16. tammikuuta 2017

Maggie Stiefvater: Väristys

"Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi."

Teos: Väristys, The Wolves of Mercy Falls #1
Alkuperäinen nimi: Shiver

Kirjailija: Maggie Stiefvater
Sivumäärä: 368
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Kun luin Väristyksen ensimmäistä kertaa useampi vuosi sitten, rakastuin heti. Siitä lähtien lähes poikkeuksetta aina jonkun kysyessä lempikirjaani, olen maininnut tämän.

En saanut koskaan kuitenkaan luettua trilogian viimeistä osaa ja ostin nämä itselleni pari vuotta sitten hirveällä hinnalla torista. Tiesin, että vielä joku päivä niiden aika tulee uudestaan, aika jolloin voin palata takaisin Mercy Fallsiin ja rakastua vielä hieman lisää. Toisaalta pelkäsin tämän lukemista uudelleen. Entä jos se ei olekaan niin hyvä kun muistelin? Mitä jos se ei iske enää, mitä jos se kaikki vuosien rakastaminen vaan loppuisi? Halusin varjella tätä sarjaa, pitää sitä koskemattomana hyllyssä ja vaalia aikaisempia ajatuksiani siitä kuinka täydellisenä kirjana tätä pidin.

Väristyksen tarina on myönnettäköön kliseinen. Tyttö rakastuu palavasti ihmissuteen. Ihmissuteen, jonka aika käy vähiin. Mutta mä pidän. Mä pidän Maggien tavasta kuvailla asioita, ja hänen paljon kehuttu runollisuus on huomattavissa myös näin suomennoksessa, tosin uskoisin että siitä saisi paljon enemmän irti alkuperäisellä kielellä.

"Me sudet osasimme erilaisia asioita: muuttua, piiloutua, laulaa kalpean 
ja yksinäisen kuun alla – mutta emme osanneet kadota kokonaan. Ihmiset katosivat. 
Ihmiset saivat meidät näyttämään hirviöiltä."

Myös se että kirjan luvut ovat jaettu Gracen ja Samin kesken tekee siitä hieman erilaisen verrattuna muihin (esimerkiksi Houkutukseen mihin ihmiset uhkaavasti tätä yhdistää, ei, älkää tehkö sitä) ja luvun alussa on myös mainittu lämpötila mikä oli ihan kiva pieni lisä. En myöskään väitä etteikö rakkaudellani susiin olisi ollut mitään vaikutusta asiaan. Joo, mä olen just se tyyppi joka joutuu vähän väliä kertomaan ihmisille että mikä niissä eläimissä oikein kiehtoo. Se joka toivoo ihmissusien olevan todellisia ja voisi käyttää useamman tunnin ihan vain selaillen lisää tietoa niistä.

Lyhyesti tiivistettynä: uskaltaisin edelleen listata tämän lempikirjojeni joukkoon. Juoni ei ole erikoinen, mutten pitänyt sitä ollenkaan huonona asiana. Väristys on haikea, hauras ja kaunis tarina.

"Muistan suden keltaiset silmät. 
Luulin, etten näkisi sitä enää koskaan."


6 kommenttia:

  1. nyt on pakko kyllä kysyä! oletan, että tuo kuvan tausta on lunta, miten ihmeessä sait tämmöisen kuvan? siis laskitko kirjan lumeen vai...? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lunta se on! Upotin korkean ja kapean maljakon hankeen ja laitoin kirjan sen päälle :D

      Poista
    2. uu, kiitti vinkistä! lumen kuvaaminen/lumessa kuvaaminen on kyllä oikeesti aika hankala juttu, jännä että vaikka se on vaan valkosta niin kuvatessa se saattaa muuttua ihan minkä väriseks tahansa ja sille aina käy jotain :DD

      pakko myös sanoa että sun blogin ulkoasu on ihan super!

      Poista
    3. On tullut huomattua sama, ihan sama et kuvaako ihmisiä talvella vaiko jotain muuta mut lumi ottaa inhottavasti varjoja ja näyttää tosi epätasaiselta aina :D

      Kiitos paaljon! :)

      Poista