30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kooste - luetut & ostetut

Kesäkuussakaan ei kiireeltä vältytty, kun työt kirjastossa alkoivat. Blogijutut meinasi alkaa kasaantumaan, työpäivän jälkeen ei ehtinyt lukea - saatikka kirjoitella. Kaikki muukin jäi vähän vajaaksi, niin elokuvien kuin tv-sarjojenkin katsominen. Tässäpä erittäin hyvä syy käyttää loput kesästä ainoastaan niihin! Vaikka töissä onkin ollut mukavaa, ja kirjahyllyjen välissä haahuilu on älyttömän jees, on se mahtava jäädä lomailemaan. Mun työt loppuu siis 4.7., eli vaan 2 työpäivää jäljellä! Jaiks.

Lukumaratonin ansiosta sain luetuksi kuitenkin pari kirjaa. Odottelen nyt jo innoissani seuraavaa lukumaratonia (8.7.)!

Kesäkuun luetut:
☆ Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja, #1)
☆ Elina Rouhiainen: Uhanalainen (Susiraja, #2)
☆ Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Väkiveriset, #1)
☆ Estelle Maskame: DIMIMY - Kaipaan (Dimily, #3) ᴘᴏsᴛᴀᴜs ᴛᴜʟᴏssᴀ



Näytin ostamani kirjat edellisessä postauksessa määrän vuoksi, ja tuttuun tapaan loput ostoksista tulee siis tässä koosteessa. Mutta tottahan toki mun piti ostaa myös muutama leffa ja sarja. Nämä on ostettu kuun alussa, kun suunnittelin etten nyt osta paljon mitään. Ajattelin säästää rahat heinäkuulle ja tilata sitten kerrankin "kunnolla" jotain. Toisin kävi, kuten arvata saattoikin, ja nyt nämä leffat pyörii taas hyllyssä katsomatta kun aika ei tunnu riittävän.

PRISMA:
- Pocahontas, klassikko nro. 33
- Tarzan, klassikko nro. 37
- Tuhkimo 2, Unelmien prinsessa

KIRPPIS
- Twin Peaks, Definitive Gold Box Edition - kaudet 1 & 2 

Ja koska mikään ei riitä, tilasin myös muutaman Funkon! Bongasin nämä kyseiset hahmot ensimmäsitä kertaa Vinopino kirjoja -blogin kautta ja mun oli pakko hankkia ne myös itselleni. Nämä on ollut loppuunmyytynä monta kuukautta, mutta nyt niitä vihdoin taas sai - ja vihdoin ne myös tilasin.

POPINABOX.CO.UK:
- Lorelai Gilmore, Gilmoren tytöt, nro. 402
- Rory Gilmore, Gilmoren tytöt, nro. 401


Kesäkuun ostoksia - kirjat

Blogihistoriani aikana ei ole tainnut kertaakaan olla näin isoa kasaa ostoksia. Tammikuussa tosin ostin lähes yhtä paljon kaikkea. Adlibriksen alennukset vei mennessään, Harry Potter nyt vaan oli pakko saada. Guilty pleasure - Yön talo kirjat löysi tiensä hyllyyni halvan hinnan vuoksi. Muutamia löytöjä tein myös torin puolelta, ja kirppiksellä tuli käytyä pari kertaa. Yleensä suht. uusia kirjoja ei käytettyinä (tai no luettuina) saa mistään, mutta nyt löytyi! Adlibriksen kirjat on ostettu kahdessa erässä, ei, kolmessa, joten kerralla en näin paljoa tilannut.

Noooo mutta, osa ostoksista tältä kuulta:

ADLIBRIS
- J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone - 20th Anniversary Edition (Slytherin)
- Christopher Sandford: Kurt Cobain
- James Dashner: Maze Runner - Labyrintti
- P. C. Cast & Kristin Cast: Vapautettu
- P. C. Cast & Kristin Cast: Määrätty
- P. C. Cast & Kristin Cast: Salattu
- P. C. Cast & Kristin Cast: Paljastettu
- Nicolai Lilin: Siperian opetukset
- Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin
- Elina Pitkäkangas: Kuura
- Meredith Wild: Hacker 3 - Hänen vallassaan

KIRPPIS:
- John Verdon: Tappakaa Peter Pan
- Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
- Rick Yancey: 5. aalto

TORI.FI:
- Anthony Bozza: Eminem
- Veronica Roth: Viillot
- Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus

Loput ostoksista kesäkuun koosteessa! 
KESÄKUUN KOOSTE KLO. 22

Vuoden '17 leffakatsaus: 6/12

Barely Lethal (2015)
 Lapsesta saakka erikoisjoukkojen agentiksi koulutettu teini-ikäinen Megan Walsh haaveilee normaalin nuoren huolettomasta elämästä. Hän päättää lavastaa oman kuolemansa ja hankkii uuden henkilöllisyyden paikallisen high schoolin vaihto-oppilaana, mutta huomaakin pian, että normaalin teinin elämä entiseen verrattuna voi olla vielä monin verroin mutkikkaampaa.

Barely Lethal on mulle ennestään tuttu elokuva. Vähän kehno, mutta ihan hauska. Kaikki agentti/salamurhaaja/jne elokuvat iskee muhun, joten jos sellaiset elokuvat kiinnostavat - kannattaa tämä tsekata. Aika mukavasti höystetty kylläkin teinileffaksi.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Hailee Steinfeld, Samuel L. Jackson ja Dove Cameron.



The Princess Diaries (2001) suom. Prinsessapäiväkirjat
 Heikosta itseluottamuksesta kärsivä Mia kokee elämänsä yllätyksen, kun hän tutustuu ensimmäisen kerran isoäitiinsä Clarisseen. Clarisse on Genovian ruhtinaskunnan kuningatar ja Mia siten aito prinsessa. Nuoren naisen koko maailma kääntyy päälaelleen silmänräpäyksessä.

Lapsuuden lempparileffa! Toista osaa en vielä ole nähnyt, joten muistin virkistämiseksi katsoin nyt tämänkin. Sain CDONin Green Fridaysta Viaplayn lahjakortin, jonka nyt kesän ajaksi sitten otin käyttöön.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Anne Hathaway, Julie Andrews ja Hector Elizondo.



Middle School: The Worst Years of My Life (2016)
 Rafe Khatchadorianilla on vaikeasti lausuttava sukunimi, valtavan vilkas mielikuvitus... ja ongelmia auktoriteettien kanssa. Rafe ei ole mikään vallankumouksellinen anarkisti, mutta hän on kuitenkin aloittamassa koulunkäyntiä jo järjestyksessä kolmannella yläasteellaan.

Ahahaa, ai juku! Tämä lähti katsottavaksi ihan vaan Lauren Grahamin takia, mutta oli hauska lastenleffa. Katselin tätä leffaa niin silmät ristissä etten tajunnut tarpeeksi ajoissa mitä tuleman piti ja vieräytin muutaman kyyneleenkin, hah. Se nyt sinällään ei ole uusi asia että itken katsoessa leffoja, koska kyynelehdin valehtelematta aina.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Griffin Gluck, Lauren Graham ja Alexa Nisenson.



Momentum (2015)
 Alex Farraday on kaunis, terävä, vahva ja armoton nainen. Nyt hän pakenee kilpailevaa rikollisryhmää kohtalokkaasti pieleen menneen keikan jälkeen.

Tosi perus toimintaleffa. Ei millään asteikoilla erikoinen eikä mullistanut elämääni. Kuitenkin ihan kelpo pätkä katsottavaksi, eikä jäänyt mitenkään erityisen paska maku suuhun. Yllättävää ettei tämä iskenyt muhun niin paljon kun oletin, oli nimittäin niin Nikitamainen (tv-sarja) meno että luulin löytäneeni älyttömän hyvän elokuvan.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Olga Kurylenko, Morgan Freeman ja James Purefoy.



Sisters (2015)
 Tarina kahdesta toisistaan vieraantuneesta siskoksesta, jotka kutsutaan kotiin tyhjentämään entinen lastenhuoneensa ennen kuin vanhemmat laittavat talon myyntiin. Saadakseen kokea kultakautensa uudelleen he järjestävät luokkakavereilleen viimeiset high school -tyyliset pirskeet, joista tulee juuri niin vapauttavan hullut kuin uupuneille aikuisille on tarpeen. 

Hahahaha, olipa yllättävän hupaisa elokuva! Kovin paljon ei odotuksia ollut, onneksi. Parks and Recreationista tuttu Amy Poehler on edelleen niin hauska, että vaikka tämä leffa olisi muuten ollut ihan täyttä kuraa, jo Amy tekee tästä paremman. Amyn ja Tinan kemiat myös kohtaa, tämä kaksikko on mainio.

ᴇʟᴏᴋᴜᴠᴀɴ ᴛʀᴀɪʟᴇʀɪ
Pääosissa mm. Amy Poehler, Tina Fey ja Maya Rudolph.

ᴋᴜᴠᴀᴛ ɪᴍᴅʙ & ᴇʟᴏᴋᴜᴠɪᴇɴ sʏɴᴏᴘsɪs ʟᴇғғᴀᴛʏᴋᴋɪ
2017 katsotut elokuvat: 46/100

26. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

"Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskelle repivää tasitelua. Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa – keneen tai mihin voi?"

Teos: Uhanalainen, Susiraja #2
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Voi jummi. Ylistin sarjan ensimmäistä osaa täällä, etten tiedä mitä uutta voisin sanoa tämän kohdalla.

Koska Elinan kirjoitustyyli iskee muhun niin kovaa - on tämän lukeminen oikeasti pelkkää juhlaa. Tapahtumat pitää otteessaan eikä lukemista halua lopettaa kesken.

Vaikka kirja tuntui lähtevän turhan hitaasti liikkeelle, en jaksanut kiinnittää siihen(kään) suurempaa huomiota kun halusin niin palavasti tietää mitä tulee tapahtumaan. Tapahtui myös paljon asioita mitkä oli arvattavissa jo ensimmäisen osan lopussa. Raisa palaa Hukkavaaraan, tietenkin tunteet Mikaeliin ovat ennallaan ja tottahan toki myös Raisan paras ystävä ja nykyinen kämppis Niko on menossa mukana. Tapahtui paljon asioita joita en muistanut ensimmäiseltä lukukerralta (2015) ollenkaan. Mikaelin entinen tyttöystävä Jenni onkin hyvä tyyppi, ja täytyy myöntää Jennin olevan yksi lemppareistani nykyään. Saatiin tietää myös enemmän Kesyttömässä vierailleesta Juhasta, joka outoudellaan häiritsi kaikkia.


"Siinä tapauksessa hänkin on minun kuolemani."


Olen lukenut paljon muiden arvosteluita yleisesti ottaen kaikista kirjoista, ja hoksasin muiden kiinnittävän huomiota ihan eri asioihin kuin itse. Mä olen yleensä niin innoissani lukemastani tekstistä, ja etenkin Susirajan kohdalla kiinnittänyt huomiota vaan niihin hyviin juttuihin. Mun on vaikea löytää kirjoista "huonoja" puolia, vaikka muiden postauksia lukiessa huomaan kuitenkin samaistuvani fiiliksiin. Mutta ehkä se on ihan jees. Ehkä on ihan jees että mä ylistän kirjoja ja joku toinen taas kirjoittaa niistä epäkohdista. Tämä on myös syy siihen, miksi kuvailen arvostelujani fiilistelyiksi, kun tämä mun bloggaaminen on lähinnä fanityttöilyä kuin "ammattimaista" arvostelemista.

Mutta turhat löpinät sikseen, Uhanalainen oli ihana. Juuri tässä pohdin että pitäisikö sittenkin lukea seuraavaa osaa jo nyt, vai odottaa kesäloman alkamista ja seuraavaa lukumaratonia. Hmm, päätöksiä. Silti toivon Mikaelin olevan suuremmassa osassa seuraavissa kirjoissa. Heh.


22. kesäkuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

"Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille."

Teos: Kaarnan kätkössä, Väkiveriset #1
Kirjailija: Sini Helminen
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana: 


Mulla ei ollut tätä kirjaa kohtaan suuria odotuksia ja silti petyin. En pettynyt siksi että kirja olisi ollut huono, petyin lähinnä siksi etten osannut päästää itseäni täysillä tuohon maailmaan. Luettuani ensimmäiset 20 sivua, olin varma ettei tämän lukemisesta tulisi mitään ja kirja vaikutti ärsyttävän yksinkertaiselta.

Sinin kirjoitustyyli oli raikas yllätys, vaikkakin henkilöiden puhetyylit pisti mun tuskamittarin koetukselle muutamaan otteeseen. Jokainen luku on nimetty myös latinankielisillä lauseilla, joka oli kiva lisä. Fontti oli myös kiva, en tiedä onko se oikeasti eri kuin muissa lukemissani kirjoissa vai näyttikö se vaan siltä. Kirja oli myös nopeasti luettava, joka on mielestäni plussaa. Ja Karin Niemen taiteilema kansi, niin nätti!


"Quidquid latine dictum sit, altum videtur."
"Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä."


Sinipiikojen, hiisien ja metsänneitojen elämä ja koko kuvio jäi mulle todella epäselväksi ja rehellisesti sanottuna mua ei oikeastaan edes kiinnosta. Fantasia yleensä iskee muhun, mutta selkeästi olen kiinnostuneempi ihmissusista. Vampyyreita kuitenkaan unohtamatta.

Takakannessa mainitaan jännitys ja romantiikka, jokseenkin kummatkin jäi vähän etäälle enkä saanut niistäkään kiinni. Muutamat kohtaukset jättivät mut myös täysin kysymysmerkille. Miksi esimerkiksi Pinjan isovanhemmat usuttivat hänet illaksi epämääräiseen baariin yksin, ja vielä alaikäisenä? Voisiko siitä muka millään tasolla seurata jotain hyvää? (Toivottavasti en nyt muista Pinjan ikää väärin). En voi kuitenkaan sanoa tämän kirjan olleen täysi floppi. Idea kirjassa on mainio, jotain uutta ja erilaista verrattuna niihin myös mun ihailemiin ihmissusiin joita tuntuu olevan kaikkialla. Nuorempi minä olisi saattanut olla tästä innoissaan, mutta nyt en millään voi sanoa samaa.


20. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Kesytön

"Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät - ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua"

Teos: Kesytön, Susiraja #1
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 426
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Huuto.net

Arvosana: 


Sain vihdoin ja viimein hommattua itselleni koko tämän sarjan kovakantisena, joten oli pakko aloittaa lukemaan tämä kokonaan alusta jotta muistaisin tapahtumat tarkasti. Ekalla lukukerralla (2013/2014?) rakastin tätä ihan älyttömästi. Mä olen aina tykännyt susista ja näin ollen myös ihmissusista, joten kun ekaa kertaa tähän tartuin - olin varma että pitäisin tästä. Kesytön iski nyt ihan samalla tavalla kuin aiemminkin, ja on ihan huippua että kotimaastakin voi löytää jotain näin hienoa. Suomalaisten kirjoittamat kirjat ei ole koskaan oikeen iskenyt muhun, mutta ehkä olen lukenut vaan vääriä kirjoja. Tämä on selkeästi se genre mistä pidän eniten.

Nykyään kaikkea on tapana verrata muihin, myös Kesytöntä on verrattu esimerkiksi Väristykseen kuin myös Twilightiin. Juuri Väristys -trilogian lukeneena en yhtään viitsinyt lähteä vertailemaan näitä keskenään. Tietenkin saman tyylin kirjoista löytyy väkisinkin yhtäläisyyksiä, mutta eivät nämä mielestäni kuitenkaan niin hirvittävän samanlaisia ollut että olisin lukiessa sitä jäänyt erikseen pohtimaan.


"Katsoimme toisiamme. Suden katseesta paistoi 
ymmärrys: se tiesi. Se tiesi, eikä siltikään lähtenyt pois."


Susirajassa on toinen toistaan ihanimpia hahmoja eikä mua häirinnyt yhtään tämä teiniromanssi mikä tästäkin sarjasta löytyy. Mikael on ihana, ja ihan tosi, luen häneen liittyviä kirjoja vaikka lopun elämääni jos siihen annetaan mahdollisuus. Raisa löytää myöskin uuden parhaan ystävän, Nikon, joka on ihminen (tai no ihmissusi) kenet luultavasti jokainen tarvitsisi elämäänsä.

Elinan tyyli kirjoittaa on myös älyttömän soljuvaa ja sivut kääntyivät kuin itsestään. Ihan parasta kesäluettavaa, olisipa vaan loma jotta pääsisi uppoutumaan tähän sarjaan ihan kunnolla! Saatan säästää kesälomalleni pari osaa, ellen sitten innostu ahmimaan näitä kaikkia kerralla. Palan halusta kuulla mitä niissä kahdessa viimeisessä osassa tapahtuu joita en ole vielä kertaakaan aiemmin lukenut.


18. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton

Voi lukumaraton sentään! Olin pähkäillyt jo jonkin tovin pitäväni lukumaratonia, jotta saisin kirittyä tämän vuoden lukutavoitetta. Blogistanian kesälukumaraton ei olisi siis voinut tulla parempaan saumaan, ja olihan mun sitten pakko lähteä mukaan. Tälle kesälle on tulossa ainakin vielä kaksi maratonia, ja niihin lähdetään ehdottomasti mukaan myös jos aikataulut antavat periksi. 11 työpäivää jäljellä ja sen jälkeen voi rentoutua ihan kunnolla - vihdoin!

Lauantai, klo 18:00
Mun lukumaraton starttasi Elina Rouhiaisen Uhanalaisella, mikä mulla olikin jo kesken. Pidin taukoja vähän ehkä turhankin tiheään tahtiin, katsoin Skamin uuden jakson ja jumituin koneelle pariksi tunniksi ja erehdyin välillä selailemaan puhelinta.

Sunnuntai, klo 0:25
Sain luettua Uhanalaisen loppuun, ja sivuja oli tällä hetkellä luettuna 379. Pidin kevyen tauon, selailin muiden maratonpostaukset ja päivitykset läpi syöden samalla. Aloitin lukemaan Sini Helmisen kirjaa Kaarnan kätkössä, josta jaksoin lukea vaivaiset 38 sivua ennen nukahtamista. Kirja alkoi tökkien eikä vaikuttanut ollenkaan mun jutulta.

Sunnuntai, klo 10:35
Lukeminen jatkui taas useampien pienien taukojen saattelemana. Yhdessä välissä oli pakko kuunnella hetki Lorden uutta levyä, yhdessä välissä oli pakko käydä syömässä ja toisessa välissä taas eksyin selailemaan Instagramia.

Sunnuntai, klo 12:10
Kaarnan kätkössä luettu, ja ensivaikutelma piti paikkaansa eikä tämä ollut mun pala kakkua. Aloitin heti samoilla tulilla lukemaan Estelle Maskamen DIMINY -sarjan viimeistä osaa siinä toivossa että saisin sen sarjan mahdollisimman nopeasti luetuksi ja pääsisin etenemään muissa sarjoissa.

Sunnuntai, klo 14:00
DIMIMY eteni hyvää vauhtia ja sain luetuksi 225 sivua. Tässä vaiheessa pakenin syömään, ja jäin katsomaan Netflixistä Orange is the New Blackin uusinta tuotantokautta.

Sunnuntai, klo 18:00
Maraton virallisesti mun osalta ohi. Yhteenvetona sain luettua kaksi kirjaa loppuun ja aloitettua kolmannen. Luin vuorokauden aikana yhteensä 824 sivua.

Olen ihan tyytyväinen lukusaldooni, vaikka olisin selkeästi voinut lukea vaikka tuplasti enemmän. Oon yllättävän nopea lukemaan ja siksi itseäni vähän harmittaa että suurin osa ajasta meni tekemällä jotain aivan muuta. Tavoitteita seuraavalle maratonille: omistan ajan oikeasti lukemiselle! Alla näkyy mun pino mitä kaavailin lukevani, vaikka onhan se hieman yliampuva. Mieli olisi tehnyt jatkaa Susirajan parissa, tai aloittaa lukemaan Kuuraa, josta olen haaveillut ikuisuuden ja nyt viimein saanut hommattua sen itselleni - mutta päätin säästää ne paremmalle ajalle, kesälomalle.


12. kesäkuuta 2017

Maggie Stiefvater: Ikuisuus

"Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta. Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuuden olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.

Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu.

Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin. Ikuisesti."


Teos: Ikuisuus, The Wolves of Mercy Falls #3
Alkuperäinen nimi: Forever

Kirjailija: Maggie Stiefvater
Sivumäärä: 442
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 
½

Sarjan aikaisemmat osat täällä: Väristys, #1 ja Häivähdys, #2.

Voi haikeuden haikeus kun tämä sarja on nyt ohi. Mä olen nauttinut näistä hetkistä Samin, Gracen, Isabelin ja Colen kanssa. Onneksi mulla odottelee hyllyssä lukemista vielä se neljäs osa joka kertoo Isabelin ja Colen tarinaa. 


"Mutta yhden asian minä tiesin: en hellittäisi hänestä."


Kuten aiemminkin olen maininnut, tässäkin osassa veti puoleensa lyhyet luvut ja nopeatempoisuus. Tapahtuu suht paljon kaikkea, ja tuntuu ettei tässä ole mitään ylimääräistä eikä mitään ole venytetty liian pitkäksi. Ikuisuus oli yhtä haikea ja kaunis kuin ne kaksi aiempaa osaa. Jotenkin tämä sarja jätti muhun sellaisen lämpimän fiiliksen. Tuskin tulen palaamaan tämän pariin pitkään aikaan uudestaan, tuskin luen tätä yhtä monesti kuin Harry Pottereita, mutta aion silti vaalia tätä matkassani Ikuisuuden

Kirjan loppu sai mut hämmästymään, ja olinkin jonkin tovin ihan kysymysmerkkinä. Tuttuun tapaani jäin vaatimaan lisää tietoa, kunnes tulin järkiini ja aloin hymyillä. 

11. kesäkuuta 2017

David Nicholls: Kaikki peliin

"On vuosi 1985. Brian pääsee vihdoin yliopistoon, pois junttikavereidensa ja työväenluokkaisen kotinsa vaikutuspiiristä. Kirjallisuudenopiskelijan arki ei ole aivan niin runollista kun Brian on kuvitellut, mutta pian hänen tavoitteensa kirkastuu: kauniin, yläluokkaisen Alice Harbinsonin sydämen valloittaminen. Ja missäpä se kätevämmin kävisikään kuin yliopistojen välisen televisiovisailun edustusjoukkueessa."

Teos: Kaikki peliin 
Alkuperäinen nimi: Starter for Ten

Kirjailija: David Nicholls
Sivumäärä: 414
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Adlibris 

Arvosana: 


Aina välillä eteen tulee näitä kirjoja jotka ei herätä mitään tunteita ja joiden lukemiseen menee ikuisuus. Aloin lukemaan tätä jo huhtikuun alussa, siitä asti se on odotellut hyllyssä että milloin jaksan taas kiinnostua tästä. Pariin otteeseen mietin jo luovuttavani ja ottavani kirjanmerkin sivujen välistä pois, mutta pääkoppani ei kuitenkaan antanut lupaa siihen. Ylläri.

Kaikki peliin kertoo siis nuoresta Brianista, joka lähtee valloittamaan yliopistoa suurin odotuksin. Tässä oli hyvä ajatus, ja tämä olisi voinut olla myös niin paljon enemmän. Brian on katsonut pienestä pitäen perheensä kanssa tietovisoja, ja jokainen luku alkaakin tietovisakysymyksellä ja vastauksella. Odotin tämän olevan hauska, siis oikeasti viihdyttävä kirja ja sydämellinen komedia aikuiseksi kasvamisesta niin kuin kansi lupailee – mutta meh. Kaikki peliin oli mielestäni pitkäveteinen ja ihan oikeasti, tylsä. Yleensä myös pidän kirjoista joiden päähenkilöt tekee typeriä asioita tai säätävät ihmissuhteidensa kanssa ja saavat mut ärsyyntymään – tämä ei tehnyt edes sitä. Vaikka Alice tuntui leikittelevän Brianilla ja Brian oli liian typerä tajutakseen asian, sekin oli mulle vaan ihan sama.


"Tänä kirkkaana kesäiltana, kun istun laiturin päässä 
kuunnellen laineiden liplatusta laiturin alla ja katsellen 
öljyjalostamon savupiipuissa vilkkuvia valoja, parhaat 
kaverini vierelläni, minusta tuntuu, että oikea elämä alkaa 
viimeinkin ja että aivan mikä tahansa on mahdollista."


Tykkäsin kuitenkin kirjan pehmeistä kansista, ja nämä mukavat kannet taisikin jäädä ainoaksi positiiviseksi puoleksi. Positiivisena puolena myös se että tämä kirja päättyi juuri niin kuin toivoin. Tai no suurin piirtein. Kesti myös ikuisuus tajuta mitä kannen kuva esittää, vaikkakin nyt sitä katsellessa onhan se ihan selkeä.

Myöskin tämä postaus jääköön säälittävän lyhyeksi, mutten oikeasti keksi tästä mitään sanottavaa. Mutta ei huolta, jos yhtään kiinnostaa niin anna tälle mahdollisuus. Tästä on moni muu pitänyt, joten ei tämä kuitenkaan ihan kamala voi olla.

pppsst! poistin vahingossa toukokuun koosteen kommentit, pahoittelut siitä!