8. huhtikuuta 2017

Lauren Oliver: Requiem

"Sota hallitusta vastaan on täydessä liekissä ja panokset entistä korkeammat. Valvojat ulottavat iskunsa yhä syvemmälle kapinallisten asuttamaan korpeen ja ihmishengen hinta on halpa. Julianin kuolemantuomiolta pelastanut Lena käy taisteluun mielessään vain yksi päämäärä: elä vapaana tai kuole. Henkiin heränneen Alexin tunteet näyttävät kivettyneen kovemmiksi kuin Kryptan sellien muurit.

Samaan aikaan Portlandissa Hana valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin kanssa, joka puhuu terrorin ja tyrannian kielellä. Täydellisten kulissien takana paine kasvaa kasvamistaan ja myös Hanalla on salaisuuksia jotka eivät kestä päivänvaloa. Vaihe vaiheelta tapahtumat vierivät pisteeseen, jossa rinnakkaiset maailmat törmäävät, tunteet tihentyvät ja totuudet huudetaan julki.

DELIRIUM-trilogian odotetussa päätososassa muurit murtuvat ja Lena on väistämättömien ratkaisujen edessä. "

Teos: Requiem, Delirium #3
Alkuperäinen nimi: Requiem

Kirjailija: Lauren Oliver
Sivumäärä: 335
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi 

Arvosana: 


Requiem on sarjan päätösosa, aiemmat osat täällä: Delirium ja Pandemonium.

Nyt on vihdoin ja viimein tämäkin sarja taputeltuna, ja täytyy sanoa että kokonaisuudessaan mä pidin tästä yllättävän paljon. Pidin paljon Laurenin tyylistä kirjoittaa – ja pidin varsinkin siitä että tämä oli kirjoitettu kahden henkilön näkökulmasta. 

Ärsyttäviäkin piirteitä kirjan hahmoista kyllä löytyi. Päähenkilö Lena tuntui voittamattomalta, ärsyynnyin siitä kuinka hän vaan selvisi kaikista vastoinkäymisistä ja tyyliin pelasti maailman. Olin aiemmassa osassa tietty innoissani siitä ettei Alex ollutkaan kuollut, mutta voi herranjee – koko kirjan ajan se oli sitä saikkausta. Rakastaako Alex Lenaa vai Korallia, vai eikö rakasta ollenkaan? Onneksi tässä viimeisessä osassa koin sen romantiikan ja rakkauden jäävän vähän syrjään, ja päästiin lukemaan jotain muuta myös. 

"Ja hän katsoi minuun, aivan kuin minä voisin 
pelastaa hänet kaikelta maailman pahalta.

Tämä oli minun salaisuuteni: hän pelasti minut."


Kirjan lopusta löytyi luku Alexin näkökulmasta kerrottuna, ja oli mukava saada tietää että mitä hänelle oikeasti tapahtui Pandemonium -kirjan tapahtumien aikaan. Silti se tuntui kuitenkin vähän kämäiseltä, hätäisesti kirjoitetulta eikä avannut asioita tarpeeksi. Tapahtumia kerrottiin siis Lenan ja hänen entisen parhaan ystävän Hanan näkökulmista. Tykästyin Hanaan henkilönä, joten jäin kaipailemaan lopussa tarkempaa tietoa siitä mitä hänelle loppujen lopuksi sitten tapahtui. Muutenkin tuntui siltä että tämä vain loppui ihan seinään. Alexin ja Lenan suhde jäi ymmärrettäväksi, mutta mitä maailmalle tapahtuu? Oliko kaikki nyt hyvin vai ei? Tämä tosiaan on taas asia jota mä luultavasti pohdin tässä pari iltaa ja unohdan sen – eli ei nyt kovin paljon hierrä. 

Nyt kun oon lukenut tämän blogitekstin pari kertaa läpi, tuntuu etten saanut sanotuksi mitään hyvää. Mutta niin kuin mainitsin, pidin tästä. Pidin siitä että vaikka kirjat sisälsi paljon toimintaa ja myös sitä ah-niin-herttaisen-raivostuttavaa kolmiodraamaa, tätä oli ilo lukea. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti