31. joulukuuta 2016

Kooste vuodesta 2016

Tammikuu alkoi vauhdilla ja luin loppuun mm. Fifty Shades -trilogian ja tutustuin Estelle Maskamen kirjasarjaan lukien ensimmäisen osan nimeltään Rakastan. Aloitin katsomaan Frendejä ensimmäistä kertaa alusta asti ja löysin siitä yhden sarjan lisää lemppareiden joukkoon.

Helmikuussa aloitin lukemaan alusta Harry Pottereita, rakastuin niihin entistä enemmän ja katsoin paljon elokuvia - kaikkea niin Pottereista Tuhkimotarinohin.



Maaliskuu oli tv-sarjojen kannalta mahtava: löysin Modernin Perheen, katsoin lähes kaikki tuotantokaudet viikossa ja rakastuin Disneyn Maleficent -elokuvaan. Täytin vuosia, luin elämäni ensimmäisen novellikokoelman ja Estelle Maskamen kirjasarja sai jatkoa.

Huhtikuussa luin kahdeksan kirjaa, etenin J. R. Wardin BDB -sarjassa sekä luin vuoden ensimmäisen kotimaisen kirjan joka valikoitui Sofi Oksasen Baby Janeksi. 12. huhtikuuta sain ajatuksen kirjablogista ja väsäsin ulkoasua useamman tunnin, 13. huhtikuuta julkaisin ensimmäisen (ja kämäisen) blogitekstini. Löysin puhelimeeni sovelluksen nimeltä TVShow Time ja sarjojen katselu sai aivan uuden merkityksen.

Toukokuu oli hyvä kirjakuukausi ja sain luettua Harry Potterit loppuun. Katsoin Game of Thronesia, ostin ensimmäiset Funko POP! -hahmot ja katsoin Pitch Perfectin kahdesti rakastuen Anna Kendrickiin. Odotin innolla alkavaa kesälomaa, ostin Nälkäpelin viimeisen leffan enkä ole vieläkään katsonut sitä.



Kesäkuussa en lukenut yhtään kirjaa loppuun asti ja taistelin kesää vastaan hautautumalla peiton kanssa sohvalle ja vältellen aurinkoa. Jatkoin Prison Breakin katsomista, tuijotin The O. C. tä ihan liikaa ja nautin kiireettömästä elämästä.

Heinäkuu tuli ja aloitin lukemaan P. C. ja Kristin Castin paljon puhuttua Yön Talo -sarjaa, jota jollakin tasolla inhosin mutten voinut lopettaa lukemista. Kirin edellisen kuukauden lukemattomuuden ja luin yhdeksän kirjaa ja sain normaalin lukutahtini jälleen kiinni. Asennettiin olohuoneeseen videotykki, käytettiin verhoa valkokankaana ja katseltiin paljon leffoja.

Elokuussa luin Diana Gabaldonin Muukalaisen, toisen novellikokelman ja hurahdin Anna Toddin After -sarjaan. Katsoin liikaa Netflixiä ja sieltä Full (ja Fuller) Housea. Valmistauduin palaamaan arkeen, postasin useampaan kertaan ja fiilistelin sarjoja.

Syyskuu toi tullessaan Switched at Birth -nimisen tv-sarjan jonka tuijottelin läpi muutamassa viikossa nostaen omat tilastoni TVShow Timessä tähtiin. Parhaillaan katsoin 18 jaksoa putkeen yhden jakson kestäessä n. 40 minuuttia. Luin Ransom Riggsin suositun kirjan ja aloin lukemaan uudelleen lempisarjaani, Charlaine Harrisin True Bloodia. Löysin The Big Bang Theoryn ja rakastuin.



Lokakuussa luin 9 kirjaa joista jokainen oli Harrisin kirjoittama. Paketoin kirjat, osallistuin Halloweenin lukuhaasteeseen ja Okklumeus -haasteeseen. Postasin tv-sarjoista ja katsoin teinileffoja. Katsoin Revenge -sarjan loppuun ja tuijotin lisää The Big Bang Theorya joka pääsi lempisarjojeni kärkeen.

Marraskuu oli jo alusta alkaen jouluhuumaa. Sain luettua True Blood -sarjan vihdoin loppuun asti, "uusi" Harry Potter julkaistiin ja luin jo kauan hyllyssä lojuneet Jody Revensonin Potter -aiheiset kirjat. Aloin tekemään TVThursday -haastetta joka täytti blogini lähes kokonaan, kävin pitkästä aikaa elokuvissa, katsoin Serranon Perhettä ja Breaking Badia. Aloin myös keräämään Disneyn klassikkoleffoja omaan hyllyyni. Black Friday oli ja meni, tuhlasin rahaa ja olin iloinen siitä.

Joulukuussa luin vain pari kirjaa, kokosin postauksen vuonna 2017 ilmestyvistä kirjoista ja otin rennosti. Aloitin katsomaan vihdoin ja viimein Gilmoren Tyttöjä. Fuller House sai toisen tuotantokauden jota rakastin ja odotin ikuisuuden, availin nettikauppojen joulukalentereita ja shoppailin joululahjoja läheisilleni enemmän kuin koskaan. Näin pitkästä aikaa hyvää kaveriani, söin hyvää ruokaa, suklaata ja jäin innolla odottamaan tulevaa vuotta.

Vuonna 2016 luin 75 kirjaa, yli 30 000 sivua. Katsoin 100 elokuvaa ja lähes 2000 jaksoa tv-sarjoja.

Takana mahtava vuosi, on tietty ollut välillä hankalaa ja paskaa - mutta päällisin puolin tästäkin vaan hyvää sanottavaa! Kiitti myös teille että vietitte osan vuodesta mun mukana lukien mun juttuja (jota en uskonut tapahtuvan) ja kommentoimalla kaikkea kivaa!

Kiitos 2016!


Täällä (tulossa) tavoitteet vuodelle 2017 ja täällä vuoden 2016 luetut

23. joulukuuta 2016

All I Want for Christmas is... Books

Hellurei ja hellät tunteet! Jouluaatto lähestyy uhkaavasti ja mä oottelen täällä jo ihan pähkinöinä! Vihdoin ja viimein kaikki on nyt ostettu ja laitettu huomista varten (no oli jo aikakin) ja nyt voi vihdoin rentoutua oikeasti. Vaikka en kovin paljon edes postaile, päätin silti laittaa blogini tauolle ainakin nyt viikon ajaksi. Palataan siis asiaan ens vuonna! Haha, vanha ja niin kulunut juttu. Oon nyt viikon aikana kuullut ihan liikaa noita vitsejä ja alan kyllästyä jo.

Palailen siis vuoden vaihteessa ainakin uusien ostoksien ja joululahjojen parissa. Toivotaan että myös Black Friday -tilaukset ehtisi tulla, kyllästyttää jo niidenkin odottaminen. Muutama arvostelu myös kirjoitettuna jo valmiiksi, mutta nekin sitten myöhemmin. Tv Thursday -postaukset on nyt kans lakossa jonkin tovin, saa nähdä miten jatkan niiden julkaisua. Tulossa myös postausta vuodesta 2016, sekä tavoitteista vuodelle 2017! Eipä mulla kai muuta.






17. joulukuuta 2016

Sara Shepard: Kaivattu

Ensimmäinen kirjapaketti avattu (ja luettu) ja pääsen vihdoin taas postamaan. Lisää infoa kirjojen paketoimisesta täällä. Joulukuun ajan oon potenut kunnon lukujumia ja oon lähinnä vaan katsonut tv-sarjoja. Black Fridayn ostospostaus venyy vuoden loppuun (ainakin), koska osa tilauksistani ei ole vieläkään tullut.
__________

Olin hyvin skeptinen tätä kirjaa ja koko Valehtelevat viettelijät -sarjaa kohtaan. Oon katsonut 6 tuotantokautta tähän perustuvaa tv-sarjaa, ja vaikka sekin on ihan älyttömän koukuttava - en siltikään laskisi sitä suosikseni.

Teos: Kaivattu, Valehtelevat viettelijät #1
Alkuperäinen nimi: Pretty Little Liars

Kirjailija: Sara Shepard
Sivumäärä: 270
Kustantaja: Gummerus
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 


Kaivattu oli aika lailla just sitä mitä odotinkin sen olevan. Kirjoitustyyli tai suomennos on ehkä vähän kehno, mutta ei oikeastaan kummoisemmin vaikuttanut pisteytykseen millään tavalla. Yllättävää sinänsä. Olisin varmasti tästä enemmän innoissani ellen olisi katsonut tv-sarjaa, ja näin ollen esimerkiksi A olisi edelleen tuntematon. Tosin, ken tietää, vaikka se kirjoissa olisikin eri? Epäilen syvästi. 

Näen kyllä selkeästi itseni lukemassa seuraavia osia, tai ainakin niitä kahta mitkä hyllystäni jo löytyykin. Jälleen kerran - ei mikään mestariteos, ei mitenkään erikoinen ja oikeastaan mielenkiintoni lukea tätä sarjaa lisää perustuu lähinnä siihen että haluan tietää mitä tapahtumista on otettu mukaan tv-sarjaan, ja mitä taas on jätetty pois.

Tätä on siis hirveän vaikea lähtä pisteyttämään. En pidä tätä todellakaan huonona, tää on perus teinikirja joka olisi voinut saada mut myös täysin pauloihinsa pari vuotta sitten. Pallottelen edelleen kahden ja puolen tähden ja kolmen tähden välillä. Tiedän että se on arvosteluna tosi tylsä eikä tuo mielipidettäni millään esiin, mutta sitä itse kirjakin lähinnä oli. En tiennyt mitä ajatella. En tiedä vieläkään.

"Mikä sinun nimesi on?" Poika kilisytteli käsirautojaan.
"Tuota, Angelina." Hanna ei todellakaan kertoisi tuolle hyypiölle oikeaa nimeään.
"Moi, Angelina", poika vastasi. "Minä olen Brad."

psst. Voin edelleen vähän huonosti Angelinan ja Bradin eron takia. Fanityttö ilmoittautuu...


15. joulukuuta 2016

TV Thursday #10: Entinen inhokkihahmo, nyt tykkäänkin!

Tuli heti useampi mieleen, enkä osaa valita vain yhtä - joten tässä muutama:

The Big Bang Theory: Howard Wolowitz



The Walking Dead: Michonne



Prison Break: Sara Tancredi



The Vampire Diaries: Bonnie Bennett


8. joulukuuta 2016

TV Thursday #9: Rakastuin tähän biisiin tämän sarjan avulla

Alla oleva video spoilaa The O.C.tä, joten varoitus!

Oon hämmästynyt siitä ettei mulla tullut yhtä ainoata biisiä mieleen. Tosin tulvahti päähän useampi tunnusbiisu, mutta niistä lisää myöhemmin haasteen eri osassa. En edelleenkään saa päähäni yhtään biisiä mikä olisi soinut jossain tv-sarjassa, ja ainoana mieleen nousi Imogen Heapin Hide & Seek.

Ja kyllä, luulin aijemmin että Jason Derulon versio tästä biisistä on se alkuperäinen mutta tutkittuani asiaa se onneksi selvisi. Pidän kuitenkin huomattavasti enemmän siitä alkuperäisestä versiosta, jonka löysin tämän kohtauksen ansiosta (alla). Tosin, enpäs tätä biisiä oikeestaan rakasta. Enkä edes kuuntele enään usein, mutta kuitenkin! Herkkä hetki.



En olisi tuohon kohtaukseen itse valinnut tätä biisiä, ja oonkin naureskellut tuolle nyt jälkikäteen aika paljon. Jotenkin tosi koomista. Muistan kyllä itkeneeni kun näin tuon ensimmäistä kertaa ja se tuli aivan täytenä yllätyksenä - en silloin oikeastaan edes huomioinut koko biisiä. Olihan Trey kuitenkin Ryanin veli, ja Marissaa inhosin oikeastaan alusta saakka.

5. joulukuuta 2016

Mitä kirjoja odotan vuodelta 2017?

Oon todella huono lukemaan uusia kirjoja, mutta se johtuu lähinnä siitä että oon niin pihi enkä koskaan raski ostaa niitä heti julkaisun jälkeen koska hinnat on niin korkealla. Tosin harvoin kirjojen hinta paljoa tippuu ellei ole jotain erillistä alennusmyyntiä tms. Joka vuosi selaan läpi kustantamojen katalogeja listaillen ylös kaikki kirjat mitkä haluan lukea, mutta harvoin siinä niin käy. Tänä vuonna en tainnut lukea kuin muutaman uutuuskirjan, mutta toivotaan että vuosi 2017 olisi niiden osalta hieman menestyvämpi. Kyllä osa näistä kirjoista on sellasia jotka on pakko hommata oli hinta mikä hyvänsä. Pari näistä kirjoista julkaistaan jo tämän vuoden puolella, mutta ne löytyivät silti kevään uutuuksista joten ovat siksi tässä postauksessa mukana.

- Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia, Gummerus
- Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä, Gummerus
- Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia, Gummerus
- Holly Bourne: Oonko ihan normaali?, Gummerus

- Joan Grillo: Huumesota, Gummerus
- Elizabeth Gilbert: Big Magic - uskalla elää luovasti, Gummerus
- Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla, Gummerus
- Kia Walli: Avokadopastaa, Otava

- Tuomas Nyholm: Leijona, Otava
- Shari Lapena: Hyvä naapuri, Otava
- Scott Bergstrom: The Cruelty, Otava
- Veronica Roth: Viillot, Otava

- Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens, Otava
- Blake Crouch: Pimeää ainetta, Tammi
- Hanya Yanagihara: Pieni elämä, Tammi
- Alice Munro: Jupiterin kuut, Tammi

- Svetlana Aleksijevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja, Tammi
- J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, Tammi
- Nicola Yoon: Kaikki kaikessa, Tammi
- Jonathan Shaw: Narcisa - Tuhkien Madonna, Like

- Tilar J. Mazzeo: Irenan lapset, Like
- Ransom Riggs: Kolkko kaupunki, Kustantamo S&S
- Sophie Kinsella: Kuka on pomo, WSOY
- Mikko Toiviainen & Ronja Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta, WSOY


- R. J. Palacio: Ihme, WSOY
- Stephanie Garber: Caraval, WSOY
- Affinity Konar: Elävien kirja, WSOY
- Stephenie Meyer: Kemisti, Otava


Oon aina jollakin tavalla hävennyt omia lukumieltymyksiä ja sitä millaisia kirjoja tykkään lukea. Tiedän ettei tarvitsisi ja että jokaisella on oma tyylinsä myös tässäkin, mutta silti. Kaikki tuntuu lukevan kirjoja jotka saa miettimään, kirjoja joiden jälkeen elämä ei ole entisellään, kirjoja jotka perustuu tositapahtumiin tai ihan vaan klassikoita. Huomaan itse hakeutuvani hyvin paljolti lasten/nuortenkirjoihin tai teoksiin jotka saa hyvälle tuulelle. Oon lukenut muiden ihmisten (samassa ikäluokassa olevien) postauksia kirjoista joita he odottavat, ja hyvin monen listalta löytyy jotain historiallista tai muuten vaan palkittuja tai vaikuttavia tekeleitä - kun itse taas odottelen teinikirjoja ihan pähkinöinä.

Jotenkin tämän postauksen julkaiseminen tuntuu helpottavalta, tulen kaapista - tämmöistä minä oikeasti luen, ja tämmöisestä minä myös pidän!

4. joulukuuta 2016

"He’s Damon. Like a cockroach. Always survives."

Tässä postauksessa käyn läpi omia ajatuksiani Vampyyripäiväkirjojen seiskakaudesta, joten spoiler alert on vahva, ja jos et ole katsonut kyseistä tuotantokautta vielä - suosittelen että jätät tämän postauksen lukematta ja säästät kauden tapahtumat yllätykseksi. Älä lue enempää ja kiität mua myöhemmin! :-) (Oon kirjoittanut tän postauksen jo syyskuussa & julkaisen vasta nyt...)



Kun kuulin ensimmäistä kertaa että Nina Dobrev aikoo jättää koko sarjan, taisin oikeasti nauraa ääneen. Mitä helvettiä siitä muka tulisi? Miten ihmeessä päähenkilö voi jättää sarjan? Kun asia varmistui ettei Nina ole mukana enään seiskakaudella, vuodatin muutaman verisen kyyneleen. Vaikka huomasin monesti Vampyyripäiväkirjoja katsoessani etten kummosemmin välitä Elenasta hahmona, se silti kuului pakettiin. Olin ihan varma, että seiskakausi floppaa ja koko sarja vaan tuhoutuu.

Enkä edes liiottele, jos sanon että kausi seitsemän oli ehkä paras kaikista.

Koska aikaisemmat kuusi kautta oli niin kiedottu Elenan elämän ympärille, oli hyvin vaikea lähtä kuvittelemaan itse mitä seuraava kausi voisi sitten pitää sisällään. Ja varsinkin kun kutoskausi oli omasta mielestä ainakin niin vahva, usea hyvä hahmo kuoli - mitä vielä voisi tapahtua? Tosin näin tässä myös mahdollisuuden, ehkä nyt jaksoissa olisi tilaa muullekkin kuin sekaville suhdekuvioille joissa yleensä Elena oli mukana. Ei enään naista tekemässä typeriä päätöksiä ja sotkemassa muiden välejä! Jes. (Paitsi kiitos Stefanin, sekavia suhteita oli myös tällä kaudella).

"Guess it ain't a party until the mean girls show up."

Saatiin tälle kaudelle myös liuta uusia henkilöitä! Damonin ja Stefanin äiti Lily ilmestyi takaisin (tosin se oli mukana jo kutoskaudella) mukanaan harhaoppiset ja ilkeä isäpuoli, joista omiksi lemppareiksi nousi ehdottomasti Nora ja Mary Louise! Koko seiskakausi tuntui sekavalta, välillä hypättiin nykyhetkestä kolmen vuoden päähän, seuraavassa kuvassa oltiinkin jo palattu takaisin ja kohta siirryttiin vuosia taaksepäin. Noin puolessa välin tuotantokautta kaikki kuitenkin sai selvyyden ja lamppu syttyi omankin pään päälle ja aivot meni sellaiseen no-tottakai-näin-tapahtui moodiin.

Kaikista vahvimpana tunteena tällä kaudella kuitenkin nousi se, ettei tämä sarja ole Elenan rakkaustarinaa varten vaan oikeasti kyse on ihan vaan Damonista ja Stefanista. Veljeydestä, anteeksiannosta ja ihan vaan siitä että ne kaksi on luotu toisiaan varten.

JA JES KYLLÄ - LISÄÄ ENZOA! Kyllähän tätä Bonnien ja Enzon suhdetta saikin odottaa. Mutta sieltä se tuli, vihdoin! Molemmat on mun ehdottomasti mun lemppareita, ja jollain tasolla niiden suhde vaan on niin aito ja kaunis.

"I have always wanted to be loved by someone in the way
 that you loved me. And I would rather have these memories than 
a future where I destroy them." 
- Bonnie to Enzo





Kokonainen kausi täynnä toimintaa, uusia ihmisiä, vierailevia (tai palaavia) hahmoja ja ihan helvetisti juonenkäänteitä räjäyttämässä katsojien aivosoluja taivaan tuuliin. Tietty koko kauden kohokohta oli crossover The Originals -sarjan kanssa, ja saatiin Klaus takaisin edes yhden jakson ajaksi. Kiitos Julie (ja muu poppoo)! Tvshowtimessä kommenttien perusteella en oo ainut joka toivoo Carolinen ja Klausin päätyvän yhteen, mutta syvällä sydämessään sitä kuitenkin tietää sen faktan ettei sitä koskaan tuu tapahtumaan. (Tai ken tietää? ;)). Aluksi Stefanin ja Carolinen suhde sai aikaan huonovointisuutta ja kakomista, mutta loppua kohden siihen oikeasti tottui ja nyt ne jopa vaikuttaa ihan hyvältä parilta. Ihan.

Yli 170 jaksoa ja Matt Donovan on edelleen elossa?! 

Saatiin sarjaan mukaan Alaricin lapset vaikkei niitä paljoa näkynytkään, mutta vähän jotain erilaista! Tosin koko noitajuttu on ihan sekaisin, yhtäkkiä toisen naisen lapset olikin toisen naisen mahassa - totaalinen tajunnanräjäytys. Ei kuitenkaan unohdeta sekaisin olevaa metsästäjää, joka merkkaa uhrinsa ja jahtaa niitä vuodesta toiseen kunnes ei ole enään mitään jahdattavaa. Rayna Cruz, mahtava hahmo! 

Eli kaiken kaikkiaan seitsemäs tuotantokausi tuhosi jo ensimmäisellä jaksolla omat ennakkoluuloni, ja näytti että Vampyyripäiväkirjat voi olla jopa parempi ilman Elenaa! Mutta mikä parasta, tällä kaudella kiinnitin huomiota siihen että henkilöt oikeasti kirjoittivat päiväkirjaa, ja se oli ehkä mahtavin yksityiskohta koskaan. Nytpä viimeistään tiedetään mistä sarjan nimi on tullut. Ja oikeasti, jotain palkintoja näyttelijöille kiitos, ihan älytöntä! Yllätyn jatkuvasti siitä kuinka hienoa työtä koko kasti tekee, ja herranjumala varsinkin ne jaksot missä Ian tai Paul on ollut ohjaajana/tuottajana - huhhuh. 

Damon: Look, I’m selfish, narcissistic, prone to unnecessary bouts of violence...
Rayna: Tell me again why I shouldn’t be killing you.

Mainitsin muutaman rivin aijemmin kahdesta uudesta lempparistani, joista harmi kyllä ei päästy kovin kauaa nauttimaan. Valitettavasti tämä parivaljakko ei selvinnyt kauden loppuun asti, joten pidetään pieni hiljainen hetki! Tulen ikävöimään teitä, varmasti! 

To my eyes, you are perfect.
- Nora to Mary Louise






1. joulukuuta 2016

TV Thursday #8: Paras "uuden ajan" rikossarja?

Oon aina ollut rikossarjojen ystävä, katsonut pienestä pitäen esimerkiksi CSItä ja äitin kanssa Ilman johtolankaa, mutta ihan lemppariksi vuosien saatossa on kuitenkin noussut Criminal Minds

Criminal Minds - FBI-tutkijat on yhdysvaltalainen rikosdraama, joka esitettiin CBS-kanavalla ensi kertaa 22. syyskuuta 2005. Suomessa sarjaa esittää Nelonen ja Fox. Sarja kertoo FBI:n rikollisten profilointiin erikoistuneesta ryhmästä nimeltä BAU (Behavioral Analysis Unit), joka rikoksia analysoimalla pyrkii saamaan tietoa rikoksen tekijästä. Criminal Minds on trilleri profiloijen erikoisyksiköstä, joka analysoi äärimmäisen kieroutuneiden sarjamurhaajien psyykettä ja yrittää ennakoida heidän seuraavat iskunsa.

Omasta hyllystä löytyykin kaikki 10 tuotantokautta, ja nyt odottelen innoissani joulukuussa ilmestyvää kautta. 11 tuotantokausi tulee myyntiin muistaakseni joulukuun yhdeksäs.

Ja koska jokaisessa jaksossa on sarjamurhaajia, se tuo mielestäni tähän sarjaan sitä erilaisuutta verrattuna niihin kymmeniin muihin mitä pyörii telkkarissa jatkossa.

Pakko sanoa että jos olisin katsonut Dexteriä, saattaisin mainita sen nyt.

TV Thursday #7: Antakaa sille poloiselle nyt oma sarja? -kohtaan ei ollut mulla mitään sanottavaa, joten skipataan se.