13. heinäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Jäjitetty

"18-vuotias Raisa Oja on viimein päässyt toteuttamaan suurta unelmaansa ja aloittanut kuvataideopinnot. Unelmien elämä ei kuitenkaan lähde sujumaan odotusten mukaisesti ja ero ihmissusipoika Mikaelista tuntuu maailman pahimmalta virheeltä.

Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla kaupungin yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä ja herättää muistot Hukkavaarasta entistäkin kipeämpinä. Kun Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä jäljille, pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta.

Oman taustan ja totuuden etsiminen johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle ja lopulta hyytävään pakomatkaan. Matka omiin kykyihin merkitsee Raisalle matkaa tuntemattomaan. Viekö tuo matka rakkaudesta vieläkin etäämmäksi - vai johdattaako sen luokse?"

Teos: Jäjitetty, Susiraja #3
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 483
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 
½

Susirajan eka osa Kesytön täällä ja toinen osa Uhanalainen täällä.

Tartuin tähän kirjaan suurella innolla. Suurin odotuksin.

Aiemmassa osassa Raisa palasi Hukkavaaraan, laumanjohtaja Daniel oli kadonnut mystisesti ja hänen oikea kätensä Martti oli noussut valtaan. Taistelu vallasta, uusi lauma rajan toiselta puolen ja Mikaelista tuli kuin tulikin uusi laumanjohtaja. Kuvio jatkuu - mutta nyt kadoksissa onkin Mikael, Raisan tausta selkenee ja nyt taistellaankin Kreikassa.

Mun täytyy myöntää etten lämmennyt ihan tälle jutulle minkä suuntaan Jäljitetty meidät vei. Oon vähän tylsä, ja mun mielestä olisi ollut kiva että tarina olisi pysynyt Suomen sisällä ja pelkissä susissa. Nyt oli ylipapitarta ja "puolijumalia" jotka uhkaavasti toi mieleen Yön talo -sarjan, joka ei mikään älyttömän hyvä juttu mielestäni ole. Tiedossa oli ettei Raisa ole täysin kokonaan ihminen, mutta tätä mä en kyllä osannut odottaa. Pisteet kyllä siitä, että Elina oli uskaltanut lähteä viemään tätä eri suuntaan kuin varmasti moni osasi arvailla.


"Väki tanssi, hyppi, huojui. Kaikki olivat yhtä ja samaa. 
Yksi sielu, monta ruumista. Yksi lauma."


Huolimatta siitä ettei Raisan historia ollut ihan sitä mitä kuvittelin ja nyrpistelin nenääni, kirja piti mut mukana enkä halunnut lopettaa lukemista. Myös Raisan veli Mitja oli positiivinen yllätys, pelkäsin hieman että siitä koituisi vaan ongelmia ja/tai jotain pahaa vaan tapahtuisi (ja no, tapahtuikin). Toivoin myös Mikaelille suurempaa roolia, jota ei valitettavasti tullut kuin vasta kirjan loppupuolella, mutta ihania hetkiä oli ne vähäisetkin hetket. Fanityttö nostaa kätensä jälleen ilmaan ja toivoo Hukkavaaran olevan totta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti