L'Arabe du futur 2. Une jeunesse au Moyen-Orient (1984-1985)
Kirjailija: Riad Sattouf
Sivumäärä: 158
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirjastolaina 


Ensimmäinen osa Tulevaisuuden arabi iski kyllä muhun, mutten päässyt siihen aivan täysin sisälle. En nähnyt sitä hauskana ja teos pisti ajattelemaan ihan kunnolla. Tämän osan kanssa oli eri juttu: pidin tästä niin älyttömän paljon.

Tämä vei heti mukanaan, en voinut laskea kirjaa käsistäni ja sivut vaan kääntyili kunnes huomasin sen jo loppuvan. Hirvittäviä asioita tapahtui edelleen. Pikku-Riad aloitti koulun ja aina sai olla vähän peloissaan että lyökö opettaja kepillä sormille vai ei - vai tapahtuuko kenties vielä jotain pahempaa? Ihastuin aivan täysin tähän simppeliin kuvitukseen ja täytyy sanoa että tämä saattaa jopa olla kaikista niistä (muutamista) sarjakuvista mitä olen lukenut se paras. Haluan nämä ehdottomasti omaan hyllyyni.

Ensimmäisessä osassa Riadin äiti tuntui olevan arvoton, hiljainen hissukka joka joutuu tekemään kaiken mitä miehensä haluaa. Sitä oli inhottava lukea. Onneksemme nyt hän osaa jo sanoa vastaan - ja on selvästi huomattavissa kuinka perheen isä edelleen johtaa ja päättää asioista, mutta yrittää kaikkensa pitääkseen vaimonsa tyytyväisenä.

Osasin myös ottaa asioita huumorilla, ja taisinkin naureskella (tai ainakin hymyillä!) muutamaan otteeseen. Tulevaisuuden arabi 2 oli mainio, joka jälleen sai ajattelemaan ja liikutti. Se myös viihdytti, ja vaikka teos olikin nopea luettava - se ei todellakaan johtunut siitä että sisältö olisi ollut kuraa.


24. elokuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Riitasointu

"Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelina toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojelunhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä.

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kuin erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?"

Teos: Riitasointu, Hush Hush #2
Alkuperäinen nimi: Crescendo

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Sivumäärä: 327
Kustantaja: WSOY

Mistä minulle: Kirppis

Kuten varmaan muistatte, mä pidin sarjan ensimmäisestä osasta yllättävän paljon. Epäilin etten tulisi pitämään seuraavasta osasta niin paljoa - ja olin oikeassa. Riitasointu ei kuitenkaan ollut huono!

Nora sai Patchin ja juuri kun kaikki alkoi olla täydellistä - kelkka kaatui ja mukaan änkesi ilkeä ja inhottava Marcie. Pakkaa sekoitti lisää myös Noran lapsuudenystävä Potta-Scott. Ilmassa oli siis mustasukkaisuutta ja hirveä kasa draamaa - JES! Lempparihenkilöksi nousi Noran paras ystävä Vee, joka oli edelleen yhtä ihana kuin aiemminkin.

"Patch on kaikenlaista, mutta rehellinen ei kuulu niihin määreisiin."

Riitasointu ei yltänyt omalla asteikolla yhtä korkealle kuin Langennut enkeli, ja siihen syynä on tämän kirjan synkkyys. Mikään ei mene hyvin: Nora ja Patch on epätoivon ja eron partaalla, pitää selvittää kuolleen isän arvoitusta ja ties mitä vielä. Noralla on myös suuria vaikeuksia luottaa Patchiin, mikä tuntuu taas mun näkökulmasta tosi oudolta - kun vaikuttaa siltä ettei Patch edes huomaa muita ympärillään. Koska ne kaksi nyt vaan on luotu toisiaan varten.

Juonenkäänteet oikeasti yllätti ja olin ihan hämilläni siitä että mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu! Kirja loppuu niin täydellisesti kesken, että ihmettelen suuresti miten en ole vielä edes aloittanut seuraavaa osaa.


23. elokuuta 2017

Richelle Mead: Vampire Academy (graphic novel)

"After two years on the run, best friends Rose and Lissa are caught and returned to St. Vladimir's Academy, a private high school for vampires and half-bloods. It's filled with intrigue, danger - and even romance. 

Enter their dark, fascinating world through a new series of 144-page full-color graphic novels. The entire first Vampire Academy novel has been adapted for book one by Leigh Dragoon and overseen by Richelle Mead, while the beautiful art of acclaimed British illustrator Emma Vieceli brings the story to life."

Teos: Vampire Academy, Vampire Academy: The Graphic Novel #1
Kirjailija: Richelle Mead (ja Leigh Dragoon) 
Kuvitus: Emma Vieceli
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Penguin Books 
Mistä minulle: Kirjasto


Olen halunnut lukea Vampire Academy -sarjan vaikka kuinka kauan, mutta koska sitä ei ole suomennettu - en ole saanut aikaiseksi. Ilmeisesti tilanne nyt oikeasti on se, ettei näitä suomenneta ikinä, mun varmaan täytyy lukea ne enkuksi. Eipä ollut tätäkään suomennettu mutta luin silti! 

Kuvitus oli kaunis, mutta tyyli ei ihan iskenyt muhun. Oon tykästynyt hirveästi esim. Tulevaisuuden arabin yksinkertaiseen kuvitustyyliin, joten ihan näin "mangamainen" kuva ei ole mun juttu. Tosin nyt täytyy myöntää että se oli aiemmin! "Japanivaihe" iski muhun ala-asteella ja silloin tämä olisi varmasti ollut mun lemppari. Pidin kuitenkin siitä että tässä oli kaikki värit käytössä




Koska olen katsonut tämän elokuvana, ei hirveästi mitään yllätyksiä tai uusia juttuja tullut. Aika pitkälti noudatti samaa kaavaa leffan kanssa, eipä se haitannut sekään. Ei ole kummoista mielipidettä, ihan viihdyttävä välipala mutta ei nyt mikään mestariteoskaan. Kirjastosta löytyi ainoastaan tämä yksi osa, joten muita tuskin tulee itse hankittua. 

Luultavasti olisi ollut parempi järjestys lukea ensin se alkuperäinen kirja, ja sitten vasta tämä. Olisi voinut itse normaaliin tapaan päässä luoda käsityksen hahmoista - mutta tosin leffan nähneenä Rose oli mulle edelleen Zoey Deutch. 


"So, COMRADE, what do I do?"
"You run."


21. elokuuta 2017

Uudet tuulet puhaltaaaaaa

Oon ollut kyllästynyt blogini ulkoasuun niin kauan kuin vain jaksan muistaa ja nyt oli korkea aika tehdä asialle jotain. Tästä blogista ei myöskään koskaan pitänyt tulla julkista, joten kaikki jäi vähän kesken ja sekaisin.

Huomattavin muutos varmasti on blogin ulkoasu, joka pysyi tietyiltä osin entisellään. Siirryttiin tummempaan sävyyn ja kuvattomaan banneriin. Kyllästymiseen asti käytetty vihreä myös vaihtui siniseen (ainakin toistaiseksi, kunnes taas palaan siihen takaisin :D). En ala muuttamaan aikaisempien postausten vihreitä osia vaikka se kuinka typerältä tällä uudella pohjalla näyttäisikin.

Blogin nimi myöskin jää nyt taakse, ja blogin uusi nimi on urliin sopivasti Expelliarmus. Ennen tätä blogia kirjoittelin monta vuotta eri osoitteeseen käyttäen tuota blogin nimenä - joten juurilleen palataan! Ironinen Christian Grey -viittaus saa suosiolla jäädä ja Potter ottaa vallan. Instagramin nimi pysyy toistaiseksi samana, kunhan keksin jotain parempaa.

Muutamat tunnisteet katosi sivupalkista, mutta tunnisteet löytyvät edelleen aina postauksen lopusta tai blogin omaa hakupalkkia käyttämällä - joka muuten löytyy nyt helpommin. Eniten käytetyimmät tunnisteet tässä: ARVOSTELUT, HAASTEET, LUETUT JA OSTOKSET 

Tulevien viikkojen aikana jotain asioita tulee todennäköisesti muuttumaan, ja jos jokin blogissa ei toimi tai näkyy oudosti - saa ilmoittaa!

20. elokuuta 2017

Kesän viimeinen lukumaraton

Huh - viimeinen maraton taputeltu. Vaikka kesän lukumaratonit onkin nyt ohi, onnekseni Henna ja Lotta järjestää vielä loppuvuodelle useamman! Sopii hyvin tyyliini, saatan olla useita päiviä lukematta mitään ja sitten ahmin parissa päivässä kuukauden saldon täyteen. Tuttuun tapaani vietin taukoja enemmän kuin luin, mutta tauot kuuluu asiaan! :D Kävin torstaina hakemassa kirjastosta pinon kirjoja ja olin niistä niin innoissani etten malttanut olla lukematta niitä heti.

Mun maraton alkoi perjantaina klo 23:30 ja päättyi lauantaina klo 23:28. Täpärälle meni, mutta saatiin viimeinenkin kirja luettua loppuun asti. Sarjakuvia tuli luettua enemmän kuin laki sallii, ja jostain syystä oon niistä nyt ihan liekeissä ja koitan jatkuvasti etsiä uusia kirjoja luettavaksi.

Lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -blogi, kiitos!

Nämä kirjat luin:
Robert Kirkman: The Walking Dead - ensimmäinen kirja (osittain, s. 147) 
 Richelle Mead: Vampire Academy - A Graphic Novel (s. 144)
 Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (s. 45)
 Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 (s. 158)
 Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö (s. 112)
 Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 (s. 150)
 Brian K. Vaughan: Saga - ensimmäinen kirja (s. 168)
 Brian K. Vaughan: Saga - toinen kirja (s. 155)

sivuja yhteensä: 1079




Kesän muut maratonit: ensimmäinen & toinen

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö

"Vilma, kaikessa täydellisyyttä tavoitteleva opiskelija, pääsee mielisairaalaan kesätöihin. Pian Vilma huomaa, että hänellä ja laitoksen hoidokeilla on yllättävän paljon yhteistä. Kuka on lopulta hullu ja kuka normaali? Kenellä on valtuudet päättää siitä? Voiko hulluuden kanssa oppia elämään mielekästä elämää?

Viivi Rintasen (s. 1990) omaelämäkerrallinen esikoisalbumi on vuoden pysäyttävimpiä sarjakuvakirjoja. Häpeämättömän rehellinen teos ravistelee, koska se antaa – ja vaatii – mieleltään poikkeaville puheenvuoron. Se on terveellistä luettavaa itse kullekin, joka on joskus epäillyt omaa mielenterveyttään tai läheistensä täysjärkisyyttä."

Teos: Mielisairaalan kesätyttö
Kirjailija: Viivi Rintanen
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Mistä minulle: Kirjasto


Bongasin tämän kirjan kesätöissä palautuslaarissa, hyllytin sen ja myös unohdin sen. Viikko sitten varailin kirjastosta itselleni luettavaa ja tämä muistui mieleeni. 

Vain pari sarjakuvaa oli luettuna aiemmin, ja tämän tyyli poikkesi niistä jokaisesta todella paljon. Kuvitus on hieman sotkuista, sekavaa ja synkkää. Kuvitukseltaan tämä ei kyllä lemppareihin nouse, mutta juuri se kuvitus teki tästä vielä tärkeämmän. Se sekavuus ja synkkyys sopii tarinaan, herättää sen henkiin ja auttaa ymmärtämään paremmin. 



Sarjakuva kertoo Vilmasta joka pääsee töihin mielisairaalaan siivoojaksi. Selviää kuitenkin ettei Vilma itse myöskään voi hyvin. Erittäin raskas ja tärkeä teos, joka kuvaa hyvin elämää: on ulkonäköpaineita, suorituspaineita ja paljon asioita joihin itse ainakin pystyin samaistumaan - vaikken syömishäiriötä ole sairastanutkaan. Kokonaisuudessaan se raapaisee niin läheltä että merkkasin tämän Helmet -haasteen kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta"

"On inhimillistä voida pahoin tai seota. 
On inhimillistä yrittää auttaa."

12. elokuuta 2017

"I am the one who knocks." - W. W.

Mun ja Breaking Badin yhteinen taival on ollut takkuileva ja kestänyt ihan laittoman kauan. Tässäpä siis yksi niistä sarjoista, joista olen ollut alusta asti innoissani - maratoonannut kauden kerralla ja sitten unohtanut sen. Näin kävi useasti. Aina katsoessani mietin "miksi en ole katsonut tätä aikoihin?" ja huomannut taas 10 jakson jälkeen katsovani jotain muuta.

Jos joku ei vielä tiedä mistä sarjasta on kyse (epäilen...) niin lyhyesti Breaking Bad kertoo kemianopettajasta Walter Whitesta, joka saa tietää sairastavansa syöpää ja alkaa valmistamaan metamfetamiinia vanhan oppilaansa Jesse Pinkmanin kanssa tienatakseen rahaa perheelleen.

Breaking Bad on saanut hirveät määrät palkintoja, kuten mm. 16 Emmyä, 8 Satellite -palkintoa ja 2 Golden Globea. Eikä tässä edes kaikki. Sarjaa pidetään myös yhtenä televisiohistorian parhaimmista sarjoista. IMDb:ssä sarja on listattuna viiden parhaan joukossa (sama tähtimäärä mm. Game of Thronesin kanssa).


5 tuotantokautta, 62 jaksoa, v. 2008-2013

Itse ihastuin heti ensimmäisen jakson aikana kuvaustyyliin. Siihen, kuinka kaikki vaikutti niin yksinkertaiselta ja hienolta. Pidin siitä kuinka ihan arkipäiväisiä ääniä oli käytetty: muuten täyden hiljaisuuden vallitessa mikrossa valmistuu popcornit tai Walter ajelee päätään kaljuksi. Kaikki mitä tapahtui oli niin täydellistä ja loppuun asti mietittyä, että koko sarja on oikeasti nerokas.

TV Time -sovellusta käyttäessä jaksojen kommentit sai mut myös huomaamaan ja kiinnittämään huomiota pienen pieniin yksityiskohtiin jota oli viljelty kaikkialle - mm. nimiin ja paikkoihin. Henkilöiden muuttuessa viiden kauden ajan oli selkeästi huomattavissa jatkuvuutta ja tietynlaista kaavaa. Walter oli sarjan alussa harmaa hiirulainen joka loppua kohden muuttui synkäksi ja pelottavaksi. Sarjan toinen päähenkilö Jesse taas tuntui menevän toiseen suuntaan. Narkkari ja hukassa ollut Jesse tuntuu heräävän eloon, vaikkei se mukava matka ollutkaan. Kaikki mitä Jesselle tapahtui sai mut oikeasti pariin kertaan kyseenalaistamaan kaiken ja vuodatin muutamia kyyneleitä tämän matkan aikana.



Tietenkin tästäkin sarjasta löytyi niitä ärsyttäviä hahmoja. Walterin vaimo Skyler on alusta asti raastanut hermojani, samoiten kuin DEA:n agentti ja Walterin lanko Hank on omalla tavallaan todella, todella raivostuttava. Varsinkin viimeisillä kausilla. Ei kyllä ole kehumista Hankin vaimossa Mariessakaan. Marie on ärsyttävän hysteerinen ja pariin otteeseen tuli mieleen että voisiko joku pliis kalauttaa häntä lapiolla päähän. Jokainen toi kuitenkin sarjaan kaiken tarvittavan, ja mahtavat henkilöhahmot.

No ketkä sitten oli mun lemppareita? Ehdottomasti Jesse. YO, bitch! Täytyy myöntää etten missään välissä oikeastaan pitänyt Walterista. Mua ärsytti kuinka määräilevä hän oli alusta asti. Näyttelijänä Bryan kuitenkin on ihan huikea - ja Aaron Paul vielä huikeampi! Asianajaja-Saul ja Siivooja-Mike oli heti lempparit-listan kärjessä ja nyt varmaan seuraavaksi täytyykin alkaa katselemaan Better Call Saulia - joka siis on ikään kuin jatkoa tälle. Los Pollos Hermanos ja Gustavo Fring toi ihan älyttömästi sarjaan lisää, ja siitä syystä myös huumeparoni Gus on mainio.

Itkulta, ahdistukselta ja naurulta ei voinut välttyä, mutta suosittelen ehdottomasti tätä jokaiselle katsottavaksi. Multa on pyydelty enemmän tv-sarjapostauksia, ja pyrin tekemään näitä lisää! Jos on jotain tiettyjä sarjoja mistä haluatte kuulla mun mielipiteen tai haluatte ihan vaan suositella jotain - kommenttiboksi on avoin! Kaipailen etenkin suosituksia, oon listannut satoja sarjoja ylös enkä oikeasti tiedä mistä jatkaa seuraavaksi :D  Tästä linkistä löytyy enemmän infoa mitä oon katsonut ja minkä verran.

Walter White: Bryan Cranston
Skyler White: Anna Gunn
Jesse Pinkman: Aaron Paul
Hank Schrader: Dean Norris
Marie Schrader: Betsy Brandt
Walter Jr. White: RJ Mitte
Saul Goodman: Bob Odenkirk
Mike Ehrmantraut: Jonathan Banks









Tämänkaltaisista yksityiskohdista puhun. Huikeista yksityiskohdista.
Sarjan viimeisen jakson nimi "Felina" aiheutti ihmisissä ihailua:


blood, meth, tears
end.

11. elokuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

"Romanssinpoikaset, illat hämyisessä pelihallissa ja yön selkään kiitävät moottoripyörät eivät olleet kuuluneet Nora Greyn elämään. Kunnes hänen biologian opiskeluparikseen ilmestyy kuin tyhjästä Patch-niminen salaperäinen muukalainen. Tumman ja synkeänkomean Patchin tutkimaton hymy ja ihmeelliset silmät kiehtovat Noraa kuin yölamppu perhosta. Kuka Patch oikein on ja mistä hän on tullut? Ja kuinka hän on saanut hiilenmustat arvet selkäänsä? Poika tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin, lukevan tämän ajatuksia ja tietävän hänestä jopa ystäviä enemmän. Rakastuminen ei ole koskaan ollut näin enkelimäisen ihanaa - ja äkkiä myös tappavan vaarallista.

Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy sarja selittämättömiä ja pelottavia tapahtumia, jotka saavat Noran epäluuloiseksi. Voiko Patchiin turvautua vai pitäisikö juuri häntä varoa? Noran etsiessä vastauksia hän törmää totuuteen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Hän huomaa olevansa osa kostonhimoista, urhimurhista, lankeemuksista ja kielletystä rakkaudesta koostuvaa vyyhteä. Käynnissä on ikiaikainen taistelu, joka käydään kuolemattomien ja langenneiden sielujen kesken..."

Teos: Langennut enkeli, Hush Hush #1
Alkuperäinen nimi: Hush, Hush

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Sivumäärä: 299
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirppis 

Arvosana: 


Jukopliut. Kuinka voikaan teinidraama höystettynä ripauksella jotain yliluonnollista iskeä näin kovaa? 

Olen halunnut lukea tämän kirjasarjan niiiin kauan kuin jaksan muistaa. Kun vihdoin ja viimein löysin ne nettikirppikseltä, oli pakko aloittaa lukeminen heti. Hieman tuli huokastua syvään kun hoksasin minkä ikäinen päähenkilö Nora on. Jotenkin nousee aina epäilykset kirjaa kohtaan jos päähenkilö on mua itseäni nuorempi (vaikkei ikäeroa edes olisi paljon). Positiivista ja yllättävää on se, että minä luen kirjaa jossa ei ole vampyyreita tai ihmissusia!

Kirjan jutut sai mut muutamaan otteeseen tyrskähtämään naurusta ja hymyilin varmaan ihan liikaa tätä lukiessa. Vähän jotain synkkää ja mysteeristä, mutta myös sitä normaalia ah-niin-ihanaa teinielämää. Perinteinen kiltti tyttö tapaa pahan pojan kuvio, joka näköjään edelleen jaksaa viihdyttää. Patchissa on hyvin paljon samaa kuin monen muun kirjan pojissa. Löytyy itsevarmuutta ja päättäväisyyttä - otetaan se mitä halutaan, heitellään ilmoille arvoituksia eikä oikein päästetä ketään lähelle henkisellä tasolla. Sitten ne kovan pojan luonteen omaavat yksilöt kaiken kylmyyden keskellä menevät ja rakastuvat joihinkin liian hyviin, kiltteihin ja ehkä vähän näkymättömiin tyttöihin. Mutta oikeasti - EI HAITTAA - mulle kaikki vastaava luettavaksi, heti! 

"Sinä pelkäät kaikkea sellaista, mitä et pysty hallitsemaan."


Mä olen puhunut tästä myös aiemminkin - mutta olen käyttänyt elämästäni tosi suuren ajan miettien millaisista kirjoista mä oikeasti pidän. Ehkä jopa pohtinut sitä miksi muhun ei iske ne kauniit, liikuttavat klassikkoteokset tai arvostelumenestykset. En häpeä enää lukumieltymyksiäni, koska olen oppinut että jokainen kirja, jokainen kirjoitettu sivu on arvokas jollain tapaa. Omassa genressään tai kirjallisuudessa ylipäätänsä. YA-kirjallisuus tuntuu pienin askelin rantautuvan myös tänne, ja mä olen ihan liekeissä! Ihan mahtavaa. 

Siksi Langennut enkeli oli mielestäni niin hyvä. Siitä löytyi vähän kaikkea mistä pidän. Oli nuoria ihmisiä, ihastumista ja söpöjä tilanteita. Mutta oli myös hieman sitä fantasiaa ja jotain normaalista poikkeavaa. Mulla on hieman sellainen kutina ettei sarjan muut osat ehkä iske niin paljon kun alkuhuuma oli ja meni, mutta se nähdään pian! Yksinkertaisesti en ole aikoihin enää uskaltanut antaa kirjoille täyttä tähtimäärää (enkä jostain syystä oikein lämpene edes näiden tähtien antamiselle), mutta kyllä tämä aika läheltä hipoo lempikirjojeni listausta.


7. elokuuta 2017

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

"Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisi sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman elämänsä mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?"

Teos: Musta kuin eebenpuu, Lumikki Andersson #3
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 192
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 
½

Punainen kuin veri #1 ja Valkea kuin lumi #2.

Tuntui aluksi hieman tylsältä ja helpolta ratkaisulta että kirjan aiheena oli salainen ihailija. Stalkkereita ja ahdistelijoita löytyy vähän joka puolelta, ja pelkäsin että tämä jää tylsäksi sekä aikaisempien osien varjoon. Ja jos totta puhutaan, niin se myös jäikin. Aikaisempi osa Valkea kuin lumi loppui kuin seinään ja oli tietenkin pakko saada heti selville miten asiat jatkuvat ja mitä on tapahtunut. Kirjan mielenkiintoisin asia olikin siis se mitä Lumikin siskolle on käynyt ja miksi hänestä ei puhuta mitään.

Olin niin tämän jännittävän perhekuvion lumoissa, etten paljoa kiinnittänyt huomiota stalkkeriin eikä hänen henkilöllisyys oikeasti jaksanut syystä tai toisesta kiinnostaa. Täytyy myöntää että yllätyksenähän se tuli, ja olin olettanut stalkkerin olevan ihan eri henkilö.


"Ihmiset ovat niin luottavaisia. Kun on tarpeeksi vakuuttava ja uskottava, he nielevät jokaisen sanasi ja pitävät niitä hyvänmakuisena totuutena."


Osa tapahtumista ja ratkaisuista tuntui ehkä hieman typeriltä, nopeilta ja jäivät vähän auki - mutta kokonaisuutena ihan jees. Kirjan kannessa oli Savon Sanomien mainitsemana että sarjan teokset voisi lukea itsenäisinä, mutta haluan kiistää asian. Kyllä tästä saa paremmin kaiken irti jos lukee kaikki kirjat oikeassa järjestyksessä. Varsinkin tässä viimeisessä osassa oli viittauksia edelliseen osaan, ja ne mielestäni olisi tuntunut typeriltä jos ei olisi lukenut aikaisempaa osaa.

Tässä sarjassa on jotain niin erilaista verrattuna muihin, etten oikeastaan edes tiedä miten tätä kuuluisi kuvailla. Tosi ristiriitaiset fiilikset koko trilogiasta. Oon erityisen iloinen siitä että tämä on kotimainen, ja että pidin kotimaisesta kirjallisuudesta! Aina olen kamppaillut sen kanssa ettei täältä löydy mielenkiintoista luettavaa nuorille, mutta täytyy myöntää että viimeisen parin vuoden aikana tilanne on selkeästi muuttunut. Kyllä suomalaisetkin osaavat näköjään kirjoittaa.


5. elokuuta 2017

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

"Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta. Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.

Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerta toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi."

Teos: Valkea kuin lumi, Lumikki Andersson #2
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 237
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 


Taas ollaan sen hetken äärellä kun mä pohdin minkä takia en kirjoittanut tätä postausta aiemmin. Kirjan lukemisesta on jo ikuisuus ja varmasti puolet jää taas vaihteeksi sanomatta siitä syystä. En siis ole hoppuillut postauksen kirjoittamisessa, koska itse kirja ei sen suuremmin iskenyt eikä ole hirveästi edes sanottavaa.

Lumikki -trilogian toisessa osassa ollaan poistuttu tutusta ja "turvallisesta" Suomesta. Yllättäen kesken reissun tuntematon nuori nainen ilmoittaa olevansa Lumikin sisko. Lumikki ikävöi myös ensirakkautta Liekkiä ja Zelenkan ilmestyttyä kuvioihin mieleen nousee unohdettuja muistoja lapsuudesta. Mä olen sitä mieltä että tämä saattoi jopa olla trilogian paras osa. Lahko oli aiheena hyvä ja mielenkiintoinen valinta.

"Älä usko mitään, mitä ei voi tietää takuulla varmaksi."


Jos tämä osa oli trilogian paras osa, miksi se ei sitten kuitenkaan iskenyt? En tiedä. Viihdyttävä, mutta kirja jota tuskin tulen uudestaan lukemaan. Mua ärsytti myös yksi kohtaus jossa Lumikki juoksi julkisella paikalla miestä karkuun - miksi et vaan huutanut apua? Takaa-ajo keskellä Prahaa eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota? Voisi kuvitella että huutamalla apua tai karjumalla täyttä kurkkua edes joku auttaisi, tai jahtaaja luovuttaisi peläten jäävänsä kiinni. Tämä osa päättyi tietenkin cliffhangeriin, josta olin enemmän kuin innoissani ja se olikin suurin (ja lähes ainoa) syy miksi luin myös seuraavan osan. Ollaan siis taas tutussa tilanteessa, jossa pidin ja en pitänyt.