11. kesäkuuta 2017

David Nicholls: Kaikki peliin

"On vuosi 1985. Brian pääsee vihdoin yliopistoon, pois junttikavereidensa ja työväenluokkaisen kotinsa vaikutuspiiristä. Kirjallisuudenopiskelijan arki ei ole aivan niin runollista kun Brian on kuvitellut, mutta pian hänen tavoitteensa kirkastuu: kauniin, yläluokkaisen Alice Harbinsonin sydämen valloittaminen. Ja missäpä se kätevämmin kävisikään kuin yliopistojen välisen televisiovisailun edustusjoukkueessa."

Teos: Kaikki peliin 
Alkuperäinen nimi: Starter for Ten

Kirjailija: David Nicholls
Sivumäärä: 414
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Adlibris 

Arvosana: 


Aina välillä eteen tulee näitä kirjoja jotka ei herätä mitään tunteita ja joiden lukemiseen menee ikuisuus. Aloin lukemaan tätä jo huhtikuun alussa, siitä asti se on odotellut hyllyssä että milloin jaksan taas kiinnostua tästä. Pariin otteeseen mietin jo luovuttavani ja ottavani kirjanmerkin sivujen välistä pois, mutta pääkoppani ei kuitenkaan antanut lupaa siihen. Ylläri.

Kaikki peliin kertoo siis nuoresta Brianista, joka lähtee valloittamaan yliopistoa suurin odotuksin. Tässä oli hyvä ajatus, ja tämä olisi voinut olla myös niin paljon enemmän. Brian on katsonut pienestä pitäen perheensä kanssa tietovisoja, ja jokainen luku alkaakin tietovisakysymyksellä ja vastauksella. Odotin tämän olevan hauska, siis oikeasti viihdyttävä kirja ja sydämellinen komedia aikuiseksi kasvamisesta niin kuin kansi lupailee – mutta meh. Kaikki peliin oli mielestäni pitkäveteinen ja ihan oikeasti, tylsä. Yleensä myös pidän kirjoista joiden päähenkilöt tekee typeriä asioita tai säätävät ihmissuhteidensa kanssa ja saavat mut ärsyyntymään – tämä ei tehnyt edes sitä. Vaikka Alice tuntui leikittelevän Brianilla ja Brian oli liian typerä tajutakseen asian, sekin oli mulle vaan ihan sama.


"Tänä kirkkaana kesäiltana, kun istun laiturin päässä 
kuunnellen laineiden liplatusta laiturin alla ja katsellen 
öljyjalostamon savupiipuissa vilkkuvia valoja, parhaat 
kaverini vierelläni, minusta tuntuu, että oikea elämä alkaa 
viimeinkin ja että aivan mikä tahansa on mahdollista."


Tykkäsin kuitenkin kirjan pehmeistä kansista, ja nämä mukavat kannet taisikin jäädä ainoaksi positiiviseksi puoleksi. Positiivisena puolena myös se että tämä kirja päättyi juuri niin kuin toivoin. Tai no suurin piirtein. Kesti myös ikuisuus tajuta mitä kannen kuva esittää, vaikkakin nyt sitä katsellessa onhan se ihan selkeä.

Myöskin tämä postaus jääköön säälittävän lyhyeksi, mutten oikeasti keksi tästä mitään sanottavaa. Mutta ei huolta, jos yhtään kiinnostaa niin anna tälle mahdollisuus. Tästä on moni muu pitänyt, joten ei tämä kuitenkaan ihan kamala voi olla.

pppsst! poistin vahingossa toukokuun koosteen kommentit, pahoittelut siitä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti