16. heinäkuuta 2017

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi

"Kun ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika Riad on kaksivuotias, isä ottaa vastaan opettajanviran Tripolissa. Koko perhe muuttaa Pariisista Libyaan ja sieltä isän kotikylään Syyriaan. Isä-Sattouf on panarabialaisen aatteen puolestapuhuja, joka uskoo arabidiktaattoreiden edustamaan edistykseen ja haluaa kasvattaa pojastaan 'tulevaisuuden arabin'

Huumorin säväyttämän teossarjan avausosa nousi heti ilmestyttyään Ranskan kirjallisuuden myyntilistojen kärkeen ja voitti vuoden parhaan albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla 2015."

Teos: Tulevaisuuden arabi 1 - Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984), Tulevaisuuden arabi #1 
Alkuperäinen nimi: 
L'Arabe du futur. Une jeunesse au Moyen-Orient
Kirjailija: Riad Sattouf
Sivumäärä: 158
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirjastolaina 

Arvosana: 


Mä en ole lukenut aiemmin Aku Ankan lisäksi yhtään sarjakuvia, ja mainitsin töissä asiasta. Yksi työkavereista suositteli mulle useampia sarjakuvia, joista luettavaksi sitten valikoitui tämä. En ollut edes kuullut tästä aiemmin, joten lähdin lukemaan tätä ihan avoimin mielin.

Mun on vaikea kuvitella miten tästä voi saada hauskan sarjakuvan. Lähinnä mulle tuli vaan paha mieli. Suomalaiseen tapaan hymähdin muutamassa "hauskassa" kohdassa, ja vaikka omistankin jokseenkin omituisen ja mustan huumorintajun - ei tämä ollut mikään hauska luettava. 

Ajattelemaan tämä kyllä pisti. Enemmän kuin osasin kuvitella. Ahdasmielinen isä ja isän puolen suku yllyttävät pikku-Riadia väkivaltaisuuksiin ja serkkujen kiusaaminen on vaan kestettävä. Äiti taas laahustaa isän mukana ikään kuin pakosta. Ympärillä tapahtuu kamalia asioita ja äiti kulkee miehen perässä saamatta minkäänlaista arvostusta. 

Julma ja niin todellinen. Lähes ahdistaa kaikki nämä päässäni pyörivät ajatukset jotka tämä teos nosti esiin, ja joita en osaa sanoiksi muovata. Maailma voi olla kamala paikka, ja onkin. Lapset kivittivät aasia, pelasivat jalkapalloa koiranpennulla pään irtoamiseen asti joka saa kaikki nauramaan. Aihe on ajankohtainen, arabikulttuurin arvot tulee selväksi, miesten ja naisten eroava asema on alleviivattuna ja tulee ilmi selkeästi. En ihmettele yhtään miksi tämä on valittu vuoden parhaaksi sarjakuvaksi. 

Ajattelin aina että jos lukisin sarjakuvia, haluaisin tyylin olevan valokuvamainen, tarkka ja yksityiskohtainen. Tässä tyyli oli päinvastainen - yksinkertainen ja selkeä. Pidin silti. Ehdottomasti täytyy lukea seuraavatkin osat, ja voi olla että tämä teos vielä joku päivä saa paikan mun kirjahyllystä. 

2 kommenttia:

  1. En oo kuullu tästä aiemmi! Mutta herätti kyllä kiinnostuksen :) Sarjakuvia on välillä kiva lukee, nopeita välipaloja mut silti sisältö voi olla super hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä! Mun täytyy ehdottomasti kyllä lukea lisää sarjakuvia, oon ihan yllättynyt siitä kuinka erilaisen lukukokemuksen niistä saa. :D

      Poista