30. marraskuuta 2016

Marraskuun luetut

Luulin etten olisi saanut luettua tässä kuussa mitään, mutta jälleen kerran yllätyin luettujen kirjojen määrästä. On ollut hirveä kiire, oon tällä hetkellä jäljessä mun opiskelujen suhteen ja niitä pitäisi tehä ihan jatkuvalla syötöllä (= todellisuudessa syön sipsiä ja katon sarjoja). Onneksi kohta on joululoma ja pääsee edes hetkeksi hengähtämään (tääkin kuulostaa oudolta kun en oikeasti oo tehnyt mitään). Nostin myös mun lukutavoitetta viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneenviiteen, ja nyt on tältä vuodelta vielä kolme kirjaa lukematta. Mutta joo, ilman sen kummempia turinoita mennään asiaan.


Charlaine Harris - Sookie Stackhouse, osat 11-13



Sain vihdoin luettua tämän sarjan loppuun! Täytyy myöntää että oon tässä vähän samaa mieltä kuin muutkin - taso on laskenut selvästi ensimmäisistä kirjoista. Ymmärrettävää kyllä, harva kirjailija pystyy pitämään sarjan mielenkiintoisena/hyvänä näin pitkään.

Veren muistin (#11) olin lukenut aijemmin jo, mutta tässä osassa huomasin että lähes jokainen hahmoista ärsyttää. Sookie nyt vaan oli oma raivostuttava itsensä, ja koskaan en oo erityisemmin Sam Merlottesta tykännyt joten tässä oli omaan makuun ihan liikaa sen juttuja. Kjeheh.

Veri kielellä (#12) oli koko sarjasta ensimmäinen osa mitä en ollut lukenut aijemmin. Tässä jopa tunsin pientä järkytystä, Sookien ja Ericin suhde alkoi rakoilemaan ja aloin tosissani pelkäämään miten tää sarja tulee päättymään. TV-sarjan lopetus ei ollut itselleni mieluinen ja olin sillon jo aivan raivoissani, joten pelkäsin tämänkin loppua ihan sikana.

Sydänverellä (#13) -kirjassa asiat alkoi vihdoin selkenemään ja kysymyksille saatiin vastauksia. Tämä osa oli ihan hyvä mutten ollut todellakaan tyytyväinen siihen miten tämä loppui. Okei, Sookie oli onnellinen - minä en!

Sophie Kinsella - Himoshoppaaja tähtien tiellä



Tää oli ihan hauska mutta kokonaisuudessaan aika pettymys. Kirjasta tehty postaus täällä.

J. K. Rowling, Jack Throne, John Tiffany -
 Harry Potter ja kirottu lapsi



Positiivinen yllätys! Postaus täällä.

Jody Revenson - Harry Potter: Suuri hahmokirja 



Tämän lukemista odotin niin innolla, ja jälleen kerran ihan huikea teos. Opin myös Pottereista taas jotain uutta, joten jee! Yli 200 sivua toinen toistaan hienompia kuvia, voiko olla parempaa?

Audrey Carlan - Calendar Girl: Tammikuu



Ihan hävyttömän huono. Siis niin kamala. Elämäni ensimmäinen e-kirja! Oli muuten ihan mielenkiintoinen lukukokemus, aijemmin oon pädillä selaillut vaan Wattpadia ja sitten tämän kirjan sai eurolla joten päätin kokeilla. Tämän jälkeen voin jopa harkita esimerkiksi Bookbeatin -kokeilujaksoa, mutta tuskin tulen koskaan ostamaan e-kirjoja vaan pitäydyn ihan oikeissa kirjoissa. MUTTA itse kirjaan, vielä toisen kerran: kamala. En tiedä johtuiko se vaan kirjan suomennoksesta vai oliko se oikeasti niin hirveä, mutta mulla tuli lähinnä sellainen fiilis että "minkä ikäinen tää kirjoittaja oikeen on?". Tämähän siis kertoo nuoresta tytöstä joka alkaa maksulliseksi seuralaiseksi tienatakseen rahaa isänsä velkoja varten. Onneksi en maksanut tästä paljon, ärsyttäisi vielä enemmän.  (Tää on saanut Goodreadsissa yli 4 tähteä, miksi ja miten......)


Jody Revenson - Harry Potter: Suuri otuskirja



Ostin tämän Black Fridaysta vuonna 2015, ja nyt vasta sain aikaiseksi lukea tämän. Kirja itsessään oli
kaunis niin sisältä kuin ulkoa, ihan kuin muutkin vastaavat teokset. Henk.koht. tämä ei ollut aiheeltaan niin kiinnostava kuin esimerkiksi Suuri hahmokirja, en ole koskaan ollut niin kiinnostunut leffojen "otuksista". Tosin nyt kun tämän luin - aloin ehkä ymmärtämään niitäkin paremmin, on mielenkiintoista lukea että miten kaikki oikeasti on luotu.

24. marraskuuta 2016

TV Thursday #6: Paras duo

Jukra, musta tuntuu että nää haasteet vaan vaikeutuu viikko viikolta. Rajasin tästä kuitenkin pois kaikki pariskunnat, koska no niitä olisi vaikka kuinka paljon ja lemppari OTPtä olis ihan mahdoton lähtä valkkaamaan.

Paras duo... Mietin jopa hetken Vampyyripäiväkirjojen Damonia ja Stefania, mutta päädyin kuitenkin tähän parivaljakkoon: Walter White ja Jesse Pinkman!

Tarviiko tätä edes perustella? Koko sarja alkoi näistä kahdesta, ja vaikka ne on niin erilaisia tyyppejä niin ne vaan sopii yhteen. Walt on aina auttamassa Jesseä, varsinkin niinä hetkinä kun Jesse on romahtanut ja tehnyt vaikka ja mitä typeryyksiä. Jesse taas on tehnyt vaikeita asioita pelastaakseen Waltin pulasta, eikä ole jäänyt miettimään vaikeassa paikassa seurauksia tai omaa nahkaansa, vaan on tehnyt kaikkensa suojellakseen Waltia. Ne on kuin isä ja poika, voiko niistä olla pitämättä? Varsinkin Jesseä näyttelevälle Aaron Paulille hatunnosto, mahtava näyttelijä.


Maininta myös True Bloodin Ericille ja Pamille!

Muutin taas mieltäni, ja TV Thursday -postaukset tuleekin vain ja ainoastaan torstaisin terveisin tuuliviiri.

21. marraskuuta 2016

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä

Himoshoppaaja -sarjan seitsemäs osa oli mulla keskeneräisenä valehtelematta kolme kuukautta. Etenin tämän lukemisessa siis älyttömän hitaasti, kunnes eilen päätin että haluan tämän pois yöpöydältäni ja luin tämän vihdoin loppuun.

Becky Brandonin silmissä hohtelee filmitähtien punainen matto, nyt muutetaan miehen töiden perässä Los Angelesiin! Kolmivuotias Minnie pääsee eliittipäiväkoti Pikkulehdykkään. Beckyltä sen sijaan menee työpaikka nenän edestä. Jalat lujasti pilvissä Becky päättää hakeutua stylistiksi elokuvastudiolle. Se vaatii voimaperäistä shoppailua, ja suloinen vintage-laukku osoittautuukin tehokkaaksi syötiksi. Filmitähdet vain ovat perin arvaamattomia, jotkut suorastaan kieroja. Koto-Englannista saapuu onneksi apujoukkoja, mutta mikä ihmeen nuoruudensalaisuus Beckyn isää painaa? Ja mikä tukalinta, pian kylään tulee anoppi. 

Teos: Himoshoppaaja tähtien tiellä, Himoshoppaaja #7
Alkuperäinen nimi: Shopaholic to the Stars
Kirjailija: Sophie Kinsella

Sivumäärä: 471
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana: 



Sophie Kinsella on aina kuulunut mun lempikirjailijoihin chick-litin osalta. Rakastin tämän sarjan ensimmäisiä osia, mutta on pakko myöntää että taso on laskenut ihan älyttömästi. Eniten mua näissä kirjoissa ärsyttää se kuinka Beckystä on tehty latvasta laho, nainen joka ei ymmärrä normaaleita asioita ja tuhlaa rahojaan ihan käsittämättömiin asioihin ja kuvittelee olevansa itse kuningatar. Ensimmäisissä osissa se sekoilu oli jopa hauskaa luettavaa, nyt tekee mieli vaan repiä hiukset irti päästä ja takoa Beckyn päätä seinään. Mun on myös hyvin vaikea ymmärtää miten Luke kestää kaikkia Beckyn järjettömiä juttuja, kun itse en kestäisi kyseisen ihmisen kanssa päiväkään. 

"Neljäsataa dollaria on tietysti kova hinta, mutta ostosta on ajateltava sijoituksena. 
Olen satsannut tulevaan uraani. Satsannut elämääni." s. 28

Beckystä saa kyllä nopeasti pinnallisen kuvan, mutta kyllä hän loppujen lopuksi on paljon muutakin. Perhe ja ystävät tulee aina etusijalla, tosin joskus "julkisuus" on tullut eteen sekoittamaan Beckyn päätä. Omasta mielestäni tämä sarja kuuluu niihin liian pitkiksi venytettyihin, mutta näköjään Kinsellalla on paljon kerrottavaa. Onneksi edes hieman hauskuutta tähän tuo nuo sähköpostit, mitkä on ollut mukana jo ensimmäisestä osasta alkaen. 

Mua vähän harmittaa että yhdestä lempisarjastani on kuoriutunut tämmöinen jota en oikeastaan voi sietää. Aijemmin Kinsellan kirjat on tullut ahmittua yhdellä lukukerralla, mutta tämän lukeminen tosiaan tökki. Ja juuri kun ajattelin etten halua lukea enään seuraavia osia - tottakai tämä jäi aivan täysin kesken. Ymmärrän kyllä totta kai cliffhangerit, mutta voi herran jumala sentään. 

"Olet järjiltäsi."


20. marraskuuta 2016

Joulu tuli taloon!

Oon aina rakastanut joulua, ja voitte vaan kuvitella kuinka innoissani oon täällä jo nyt. Oon halunnut jo vaikka kuinka kauan laittaa kirjahyllyihini valot, mutta en vaan oo koskaan saanut sitä aikaiseksi. Toisessa hyllyssä on ollut valot aina valaisemassa Potter -hyllyäni, mutta muuten kaikki on loistanut pimeyttään. Ostin kuitenkin vihdoin ja viimein tuommoisen pitkän valoketjun jolla sain kätevästi valaistua jokaisen hyllyn! Vasemman kuvan hylly on tavallaan pääkirjahyllyni (onko se edes sana?) ja siitä löytyy kaikki luetut kirjat muutamaa poikkeusta ottamatta huomioon. Toisen kuvan hylly onkin sitten TBR -hylly, josta on valaistuna ainoastaan tuo yksi hyllyväli missä ei kirjoja ole ollenkaan.

Hylly -sana x9.

Nyt on kyllä joulufiilis huipussaan,  joulukalenteri odottaa seinällä ja joulukortit on kirjoitettuna valmiiksi! Mites teillä, odotatteko jo joulua tai oletteko tehnyt jo jotain valmisteluja sitä varten?

17. marraskuuta 2016

TV Thursday #5: Paras sarja, joka jätettiin kesken?

Tääkin on vaihteeksi taas vaikea kysymys. Esimerkiksi Frendit sai 10 tuotantokautta, mutta silti tuntui jäävän jotenkin kesken, Full Housessakin oli 8 kautta - olisin silti toivonut enemmän (kiitos Fuller House), kuitenkin on hyvä että sarjoja saadaan myös päätökseen. Monia hyviä sarjoja venytetään aivan liian pitkälle, ja lopulta siihen kyllästyy niin paljon ettei se vaikuta enää edes hyvältä vaikka se olisi aijemmin ollut yksi lemppareista. Mieleeni tuli kuitenkin pari jotka loppui liian aikaisin. 



Don't Trust the B---- in Apartment 23 (suom. Asunto 23) loppui omasta mielestäni täysin kesken. Siis vaan kaksi tuotantokautta?? Tämä loppui ihan kuin seinään, ja harmittelen edelleen ettei lisää jaksoja oo tulossa. Inhosin aluksi päähenkilöä näyttelevää Krysten Ritteriä, mutta loppua kohden tykästyin siihenkin. James Van Der Beek on tässä sarjassa "omana itsenään" joka toi varmasti paljon sarjaan ainakin Dawson's Creekin faneille.

The Carrie Diaries (suom. Carrien päiväkirjat) sai kans vain 2 tuotantokautta vuosina 2013-2014. Tykkäsin tästä ihan älyttömän paljon ja oonkin katsonut tän pariin otteeseen. AnnaSophia Robb on yksi näteimmistä naisista, ja puhumattakaan Austin Butlerista... (!!!!!! iiiik, fanityttömoment). Tokihan tällekkin "jatkona" on itse Sinkkuelämää, mutta mielestäni tämä olisi ansainnut lisää aikaa telkkarissa! 

Pidetään myös hiljainen hetki yhdelle lempisarjalleni, Nikitalle, 
jonka neljäs ja viimeinen kausi jäi ihan naurettavan lyhyeksi. 

15. marraskuuta 2016

TV Thursday #4: Hauskin tv-sarja

Ja seuraavana vuorossa hauskin tv-sarja. Ihan hiton vaikea kysymys. Seurailen suurimmalta osin komediasarjoja, mutta ei ykskään niistä oo ollut niin hauska että olisin nauranut joka jaksossa tai että pitäisin niitä nyt jotenkin tosi huvittavina. Päädyin kuitenkin valitsemaan Modernin perheen, koska siinä hahmoista niin moni on jollain tapaa hauskoja ja siinä on ehkä vähiten ärsyttäviä hahmoja kuin muissa sarjoissa mitä ajattelin tähän sopivaksi.

Lähes jokainen sarjan hahmoista on lempparini, mutta ihan suosikeiksi nousee kuitenkin Gloria, Cameron ja Manny. Glorian aksentti on ihana, se on muutenkin ihan super kaunis ja hauska. Cameronin koko olemus taas hehkuu iloa, se on sympaattinen eikä sen edes tarvitse sanoa mitään saadakseen ihmiset nauramaan. Manny taas on kuin viiskymppinen nuoren pojan kropassa ja se että se on about koko porukan fiksuin tekee siitä ihan huipun. Tykkään myös tosi paljon Haleysta joka on hiton hyvännäköinen. Mitchin ja Camin lapsi Lily on kans lempparini parin viimeisen kauden ajan - se on niin nuori mutta niin sarkastinen. Sarkasmi tepsii aina.






12. marraskuuta 2016

J. K. Rowling, John Tiffany & Jack Throne: Harry Potter ja kirottu lapsi

Tämä on kirja jonka lukemista olen oikeasti odottanut siitä asti kun tästä ekan kerran tuli tietoa ilmi. Vaikka olenkin Potter -fani henkeen ja vereen, odotin tämän lukemista kuitenkin lähinnä ihan mielenkiinnosta - mitä siitä muka voisi tulla? Eka ajatus oli kieltäminen: "ei, eii, Rowling älä tee sitä, älkää pilatko koko sarjaa, pliis" mutta aloin kuin aloinkin tottumaan ajatukseen ja ajattelemaan tätä ihan erillisenä kirjana. En halunnut ajatella tämän olevan se kahdeksas Potter, vaan ihan oma kirjansa.

"Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin."

Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

Teos: Harry Potter ja kirottu lapsi
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Cursed Child

Kirjailija: J. K. Rowling, mukana myös John Tiffany & Jack Throne
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana:  


Musta oli ihana palata takaisin tähän maailmaan. Varsinkin kun jokaisessa kirjassa/leffassa/sarjassa jään aina miettimään että mitä hahmoille sitten tapahtuu. Onneksi Kuoleman varjeluksissa oli silloin pätkä tulevaisuudesta, näin sain tavallaan sarjan päätökseen ja olin tyytyväinen. Kirja kertoo lähinnä Harryn pojasta Albuksesta ja hänen parhaasta ystävästä, Scorpiuksesta, joka on yllätys yllätys Dracon lapsi! Oon aina ollut vähän salaa rakastunut Dracoon, ja automaattisesti Scorpius oli heti oma lempparini. 

Tarinan kulku yllätti - ekan viidenkymmenen sivun jälkeen mietiskelin että mitäs helvettiä, ja tuntui että tipuin kärryiltä heti, mutta siitäpä se lähti sit kuitenkin aukeamaan. Välillä hypättiin takaisin menneisyyteen, sieltä takaisin nykyhetkeen ja taas takaisin useamman vuoden päähän. Myös hahmot tuntui ihan erilaisilta kuin aijemmin - miksi lempeä Harry huutaa lapselleen asioita joita vanhemman ei kuuluisi koskaan sanoa ja Dracosta nähtiin ihana ystävällinen ja huolestunut puoli. Mutta kyllä ymmärrän tämänkin, ihmiset muuttuu ja kasvaa - eikä Albuskaan luonteeltaan ihan mikään ystävällisin tyyppi ollut. Harmitti hieman että Ron ja Hermione jäi hieman sivuun, mutta senkin ymmärtää, eihän tämä kirja niitä varten ollutkaan. 

"Voitko edes etäisesti kuvitella millaista se on? Oletko koskaan edes yrittänyt? Et. 
Koska et pysty näkemään omaa nenääsi pitemmälle. Koska et pysty näkemään 
pitemmälle kuin se typerä juttu isäsi kanssa. Hän tulee aina olemaan Harry Potter, 
kai sinä sen tiedät? Ja sinä tulet aina olemaan hänen poikansa. Ja taatusti se on 
kovaa, ja jotkut ovat sinulle kamalia, mutta sinun on pakko oppia sietämään 
se, koska - pahempiakin asioita nimittäin on." - Scorpius, s. 202

Haluaisin tehdä tästä kymmenien sivujen mittaisen arvostelun, raapia auki jokaisen kohdan ja pohtia oikein kunnolla, mutten kykene siihen. Mietin ikuisuuden kuinka pisteyttäisin tämän Goodreadsiin. Jokin tässä kuitenkin hiersi, en vaan vielä tiedä mikä. Enkä varmaan koskaan edes halua tietää. Eihän tämä siis periaatteessa mikään Potter -kirja ole, mutta toisaalta mä rakastin tätä. Rakastin ajatusta siitä että Harryn elämä on jatkunut vielä Kuoleman varjelusten jälkeenkin. Rakastin sitä että koko porukalla oli omat perheet, kuinka ne oli kasvanut pienistä lapsista aikuisiksi, kuinka ne yritti parhaansa mukaan edelleen suojella omiaan. Rakastin sitä kuinka paljon samaa oli Albuksessa verrattuna Harryyn, vaikkakin niiden välit oli olemattomat ja kommunikointi pelkkää riitelyä. Harry itse oli kuin isänsä James, ja nyt porukan jatkoksi pääsi myös luonteeltaan täysin samanlainen Albus. 

"Kesti kauan ennen kuin keksin heikkoutesi, Albus Potter. Luulin että 
se olisi ylpeys, luulin että se olisi tarve tehdä vaikutus isään, mutta sitten 
tajusin että heikkoutesi on tasan sama kuin isälläsi - ystävyys."

Mutta kyllä. Tämä kiistelty kirja josta olin kuullut lähinnä pelkkää huonoa, yllätti mut positiivisesti ja sai hymyilemään. Mitäpä tähän enään sanomaan? Pidin. Potterithan on asia joka jokaisen täytyy kokea itse, ja tällä hetkellä mä olen kiitollinen tästä kahdeksannesta kirjasta. Kiitos. 


11. marraskuuta 2016

The Accountant (2016)

Suomessa The Accountant -leffan ensi-ilta oli tänään, ja meillä oli muutama leffalippu käyttämättä mitkä meni "vanhaksi" (mitä termiä tässä voisi käyttää?) eilen. Otin eilen illalla ihan extempore paikat tähän näytökseen. Mulla ei ollut mitään suurempia ennakkokäsityksiä tästä leffasta, ja trailerinkin "ehdin" katsoa vain puoleksi. Ihan hyvä kuitenkin niin, jos olisin tuttuun tapaani odottanut tältä liikoja, en välttämättä olisi pitänyt tästä ollenkaan. Niin on käynyt nimittäin monesti.

The Accountant kertoo matemaattisesta nerosta, joka toimii kirjanpitäjänä maailman vaarallisimmille rikosjärjestöille. Kun Ray Kingin (J. K. Simmons) johtama rikostorjuntayhtiö alkaa päästä päähenkilö Christian Wolffin (Ben Affleck) kannoille, hän ottaa vastaan työn lailliselta asiakkaalta. Kyseessä on huippuluokan robotiikkayritys, jonka kirjanpidossa työskentelevä Dana (Anna Kendrick) on löytänyt miljoonien dollarien eroavuuden yrityksen tileiltä. Mitä lähemmäs totuutta kadonneista rahoista Christian pääsee, sitä enemmän ihmisiä alkaa kuolla kirjanpitoon liittyvien salaisuuksien vuoksi.


Oon itse toimintaleffojen ja supersankarijuttujen ystävä, ja koska etenkin toimintaleffoja on tullut katsottua vuosien mittaan enemmän ja vähemmän, niistä löytää aina tiettyjä yhtäläisyyksiä. Pelkäsin siis hieman että The Accountant olisi juoneltaan ja ratkaisultaan verrattavissa johonkin toiseen jo aijemmin nähtyyn elokuvaan. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Juoni oli joltakin osin ehkä sekava, mutta se oli punottu yhteen niin hyvin että jäi ehkä hieman sanattomaksi. Koko elokuva oli yksi suuri arvoitus, jota näytettiin usean eri ihmisen näkökulmasta, kysymyksiin saatiin vastauksia ja kaikki vaan sulautui yhteen luoden täydellisen paketin.

Päähenkilö Christian oli jo lapsuudestaan saakka erikoinen. Autismi antoi hänelle voimaa ja erikoisia kykyjä, jotka sai ainakin mun silmät pyöreiksi. Jo elokuvan ensimmäisillä minuuteilla nuori Christian kokoaa palapelin väärin päin ja näyttää kykyjä joita "normaalilla" lapsella ei olisi.

"Maybe he is capable of much more than we know."

Elokuva on väkivaltainen mutta nerokas, täynnä (mahtavia) aseita sekä jatkuvaa tappamista ja taistelua. Suosittelisinkin leffaa siis kaikille toiminnan ystäville, tai trillereistä pitäville tyypeille. Ben Affleckin näyttelemä Christian oli kuin supersankari, ainoastaan vain ilman maskia. Täytyy myöntää etten ole kovin paljon katsonut Affleckin leffoja, mutta tämä ainakin vakuutti mut. Koko leffan näyttelijäkaarti oli omasta mielestäni hyvä, Ben Affleckin nimen pitäisi ainakin sanoa jokaiselle edes jotain, J. K. Simmons on varmasti jokaiselle tuttu kasvo, Anna Kendrick taas on tuttu Pitch Perfectistä ja Twilightista, ja Jon Bernthal on tunnettu muistakin toimintaleffoista tai The Walking Dead -fanit varmasti tunnistaa Shanen.

Pitkästä aikaa leffa, jonka loppuratkaisusta en jäänyt pahalle tuulelle - ja salaa ehkä odotan että tämä leffa saisi jatkoa... Jatko - uhka vai mahdollisuus? Ken tietää, mutta minä ainakin menisin katsomaan!


postauksen kuvat ja lisää infoa leffastaIMDb

10. marraskuuta 2016

TV Thursday #3: Ärsyttävin reality-tv show

Tositeeveeetä!! Onko edes olemassa enää hyviä realityohjelmia? Niinku ihan oikeasti? Varsinkin tänä päivänä kaikki mitä telkkarista tulee on lähes poikkeuksetta ihan hirveää kuraa. On Ensitreffit alttarilla, Exiä rannalla, Hottiksia, missejä-malleja-nevahöödjulkkiksia kokkaamassa ruokaa, fitnessjuttuja ja pullukoita - kaikkea löytyy mutta kaikki on paskaa.

Suomalaisista tositv-ohjelmista ainut mitä oon oikeasti joskus kattonut on Big Brother, joka oli muutaman kauden ihan viihdyttävä (hävettää melkeen myöntää) mutta senkin pari viimeistä kautta oli aika floppi. Meillä oli myös aikoinaan aina BB 24/7 joten sitä tuli tuijoteltua ihan liikaa mutta siinä sai asioista realistisemman kuvan kun siitä yhdestä tunnin koosteesta mikä sunnuntaisin tuli.

Inhoan siis oikeasti about kaikkea mitä tvstä tulee, mutta kaksi kamalinta tulee tässä:

Ex on the Beach... Erehdyin kerran katsomaan MTVltä yhden ainoan jakson, ja silloin jo kulutin aivosolujani miettien että miksi ihmeessä tämmöinen on tehty ja minkä helvetin takia kukaan lähtee tähän mukaan. Tosin onhan se nyt selvää että ihmiset katsoo tätä viihteen vuoksi ja osa ihan vaan ohjelman typeryyden vuoksi, mutta kuitenkin. Tähän samaan kastiin kuuluu tottakai myös se ihana Suomi -versio, joka on kylläkin kamalampi kuin tämä alkuperäinen.

Temptation Island, tarviiko edes sanoa mitään? Ei ihan niin kamala kun Exiä rannalla, mutta ei kyllä kauas tipu tuostakaan. Herra varjele. Tässä taas yksi sarja mistä en käsitä miksi joku haluaisi oman nimen yhdistyvän siihen.

Inhokki -listalla on kaikki kokkausohjelmat, Paratiisihotelli ja sen kaltaiset idioottimaisuudet, Idols & Talent + muut vastaavat, epätoivoiset parinhakujutut ja muut huonosti käsikirjoitetut ja niin tehdyn oloiset "muka realityt" ennakkoon opeteltujen repliikkien kera.

Ppssstt! Poden huonoa omatuntoa siitä ettei ole tullut pitkään aikaan mitään kunnon postauksia, joten pahoittelut! Joku lukujumi vaivaa ja näin ollen ei oo mitään kirjoitettavaakaan. 

8. marraskuuta 2016

TV Thursday #2: Paras tv-hahmo

Seuraava haaste, eli paras tv-hahmo. Kenties hahmo kenen lauseita lainailee arkielämässä, tai ihan vaan huippu tyyppi. Tää oli oikeasti hankala kysymys koska en osaa päättää edes lempisarjaani, niin sitten vielä paras hahmo? Jummi sentään. Jokaisesta sarjasta löytyy se yksi lemppari joka on syystä tai toisesta mahtava, mutta päätös oli kuitenkin suht helppo loppujen lopuksi.

Frendien oma Ross Geller!

Ehkä tylsä vastaus mutta tuntuu oikealta tällä hetkellä. Ross on jollain tavalla niin samaistuttava, omalla tavallaan hyvin raivostuttava mutta myös hauska. Käytettiin siskon kanssa vaikka kuinka kauan sitä Frendien käsimerkkiä () ja tuli hoettua muutenkin Rossin lausahduksia. Ja itseasiassa Rossin naama on ollut mun whatsapp -profiilikuvana vaikka kuinka kauan... 


"Ah. Humor based on my pain"

Ross tuntuu kyllä olevan yleisesti vihattu tyyppi, löysin ihan vaan kahden sekunnin googlauksella useamman vihablogin/tumblrin omistettuna ainoastaan Rossille. Valitsin hänet kuitenkin nyt sillä perusteella että se on varmaan ainut kenen sanomisia on tullut käytettyä ihan oikeasti vaikka tietty muidenkin tyyppien sanomisia on tullut lainailtua. 

I'm fine, Shame on you, Pivot ja That is so silly on ollut niitä eniten käytettyjä. Tosin itse käytin noita aina vaan isosiskoni kanssa koska tiesin varmasti että se tietää mistä on kyse. 

"That sandwich was the only good thing in my life"

Maininta myös esim. The O.C.n Sethille, joka on ihan huippu.

5. marraskuuta 2016

TV Thursday #1: Tämän hetken top 5

(Ja joo, tiedän ettei ole torstai, mutta haluan saada tämän aloitettua). Oon niin hirveän myöhässä. Niin hirvittävän myöhässä. Jos en ihan väärässä ole, niin tämä haaste taisi startata 2013, ja tarkoituksena oli joka torstai vastata tv-sarjoihin liittyviin kysymyksiin. Kyseistä blogia jossa haasteet oli kerrottu, ei ole enään - mutta toisten blogeista näitä löytää ihan hyvin. Koska haluaisin postata sarjoistakin enemmän, mutta olen järjettömän huono arvostelemaan tai kertomaan mielipiteitäni selkeästi poikkeamatta aiheesta, tää tuntui fiksulta ratkaisulta. Nyt mulla on joka postaukseen tietty asia mistä kerron, enkä näin ollen toivottavasti jää jaarittelemaan turhia. Ensimmäinen kysymys kuuluu näin: mitkä ovat sinun suosikkisarjat tällä hetkellä? Tätä helpottaa onneksi se etten seuraile suoraan telkkarista mitään vaan katson kaikki aikalailla jälkikäteen joten vaihtoehtoja on reilummin. Mulla on tällä hetkellä noin 20 sarjaa kesken, ja niistä top 5 tulee tässä!

The Big Bang Theory (2007-)
Los Serrano (2003-2008)
RuPaul's Drag Race (2009-)
Breaking Bad (2008-2013)
Glee (2009-2015)

Nämä on ollut mulla jo aika kauan kesken, katson kaikkia vähän sekasin ja vähän sillon tällön. Olisi kyllä ollut muutama muukin sarja mainittavaksi, mutta niistä ei ole tullut vielä uusia jaksoja joten tällä hetkellä en voi niitä katsoa. Kahteen sarjaan on tulossa vielä uusia jaksoja, kolme taas on loppunut kokonaan. 

The Big Bang Theory (suom. Rillit Huurussa) -sarjasta oon puhunut niin hävyttömän paljon etten kehtaa enään pitkästyttää ketään tällä. Tuotantokausia on nyt tehtynä 10, ja itse olen menossa kahdeksannella kaudella. Täytyy myöntää että ensimmäiset kaudet oli parempia - mutta näinhän se yleensä menee että taso laskee sarjan pidentyessä. Oon löpissyt tästä mm. täällä ja täällä

Los Serrano (suom. Serranon perhe) on ihan mun kaikkien aikojen lempparit -listassa. Espanjalainen sarja seuraa kahdeksan tuotantokauden ajan uusioperhettä. Tää tuli telkkarista joskus monta vuotta sitten ja muistan rakastaneeni tätä jo silloin. Oon katsonut kaikki kaudet ehkä kolme kertaa aijemmin ja nyt aloitin taas kokonaan alusta. Yksi jakso kestää yli tunnin, joten katsottavaa riittää! Postaan tästä varmaan vielä myöhemmin lisää kunhan saan kaiken katsottua. Tällä hetkellä oon menossa kaudella 2.

RuPaul's Drag Race on vähän niinkun Muodin huipulle yhdistettynä Huippumalli haussa -ohjelmaan mutta just for drag queens! Ihan mahtava!! Tuotantokausia on tehty nyt 9, mutta tietojeni mukaan yhdeksäs kausi ei ole vielä alkanut. Tää on ihan super hauska ja tositv on mukavaa vaihtelua muille sarjoille. Mun lemppareita sarjasta on mm. Jujubee (kausi 2), Manila Luzon (kausi 3), Bianca Del Rio (kaikkien aikojen lempparini, kausi 6) ja Trixie Mattel + Katya (kausi 7). 

Breaking Bad eli sarja josta varmasti jokainen on kuullut ellei ole sitä vielä nähnyt. Musta tuntuu että tuun tämänkin kanssa niin myöhässä kun kaikki kaverit on katsonut tämän aikoja sitten. Ihan helvetin hyvin tehty sarja joka on kuvattu taitavasti. Mielenkiintoiset henkilöt, älyttömän hyviä näyttelijöitä ja hyvin kirjoitettu tarina. Oon menossa kaudella 4, ja onneksi tässä on vain 5 kautta ja tätä ei ole venytetty liian pitkäksi mitä yleensä tapahtuu. 

Glee on hyvän mielen tv-sarja täynnä covereita ja kauniita ihmisiä. Tästäkin oon maininnut aikaisemmin, mutta onhan se vaan hyvä. Ja hauska. Toki tässäkin on käsitelty paljon vaikeita asioita, mutta päällisin puolin mulla itselläni on ainakin sellainen kuva että tätä voi katsoa hymyssä suin alusta loppuun asti. Kausia on kuusi ja niistä katsottuna on kolme (nelonen kesken). Suosittelen tätä oikeasti kaikille, mutta varsinkin musiikin ystäville! Tosin jos inhoat coverbiisejä, skippaa tämä. 

3. marraskuuta 2016

Lokakuun ostoksia: kirjat

Taisin viimeksi elokuussa postata uusista kirjoista mitä ostin, joten nyt on vihdoin korkea aika esitellä niitä lisää! Mun ostokset on ollut muutaman kuukauden pelkkiä sarjoja, joten voitte kuvitella kuinka innoissani olin kun sain tässä kuussa jopa ostettua kirjoja. Ei oo jotenkin ollut sellaista tarvetta ostaa niitä lisää, varsinkin kun aloin lukemaan Sookie Stackhouse -sarjaa uudelleen alusta ja lukemista on niiden osalta riittänyt enemmän kuin hyvin. 


Glen Duncan - Viimeinen ihmissusi & Ihmissuden morsian


Itseasiassa en oo kuullut keltään tästä sarjasta oikeen mitään. Yritin myös Goodreadsissa katsoa että mitä mun kaverit on pitänyt tästä, muttei kukaan ollut lukenut tätä! Eka osa oli muistaakseni saanut ihan hyvät arvostelut joten ostin kun halvalla sain. Tottakai lisäsin ostoskoriin myös tuon kakkososan, ihan vaan sitä varten että jos tykästyn ja rakastun niin mun ei tarvitse odottaa toista osaa vaan saan lukea sen heti. 

Adlibris: 6,70€ ja 7,90€

Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren - Piiri & Tuli


Tästä sarjasta oon jopa kuullut ihmisten puhuvan ja tästä mun Goodreads -kamut oli antanut ihan hyvät arvostelut. Jostain syystä oletin näiden olevan ohuita kirjoja, ja järkytyin hieman kun tajusin että nämä on verrattavissa joko Raamattuun tai Pottereihin. 

Adlibris: 5,30€ ja 5,80€

Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa


Ja no tämänhän tietää kaikki. Tai no ainakin pitäisi tietää. Oon metsästänyt tätä jo jonkun tovin ihan vaan yleissivistyksen vuoksi. Tästähän on sellainen nätti uusi painos, mutta tietty mun kohdalle sattui tämä vanha (mutta älyttömän hyväkuntoinen) opus, tällä rumalla kannellakin vielä. 

Kirppari: 0,50€

Michael Katz Krefeld - Kadonneet (Ravn, #2)


Tästä olin ihan pähkinöinä kun näin tämän kirppiksellä! Tykkäsin siitä sarjan ensimmäisestä osasta älyttömästi, ja oon monesti meinannut ostaa tämän ihan uutena. Ravn -sarja pääsee ainakin omasta mielestäni parhaat dekkarit -listan kärkeen! Onhan nämä kirjat myös ihanan erikoisia, kiitos noiden mustien sivujen. Oon niin pihi että jopa tuo kolme euroa tuntui tosi paljolta, mutta nappasin tän silti mukaan sen suurempia pohtimatta tai edes katsomatta missä kunnossa tämä oli. 

Kirppari: 3€


Jody Revenson - Harry Potter: Suuri hahmokirja


Tää oli kyllä ihan extempore -ostos, vaikka oonkin katellut tätä jo useamman tovin ja miettinyt ostamista. Tottakai tämmöisenä Potterheadina täytyy löytyä hyllystä kaikki siihen liittyvä, joten tiesin kyllä että jossain vaiheessa tämäkin tulee ostettavaksi. Jos oikein muistan niin näistä Jodyn kirjoista multa puuttuu ainoastaan tuo Suuri maaginen arkisto - jonka luultavasti viimestään jouluksi hommaan itselleni. Lähdin hakemaan ihan eri kirjaa Kärkkäiseltä, joka oli kuitenkin loppu niin ostinpas sitten tämän. Jep.

Kärkkäinen: 24,90€

Siinäpäs oli ne ostokset! Yhtäkään näistä en oo vielä ennättänyt lukemaan, mutta suunnittelin pitäväni 24h lukuhaasteen, ja luultavasti siinä olisi tarkoitus lukea edes jokin näistä. Tosin en oikeastaan usko tuon haasteen onnistuvan, varsinkaan nyt kun siitä julkisesti mainitsin - jos historia toistaa itseään, kusahtaa koko haaste ennen kuin se ehtii edes alkaa. 

Lokakuun ostoksia: tv-sarjat

The Big Bang Theory, kausi 8
Kyseisestä sarjasta oon postannut aijemminkin, mutta ihan huippu! Rakkaalla lempparikaupalla oli jälleen tarjous että 2kpl sarjoja 15e, ja tartuin heti heikkona ihmisenä tähän. Muistaakseni tämän oikea hinta oli jo itsessään yli 16 euroa, joten pakkohan mun nyt oli. Odotin tätä tilausta viikon saapuvaksi ja perjantaina kuvittelin että pääsen katsomaan tätä - mutta no tietty sekin meni pieleen eikä pakettia kuulunut vielä perjantainakaan perille. Olinpas siis perjantaina äkäisempi kuin nälkäinen karhu, mutta siitä selvittiin, huh! 

CDON: n. 7,50€



Glee, kausi 4
Ja toinen sarja tuohon aijemmin mainitsemaan kampanjaan oli tämä! Glee on mulle vähän sellainen heikko kohta ja oon ehkä hieman jopa hävennyt sitä kuinka paljon pidän tästä. Tää menee vähän samaan kastiin Pitch Perfectin kanssa, oon suuri cover -biisujen ystävä joten onko mitään parempaa kuin kokonainen sarja pelkästään niitä? 

CDON: n. 7,50€



Mr. Robot, kausi 1
Mainitsin tästä sarjasta siinä postauksessa, jossa kerroin sarjoja minkä katsomista en malta odottaa. Löysin tämänkin alennusmyynnistä, joten pakkohan se oli - jälleen kerran. Oon katsonut nyt pari jaksoa ja tykkään tästä kyllä tosi paljon. Ei vastannut ihan odotuksia, mutta uskon tämän paranevan kunhan pääsis kunnolla vauhtiin. 

Kodin 1: n. 9€



Two and a Half Men, kausi 9
VOI RAKKAUS! Miehen puolikkaat oli ensimmäisiä sarjoja mitä ostin itselleni joskus aikojen alussa. Tää oli ihan mahtava, ja oon muistaakseni katsonut ekat kaudet useampaan kertaan. Kahdeksas tuotantokausi oli viimeinen missä Charlie oli mukana, ja siitä hieman masentuneena totesin etten halua katsoa sitä enään enempää, varsinkaan kun Ashton Kutcher ei koskaan oo mikään lempparinäyttelijä ollut. Bongasin tämänkin alennuksesta ja päätin antaa uuden mahdollisuuden - ja hitto, tää oli nyt melkeen parempi kuin sillon Charlien aikaan. Harmittaa hieman etten ostanut alennuksesta kuin tämän yhden kauden, koska myöhemmin kun niitä menin hakemaan niin ne olikin jo myyty loppuun. Täytyypä siis ostaa loput ihan oikealla hinnalla. 

Kodin 1: 3€




Nyt mulla on taas vaihteeksi semmoinen fiilis etten hitto soikoon osta yhtään mitään, ja säästän loput rahani Black Fridayta varten (ja joulua).